On ihan kauhea olo kun kun huudan lapselleni jatkuvasti!! Poika on 11kk.. Nukkumiset on välillä niin H*LVETIN hankalia että olen aivam raivona ja kiljun pojalle kun mikäkin hermoheikko..
Sitten on viellä se ikä menossa että tekee kaikkea "pahaa" kun kaikkea uutta pitää kokeilla.. Ja siinäkin menee hermo hyvin useasti!
Sitte lapsi säikähtää minua ja rupee huutamaan.. Sitten on huono omatunto ja olen itselleni vihainen ja sen takia taas kärttyinen!!
ÄÄÄDFÖFLFFK!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Miten muilla? Onko raivostumisia? :D
Sitten on viellä se ikä menossa että tekee kaikkea "pahaa" kun kaikkea uutta pitää kokeilla.. Ja siinäkin menee hermo hyvin useasti!
Sitte lapsi säikähtää minua ja rupee huutamaan.. Sitten on huono omatunto ja olen itselleni vihainen ja sen takia taas kärttyinen!!
ÄÄÄDFÖFLFFK!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Miten muilla? Onko raivostumisia? :D
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä poika 1v8kk ja huudan/karjun pojalle joka päivä! Ja iltaisin on tosi paha mieli kun ajattelee miten paljon oon taas tullut toiselle huudettua, muutamana iltana on itellä ollu jopa ihan kurkku kipeä huutamisesta :((
Poika osaa tehdä tahallaan kolttosia ja välillä tuntuu ettei tottele mitään ja sitten menee hermo jne.. Tuntuu että pinna on kiristyny tässä kuukausien myötä niin tiukalle että en kestä yhtään ylimäärästä ärsytystä :/
Välillä tunnen itseni maailman huonoimmaks äidiks kun menetän malttini niin pienestä.
paremmin kun lapsi on "jo" 1v8kk mutta minun on vasta 11 kk..:( Nukuttamisen kanssa menee eniten hermot..
Tässä esimerkkiä hermo tilanteesta : Lähden ulos nukuttamaan poikaa aamupäivästä ja yleensä poika nukahtaa aika nopeasti mutta sitten välillä ei nukahda millään ja kävelen ja kävelen ja heiluttelen ja vaikka mitä..mutta ei nukahda..
Sitten alkaa hermo mennä.. En tietenkää huuda silloin!:D mutta sitten en jaksa enää kävellä ja on pakko palata kotiin. Sitten kotona yritän saada pojan imettämällä nukahtamaan, millä hän toisillä päiväunilla nukahtaa. Sitten hän edelleen sängyssä vaan syödessä leikkii ja touhuaa kaikkea.. Sitten minulla alkaa hermo pettää.. Alan sanomaan kovalla äänellä että nyt pitää nukkua vaikka tiedän ettei hän ymmärrä! Kun hän yrittää lähteä sängyssä liikkeelle en päästä häntä vaan huudan että nyt on nukuttava ja vedän takas viereeni hänet välillä vähän kovakouraisestikkin..:(
EIkä siltikään nukahda vaikka on kulunut aikaa vaikka kuinka kauan.. Silloin olen ihan hermona ja huudan ja tiuskin ja hakkaan peittoa!
En tiedä mitä noina päivinä pitäisi tehdä.. Ei vissiin ainakaan imettää koska se saa minut hermostumaan eniten.. Pitäisi vaan anataa valvoa niin pitkään kun jaksaa vaikka koko päivärytmi mensisi sekaisin? :/
Monetko päiväunet poika nukkuu? Kuulostaa että häntä ei yksinkertaisesti väsytä..
Eli jos nukkuu kahdet niin pitäiskö jo vähentää yksiin?
Olette väsyneitä.Oletteko saaneet
omaa aikaa.Joku katsoisi lapsia
sillä aikaa,vaikka yksi päiväkin
riittäisi.Tekisitte mitä haluaisitte.
Olen minäkin huutanut lapselleni,ja siitä
tulee kyllä pahaolo.Eihän se lapsen vika ole.
Sitten kun on väsynyt,ei kestä mitään.
Poikani kysyy aina miksi huudat mulle.
Minä vastaan rehellisesti,että anteeksi
ei ole tarkoitus,mutta äiti on väsynyt.
On 5 vuotias ymmärtää sen,miksi äiti
huutaa.Mutta isä onneksi tajuaa sen ja
poikaa mukana et saan nukkua vaikka
parituntia.Vuorotellaan aina et
kumpikin saa levätä.Maatalo on hommaa
on varsinkin kesällä.
Pyytäkää anteeksi ja kertokaa mikä
äidillä on kun huutaa.lapsi voi kohta
ajatella että on hänen syy kun äiti
huutaa.Mutta teillä on tosi väsymys.
Puhukaa neuvolassa tai lääkärissä
ne auttavat.Se ei ole mikään
häpeä,jos apua pyytää.Ja isovanhemmat
jos on voi varmasti auttaa,ottamalla
lapset luokseen.Ei se tarvii olla
päivä pari.Sitä saa omaa rauhaa,ja
hermot saa levätä.Ei lapsi tahallaan
kolttosia tee,se kuuluu ikään.
Ne kokeilevat vanhempia.älä anna
periksi.Ota syliin ja kerro lapselle
miksi sitä ei saa tehdä ja pidä
siinä niin kauan kun rauhoittuu.
Syli on se paikka jossa lapsen on hyvä olla.
