Kerrotteko vähän vieraammille ihmisille refluksistanne? Esim. jos joku tarjoaa jossain juhlissa jotain syötävää, mikä ei sovellu sinulle, huomautatko asiasta?
Kerroin kaverille taudistani, mutta kun tämä ei vaikuta uskovan sitä, etten voi syödä mm. suklaata, ainakaan kovin paljon.
Kerroin kaverille taudistani, mutta kun tämä ei vaikuta uskovan sitä, etten voi syödä mm. suklaata, ainakaan kovin paljon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
miksi ei voisi kertoa? eihän se mikään nolo sairaus ole niinkuin joillekkin esim HIV.
tottakai voi kertoa.. ja jos tuntuu ettei kehtaa sanoa jos se niin hävettää niin sano olevasi allerginen kyseiselle ruoka aineelle :)
Voihan niistä kertoa, mutta en silti suosittele toitottamaan vaivoja ääneen ja ihan jokaiselle. Mahavaivat eivät tunnetusti ole niitä "kivoimpia", jos niitä ei pysty hallitsemaan....
Kannattaa vaikka ilmoittaa että olet allerginen ja sen takia et voi syödä tai jotakin... Kieltämättä ihmiset eivät ymmärrä kovinkaan paljon näitä ongelmia koska eivät usein itse omaa mitään ongelmia... tai vastaavantyyppisiä.
Ei tuo refluksiatauti ole mikään niin ihmeellinen, jottei sitä vois ääneen sanoa. Itse olen potenut sitä monta vuotta, mutta kun minulla on lisäksi lagtoosi intoleranssi, niin sanon vaan että massuni on aika herkkä.
Ei minua ainakaan hävetä yhtään kertoa taudistani. Olen huomannut että jos en kerro suoraan miksi en pysty syömään tiettyä ruokaa niin saan vaan mitä töykeämpiä kommentteja takaisin kuten että "miksi sinä laihdutat kun ei sinussa edes ole mitään lahdutettavaa, ota nyt vaan sitä suklaata", on myös kyselty että olenko raskaana, tai sitten muuten vaan ihmetelty kovaan ääneen että mikä on kun ei tarjottavat maistu. Joten kun kerron suoraan että minulla on refluksitauti, niin säästyn kaikelta tältä turhalta spekuloinnilta.
Mutta se on kyllä totta että edes lähimmät kaverini eivät täysin ymmärrä miten rasittava tauti tämä on..
Kerron ilman muuta,lähimmille varsinkin. Siitä olen huomannut olevan vaivaa heille,kun he toteuttavat ruokavaliotani tarjoilussaan. Jättävät ruuistaan sipulin pois, vaikka itse haluaisivat sitä, tarjoavat kahvin sijaan teetä,ym.
Olen kyllä sanonut, että tehkää mitä ruokaa vaan makunne mukaan,jätän syömättä sen mitä en voi, mutta sipulia sisältävää keittoa en kuitenkaan voi syödä ja jos se onkin pääasiallinen ruoka,niin.... Voimakkaasti maustettua ruokaa otan vain vähän ja lisukkeita enemmän,jos ne ovat erillisiä.
Tee aiheuttaa minulle ongelmia, jos olen siitä etukäteen ilmoittanut. Pidän itse perusmakuisista; mustasta ja vihreästä sekä bergamotilla maustetusta. Saan kuitenkin mitä kummallisempia teemaistiaisia. Niinpä olenkin nyt heille ilmoittanut, että minua varten ei tarvitse varata teetä,pidän Bambu-kahvia mukana pienessä purkissa. Vieraammissa paikoissa saayleensä aina kuumaa vettä siitä erikseen ilmoittamatta.
Joihinkin tilanteisiin kannattaa ottaa sopivaa "evästä" mukaan.
Refluksissa ei ole mitään hävettävää, mutta kerron vain, jos siltä tuntuu. Eivätkä ihmiset loppujen lopuksi ole kauhean kiinnostuneita toisten vaivoista tässä itsekeskeisessä maailmassa (?). Jos ympärillä on puolituttuja ihmisiä, vältän sopimattoman ruuan ottamista. Jos se ei onnistu, sanon, että minulla on sairaus, jossa jotkut ruoka-aineet ovat kiellettyjä. Läheisimmät tietävät ja myös uskovat vaivan vaikeuden.
Kannattaa käyttää tilannekohtaista harkintaa,
mutta ei avoimuudesta haitaakaan ole.
Lähipiiri tietää ilman muuta taudista kun seurasi
tuskien polkua ensimmäiset kaksi vuotta kun
diagnoosia haettiin. Meillä kaikilla ystäväpiirissä on joko omat (tai lasten/miesten) vaivamme, joista kerromme/puhumme tietyn ajan, jonka jälkeen siirrymme sujuvasti toisiin aiheisiin. Alussa joutui selittämään enemmän ruokavaliosta mutta nyt kaikki ovat tottuneet. Joskus se otetaan huomioon tarjoilussa, joskus taas ei. Joskus "räävin" paprikat, tomaatit ja sipulit pois esim. salaattiannoksesta (tai ravintolassa kysyn vaihtoa toisiin aineisiin). Juon yleensä "hopeateetä" (kuumaa vettä ja tilkka maitoa), josta itse asiassa jätän vielä osan juomatta. Helppo vieras kun ei tarvi keittää kahvia eikä ostaa monia tarjottavia :-)
Kun aloin lukemaan tutkimuksia, kerroin niistä tietyille
ihmisille, jotka asiasta olivat kiinnostuneita. Olen pitänyt
aiheesta pyynnöstä myös kaksi tunnin pituista esitelmää isommille porukoille - lähes kaikki heistä olivat kuulleet refluksista mutta ei
halaistua aavistusta mitä tauti pitää sisällä
(ja sotkivat sen tietenkin pieneen närästykseen). Tarvitsisimme kipeästi keskusyhdistystä, jotta kaikki saisivat asiallista tietoa taudistamme.
Kaikilla isommilla taudeilla yhdistys jo on.
Ystäväsi kommentti peilaa vain tiedotuksen (tiedon) puutetta tästä taudista. Joten jos mahdollista, printtaa kaverille netistä perustietoa asiasta!!
Laryngofaryngeaalinen refluksi (se kurkkuversio taudista) koskettaa eritoten äänityön parissa
toimivia henkilöitä, joten tiedotus siitä näille henkilöille tulisi mielestäni olla ilman muuta pakollinen työterveyden tai jonkun muun taholta.
Lar. refluksin vuoksi äänihuulten toiminta
saattaa häiriintyä niin että niihin muodostuu
kyhmyjä ym., joka estää työnteon pahimmassa tapauksessa kokonaan.