Realismin ja dialektisen materialismin suhde.
Koska aina joku sortuu samaan itse tekemäänsä ansaan ja pistää Raineston suuhun mitä tahansa puppua, tulee taasen hieman oikaista tätä vääristelyä. Mikä lie motiivina, vitutus, kateus, tyhmyys, en tiedä, mutta useampaa tuo vaivaa. Tyylinhän ei pitäisi tuottaa päättelyä sisällön suhteen, kuten tapahtui Kelalle tai Helsingin Hovioikeudelle.. Tyyli voi olla myös metodiikkaa, oikeaa tai väärää, mutta silti vain tyyliä. Päättely ei kuitenkaan voi olla tyyliin perustuvaa, vaan tosiasioihin.
Raineston Ihmiskäsitys on sama kuin Albert Sweitzerilla, "elämän kunnioitus". Kapitalisteilla ja heidän kätyreillään ei näin ole, mutta Marxilaisilla, Juchelaisilla, Trotskilaisilla ja marxisti-leninisteillä on. Tätä, ette pysty kumoamaan ja siksi kysynkin, miksi ette? Mieli tekisi, mutta ainekset eivät riitä...
Perustelut:
Jos ihmiskäsitys perustuu dialektiseen materialismiin, perustuu se myös realismiin. Suhde näiden välillä on vastavuoroinen, mutta vasta dialektinen materialismi antaa keinot hallita realismia, tietoteorian tähän, pelkkä tiede ei siihen riitä. Tämäkään ei silti yksin riitä, sillä maailmaa ei hallita vain tietoteorialla, kuten tähänastinen historiakertymämme todistaa. Todellisuuden hallinta on siis teorian ja käytännön vastavuoroista yhtämittaista prosessia ja tämän prosessien hallintaa. Ei siis realismin ja realismin teorian prosessia, vaan nimenomaan realismin ja dialektiikan välistä prosessia eli käytännön ja teorian prosessia
Ystävät hyvät, teidän käsityksenne perustuvat tähän ensimmäiseen eli realismin ja realismin teorian väliseen prosessiin. Siksi teistä tuntuu, että minä olen vain oikeassa ja te väärässä, mutta minä ainoastaan käytän metodiikkaa, joka selittä todellisuutta paremmin kuin teidän yleisesti käyttämänne. Tämä sama metodiikka on kenen tahansa teistä hallittavissa, pitää vain hieman enemmän syventää realismin ymmärrystään oikeaan suuntaan, juuri sen verran, että voi nousta realismin yläpuolelle, dialektikoksi. Ei vaikeaa, mutta työlästä, sillä tätä tulee myös voida harjoittaa, kuten minä teen tällä listalla kanssanne.
Tästähän seuraan, että jokainen kirjoitukseni on kumottavissa ja se on myös niiden tarkoitus, että ne kumotaan jos ovat väärä sisällöltään/teorioiltaan. Asetan siis puheeni toistuvasti teidän arvioitavaksi. Te sen sijaan arvioitte sen erehtymättömäksi ja/tai vääristelette sitä. Onhan se oikeutenne, mutta hyödytön oikeus. Minusta tämä on teiltä täysin väärä arvio, vaikka menetelmäni onkin oikea. Onhan menetelmäni hypoteesien testaamisen menetelmä ja hypoteesit joko läpäisevät kriteerit tai kumoutuvat. Hypoteesien kumoaminen tulee kuitenkin tehdä oikeilla kriteereillä.
Tätä prosessia voi tarkastella dialektiikan laeilla ja kategorioilla, jotka ovat todellisuuden yleistettyjä lakeja ja kategorioita.
Dialektikoksi nousu edellyttää kolmen marxilaisuuden perustavan teorian tuntemista, materialistisen filosofian (dialektisen materialismin ja historiallisen materialismin), kriittisen kansantaloustieteen ja sosialismin teorian eli sosiologian ja valtio-opin. Materialistisen psykologian tuntemine syventää merkittävästi asiaa, mutta ei ole enää välttämätöntä. Välttämätöntä on kuitenkin noiden kolmen ensin mainitun perustavan teorian ja niiden välisten prosessien tunteminen eli dialektiikan ja todellisuuden ja todellisuuden itsensä välisten, todellisten prosessien tunteminen.
Tässä kohtaa Antonio Gramscilla on paljon annettavaa, sillä hän erittelee tämän filosofisen oppimisprosessin. Samoin kuin hän kuvaa suhteemme todellisuuteen, siihen miten muodostamme vallitsevan käsitteistömme ja olemme hegemonisteina todellisuuden vankeina, jos emme omaa oikeaa metodiikkaa päästä tämän vääristyneen/vieraantuneen todellisuuden yläpuolelle. Tässä kohtaa siis kohtaavat myös yhteiskuntaluokat toisensa, vaikka luokkajako ei muodostukaan tässä kohtaamisessa, vaan todellisuuden niissä prosesseissa, jotka ovat piilotettuina ja jotka Karl Marx meille paljasti.
