Syrjinnän tematiikkaa ja anatomiaa luokkayhteiskunnassa
On puhe yhteisrintamasta se ei siis ole sama kuin kansanrintama tai normaaliksi tilaksi määritelty rintamaton olotila (kantaa ottamaton, utopia).
Yhteisrintamaa latinalaisessa-amerikassa muodostaa Venezuela, Bolivia, Equador, Nigaragua ja Kuuba, keräten joukkoonsa muita siihen sopivia maanosansa maita, ei siis kuitenkaan USA:ta tai nykyistä Mexikoa jne.. Kaikissa näissä maissa on omat ongelmansa, mutta sillä erotuksella, että yhteisrintama maissa ollaan valittu tietoinen suunta sosialismia kohti, joka valinta erottaa ne toisista, globaalin kapitalismin maista ja oleellisesti. Monet ongelmalliset asiat pitää nostaa priorisoidusti ja siis erityisesti esiin, juuri näissä yhteisrintama maissa, sillä ei sosialismiin pyrkivissä yhteisrintama maissa pidä sellaista rikosta tai lakia olla, joka syrjii esim. naisia tai lapsia (viittaa Nigaraguan eräisiin ongelmiin), koska sitä seikkaa vastaan globaalit imperialistit iskevät varmasti. Tästä edellä olevasta olemme varmaan yhtä mieltä, varmasti myös vasurit ja liberaalit, siitä ei vissiin ole epäilystä.
Potentiaaliset yhteisrintamajoukot, joita ovat kaikki, jotka ajattelevat muutakin kuin vain itseään, autoaan, omaa taloaan ja viihtymistään siis omia todellisia vieraantumattomia- ja samalla niin yleismaailmallisia tarpeitamme. Monet heistä on kuitenkin omaksuneet koulusivistyksessä menetelmän ajatella ikään kuin oikein eli ovat kantaa ottamattomia luokattomia (luulevat olevansa objektiivisia silloin) ja siksi he juuri joutuvat suurimman manipulaation kohteiksi koska osoittavat näin heikkouttaan ja ovat siksi haavoittuvaisia. He alkavat puntaroimaan maailmaa näin jo ennakkoon rajatun tiedon eli ilman riittävää tietoa saati ilman metodeja jotka paljastaisivat asioiden taustalla olevat syyt, usein myös näkymättömät syyt. Näitä näennäispotentiaalisia joukkoja vilisee kaikkialla, sillä onhan luokkayhteiskunnan luoma koulusivistys jo vanhaa ja laajaa mm. scandinaviassa ja lähes koko Euroopassa.
He ovat ns. opetettua keskiluokkaa, koirakoulunsa käyneitä, johonka kohdistuu pääosa kaikesta vaikuttamisesta, kuluttamisesta ja odotuksista. Heissä tiivistyy myös tuo itsetyytyväisyyden suunnaton tyhmyys. Virkamieskunta on pääosaltaan myös tätä onnetonta joukkoa ja heitä on n. 460.000 meillä Suomessa.
Suomalaisen yhteisrintaman luomisen perusongelma on siis sidoksissa tähän luokkayhteiskunnan luomaan uto-oppiseen joukkoon.
Tässä siis kohtaamme syrjinnän eripuolia, syrjittyjä ja syrjijiä, kansanrintamia, yhteisrintamia ja rintamattomia utopisti oppineita. He ovat se voima ja vastavoima jotka kamppailevat kuka minkä asian puolesta ja vastaan. Tässä joukossa on vain yksi kaikkein meidän eduksi poikkeava ryhmä ja se on juuri yhteisrintama joukot eli nämä sosialismiin pyrkivät joukot. Vai ovatko, kysyy jo moni epäilevistä uto-oppineista, onko heidänkin tavoitteensa kuitenkin samoja kuin muiden?
Sosialismia tavoittelevat rintamat tavoittelevat tuotantotapa muutosta koko maapallolla imperialisteja eli kapitalistista tuotantotapaa vastaan. Kuten muistamme, tuotantotavat luovat vallitsevat ajatuksemme, kuvan todellisuudesta ympärillämme heijastamalla sitä aivoihimme ja me vastavuoroisesti vaikuttamme takaisin tai emme, joka tapauksessa muokkaamme tuota kuvaa ryhmäpaineiden mukaisesti.
