Nyt on aika ilmoittautua vapaaehtoiseksi suviksien työvuoroon.
Galluppi! Mihin työtehtäviin olet ilmoittautunut suviseuroissa? Tehdäänpä tsekkaus palstalaisten keskuudessa! Onko Jemima-Ankka jo ilmoittautunut? Entä Sectori? Tai Moppi, miten sinä aiot tehdä osuutesi suviseuroissa?
Itse olen ilmoittautunut liikenteen ohjaukseen, teen kahtena päivänä vuoron. Helppo homma!
Galluppi! Mihin työtehtäviin olet ilmoittautunut suviseuroissa? Tehdäänpä tsekkaus palstalaisten keskuudessa! Onko Jemima-Ankka jo ilmoittautunut? Entä Sectori? Tai Moppi, miten sinä aiot tehdä osuutesi suviseuroissa?
Itse olen ilmoittautunut liikenteen ohjaukseen, teen kahtena päivänä vuoron. Helppo homma!
Vastaukset 22
Vanhimmat
En ole ilmottautunut yhteenkään työvuoroon ja luultavimmin en myöskään tee yhtään vuoroa vaikka olisinkin paikalla.
Syitä saatte arvailla vapaasti :)
Sitähän saa olla vapaa eikä kukaan sinulta työvuuoroa vaadi. Jokainen harkitsee tämän työhön osallistumisen ja oman panoksen antamisensa vapaasti kohdaltaan. Uskovaisella on halu tehdä Jumalan valtakunnan työtä milloin se on mahdollista.
PS. En muuten ymmärtänyt vihjailevaa lausumaasi työstä pois jäämisen syistä.???
että jos ilmoitan suoraan ja rehelisesti ettei minulla ole aikomusta osallistu on niitä joiden mielestä olen "selityksen velkaa". Että minulta edellytetään ikään kuin oma-aloiteisesti selitävän syyt miksen aijo osalllistua. Ei olla vaatimassa mutta kuitenkin sanotaan näin:
" Uskovaisella on halu tehdä Jumalan valtakunnan työtä milloin se on mahdollista. "
Tiesin saavani tämän komentin. Ehkä minun tämä pitää ymmärtää yhtä monimerkitykselisesti kuin omakin ilmioitukseni. En osallistu enkä selitele osalistumisiani tai osallistumatta jättämisiäni.
En aio olla töissä suviksissa. Kierrän kaukaa myös paikallisen ry:n työvuorot ja talkoot. En edes tiedä viitsinkö tänä vuonna matkata suviksiin. Ovat taas niin kaukana.
Hmmm..."Kierrän kaukaa myös paikallisen ry:n työvuorot ja talkoot." Onko sinulla erityinen syy kieltäytyä? Eihän sitä aina tarvitse jaksaa, voi olla sairautta tai muita esteitä. Tämäkin asia on jokaisen omantunnon asia. Uskovainen saa olla vapaa. Mutta uskon hedelmänä näkyy halu tehdä osansa sillä eihän ne suviseurat ihan itsestään järjestty. Eikä oman kotisiionin toimintakaan tipahda valmiina taivaasta, vaan vaatii yhteistä ponnistelua ja yhteishenkeä. "Parattujen varoilla" se sionin käytännön työ on aina tehty. Itse olen kokenut osallistumisen siunauksena myös omalle uskon elämälle!!
tai miksi pitää haluta. Entä jos ihminen jossain vaiheessa alkaa tuntea itsensä hyväksikäytetyksi?
Kaiken muun minä vielä ymmärrän mutta en sitä että ensin annetaan tunteet - sinun pitää tuntea ja kokea näin ja sitten jos ne eivät syystä tai toisesta tunnu oikeilta ja aidoilta tunteilta niin tulee se kitkerään sävyyn sanottu kommenti -
"Onko sinulla erityinen syy kieltäytyä? Eihän sitä aina tarvitse jaksaa, voi olla sairautta tai muita esteitä. Tämäkin asia on jokaisen omantunnon asia. Uskovainen saa olla vapaa. Mutta uskon hedelmänä näkyy halu tehdä osansa sillä eihän ne suviseurat ihan itsestään järjestty. Eikä oman kotisiionin toimintakaan tipahda valmiina taivaasta, vaan vaatii yhteistä ponnistelua ja yhteishenkeä. "
Hyvä Jen Na,
"""Itse olen kokenut osallistumisen siunauksena myös omalle uskon elämälle!! """
kerrotko miten koet tämän siunauksen?
No minulle on ihan sama järjestyykö ne suviseurat ollenkaan. Välillä ällöttää tämä meikäläisten keskuuteen levinnyt pyhiinvaellustapa. Voisi olla terveellistä, jos ne muutamana vuonna jäisivät pitämättä.
Määrittele Raamatun avulla mikä on "kotisiioni", kiitos. Se toiminta joka pyörii lähimmän toimitalon ympärillä? Minulle se on jotain paljon syvempää, sellaista jota ihmissilmin ja maallisin varoin ei ylläpidetä.
Toimintatouhottaminen voi olla siunauksellista uskonelämälle, jos se uskonelämä perustuu vain sokeaan yhteisöuskoon. Jos taas usko on henkilökohtaista turvautumista Jeesuksen pelastustyöhön, silloin ne hedelmät ja halu tehdä osansaa kohdistuu johonkin muuualle.
että tällänen vanhoillislestadiolainen minä olen.
