tuli mieleeni kauhea asia kun viimeksi tallilta
porhalsin kotiin. alkoin oikeasti ajattelemaan
mitä ihminen tekee eläimille, tässä tapauksessa
hevoselle. ihminen rakentaa talon, joka on täynnä
pieniä koppeja. kopeissa on suuria eläimiä,
hevosia, jotka odottavat meitä paikallaan,
teljettynä. sitten kun ratsastajaa huvittaa
ratsastaa niin hän menee ja laittaa hepon kuntoon
ja liikuttaa sitä jotkut vain tunnin päivässä,
mutta onneksi monet paljon enemmän.
kun kuvittelee hevosta luonnossa niin se
vaeltelee suuressa laumassa suurella alueella ja
syö ja syö. se laiduntaa kavereiden kanssa ja
pelkää petosia. monet vankeudessa elävät hevoset
eivät pääse edes kunnon laitumelle oleskelemaan
vaan seisovat kuravellissä päivästä toiseen jos
edes sattuvat pääsemään ulos tallista... no nyt
tämä alkaa menemään vähän liian karuksi.
no pääasia tässä on että täytyy myöntää että
ihminen on itsekäs kummajainen. hevonen odottaa
ja odottaa karsinassa kunnes ihminen tulee. alkaa
suru painaa kun ajattelee, mutta sitten taas
toisaalta, eivät ne tiedä paremmasta. se saattaa
olla ainoa lohtu tässä asiassa. ja kyllähän sitä
löytyy lukematon määrä hepoja rakastavia ihmisiä,
jotka hoitavat heppoja huolella ja antavat niiden
olla laumassa ulkona... paljon paljon.
ehkä tässä nyt ei kannata alkaa enää niitä
kaikkein surullisimpia tapauksia edes
ajattelemaan. tuntuu vaan niin pahalta, kun
ajattelee mitä kaikkea pahaa voi ihminen tehdä,
eikä hevosella ole silloin paljoa sanottavaa.
ihminen tekee mitä lystää, eikä aina muista
kuunnella hepoa edes vähän.
porhalsin kotiin. alkoin oikeasti ajattelemaan
mitä ihminen tekee eläimille, tässä tapauksessa
hevoselle. ihminen rakentaa talon, joka on täynnä
pieniä koppeja. kopeissa on suuria eläimiä,
hevosia, jotka odottavat meitä paikallaan,
teljettynä. sitten kun ratsastajaa huvittaa
ratsastaa niin hän menee ja laittaa hepon kuntoon
ja liikuttaa sitä jotkut vain tunnin päivässä,
mutta onneksi monet paljon enemmän.
kun kuvittelee hevosta luonnossa niin se
vaeltelee suuressa laumassa suurella alueella ja
syö ja syö. se laiduntaa kavereiden kanssa ja
pelkää petosia. monet vankeudessa elävät hevoset
eivät pääse edes kunnon laitumelle oleskelemaan
vaan seisovat kuravellissä päivästä toiseen jos
edes sattuvat pääsemään ulos tallista... no nyt
tämä alkaa menemään vähän liian karuksi.
no pääasia tässä on että täytyy myöntää että
ihminen on itsekäs kummajainen. hevonen odottaa
ja odottaa karsinassa kunnes ihminen tulee. alkaa
suru painaa kun ajattelee, mutta sitten taas
toisaalta, eivät ne tiedä paremmasta. se saattaa
olla ainoa lohtu tässä asiassa. ja kyllähän sitä
löytyy lukematon määrä hepoja rakastavia ihmisiä,
jotka hoitavat heppoja huolella ja antavat niiden
olla laumassa ulkona... paljon paljon.
ehkä tässä nyt ei kannata alkaa enää niitä
kaikkein surullisimpia tapauksia edes
ajattelemaan. tuntuu vaan niin pahalta, kun
ajattelee mitä kaikkea pahaa voi ihminen tehdä,
eikä hevosella ole silloin paljoa sanottavaa.
ihminen tekee mitä lystää, eikä aina muista
kuunnella hepoa edes vähän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.