Parempi että päätän asian näin. Minähän se tässä olen joka rakastui yksipuolisesti (olen varsinainen idiootti). Sinulla on tarkka miesmaku, ja minä olen pelkkä luuseri, jolla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Ei pienintäkään. Joten parempi, että etsin jonkun joka voi rakastaa minua takaisin. Minähän se tässä vaan kärsin. Voi kestää aikansa ennen kuin lakkaan haaveilemasta yhteisestä elämästä kanssasi, mutta tuntuu paremmalta ajatella, etten ole aivan arvoton ihminen, että ehkä joku voisi jonain päivänä tyytyä minuun. Vaikka sinua rakastankin, niin minä tunnen itseni niin surkeaksi, kun en ole lähellekään sellainen kuin mistä sinä pidät. Mutta tiedän että sinä tulet löytämään mitä etsit. Sinä olet kaunis ja elät unelmaasi. Tunnen oloni vain niin surkeaksi kun en voi edes yrittää taistella sinusta.
Kunhan tulin vain valittamaan sydänsurujani ja sitten katoan jälleen takaisin omaan yksinäiseen elämääni.
Kunhan tulin vain valittamaan sydänsurujani ja sitten katoan jälleen takaisin omaan yksinäiseen elämääni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tekstisi vaikuttaa aidon luuserin tekstiltä ;(
Ei mua ehkä noin itsekeskeinen ihminen kiinnostakaan. Sitte ku oot valmis jättämään noi "minä kärsin ja minä olen huono" -surkuilut taakses, niin voit alkaa taas näyttää mun silmissä kiinnostavalta. Ehkä joskus huomaat minutkin, etkä vain omaa huonommuuttas... :((
kuule olet vielä nuori. Kasvat henkisesti ja tajuat että sinkkuna on itse asiassa paras olla ja olet tyytyväinen että vältit ainakin yhden naisloukun. Saa naisista sen mitä haluaa mutta älä mene liian pitkälle eli suhteeseen,
silloin
olet varsinainen idiootti. Ja fixaa tuo asenne, ihan päin honkia.
Olen varmaan joskus aikoinaan ajatellut samallailla. Lääkärin määräyksestä kaadetaan kilo paskaa vielä päälle ja sieltä nousee lopulta ihan tarpeeksi kovapintainen mies
ja lopeta tuo itsesi sääliminen
Parempi se on vaan sanoa suoraan, ettei ole minkään arvoinen kuin valehdella miltä tuntuu tällä hetkellä. Ehkä opin, ehkä muutun, ehkä olenkin jo jonkin arvoinen, mutta kun se, jota rakastaa ei rakasta takaisin, eikä ole edes mitään mahiksia, niin ei tee mieli pitää itseään paskankaan arvoisena.
Ehkä sitten joku päivä joku opettaa minua arvostamaan itseäni vähän enemmän. Tällä hetkellä en siihen kykene.
kunnioituksen puute saa aikaan arvottomuuden tunteen, ei rakkauden puute.
ei rakkautta voi pakottaa.
Itsearvostustakaan ei voi pakottaa, jos tuntuu paskalle. Älä välitä noista loistavista elämänviisauksista kuten ei sua voi kukaan rakastaa jollet rakasta ensin itteäs. Voi hevon piip! Voiko sitä toista enää pahemmin lannistaa! Jonkinlaista yritystä se kyllä vaatii, että itsesäälin suosta pääsee, mutta ei tunteet lopu sillä että ne hyllyttää. Parempi minustakin sanoa rehellisesti että nyt vaan tuntuu tältä. Suru loppuu joskus suremalla, mutta siitä pitää osata sitten myös laskea irti. Sitten. Kun se on loppu. Itse tässä samantapaisissa aatoksissa...koitan ajatella aikaa ennen sydänsurua, etsiä jotain millä päästä kiinni ehjään elämään mikä oli. Sinäkään tuskin ihan kokoajan olet ollut "luuseri"...siis mielestäsi. On varmaan ollut aikoja, että asiat ovat olleet ihan hyvin. Yksinkin. Niinkin voi olla taas joskus, tai sitten löytyy joku muu. Ja kyllä, sellaiseenkin voi rakastua, jolla ei välttämättä ole vuorenkorkuinen ego ja tolkuton itserakkaus. Minuunkaan ei muuten olisi kukaan ikinä rakastunut, kroonisen itsehalveksunnan kun omaan- osaan sen kyllä piilottaakin. Tällaisia ihmiset vain ovat. Ympäristö vain tuppaa antamaan usein kuvan, että ihmisen tulisi olla täydellisen ehjä ja särötön, kiiltävän kovapintainen, ennenkuin sitä olisi rakkauteen kelvollinen. Kukkua. Mutta kun sanoit, että tällä hetkellä olotila on mikä on- osoittaa minusta, että tiedät sen myös menevän vielä ohi. Tunteet eivät tee kenestäkään luuseria, niiden kieltäminen voi hyvinkin tehdä. Niinpä se ei auta kuin mennä läpi ja koittaa pysyä hengissä. Jonain päivänä sitten päivä paistaa risukasaan...