Jos asia on näin, niin nyt enää meidän tulee huomata ero tuotantotavassa ja tuotantotavassa ja siitä mistä eri tuotantotapojen ihmiset saavat tajuntansa ja se erityinen, että yhteisrintama on aina kapitalismin sisällä. Kapitalismia vastaan ja on siis kapitalistisen tajunnan ympäröivä ja oman vastavoiman värittämä, hegemoniaa ja vasta-hegemoniaa. Jos sosialistiseen yhteiskuntamuodostumaan, tuotantotapaan ei liity syrjintää tuottavia mekanismeja on se laadullisesti paljon parempi kuin kapitalismi, jossa todistettavasti näitä mekanismeja on.
Tässä kohtaa on vedenjakaja, se kohta joka jakaa laadullisesti sosialismia ja kapitalismia toisistaan poispäin ja nyt siis syrjinnän osalta tätä tehden. Tässä kohtaa on myös se paikka, joka määrittää, että esim. Nicaragua on vielä vahvan kapitalistisen tajunnan alainen ja siis vasta siirtymässä siirtymäkautta kohti (jota prosessia nyt johtaa Venezuela ja Kuuba), joka siirtymäkausi purkaa siitä vasta kapitalismia ja siis myös kapitalistista tajuntaa. Marxilaisen materialistisen filosofian kieltämisen kieltämisen laki selittää myös tämän psykologisen heijastusteoreettisen seikan tajuntatasolle vietynä ymmärrettävästi.
Nyt on tärkeää, että tuomme voimakkaan vaatimuksen meille kaikille ymmärtää sosialistisen syrjintää kaihtavan tuotantotavan ja kapitalistisen syrjintää tuottavan tuotantotavan laadulliset erot.
Alla kaksi kirjoitusta, edellä olevaa asiaa lisä valaisemaan.
1. ”””Olen itse opettanut psykologiaa ja sen lisäksi ollut kiinnostunut mielen toiminnasta, tietoisuuden tasoista ja psyyken rakenteesta sellaiset 20 vuotta. Tietämäni perusteella jopa ne versiot, joita
tavallinen psykologiaan perehtynyt (opettaja/psykiatri/psykologi)tietää, sisältävät testejä, joissa koehenkilö saadaan muuttamaan oma havainto ryhmän havaintoa vastaavaksi. Eli, kh laitetaan osaksi ryhmää, jolle esimerkiksi väläytetään joku kuva. Sitten pyydetään kaikkia osallistujia kuvaamaan mitä tapahtui. Ja järjestys on aina se, että muu ryhmä (tietoisesti valehtelevat) pääsevät kuvaamaan tapahtuman ensin.
Siis kuvaavat sen siten, miten se ei oikeasti tapahtunut. Lopuksi kysytään koehenkilön mielipide asiasta. Lähes 100% vastaa saman kuin valehdelleet, vaikka kokivat/näkivät jotain muuta. Ja suurin osa luultavasti muuttaa muistikuvaansa tiedostamattaan vastaamaan "yleistä totuutta". Eli
uskovat "oikeasti" nähneensä saman kuin valehtelijat. Näin saadaan "kognitiivinen dissonanssi" (mielessä oleva alitajuinen ristiriita, joka aiheuttaa epämiellyttävän/epävarman olon) korjattua.
