Suurperheessä oppii sosiaalisia taitoja

ACIM

Vaihdetaan aihetta välillä ettei levy kulu puhki samaa kohtaa raapiessa.

Ajattelin tässä muutamassa avauksessa ottaa esille myönteisiä puolia lestadiolaisuudesta ja lestadiolaisten näkemyksistä. Yksi niistä on mielestäni otsikkoni väite.

Lestadiolaisperheiden lapset oppivat ottamaan vastuuta pienemmistään. He oppivat sopimaan riitansa keskenään ilman aikuisten väliintuloa. Suurissa perheissä lapset joutuvat osallistumaan myös kotitöihin kun äiti ei yksin ehdi kaikkea tehdä.
Töihin osallistuminen ja niistä oman vastuun kantaminen kehittää paitsi itse työntekotaitoja myös itseluottamusta ja vastuuntunnetta. Näistä ominaisuuksista on hyötyä lapselle aikanaan työelämässä; lestadiolaiset tunnetaankin tietääkseni juuri hyvinä työntekijöinä.

Yksilapsisissa perheissä lapsi ei kehitä samalla tavalla empaattisuuttaan ja vanhemmat voivat päästää lapsen liian helpolla myös ihan käytännön asioissa. Seurauksena on että samaa varmuutta vastuunottamisessa ei kehity kuin edellisessä tapauksessa.

Tässä jotain. Keksikää lisää tai kumotkaa väitteeni.

27

1378

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • VL-mies

      ...samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan halua kenenkään perheen sosiaalisten taitojen oppia väheksyä, mutta kyllä suurperheessä nämä asiat tulevat ns. luontojaan paljon helpommin kohdalle.

      Itse olen 11 lapsisen perheen toiseksi vanhin ja olen SAANUT olla kantamassa vastuuta kodista ja nuoremmista sisaruksista aika paljon. Se oppi on antanut paljon elämässä näin vanhempanakin.

    • Isä + 2 lasta

      on 10-20 lasta, silloin vanhemmat eivät pysty hoitamaan jokaiseen lapseen nähden sitä roolia, joka vanhemmille kuuluu:

      Riittävä yhdessäolo JOKAISEN lapsen kanssa, "paapominen", syliin ottaminen jne. Tällöin myöskin vanhemmat sisarukset pakon sanelemana joutuvat sijaisisäksi ja sijaisäidiksi, vaikka heillä pitäisi vielä olla silloin meneillään oma lapsuus ja lapsen leikit.

      • VL-mies

        ...isossa perheessä on äiti kotona aamusta iltaan ja tekee työtään lastensa ja kodin hyväksi. Itse olen kokenut ison perheen "arjen" ja siinä on työtä kyllä, vaan niin on pienessäkin perheessä. Olen sitä mieltä, että aikaa kyllä löytyy siihen minkä näkee tärkeäksi ja en sanoisi kokemani perusteella niin kuin sanoit, että vanhemmilla ei riitä aikaa vanhempien velvollisuuksien hoitamiseen.

        Toisaalta tiedän myös mitä on pienen perheen elämä kun meillä ei ole kuin 2 poikaa 9 ja 10 vuotiaat. Siinäkin joutuu monesti mittimään ja peiliin katsomaan, ettäm ikä on tärkeintä vai oletko samaa mieltä. Koti on aina tässä ja läsnä, mutta tietyt asiat tahtovat monesti ajaa edelle niistä ns. vanhemman velvollisuuksista. Näitä miettien sitä saa asetella elämän arvoja kohdalleen niin, että ei tarvitsisi syyllisyyttä kuitenkaan kantaa.


      • vrk

        On varmaan totta, että paapominen voi jäädä vähemmälle isossa perheessä.