Rainesto ei siis ole erehtymätön, vaan ainoastaan käyttää eri metodiikkaa kuin te paremmin opetettu valtavirta. Luulenkin, että pureutumalla juuri tuohon käyttämääni metodiikkaan se joko kumoutuu ja joudun palaamaan kanssanne teidän metodiikkaan tai sitten teille käy kuten vanhalle paradigmalle ja joudutte korjaamaan omaanne ja tekemään tämän korjauksen paradigmatasolla ja omaksumaan uuden paradigman, dialektisen materialismin metodiikaksenne ja selittäjäksenne.
Ehkä silloin metodiikkamme paremmin kohtaavat.
Hannu Rainesto
Koska aina joku sortuu samaan itse tekemäänsä ansaan ja pistää Raineston suuhun mitä tahansa puppua, tulee taasen hieman oikaista tätä vääristelyä. Mikä lie motiivina, vitutus, kateus, tyhmyys, en tiedä, mutta useampaa tuo vaivaa. Tyylinhän ei pitäisi tuottaa päättelyä sisällön suhteen, kuten tapahtui Kelalle tai Helsingin Hovioikeudelle.. Tyyli voi olla myös metodiikkaa, oikeaa tai väärää, mutta silti vain tyyliä. Päättely ei kuitenkaan voi olla tyyliin perustuvaa, vaan tosiasioihin.
Raineston Ihmiskäsitys on sama kuin Albert Sweitzerilla, "elämän kunnioitus". Kapitalisteilla ja heidän kätyreillään ei näin ole, mutta Marxilaisilla, Juchelaisilla, Trotskilaisilla ja marxisti-leninisteillä on. Tätä, ette pysty kumoamaan ja siksi kysynkin, miksi ette? Mieli tekisi, mutta ainekset eivät riitä...
Perustelut:
Jos ihmiskäsitys perustuu dialektiseen materialismiin, perustuu se myös realismiin. Suhde näiden välillä on vastavuoroinen, mutta vasta dialektinen materialismi antaa keinot hallita realismia, tietoteorian tähän, pelkkä tiede ei siihen riitä. Tämäkään ei silti yksin riitä, sillä maailmaa ei hallita vain tietoteorialla, kuten tähänastinen historiakertymämme todistaa. Todellisuuden hallinta on siis teorian ja käytännön vastavuoroista yhtämittaista prosessia ja tämän prosessien hallintaa. Ei siis realismin ja realismin teorian prosessia, vaan nimenomaan realismin ja dialektiikan välistä prosessia eli käytännön ja teorian prosessia
Ystävät hyvät, teidän käsityksenne perustuvat tähän ensimmäiseen eli realismin ja realismin teorian väliseen prosessiin. Siksi teistä tuntuu, että minä olen vain oikeassa ja te väärässä, mutta minä ainoastaan käytän metodiikkaa, joka selittä todellisuutta paremmin kuin teidän yleisesti käyttämänne. Tämä sama metodiikka on kenen tahansa teistä hallittavissa, pitää vain hieman enemmän syventää realismin ymmärrystään oikeaan suuntaan, juuri sen verran, että voi nousta realismin yläpuolelle, dialektikoksi. Ei vaikeaa, mutta työlästä, sillä tätä tulee myös voida harjoittaa, kuten minä teen tällä listalla kanssanne.
Tästähän seuraan, että jokainen kirjoitukseni on kumottavissa ja se on myös niiden tarkoitus, että ne kumotaan jos ovat väärä sisällöltään/teorioiltaan. Asetan siis puheeni toistuvasti teidän arvioitavaksi. Te sen sijaan arvioitte sen erehtymättömäksi ja/tai vääristelette sitä. Onhan se oikeutenne, mutta hyödytön oikeus. Minusta tämä on teiltä täysin väärä arvio, vaikka menetelmäni onkin oikea. Onhan menetelmäni hypoteesien testaamisen menetelmä ja hypoteesit joko läpäisevät kriteerit tai kumoutuvat. Hypoteesien kumoaminen tulee kuitenkin tehdä oikeilla kriteereillä.
Tätä prosessia voi tarkastella dialektiikan laeilla ja kategorioilla, jotka ovat todellisuuden yleistettyjä lakeja ja kategorioita.
Dialektikoksi nousu edellyttää kolmen marxilaisuuden perustavan teorian tuntemista, materialistisen filosofian (dialektisen materialismin ja historiallisen materialismin), kriittisen kansantaloustieteen ja sosialismin teorian eli sosiologian ja valtio-opin. Materialistisen psykologian tuntemine syventää merkittävästi asiaa, mutta ei ole enää välttämätöntä. Välttämätöntä on kuitenkin noiden kolmen ensin mainitun perustavan teorian ja niiden välisten prosessien tunteminen eli dialektiikan ja todellisuuden ja todellisuuden itsensä välisten, todellisten prosessien tunteminen.