Tällaisia kokeita on siis tehty aivan "tavallisilla koekaniineilla". Voi vain kuvitella millaisia testejä esim. armeijan salaisissa kokeissa tehdään. Siitä olen kuitenkin varma, että nämä tahot, jotka
toteuttavat "massaharhautuksia", tietävät ihmisen psyyken toiminnan erittäin hyvin ja osaavat manipuloida/kontrolloida sitä erittäin taitavasti, ja tietysti menestyksekkäästi. Mutta vain niin kauan kun "massa" nukkuu, eikä ymmärrä oman psyykensä toimintaa. Eikä usko, että joku "hyvänä
auktoriteettina" pidetty taho voisi oikeasti lirittää silmään. Sitten on tämä kuuluisa ja paljon viitattu tutkimus, joka löytyy mm. täältä:
http://www.scienced aily.com/ releases/2006/01/06013109 2225.htm
Eli, kaikilla niillä ihmisillä (oikeastaan meillä kaikilla on jonkinasteisena tämä), jotka uskovat
auktoriteetteihin/ yleiseen mielipiteeseen/ tieteen-koululaitoksen valtavirtatietoon etc. on
psyykessään "suojausohjelma", jonka viaton tarkoitus on minimoida "alitajuinen henkinen ahdistus" (ahdistus on tietoinen - sen syy (joka on itsessä, mutta joka projisoidaan "uhkaavan tiedon esittäjään) ei), mutta joka samalla estää loogisen ja rationaalisen päättelyn. Sama ohjelma on meidän vastuksenamme, kun yritämme levittää totuudellista, mutta valtavirrasta poikkeavaa tietoa . Siis miten saada ihminen ajattelemaan rationaalisesti ja loogisesti, kun sen psyyken "puolustusmekanismi " on pysäyttänyt ajattelun, siirtynyt tunnetasolle ja luonut valheellisen alitajuisen suojauksen "uhkaavaa informaatiota" kohtaan. Yleensä tämä suojaus toimii moitteettomasti. Ja lopputulos on siis se, että uhkaava info (ja sen esittää) "ajetaan ulos". Keinolla millä hyvänsä.””””
Tämä seuraava tukee tuota edellistä.
2. ””Sosiaalipsykologian alueelta löytyy paljon tutkimuksia, joissa on tutkittu sitä, miten ryhmän mielipide vaikuttaa omaan kantaan. Ja kyllä se vaikuttaa. Tuossa yllä olevasta ei selviä, mihin tutkimukseen viitataan, mutta kyllä ihminen alkaa käydä epävarmaksi omista havainnoistaan, jos toiset vakuuttavasti ilmaisevat havainneensa jotakin muuta.
Kognitiivinen dissonanssi viittaa ilmiöön, jonka mukaan ihminen pyrkii
vähentämään mielessään olevaa ristiriitaa ja alkaa nähdä asiat siinä valossa, että ristiriitaa ei ole.””
Psykologian dosentti, Tampereen yliopistolta 1.10.2007
Opetetun oppijan yksi ongelma on myös juuri tässä, jos ei omaa metodeja selittää omaksumisasiaa, ei huomaa olevansa myös uhri kaiken oppimansa onnen keskellä.
Hannu Rainesto Turku 28.10.2007
On puhe yhteisrintamasta se ei siis ole sama kuin kansanrintama tai normaaliksi tilaksi määritelty rintamaton olotila (kantaa ottamaton, utopia).
Yhteisrintamaa latinalaisessa-amerikassa muodostaa Venezuela, Bolivia, Equador, Nigaragua ja Kuuba, keräten joukkoonsa muita siihen sopivia maanosansa maita, ei siis kuitenkaan USA:ta tai nykyistä Mexikoa jne.. Kaikissa näissä maissa on omat ongelmansa, mutta sillä erotuksella, että yhteisrintama maissa ollaan valittu tietoinen suunta sosialismia kohti, joka valinta erottaa ne toisista, globaalin kapitalismin maista ja oleellisesti. Monet ongelmalliset asiat pitää nostaa priorisoidusti ja siis erityisesti esiin, juuri näissä yhteisrintama maissa, sillä ei sosialismiin pyrkivissä yhteisrintama maissa pidä sellaista rikosta tai lakia olla, joka syrjii esim. naisia tai lapsia (viittaa Nigaraguan eräisiin ongelmiin), koska sitä seikkaa vastaan globaalit imperialistit iskevät varmasti. Tästä edellä olevasta olemme varmaan yhtä mieltä, varmasti myös vasurit ja liberaalit, siitä ei vissiin ole epäilystä.
Potentiaaliset yhteisrintamajoukot, joita ovat kaikki, jotka ajattelevat muutakin kuin vain itseään, autoaan, omaa taloaan ja viihtymistään siis omia todellisia vieraantumattomia- ja samalla niin yleismaailmallisia tarpeitamme. Monet heistä on kuitenkin omaksuneet koulusivistyksessä menetelmän ajatella ikään kuin oikein eli ovat kantaa ottamattomia luokattomia (luulevat olevansa objektiivisia silloin) ja siksi he juuri joutuvat suurimman manipulaation kohteiksi koska osoittavat näin heikkouttaan ja ovat siksi haavoittuvaisia. He alkavat puntaroimaan maailmaa näin jo ennakkoon rajatun tiedon eli ilman riittävää tietoa saati ilman metodeja jotka paljastaisivat asioiden taustalla olevat syyt, usein myös näkymättömät syyt. Näitä näennäispotentiaalisia joukkoja vilisee kaikkialla, sillä onhan luokkayhteiskunnan luoma koulusivistys jo vanhaa ja laajaa mm. scandinaviassa ja lähes koko Euroopassa.