        Toisaalta tuokin on kuitenkin varmaan enemmän luonne-ja elämäntilannekysymys. Kun saimme vanhimmat lapsemme, opiskelimme kumpikin. Aina oli stressi, aina piti lukea tentteihin ja aina hätistää lapsi pois häiritsemästä "menepä katsomaan legoja, menepä lukemaan kirjaa, mene piirtämään jne." Minulla on usein paha mieli tuosta ajasta. Jos olisin jättänyt lastenteon (lapsia saadaan, ei tehdä...) noihin opiskeluaikanani saamiin kolmeen en olisi ikinä oppinut todella tuntemaan millaista pienen lapsen kanssa voi olla. Varsinkin kaksi nuorinta lastamme ovat saaneet niin paljon hellyyttä sekä meiltä vanhemmilta että isommilta sisaruksilta, että joskus ihmettelen, eikö hellyyden tarve tosiaan ikinä tyydyty. Ei, se ei lopu, vaan kasvaa. On ihanaa jakaa hellyyttä ja saada hellyyttä. Itsekin olen muuttunut valtavasti iän myötä tässä lasten kanssa.


    • vrk

      ... ja minulle on valjennut moni asia itsestäni katsoessani nyt oman suurperheen elämää. Minun mielestäni suurperheessä ei välttämättä kasveta sen 'paremmiksi'mutta kenties monipuolisemmiksi. Luulisin,että omilla lapsillani on jollain tavoin helpompaa elämäsä kuin minulla, koska monet taidot on opittu kotona,eikä esimerkiksi työpaikalla kantapään kautta.

    • minä itse

      Alkuperäinen kirjoittaja yleistää törkeästi ja kahteen suuntaan. Suurperhe ei välttämättä ole lestadiolaisperhe, eikä edes millään tavalla uskonnollinen. Eikä kaikki lestadoilaisperheet ole suurperheitä. Ei Jumala kaikille lestadiolaisillekaan niin kamalasti niitä lapsia siunaa.

      Tosin suurin osa suurperheistä on lestadiolaisia tai muuten uskonnollisia.

      • vrk

        Lue uudestaan! Eihän se ole MIKÄÄN esimerkki MISTÄÄN perheestä vaan keskustelun avaus!


      • ACIM

        Joissakin asioissa on hyvä olla täsmällinen. Tässä kuitenkin kirjoitin suurpiirteisesti. Lestadiolaisia arvostellaan usein ehkäisyn käyttämättömyydestä ja suuresta lapsimäärästä. Kaikki tietävät että lestadiolaisperheet ovat keskimäärin suurempia kuin monet muut perheet; tämä on jotenkin niin selvää. Halusin hiukan valottaa tämän asian positiivista puolta. Mitä hyvää voisi seurata siitä että perheen lapsimäärä tulee suureksi? Toisaalta on totta etteivät kaikki lestadiolaisparit saa yhtään lasta. Mutta se ei ollut avaukseni varsinainen aihe. Jatketaan tässä ketjussa mielipiteiden vaihtoa näistä mahdollisista hyötypuolista. Siis oletko samaa vai erimieltä siitä että suurperheissä on suuremmat mahdollisuudet sosiaalisten taitojen kehittymiselle?


      • 3/15
        ACIM kirjoitti:

        Joissakin asioissa on hyvä olla täsmällinen. Tässä kuitenkin kirjoitin suurpiirteisesti. Lestadiolaisia arvostellaan usein ehkäisyn käyttämättömyydestä ja suuresta lapsimäärästä. Kaikki tietävät että lestadiolaisperheet ovat keskimäärin suurempia kuin monet muut perheet; tämä on jotenkin niin selvää. Halusin hiukan valottaa tämän asian positiivista puolta. Mitä hyvää voisi seurata siitä että perheen lapsimäärä tulee suureksi? Toisaalta on totta etteivät kaikki lestadiolaisparit saa yhtään lasta. Mutta se ei ollut avaukseni varsinainen aihe. Jatketaan tässä ketjussa mielipiteiden vaihtoa näistä mahdollisista hyötypuolista. Siis oletko samaa vai erimieltä siitä että suurperheissä on suuremmat mahdollisuudet sosiaalisten taitojen kehittymiselle?