Ei sitä tarvitse taivastiellä vaeltaa yksin. On saattomiehet kaverina. Ja heihin tutustuu juuri ry:llä ja yhteisessä toiminnassa. Myyjäismatkat, talkoot, leipomiset ja keittiövuorot ovat mulle olleet mukavia. Piristää elämän arkea. Uskovainen ystävä on enkeli tässä elämässä!
Ja mikä on mukavampaa kuin kahvitella omalla ry:llä ja puhella tiestä ja matkasta. Se ei onnistu jos ei löydy vapaa ehtoisia.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000034692547
Kyllä minäkin tulisin keittiövuoroon, jos saisin tuntea keskinäisen rakkauden. Mutta kun en ole samanlainen kuin vl-äiti sinä, vahva ja kestävä raskaana olija ja synnyttäjä. Olen myös eronnut ja haavailen uudesta kumppanista. Katson myös elokuvia. Mistä voisimme keskustella kahvituokiolla?
1) En mihinkään
2) En osaa sanoa
3) En osaa sanoa
4) En osaa sanoa
Olen systemaattisesti kieltäytynyt kaikista mulle uskotuista tehtävistä. Siitäkin huolimatta mulle on laitettu jos jonkinlaista vastuuvuoroa, mutta mähän en niihin mene. Töihin pakottaminen ei ole lain mukaan luvallista. Olen miettinytkin, jättäiskö uskon kokonaan. Nimittäin on se kumma, jos jotku suvikset kaatuisivat vain siihen, etten minä jaksa osallistua niiden järjestämiseen.
Sehän on vapaus kieltäytyä. Sillä ei Jumala laita ihmiselle suurempaa taakkaa kuin mitä jaksaa kantaa. Sinun ei pidä kuunnella sielunvihollisen houkutuksia uskon kieltämisestä. Rukoile vaan Jumalalta voimaa uskomiseen ja luota että Hän sinua auttaa.
Tarkoitatko vl-äiti, että se joka kieltäytyy vapaaehtoistyöstä, on sielunvihollisen houkuteltavana? Siis heikkouskoinen ja hänen pitäis rukoilla uskoa eli voimaa jaksaa tehdä vapaaehtoistyötä?
Kyllä sinä äiti kirjoittelet ihan kummallisia juttuja?
Onko usko sama asia kuin vapaaehtoistyö?
Jumalan armosta Tornion suviseurat yli kymmenen vuotta sitten olivat viimeiseni.
Ihmisissa ei mitaan vikaa vaan opissa.
Juuh... omat viimeiset oli Perhossa. Se oli liikaa. Se mitä siionissa on sen jälkeen tapahtunut, on vaan vahvistanut että tein oikean ratkaisun. Harhaan on menty ja pahasti.
Mut kerran sun mielestä ei meikäläisissä ihmisissä ole vikaa vaan opissa, sulla on varmaan ikävä ja haikea olo kun kuulet radioinnin suvareista.
Että oletkohan ihan varma että et ole käsittänyt jonkun kohdan vähän väärin? Oletko jutellut kenenkään puhujan kanssa ennen kuin jäit pois? Monesti se on tiedätkö niin että synti tekee matkan hitaaksi...tämä kaikella ystävyydella.
Ikava.. Mun taytyy kylla sanoa etta mulla ei ole ikava suviseuroihin. Itse asiassa voisin menna sinne jos siita maksettaisiin palkkaa, muuten en.
Mulla oli kylla suviseuroissa kivaa lapsena, suomalaisen kesaisen luonnon aisti jotenkin ihmeellisesti siella.
Mutta en ma yksinkertaisesti voi kuunnella niita saarnoja. Mika on nyt myohemmin tullut ilmi, tama tosiasia etta naita menneisyydessa tehtyja vaaryyksia ei hoideta ei ole edes uskovaisina itseaan pitaville soveliasta mielestani.
Samoin tama jatkuva hokeminen tasta perhesuunnittelusta, jolla ei varsinaista perustaa raamatussa ole ja seurakunnan neuvojen korostaminen.
Jaa etta puhujan kanssa juttelemaan. Ei se taida oikein onnistua kun en usko tahan lestadiolaisoppiin. Toisaalta keskustelisin jonkun puhujan kanssa enemman kuin mielellani, mutta ei ne taida tallasta kriitikkoa ottaa juttusille)
Kaikella ystavyydella*)
En oo VIELÄ ilmoittautunut.
Jos ohjaisin liikennettä, aika moni auto saattais ruttaantua...
Jos oisin kassalla, suvarit kärsis konkurssin...
Oisko roskien keruu sopiva homma miulle?
A. Mihin työtehtäviin olet ilmoittautunut suviseuroissa?
Ihan varmasti en mihinkään, saarnahommaa olisin voinut harkita.
B. Onko Jemima-Ankka jo ilmoittautunut?
Pitäisikö minun tietää toisten hairahduksetkin???
C. Entä Sectori?
Tuskin Sekmenttikään.
D. Tai Moppi, miten sinä aiot tehdä osuutesi suviseuroissa?
Ei kuulu mulle.