Sekin on opittava itse.Poika kun
ei saa tahtoaan läpi.huutaa.otan syliin
ja pidän siinä,je kerron miksi ei saa
tehdä niin,ja miksi ei saa nyt sitä.
Kyllä lapsi ymmärtää.Et ole huono äiti,
yrität kaikkesi varmasti ja enemmänkin.
Mutta sinun on saatava levätä ja ottaa
omaa aikaa.Me äidit saamme olla monessa
ymmärrän täysin sinun kiukkusi.
Minä sanon ihan suoraan aina että
minua väsyttää,menen nukkumaan.
Ja nukun pari-kolme tuntia.Olo
on ihan erilainen.Pyydä apua jostakin,
ihan tosissani.
Olen palanut loppuun joskus elämässäni,
tiedän sen tunteen.Ja sitä kautta olen
oppinut hallitsemaan oman vointini.
Nytkin olen väsynyt,mutta minä otan aikaa
ja jätän joitakin sellaisia töitä tekemättä
joilla ei ole kiire.Ne työt ei karkaa
mihinkään.Ja sisällä ei haittaa jos
yksi viikkosiivous jää tekemättä.
Se ei maailmaa kaada.Jos joku valittaa
sanot vain että tehkää,jos se niin
paljon häiritsee.Että minä olen nyt
väsynyt ja tarvitsen omaa aikaa.
Voimia teille ja yritä levätä.
Muuten kohta palat loppuun.
Aurinkoisia kesäpäiviä ja syli on se
paikka jossa lapsikin rauhoittuu.
nukkuu. Ekat nukkuu siinä 2-3 tuntis heräämisen jälkeen ja toiset sitten iltapäivällä mutta välillä ne toiset kyllä jäävät pois. Mutta ne ensimmäiset poika tartee koska hän on ihan selvästi väsynyt vaikka ei tahdo aina nukahtaa..Mutta yleensä aina siis kuitenkin nukahtaa.
tilannetta niin, että poika nukkuisi vain yhdet päikkärit eli siirrät ekoille päiväunille menoa muutamalla tunnilla eteenpäin ja jätät toiset pois... Kyllä se uusi rytmi siitä löytyy. Eihän lapsi sille mitään voi, jos ei väsytä - ei kukaan pysty väkisin nukkumaan määräänsä enempää eikä lapsi ole mikään kone, jonka pitäisi nukkua päikkärit jonkun oppikirjan mukaan. Unirytmistä on hyvä pitää kiinni, mutta anna itsellesi vähän löysää... ei sen sentään minuutintarkkaa työtä tarvi enää tuossa iässä olla :-)Ei sen takia kannata ainakaan hermojaan menettää :-)
minun mies vain ilkkuu minua kun väsyneenä huudan lapsille!
ei auta kotitöissä - ei lasten hoidossa - silti hänellä on vara arvostella minua ja haukkua huonoksi äidiksi?!
Et ole huono äiti,älä ota sitä nyt
sillai.Olet aivan hyvä lapsillesi.
Miehesi on täysi lapsi.Miehelläsi on
jokin asia,pitäis mennä jonnekin
puhumaan.Purkaa sinuun pahan olonsa.
Voimia sinulle,olet maailman paras äiti,
kun vain itse muistat sen.Älä aliarvio
itseäsi,vaikka miehesi sanoo mitä tahansa.
ET kauan jaksa jos kuuntelet häntä.
Ole niin kuin tähänkin asti.Ja
ole ylpeä itsestäsi.Se vaatii taitoa
kun alennetaan alas,mutta emme anna
periksi.EMMEHÄN.
Oletko seurannut perheesi arkirytmiä. Olisiko liikaa aikataulutettu tai liikaa tekemistä.
Silloin kun meitillä menee hermot ja jatkuu monta päivää. Otan yhden päivän vain sille että jätän kaiken muun , teen vain pakolliset ja lopun aikaa seuraan pojan tekemisiä. Huomioin mitä poika tykkää tehdä, ja minkälaisissa tilanteissa miten reagoi.. seuraan kuin hai laivaa ja osallistun leikkiin. Päikkäreille tällaisina päivinä mennään pojan ehdoilla.
Tällaisena ulkopuolisena mukana seurailu opettaa minua lapsestani ja sen hetkisestä kasvupyrähdyksestä paljon. Huomaa helposti että jotkut rutiinit voi jättää pois tai niitä pitää yksinkertaisesti muuttaa.
Samalla tulee "rakastumaan" uudestaan tähän rakkauden hedelmään kun seuraa miten hienosti ja mainiosti lapsi osaa ja on oppinut.
Hermostuuhan sitä ja huono sekin jos ei hermostuisi. Kylä se siitä helpottaa.. Lapsi oppii ja vanhemmat siinä samalla =)
kun ihminen jonka pitäisi olla hänelle turvallinen aikuinen pelottaa häntä. Teet todella väärin, mikään ei oikeasti ole tarpeeksi painava syy, jolla voit puolustella tekojasi.
Hae apua, puhu neuvolassa, puhu miehellesi, puhu tutuillesi. Äläkä missään tapauksessa ala tehdä lisää lapsia ennenkuin opit hillitsemään itseäsi!
Muista syödä parin tunnin välein (tärkeä, nälkäisenä hermot menee helpommin), yritä nukkua tarpeeksi, tee vapaahetkinä jotain mukavaa, rentouttavaa jne. Kun alkaa ärsyttää, ota vaikka suklaapala suuhusi.