        Kyllä. Suurperheessä oppii paljon selliasta, mitä ei välttämättä pienessä perheessä opi. Yksi tärkeä taito on ainakin itselleni sellainen, että on oppinut sietämään erilaisia ärsyttäviäkin tyyppejä ja rakentavaa kritiikkiä (ja jättämään omaan arvoonsa sen rakentamattoman kritiikin, jota sitäkin tulee niiltä rakkailta ja vähemmänkin rakkailta sisaruksilta.). Eikä sitä tappelukaveria tarvitse lähteä kyliltä etsimään, kun se voi löytyä jopa samasta huoneesta, samasta asunnosta nyt ainakin.

        Suurperheisyyttä moittivat eniten sellaiset ihmiset, joilla ei ole siitä minkäänlaisia kokemuksia, sen enempää lapsena, kuin vanhempanakaan.


      • leppis
        3/15 kirjoitti:

        Kyllä. Suurperheessä oppii paljon selliasta, mitä ei välttämättä pienessä perheessä opi. Yksi tärkeä taito on ainakin itselleni sellainen, että on oppinut sietämään erilaisia ärsyttäviäkin tyyppejä ja rakentavaa kritiikkiä (ja jättämään omaan arvoonsa sen rakentamattoman kritiikin, jota sitäkin tulee niiltä rakkailta ja vähemmänkin rakkailta sisaruksilta.). Eikä sitä tappelukaveria tarvitse lähteä kyliltä etsimään, kun se voi löytyä jopa samasta huoneesta, samasta asunnosta nyt ainakin.

        Suurperheisyyttä moittivat eniten sellaiset ihmiset, joilla ei ole siitä minkäänlaisia kokemuksia, sen enempää lapsena, kuin vanhempanakaan.

        Tosi on. Koulussa ollaan tehty joskus niin, että on pitänyt kirjoittaa jokaisesta luokkakaverista jokin hyvä puoli (nimettömänä) lappuun, joka kiertää ympäri luokkaa. Mulle on tullut usein just niitä kommentteja että "tulee toimeen kaikkien kanssa", "ottaa toiset huomioon", "ajattelee toisia", "sosiaalinen". Tottakai sosiaalinen voi olla ainoa lapsikin (hänen täytyy etsiä kaverit muualta kuin kotoa, joten siinäkin oppii tavallaan sosiaaliseksi), mutta olen perheestä, jossa on lapsia yli tusinan. :)

        Ja tuo pitää kyllä paikkansa, että suurperheitä arvostelevat eniten ne, joilla ei ole niistä kokemuksia. Jostain syystäkö kuulostaa niin pelottavalta jakaa koti yli kymmenen rakkaan ihmisen kanssa??


    • vrk

      1.)Lestadiolaisperheiden lapset oppivat ottamaan vastuuta pienemmistään.

      MIELESTÄNI tämä on kuitenkin luonnekysymys. Meidänkin perheessä on lapsia, jotka eivät millään halua ottaa vastuuta toisista eivätkä esim yhteisistä asioista, tiskistä ym, vaan heille pitää laittaa tiukemmat rajat. Toiset tekevät koska on säännöt ja toiset tekevät koska eivät kehtaa olla tekemättä. Eli jalous näkyy jo lapsena. Vaikka kuinka yritän kasvattaa lapsiani tasaveroisesti ja vaatia kaikilta saman verran (tietenkin yritän ottaa huomioon iän ja kyvyt)jotkut ovat aina livistämässä ja toiset uhrautumassa.

      En tiedä kumpi on parempi, kovuus ja laskelmointi(joskus kyseessä onkinv ain pelkkä laiskuus) vai jalous(joskus kyseessä pelkkä äidin 'mielistely'kuten toiset sisarukset ilkeästi sanovat). Itse arvostan enemmän 'jaloutta' mutta koska itse olen koko ikäni uhrautunut (vaikka tiedän ettei se aina kirjoitusteni perusteella siltä vaikuta!) ja olen enimmäkseen joutunut siitä vain kärsimään, en ole varma mikä on parasta. Hyvin ahrvoin uhrautuja saa samalla mitalla hyvyyttä takaisin kuin on satsannut.Oletko ACIM samaa mieltävai eri mieltä? Entä muut?