Tässä kohtaa Antonio Gramscilla on paljon annettavaa, sillä hän erittelee tämän filosofisen oppimisprosessin. Samoin kuin hän kuvaa suhteemme todellisuuteen, siihen miten muodostamme vallitsevan käsitteistömme ja olemme hegemonisteina todellisuuden vankeina, jos emme omaa oikeaa metodiikkaa päästä tämän vääristyneen/vieraantuneen todellisuuden yläpuolelle. Tässä kohtaa siis kohtaavat myös yhteiskuntaluokat toisensa, vaikka luokkajako ei muodostukaan tässä kohtaamisessa, vaan todellisuuden niissä prosesseissa, jotka ovat piilotettuina ja jotka Karl Marx meille paljasti.
Rainesto ei siis ole erehtymätön, vaan ainoastaan käyttää eri metodiikkaa kuin te paremmin opetettu valtavirta. Luulenkin, että pureutumalla juuri tuohon käyttämääni metodiikkaan se joko kumoutuu ja joudun palaamaan kanssanne teidän metodiikkaan tai sitten teille käy kuten vanhalle paradigmalle ja joudutte korjaamaan omaanne ja tekemään tämän korjauksen paradigmatasolla ja omaksumaan uuden paradigman, dialektisen materialismin metodiikaksenne ja selittäjäksenne.
Ehkä silloin metodiikkamme paremmin kohtaavat.
Hannu Rainesto
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suhde henkilöityneenä punikki Rainestoon.
Realismin ja dialektisen materialismin suhde
Kirjoittanut: hannu_rainesto 2.5.2008 klo 10.09
Realismin ja dialektisen materialismin suhde.
Koska aina joku sortuu samaan itse tekemäänsä ansaan ja pistää Raineston suuhun mitä tahansa puppua, tulee taasen hieman oikaista tätä vääristelyä. Mikä lie motiivina, vitutus, kateus, tyhmyys, en tiedä, mutta useampaa tuo vaivaa.
TU: Hanski hyvä, lähinnä se sääli eikä vitutus
tai kateus. Sosialismia kun ei ole näköpiiris-
säkään! Kansan tahdosta.
Tyylinhän ei pitäisi tuottaa päättelyä sisällön suhteen, kuten tapahtui Kelalle tai Helsingin Hovioikeudelle.. Tyyli voi olla myös metodiikkaa, oikeaa tai väärää, mutta silti vain tyyliä. Päättely ei kuitenkaan voi olla tyyliin perustuvaa, vaan tosiasioihin.
TU: Tuli mitä tuli mutta tyyli pitää säilyttää.
Raineston Ihmiskäsitys on sama kuin Albert Sweitzerilla, "elämän kunnioitus". Kapitalisteilla ja heidän kätyreillään ei näin ole, mutta Marxilaisilla, Juchelaisilla, Trotskilaisilla ja marxisti-leninisteillä on. Tätä, ette pysty kumoamaan ja siksi kysynkin, miksi ette? Mieli tekisi, mutta ainekset eivät riitä...
TU: No juu, tapetaan toismieliset! Kuten on
kommunismissä tehty! Ihan valtion toimesta.
Tai vangitaan vähintään. Luokkaviholliset.
Perustelut:
Jos ihmiskäsitys perustuu dialektiseen materialismiin, perustuu se myös realismiin. Suhde näiden välillä on vastavuoroinen, mutta vasta dialektinen materialismi antaa keinot hallita realismia, tietoteorian tähän, pelkkä tiede ei siihen riitä. Tämäkään ei silti yksin riitä, sillä maailmaa ei hallita vain tietoteorialla, kuten tähänastinen historiakertymämme todistaa.
TU: Jos punapölhöjen ihmiskäsitys nojaa dialek-
tiikkaan niin ei siitä tule sillä globaalia
totuutta.
Teorialla ei maailmaa hallita todellakaan eikä
kehitetä. Pelkällä teorialla, kuten teikäläiset
yrittävät. Vieläpä sata vuotta vanhalla
väkivaltaan lopulta aina perustuvalla.
Todellisuuden hallinta on siis teorian ja käytännön vastavuoroista yhtämittaista prosessia ja tämän prosessien hallintaa. Ei siis realismin ja realismin teorian prosessia, vaan nimenomaan realismin ja dialektiikan välistä prosessia eli käytännön ja teorian prosessia
TU: Ymmärsitköhän edes itse mitä kirjoitit?
