Onko muilla sama ongelma, että älyä ja potentiaalia olisi vaikka mihin, mutta jännitys ja pelot estävät hakeutumisen tarpeeksi "haastaviin" tehtäviin? Joudutte menemään siitä mistä aita on matalin.
Joka paikassa vaatimuksena tuntuu olevan sosiaalisuus, ja kun ei sillä taidolla ole siunattu, ja kaiken päälle on vielä tällainen ahdistunut jännittäjä, niin ei ole mitään toivoa pärjätä työelämässä.
Olettaisin, että Suomessa, jossa mielenterveysongelma- ja itsemurhatilastot ovat korkeita, tällainen ongelma on tavallinen. Ei ole siis ihme, että ihmiset ylikouluttautuvat paremman puutteessa, vai? Tähän suuntaan ainakin minun tie näyttää menevän, kun en uskalla astua työelämään...
Joka paikassa vaatimuksena tuntuu olevan sosiaalisuus, ja kun ei sillä taidolla ole siunattu, ja kaiken päälle on vielä tällainen ahdistunut jännittäjä, niin ei ole mitään toivoa pärjätä työelämässä.
Olettaisin, että Suomessa, jossa mielenterveysongelma- ja itsemurhatilastot ovat korkeita, tällainen ongelma on tavallinen. Ei ole siis ihme, että ihmiset ylikouluttautuvat paremman puutteessa, vai? Tähän suuntaan ainakin minun tie näyttää menevän, kun en uskalla astua työelämään...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen varmaan ollut samassa tilanteessa kuin sinäkin. Sanoi ollut, koska nyt en ole työelämässä.
Olen aina tehnyt asiakastyötä ja se on eräänlaista pelaamista.
Jos olet arka ja ujo, voit pärjätä kyllä mutta joudut työskentelemään 150 % energialla koska kaikkia pitää miellyttää, sitten joudut tekemään niitäkin töitä jotka sinulle eivät kuulu koska et kehtaa kieltäytyä. Olen tehnyt sitä 30 v, nyt riitti. Olen saanut vaikka kuinka monta vakituista työtä, ylenemismahdollisuuksia mm. olen kouluttautunut, mutta lääkkeitten avulla ja tuella. Siksi juuri että olen sosiaalinen jännittäjä. Olen myös ne työt jättänyt erinäisisstä syistä.
Siis älyä ja potentiaalia on ollut mutta tervettä tahtoa sanoa ei, ei ole ollut. Siksi olen nyt syrjässä työelämästä, enkä tiedä haluanko palata koskaan, koska sellaista työtä jossa saisin itse määrätä juttuni, ei taida olla.
Koska koulutusta on, en halua olla sivooja tai kotihoidon työntekijä.
Siispä olen valinnut toisen tien, tulen vähällä toimeen, sillä mitä olen aikoinani tienannut työeläkekassaan, kituutan, mutta olen onnellisempi.
Jos olet nuori, mene ajoissa ammattiauttajan luokse joka ehkä voi sinut auttaa näistä tunteista eroon ja sitten sinulla on loppuelämä paremmin?
Olen myös yrittänyt monesti itsemurhaa, mutta onneksi siitä on pelastettu. Enää en sitä tee. Minulla on lapsia jotka rakastavat minua ja se olisi heille katastrofi.