      Raamatun mukaan jonkinasteinen uhrautuminen on kristillisempää, mutta ACIM, onko se tervettä? Siis: kumpi on loppujen lopuksi kristillisempää ("Tehkää ihmisille niin kuin toivotte teidän tekevän teille")vai se, että tekee vain vähimmän ja välttämättömimmän?

      2.)He oppivat sopimaan riitansa keskenään ilman aikuisten väliintuloa.

      Tämä kohta minua kyllä ihan naurattaa. Joskus tuntuu että joudunko lopun ikää sovittelemaan. Ei edes ikä näytä aina auttavan..

      3.) Seuraava voi olla totta:

      Suurissa perheissä lapset joutuvat osallistumaan myös kotitöihin kun äiti ei yksin ehdi kaikkea tehdä.
      Töihin osallistuminen ja niistä oman vastuun kantaminen kehittää paitsi itse työntekotaitoja myös itseluottamusta ja vastuuntunnetta. Näistä ominaisuuksista on hyötyä lapselle aikanaan työelämässä; lestadiolaiset tunnetaankin tietääkseni juuri hyvinä työntekijöinä.

      -- TIEDÄN paljon hyvin laiskoja aikuisia lestadiolaisia..(Ovat myös suurperheen lapsia)

      4.) TÄMÄ ei taatusti ole totta
      Yksilapsisissa perheissä lapsi ei kehitä samalla tavalla empaattisuuttaan

      5.) No ei varmasti totta:

      ja vanhemmat voivat päästää lapsen liian helpolla myös ihan käytännön asioissa. Seurauksena on että samaa varmuutta vastuunottamisessa ei kehity kuin edellisessä tapauksessa.

      Suomi24 on osa Eniroa

      • ACIM

        Hyvyyttä ei ehkä saa samalla mitalla takaisin. Mitä antaja saa riippuu siitä miten hän sen uhrautumisensa/antamisensa kokee. Antaako ilolla ja vapaudesta käsin vain syyllistääkö sydämessään saajan siitä mitä tälle antaa...Jälkimmäisessä tapauksessa antaja tuntee katkeruutta. Tässä kysymyksessä on keskeistä se näkeekö todella toisen yhtä arvokkaana kuin itsensä. Jos näkee niin sittenhän sitä antaa kuin antaisi itselleen.


      • ACIM

        kohdat 2, 4 ja 5
        Riidoista. Jos et menisi väliin? Neuvot kerran tämän alueen pelisäännöt ja sitten pärjätkööt keskenään. Tuskin nyt ihan repivät silmiä toistensa päästä? ;)

        Itselläni ei ollut samanikäisiä sisaruksia ja minusta tuli erittäin epäempaatinen, itsekäs kauhukakara. Kiusasin ala-asteella koulutovereitani. Myöhemmin sitten tuli kyllä järkeä päähän.
        Mitä tulee vastuunottamiseen kotitöistä niin koen että minun ei annettu tehdä "vaikeita" töitä. Esim. leipoa pullaa tai keittää vieraille kahvia. Äiti/isä teki kaiken. Jos olisi ollut sisaruksia kilpailemassa ja sanomassa "mutta minäpä osaankin" niin minusta ehkä olisi tullut yritteliäämpi. Joskus vasta yläasteen käytyäni olin oppinut näitä asioita. Sama epävarmuus häiritsee joissain asioissa vieläkin. Sitä yrittää aina luottaa viisaampiin, jossain mielen sopukoissa on säilynyt tuo toimintamalli. Tämä on minun kokemukseni.


