Tie onneen hevosen saamiseksi peräänantoon ja pehmeäksi ei löydy käsistä, apuohjista tai siitä kuinka kovaa rautaa hevosen suuhun tungetaan. Avain on ratsastajan jalkojen ja painon käytössä.
Liian usein näkee 5 metriä pitkiä hevosia, joiden pää vatkaa ratsastajan käsien mukana puolelta toiselle. Peräänanto ei ole rehellinen, jos moottori (=takapää) ei ole mukana. Kun takapää polkee ja on alla, myös pää on paikallaan ja pehmeä.
Hyvää sysksyn jatkoa kaikille!
Liian usein näkee 5 metriä pitkiä hevosia, joiden pää vatkaa ratsastajan käsien mukana puolelta toiselle. Peräänanto ei ole rehellinen, jos moottori (=takapää) ei ole mukana. Kun takapää polkee ja on alla, myös pää on paikallaan ja pehmeä.
Hyvää sysksyn jatkoa kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
näkee usein että ihmiset ovat tukkineet hevosensa
täyteen tavaraa ja siinä se hepo sitten kulkee
pakotettuna "muotoon" ja selkä notkolla. takapää
ei toimi ja hepo on etupainoinen ja kaukana
tasapainosta.
se on totta että ratsastus on vaiketata ja
ratsastajat siksi yrittävät korjata virheitään
kaikenmaailman apuvälineillä. todellisuudessa he
silloin vain peittävät virheensä ja ovat
tyytyväisiä, kunnes taas sitten seuraava ongelma
tulee eteen ja sitä taas yritetään peittää.
ratsastuksen tulisi olla hevosen kuuntelua eikä
sitä hevosen viestien tuhoamista. jos hepo nostaa
pään ylös, ei sitä pitäisi pakottaa alas vaan
vika pitäisi löytää ja yrittää korjata ihan
jollain muulla tavalla. mahdollisimman pehmeät
avut ovat oikea tie ratsastukseen. ratsastajan
tulee tietää mitä haluaa hevoselta ja osata
kertoa se selkeästi ja pienesti hevoselle ILMAN
turhia merkkejä. siis niin yksinkertaisesti kuin
mahdollista, niin hellästi kuin mahdollista ja
lopulta ratsastajan tulisi oppia olemaan vain
paikallaan tekemättä yhtään mitään!!!
Kerrankin joku puhuu asiaa aiheesta.
Onhan se kiva että asiaa infoo, mutta naurettavaa
että viesteihin tulee miljoona kertaa: "OOO!!
Juuri samaa mieltä minäkin." Eli vastaukseni oli
lähinnä sinun viestin vastaajille.
Sinulle: Olet asiasta perillä.