Vielä joku aika sitten, kun olin enemmänkin ihastunut kyseiseen henkilöön, olin suhteellisen sinut itteni kanssa. Mutta nykyisin en voi olla tuntematta itseäni täydeksi luuseriksi. Nyt kun olen päättänyt, etten aio enää edes yrittää kyseistä henkilöä, pystyn pitämään itsestäni hieman enemmän, tai ainakin uskon että kyllä tästä maailmasta joku minullekin löytyy kun vaan jaksan etsiä. Varmasti tulen vielä monta kertaa heittelehtimään hänen ja itseinhon sekä hänestä irti pääsemisen ja toivon molemmin puolin, ennen kuin pääsen kunnolla eteenpäin.
Mutta mukavaa että edes joku antaa minun valittaa tämän vertaa. Optimisti olen, joten uskon että kyllä tämä tästä vielä helpottaa. Onhan kesäkin jo tässä piakkoin. Kuka tietää jos vaikka tapaisin jonkun, ja siten voisin vihdoinkin rakastaa jotakuta joka rakastaisi minua vielä takaisinkin.
Saman tien voisin toivottaa hyvää kesän odotusta kaikille!
Kukaan ei voi oikeasti opettaa sinulle miten itseä arvostetaan. Se on sun ihan täysin oma asiasi, millainen suhde sulla on itsesi kanssa, etkä tosiaan voi odottaa muiden tekevän töitä sen eteen, että sä oppisit tai muuttuisit. Et kykene, koska et halua - kykenet sitten, kun haluat. Paha vaan, jos odotat toisen ihmisen rakkauden sinut ehjäävän... saatat pilata kaikki mahdolliset tulevaisuuden hyvät ihmissuhteet itsesäälilläsi, sillä ei sitä säröä sinussa kukaan muu voi korjata. Odotat vain, että sinulle annetaan, mutta sinulla itselläsikin täytyy olla annettavaa. Ja sitä voi olla vaan sitten, kun kielteinen itsekeskeisyytesi vähenee.
"mutta kun se, jota rakastaa ei rakasta takaisin, eikä ole edes mitään mahiksia, niin ei tee mieli pitää itseään paskankaan arvoisena."
Miksi ihmeessä sinä perustat kaiken itsetuntosi sille, mitä toiset sinua kohtaan tuntevat? Kai sinä olet tai voisit olla ihmisenä muutakin kuin jonkun kumppani? Tee hyvä ihminen itsellesi ja itsesi kanssa jotain, mistä tulee hyvä mieli ja onnistumisen riemua! Panosta ulkonäköön, käy ihmisten ilmoilla ja kavereiden luona hiomassa sosiaalisia taitoja, harrasta jotain kivaa ja kohota kuntoasi. Ja aina kun huomaat sen sisäisen kriitikkosi haukkuvan ja alentavan sinua, yritä katkaista se ajatus. Ei normaalilla, hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen mieti itseänsä alinomaa, eikä varsinkaan kielteiseen sävyyn.
Pettymyksiltä ei voi elämässä välttyä, mutta jos on ihmisenä monipuolinen, niin yhden osa-alueen tappio ei kaada koko maailmaa. http://www.mielenterveysseura.fi/mieli_info.asp?main=Mielenterveys ja elamankulku&page=49&cat=Mielen hyvinvointi&show=no
ja laitankin. Samat sanat. Olen vaan nainen. :(
oikeasti selvää mitä mieltä hän on sinusta ennen kuin alat angstaamaan. :)
sitten tietääkään (miten olisi käynyt) ? Ettei vaan tee itsekseen hätäisiä päätöksi omassa päässä.
alkaisit ihan ensin arvostamaan itseäsi enemmän?