      • vrk
        ACIM kirjoitti:

        kohdat 2, 4 ja 5
        Riidoista. Jos et menisi väliin? Neuvot kerran tämän alueen pelisäännöt ja sitten pärjätkööt keskenään. Tuskin nyt ihan repivät silmiä toistensa päästä? ;)

        Itselläni ei ollut samanikäisiä sisaruksia ja minusta tuli erittäin epäempaatinen, itsekäs kauhukakara. Kiusasin ala-asteella koulutovereitani. Myöhemmin sitten tuli kyllä järkeä päähän.
        Mitä tulee vastuunottamiseen kotitöistä niin koen että minun ei annettu tehdä "vaikeita" töitä. Esim. leipoa pullaa tai keittää vieraille kahvia. Äiti/isä teki kaiken. Jos olisi ollut sisaruksia kilpailemassa ja sanomassa "mutta minäpä osaankin" niin minusta ehkä olisi tullut yritteliäämpi. Joskus vasta yläasteen käytyäni olin oppinut näitä asioita. Sama epävarmuus häiritsee joissain asioissa vieläkin. Sitä yrittää aina luottaa viisaampiin, jossain mielen sopukoissa on säilynyt tuo toimintamalli. Tämä on minun kokemukseni.

        2.)"He oppivat sopimaan riitansa keskenään ilman aikuisten väliintuloa. "

        Yllättävän isojenkin lasten riitoihin joutuu menemään väliin, jopa yläaastelaisten. Varsinkin pojat käyvät kovin helposti käsiksi. Joillakin lapsilla on hyvin lyhyt pinna ja jotkut ovat hyvin pitkävihaisia. Olen kyllä kokeillut sitä, että en mene väliin, joskus paremmin joskus huonommin seurauksin. Olisi mielenkiintoista tietää onko siitä tutkimusta että onko tietynluontoisten ihmisten keskuudessa avioerot yleisempiä (no, siinäkin riippu paljon aviopuolisosta).

        Kyllä vielä 18-vuotiaskin voi olla hyvin lapsellinen.

        Ja jotkut ihmiset eivät ikinä kasva kovin sosiaalisiksi, valitettavasti.

        4.) TÄMÄ ei taatusti ole totta
        "Yksilapsisissa perheissä lapsi ei kehitä samalla tavalla empaattisuuttaan"

        Pieni/yksilapsisessa perheessä voi joutua aavistelemaan ja arvailemaan kun ja jos on ainoa lapsi tai sisarusten ikäero on suuri. Ei ole tappelukaveria. Joutuu jo lapsena aloittamaan aikuisten pelisäännöt, mökötyksen, piruilun, myötäelämisen, kenties liian varhain.

        Isolapsisessa perheessä vanhempien luonteesta ja aksvatustavasta riippuen voidaan kasvaa hyvin itsekkäiksi, kyräilijöiksi. Jotkut vanhemmat selkeästi suosivat vain menestyjiä ja syyllistävät toisia lapsia vertailemalla heitä väärällä tavalla keskenään. Myös isoissa perheissä vanhemmat ovat raadollisia, lapsilukumäärä ei sinänsä tee vanhemmista parempia kasvattajia.Senpä vuoksi en voi sietää isojen perheiden äitejä ja isiä jotka vetoavat isoon lapsilukumäärään kun puolustelevat mielipiteitään.

        (esim vl-kansanedustaja Kyösti Karjula tekee näin jatkuvasti)

        5.)Vastuuta voidaan antaa pienessä ja isossa perheessä, taas riippuu vanhempien luonteesta. Joillakin kouluttamattomilla isojen perheiden äideillä ainoa pätemissarka on koti ja he haluavat kaiken olevan viimoisen päälle ja eivät siksi luovuta joitakin bravuurinumeroitaan ikinä pienille söheltäjille. Itse annan mm jouluvalmisteluja pikkulapsille ja nuorimman ristiäisiin annoin lasten tehdä lusikkaleivät vaikak niistä tuli aika ruttuisia. Nielin ylpeyteni. En edes kertonut vieraille että eivät ole minun tekemiäni. Arvaan että esim anoppi (vl)ajatteli taas kerran että on siinä minulla
        miniä. Paskat minä siitä välitän, nauran vaan mielessäni!!