He ovat ns. opetettua keskiluokkaa, koirakoulunsa käyneitä, johonka kohdistuu pääosa kaikesta vaikuttamisesta, kuluttamisesta ja odotuksista. Heissä tiivistyy myös tuo itsetyytyväisyyden suunnaton tyhmyys. Virkamieskunta on pääosaltaan myös tätä onnetonta joukkoa ja heitä on n. 460.000 meillä Suomessa.
Suomalaisen yhteisrintaman luomisen perusongelma on siis sidoksissa tähän luokkayhteiskunnan luomaan uto-oppiseen joukkoon.
Tässä siis kohtaamme syrjinnän eripuolia, syrjittyjä ja syrjijiä, kansanrintamia, yhteisrintamia ja rintamattomia utopisti oppineita. He ovat se voima ja vastavoima jotka kamppailevat kuka minkä asian puolesta ja vastaan. Tässä joukossa on vain yksi kaikkein meidän eduksi poikkeava ryhmä ja se on juuri yhteisrintama joukot eli nämä sosialismiin pyrkivät joukot. Vai ovatko, kysyy jo moni epäilevistä uto-oppineista, onko heidänkin tavoitteensa kuitenkin samoja kuin muiden?
Sosialismia tavoittelevat rintamat tavoittelevat tuotantotapa muutosta koko maapallolla imperialisteja eli kapitalistista tuotantotapaa vastaan. Kuten muistamme, tuotantotavat luovat vallitsevat ajatuksemme, kuvan todellisuudesta ympärillämme heijastamalla sitä aivoihimme ja me vastavuoroisesti vaikuttamme takaisin tai emme, joka tapauksessa muokkaamme tuota kuvaa ryhmäpaineiden mukaisesti.
Jos asia on näin, niin nyt enää meidän tulee huomata ero tuotantotavassa ja tuotantotavassa ja siitä mistä eri tuotantotapojen ihmiset saavat tajuntansa ja se erityinen, että yhteisrintama on aina kapitalismin sisällä. Kapitalismia vastaan ja on siis kapitalistisen tajunnan ympäröivä ja oman vastavoiman värittämä, hegemoniaa ja vasta-hegemoniaa. Jos sosialistiseen yhteiskuntamuodostumaan, tuotantotapaan ei liity syrjintää tuottavia mekanismeja on se laadullisesti paljon parempi kuin kapitalismi, jossa todistettavasti näitä mekanismeja on.
Tässä kohtaa on vedenjakaja, se kohta joka jakaa laadullisesti sosialismia ja kapitalismia toisistaan poispäin ja nyt siis syrjinnän osalta tätä tehden. Tässä kohtaa on myös se paikka, joka määrittää, että esim. Nicaragua on vielä vahvan kapitalistisen tajunnan alainen ja siis vasta siirtymässä siirtymäkautta kohti (jota prosessia nyt johtaa Venezuela ja Kuuba), joka siirtymäkausi purkaa siitä vasta kapitalismia ja siis myös kapitalistista tajuntaa. Marxilaisen materialistisen filosofian kieltämisen kieltämisen laki selittää myös tämän psykologisen heijastusteoreettisen seikan tajuntatasolle vietynä ymmärrettävästi.
Nyt on tärkeää, että tuomme voimakkaan vaatimuksen meille kaikille ymmärtää sosialistisen syrjintää kaihtavan tuotantotavan ja kapitalistisen syrjintää tuottavan tuotantotavan laadulliset erot.
Alla kaksi kirjoitusta, edellä olevaa asiaa lisä valaisemaan.