Ystävät hyvät, teidän käsityksenne perustuvat tähän ensimmäiseen eli realismin ja realismin teorian väliseen prosessiin. Siksi teistä tuntuu, että minä olen vain oikeassa ja te väärässä, mutta minä ainoastaan käytän metodiikkaa, joka selittä todellisuutta paremmin kuin teidän yleisesti käyttämänne.
TU: No juu, selitystiedettä koetat hallita.
Elämän ja ihmisen ymmärrys jääkin sitten vähem-
mälle. Viittaan käsitteeseesi" kommunisti
on aina kunnon oikeamielinen ihminen".
Tämä sama metodiikka on kenen tahansa teistä hallittavissa, pitää vain hieman enemmän syventää realismin ymmärrystään oikeaan suuntaan, juuri sen verran, että voi nousta realismin yläpuolelle, dialektikoksi. Ei vaikeaa, mutta työlästä, sillä tätä tulee myös voida harjoittaa, kuten minä teen tällä listalla kanssanne.
TU: Tasollesi ei taida kukaan haluta. Se edel-
lyttäisi itsensä ulkoistamista elämästä.
Tästähän seuraan, että jokainen kirjoitukseni on kumottavissa ja se on myös niiden tarkoitus, että ne kumotaan jos ovat väärä sisällöltään/teorioiltaan. Asetan siis puheeni toistuvasti teidän arvioitavaksi. Te sen sijaan arvioitte sen erehtymättömäksi ja/tai vääristelette sitä. Onhan se oikeutenne, mutta hyödytön oikeus. Minusta tämä on teiltä täysin väärä arvio, vaikka menetelmäni onkin oikea.
TU: Hetkonen? Olet siis erehtymätön ja erehty-
väinen? Mitäs jos olisit ihan tavallinen
suomalainen?
Onhan menetelmäni hypoteesien testaamisen menetelmä ja hypoteesit joko läpäisevät kriteerit tai kumoutuvat. Hypoteesien kumoaminen tulee kuitenkin tehdä oikeilla kriteereillä.
Tätä prosessia voi tarkastella dialektiikan laeilla ja kategorioilla, jotka ovat todellisuuden yleistettyjä lakeja ja kategorioita.
TU: Dialektiikan lait muuttuvat aina tarpeen
ja selityksen mukaan. Niin kuin uskonto.
Sillä voi selittää teoriassa mitä tahansa.
Teoriassa vain siihen asti kun kuulija huomaa
selittäjän puhuvan paskaa.
Dialektikoksi nousu edellyttää kolmen marxilaisuuden perustavan teorian tuntemista, materialistisen filosofian (dialektisen materialismin ja historiallisen materialismin), kriittisen kansantaloustieteen ja sosialismin teorian eli sosiologian ja valtio-opin. Materialistisen psykologian tuntemine syventää merkittävästi asiaa, mutta ei ole enää välttämätöntä. Välttämätöntä on kuitenkin noiden kolmen ensin mainitun perustavan teorian ja niiden välisten prosessien tunteminen eli dialektiikan ja todellisuuden ja todellisuuden itsensä välisten, todellisten prosessien tunteminen.
TU: Epäilen edelleen henkistä tasapainoisuuttasi.
Tässä kohtaa Antonio Gramscilla on paljon annettavaa, sillä hän erittelee tämän filosofisen oppimisprosessin. Samoin kuin hän kuvaa suhteemme todellisuuteen, siihen miten muodostamme vallitsevan käsitteistömme ja olemme hegemonisteina todellisuuden vankeina, jos emme omaa oikeaa metodiikkaa päästä tämän vääristyneen/vieraantuneen todellisuuden yläpuolelle. Tässä kohtaa siis kohtaavat myös yhteiskuntaluokat toisensa, vaikka luokkajako ei muodostukaan tässä kohtaamisessa, vaan todellisuuden niissä prosesseissa, jotka ovat piilotettuina ja jotka Karl Marx meille paljasti.
TU: Marxin aikaisia yhteiskuntaluokkia ei Suo-
messa ole. Köyhä, luku ja laskutaidoton
työläisryysyläisten armeija puuttuu.
Toisin sanoen paskapuheittesi laskualusta.
Rainesto ei siis ole erehtymätön, vaan ainoastaan käyttää eri metodiikkaa kuin te paremmin opetettu valtavirta. Luulenkin, että pureutumalla juuri tuohon käyttämääni metodiikkaan se joko kumoutuu ja joudun palaamaan kanssanne teidän metodiikkaan tai sitten teille käy kuten vanhalle paradigmalle ja joudutte korjaamaan omaanne ja tekemään tämän korjauksen paradigmatasolla ja omaksumaan uuden paradigman, dialektisen materialismin metodiikaksenne ja selittäjäksenne.
Ehkä silloin metodiikkamme paremmin kohtaavat.
TU: Tasollesi ei ole käyttöä sivistysvaltiossa.