        Luulenpa että olen erilainen suurperheen äiti koska olen itse pienestä perheestä.Sain paljon vastuuta, mm sain käsitellä arvokkaita posliiniesineitä ja surkeita leipomuksiani kehuttiin vieraiden kuullen. Tällaiset asiat ovat mielestäni täysin vanhemoien luonteesta kiinni.


      • leppis
        ACIM kirjoitti:

        Hyvyyttä ei ehkä saa samalla mitalla takaisin. Mitä antaja saa riippuu siitä miten hän sen uhrautumisensa/antamisensa kokee. Antaako ilolla ja vapaudesta käsin vain syyllistääkö sydämessään saajan siitä mitä tälle antaa...Jälkimmäisessä tapauksessa antaja tuntee katkeruutta. Tässä kysymyksessä on keskeistä se näkeekö todella toisen yhtä arvokkaana kuin itsensä. Jos näkee niin sittenhän sitä antaa kuin antaisi itselleen.

        ja viisaasti ajateltu! :) Tosi on, pitäisi OIKEASTI kohdella toisia niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan, ihan pikkuasioissakin.


    • marilyn

      Itse olen ratkaisuni tehnyt, ettei meidän perheeseen synny enempää kuin kaksi lasta.

      MUTTA! meillä on myös sijaislapsia.

      Siksi olenkin niin voimakkaasti aina "lapsen asialla" koska olen nähnyt sen nurjan puolen elämästä ja miten vanhempien osaamattomuus ja välinpitämättömyys lapseen vaikuttaa.

      Kyllä jokaisella lapsella on oikeus olla lapsi eikä vara-aikuinen ja jokaisella lapsella on oikeus vanhempien rakkauteen.
      Valitettavasti yhä useammin Suomessakin näin ei ole.

      En mitenkään halua kritisoida suurperheitä; uskon että rakkautta riittää vaikka tosin se yksilöllinen huomioiminen väkisinkin jää vähemmälle.

      • vrk

        Onpa hienoa,että teillä on sijaislapsia! Olen itse joskus ajatellut,että haluaisin auttaa lapsia ja harkinnut sijaislapsia, mutta sitten olen ajatellut,että kun on rajalliset voimat.

        80-luvulla oli järkyttävä ilmoitus HS:ssä: 5-vuotias poika etsii kotia..


      • minerva
        vrk kirjoitti:

        Onpa hienoa,että teillä on sijaislapsia! Olen itse joskus ajatellut,että haluaisin auttaa lapsia ja harkinnut sijaislapsia, mutta sitten olen ajatellut,että kun on rajalliset voimat.

        80-luvulla oli järkyttävä ilmoitus HS:ssä: 5-vuotias poika etsii kotia..

        ja varmaan useimmiten onkin, että huostaanotot johtuvat vanhempien alkoholismista tai huumeiden käytöstä.
        Mutta ei kuitenkaan aina.

        On myös vanhempia joilta kertakaikkiaan puuttuu kyky vanhemmuuteen,eivät osaa vastata lasten tarpeisiin eikä ole hajuakaan siitä mitä lapsi tarvitsee.

        Surullisimpia tapauksia sitten ovatkin ne,jotka lapsuudessaan eivät ole rakkautta saaneet joten eivät osaa sitä omilleenkaan lapsilleen antaa.

        Ja kyllähän sijaislapset ovat sen verran rikkinäisiä, että parempi jos omat lapset ovat jo vähän isompia.Mustasukkaisuus on vähäisempää ja asiat on helpompi selittää.

        Jopa kaksivuotiaana huostaanotettu lapsi voi olla täysin masentunut,puhumaton ja ilmeetön.
        Että jos joskus intoudun täällä kiivaastikin puolustamaan piiskkaamista vastaan,sille on erittäin hyvä syy.