1. ”””Olen itse opettanut psykologiaa ja sen lisäksi ollut kiinnostunut mielen toiminnasta, tietoisuuden tasoista ja psyyken rakenteesta sellaiset 20 vuotta. Tietämäni perusteella jopa ne versiot, joita
tavallinen psykologiaan perehtynyt (opettaja/psykiatri/psykologi)tietää, sisältävät testejä, joissa koehenkilö saadaan muuttamaan oma havainto ryhmän havaintoa vastaavaksi. Eli, kh laitetaan osaksi ryhmää, jolle esimerkiksi väläytetään joku kuva. Sitten pyydetään kaikkia osallistujia kuvaamaan mitä tapahtui. Ja järjestys on aina se, että muu ryhmä (tietoisesti valehtelevat) pääsevät kuvaamaan tapahtuman ensin.
Siis kuvaavat sen siten, miten se ei oikeasti tapahtunut. Lopuksi kysytään koehenkilön mielipide asiasta. Lähes 100% vastaa saman kuin valehdelleet, vaikka kokivat/näkivät jotain muuta. Ja suurin osa luultavasti muuttaa muistikuvaansa tiedostamattaan vastaamaan "yleistä totuutta". Eli
uskovat "oikeasti" nähneensä saman kuin valehtelijat. Näin saadaan "kognitiivinen dissonanssi" (mielessä oleva alitajuinen ristiriita, joka aiheuttaa epämiellyttävän/epävarman olon) korjattua.
Tällaisia kokeita on siis tehty aivan "tavallisilla koekaniineilla". Voi vain kuvitella millaisia testejä esim. armeijan salaisissa kokeissa tehdään. Siitä olen kuitenkin varma, että nämä tahot, jotka
toteuttavat "massaharhautuksia", tietävät ihmisen psyyken toiminnan erittäin hyvin ja osaavat manipuloida/kontrolloida sitä erittäin taitavasti, ja tietysti menestyksekkäästi. Mutta vain niin kauan kun "massa" nukkuu, eikä ymmärrä oman psyykensä toimintaa. Eikä usko, että joku "hyvänä
auktoriteettina" pidetty taho voisi oikeasti lirittää silmään. Sitten on tämä kuuluisa ja paljon viitattu tutkimus, joka löytyy mm. täältä:
http://www.scienced aily.com/ releases/2006/01/06013109 2225.htm
Eli, kaikilla niillä ihmisillä (oikeastaan meillä kaikilla on jonkinasteisena tämä), jotka uskovat
auktoriteetteihin/ yleiseen mielipiteeseen/ tieteen-koululaitoksen valtavirtatietoon etc. on
psyykessään "suojausohjelma", jonka viaton tarkoitus on minimoida "alitajuinen henkinen ahdistus" (ahdistus on tietoinen - sen syy (joka on itsessä, mutta joka projisoidaan "uhkaavan tiedon esittäjään) ei), mutta joka samalla estää loogisen ja rationaalisen päättelyn. Sama ohjelma on meidän vastuksenamme, kun yritämme levittää totuudellista, mutta valtavirrasta poikkeavaa tietoa . Siis miten saada ihminen ajattelemaan rationaalisesti ja loogisesti, kun sen psyyken "puolustusmekanismi " on pysäyttänyt ajattelun, siirtynyt tunnetasolle ja luonut valheellisen alitajuisen suojauksen "uhkaavaa informaatiota" kohtaan. Yleensä tämä suojaus toimii moitteettomasti. Ja lopputulos on siis se, että uhkaava info (ja sen esittää) "ajetaan ulos". Keinolla millä hyvänsä.””””
Tämä seuraava tukee tuota edellistä.
2. ””Sosiaalipsykologian alueelta löytyy paljon tutkimuksia, joissa on tutkittu sitä, miten ryhmän mielipide vaikuttaa omaan kantaan. Ja kyllä se vaikuttaa. Tuossa yllä olevasta ei selviä, mihin tutkimukseen viitataan, mutta kyllä ihminen alkaa käydä epävarmaksi omista havainnoistaan, jos toiset vakuuttavasti ilmaisevat havainneensa jotakin muuta.
Kognitiivinen dissonanssi viittaa ilmiöön, jonka mukaan ihminen pyrkii
vähentämään mielessään olevaa ristiriitaa ja alkaa nähdä asiat siinä valossa, että ristiriitaa ei ole.””
Psykologian dosentti, Tampereen yliopistolta 1.10.2007
Opetetun oppijan yksi ongelma on myös juuri tässä, jos ei omaa metodeja selittää omaksumisasiaa, ei huomaa olevansa myös uhri kaiken oppimansa onnen keskellä.
Hannu Rainesto Turku 28.10.2007
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.