    • pollo

      a. niitä on kaiken kokoisia
      b. niitä on kaiken tyylisiä

      miksi aina pitää sanoa että lesta perheet on jotai ylikansotettuja, sinäkin acim! Ja kotityöt kuuluu myös isille! Uskon kanssa noilla ei oo tekemistä.

      • ACIM

        "miksi aina pitää sanoa että lesta perheet on jotai ylikansotettuja"

        Niin, missä sanoin että ovat ylikansoitettuja?

        On luonnollista että perheissä joissa ei käytetä ehkäisyä syntyy enemmän lapsia kuin niissä joissa ehkäistään. Tämä on tilastollinen tosiasia. Ehkäisyn tarkoitushan on juuri rajoittaa lapsilukua. Vanhoillislestadiolaiset eivät ehkäise juuri uskonsa vuoksi joten kyllä tällä asialla on uskon kanssa tekemistä.
        Olen samaa mieltä että kotityöt kuuluvat myös isille. Mutta avaukseni käsitteli lähinnä lasten kehitystä ei niinkään isien.

        Tuliko sinulle tunne että taas tässä on yksi joka kritisoi lestadiolaisia suuren lapsimäärän vuoksi? Se ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Jos näin kuitenkin tunsit niin ilmeisesti olet niin tottunut sellaisiin kirjoituksiin että objektiivisuutesi tekstien sisällön arvioimisessa on hämärtynyt. Kelaat jotenkin päässäsi negatiivisia kirjoituksia ja projisoit sitten niiden asenteita muihinkin kirjoituksiin joissa vain mainitaankin lapsilukumäärä.


      • VL-mies

        ...tehnyt muuta kuin aloitti keskustelun näiden perusteidesa valossa, joita toi esille. Se on hänen näkemyksensä tässä kohtaa ja annettakoon keskustelulle sijaa ilman väittelyä peruskysymyksistä.

        ACIM ja monet muut ymmärtävät, että jos keskustelun avaus vaatii rajauksen tarkasti taustoista, perusteista, ja aiheotsikoinnista niin voit olla varma, että keskustelut loppuvat lyhyeen.

        Itse pyrin oikolukemaan tekstiä ja parhaani mukaan ymmärtämään mitä kirjoittaja haluaa tarkoittaa, enkä keskity siihen mitä hän ei ole kirjoittanut tai rajannut pois.


      • Lou

        Mulla tuli kanssa loukkaantunut olo tuosta keskustelunavauksesta, vaikka se ihan hyvä sinällään olikin. Uskonasiaa ei autuuta ollenkaan se, montako jälkeläistä on maailmaan saattanut tai monenko sisaruksen kanssa on kasvanut.

        Itse olen ainut lapsi ja mielestäni kasvanut ihan hyvin toiset huomioivaksi ja toisten kanssa pärjääväksi. Puolisoakaan ei ole vielä annettu eikä näin ollen tietoakaan mahdollisista lapsistakaan, jos niitä edes siunattaisiin.

        Ei kai se silti tarkoita sitä, että olen jotenkin epäkelpo, muottiin istumaton uskovainen!? Ei ihme, että monesti kuvitellaan, että lestadiolaisuus periytyy perheestä, eikä se olekaan omakohtainen valinta...


      • ACIM
        Lou kirjoitti:

        Mulla tuli kanssa loukkaantunut olo tuosta keskustelunavauksesta, vaikka se ihan hyvä sinällään olikin. Uskonasiaa ei autuuta ollenkaan se, montako jälkeläistä on maailmaan saattanut tai monenko sisaruksen kanssa on kasvanut.

        Itse olen ainut lapsi ja mielestäni kasvanut ihan hyvin toiset huomioivaksi ja toisten kanssa pärjääväksi. Puolisoakaan ei ole vielä annettu eikä näin ollen tietoakaan mahdollisista lapsistakaan, jos niitä edes siunattaisiin.

        Ei kai se silti tarkoita sitä, että olen jotenkin epäkelpo, muottiin istumaton uskovainen!? Ei ihme, että monesti kuvitellaan, että lestadiolaisuus periytyy perheestä, eikä se olekaan omakohtainen valinta...

        ..eivät ole tarkoitettu loukkauksiksi vaan juuri keskustelunavauksiksi. Sitten voit olla niistä mitä mieltä tahansa ja esittää mielipiteesi vastauksessasi jos haluat.


    • PBP

      teesisi on oikeassa, MUTTA liian suuressa perheessä lapset jäävät väistämättä liian vähälle huomiolle (jo ihan aikaresurssien takia). Optimaalisena kokona pidetään 5-7 lasta, mutta tästä ylöspäin tilanne heikkenee...

    • ACIM

      ..että vl-ihmisten pointti tässä lapsikohdassa ei ole lasten lukumäärä sinänsä vaan se että ei ehkäistä. Ja silloin lapsia tulee 0 - 20 kpl.

      Minut pani ajattelemaan myös se että avaukseni poiki kommentteja joissa ilmaistiin loukkaantuneisuutta. Ilmeisesti on epäkohteliasta keskustella lapsimäärästä ja sen seurauksista kun tuo ensin mainittu puoli on noin kuin on. Ja ehkä tämä lapsiasia kuuluu niihin joista vl-ihmisiä usein pilkataan. Aiheesta on tullut arka.

      Tuliko jollekin sellainen tunne että minä jotenkin väkisin yritän vääntää jotain myönteistä sanottavaa lestadiolaisista kun eivät 'raukat omin avuin pärjää täällä palstalla', tai jotain sinne päin? Jossain mielessä jotain meni avauksessani pieleen, ei siksi että siitä oltiin osin erimieltä (niinhän usein onkin) vaan että siksi että se herätti noita TUNTEITA.

      • marilyn

        ratkaise; kyllä pienessäkin perheessä voidaan lapsille opettaa toisten huomioonottamista,pienemmistä huolehtimista ym.
        Sehän riippuu aivan vanhemmista.

        Esim minun omat pojat katsovat pienempien perään (sijaislapsia)ulkona vaikka joskus siitä erimielisyyksiä tuleekin,osaavat tiskata,siivota huoneensa itse,imuroda,käydä kaupassa jne.
        Onhan selvää, että vastuuta annetaan enemmän kun ikää karttuu ja niin pitää ollakin.

        Mutta isommille on myös annettava aikaa olla kavereiden kanssa ja puuhata omia juttujaan eikä käyttää pelkästään pienempien hoitajina.

        Vanhemmathan ne lapset maailmaan saattavat joten ensisijainen kasvatusvastuu on heillä.


      • marilyn
        marilyn kirjoitti:

        ratkaise; kyllä pienessäkin perheessä voidaan lapsille opettaa toisten huomioonottamista,pienemmistä huolehtimista ym.
        Sehän riippuu aivan vanhemmista.

        Esim minun omat pojat katsovat pienempien perään (sijaislapsia)ulkona vaikka joskus siitä erimielisyyksiä tuleekin,osaavat tiskata,siivota huoneensa itse,imuroda,käydä kaupassa jne.
        Onhan selvää, että vastuuta annetaan enemmän kun ikää karttuu ja niin pitää ollakin.

        Mutta isommille on myös annettava aikaa olla kavereiden kanssa ja puuhata omia juttujaan eikä käyttää pelkästään pienempien hoitajina.

        Vanhemmathan ne lapset maailmaan saattavat joten ensisijainen kasvatusvastuu on heillä.

        totuuden nimessä on kyllä todella vaikea kuvitella millaista elämä on todellisessa suurperheessä kun välillä tuntuu, että neljäkin lasta on paljon.

        Ja vielä kun pitäisi joka lapsi huomioida yksilönä...ihmettelen miten ehtii jos lapsia on 20.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      656
      8023
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      467
      2306
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2228
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1803
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1302
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1244
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1186
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      855
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      59
      841
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      769
    Aihe