vihaan miestäni

unohtamaan tuollaisia loukkauksia koskaan, niin paljon ne ahdistais ja pyörisivät mielessä aina.
Mutta jos luulet selviäväsi tän pikkuvauvavaiheen ylitse mies vanavedessä, niin sen jälkeenhän selviäisit helpommin lapsen kanssa kahdestaankin.. Luulen kuitenkin että miehestä on nyt sinulle edes jonkinlaista apua vauvan suhteen vai onko?
Tai jos kuvittelet että nyt jättäisit miehesi niin olisiko käytännön elämä helpompaa/vaikeampaa vauvan kans kahdestaan vai eikö se muuttuisi mitenkään?
Miehen pitää ainakin kovasti tehdä töitä jos meinaa vielä ansaita sinut takaisin elämänkumppanikseen. Mielestäni.

Kamalia juttuja on kyllä sanonut.
En usko, että tuommoisia voi ikinä unohtaa, vaikka pystyisikin jollain tasolla joskus anteeksi antamaan.

Synnytyksen jälkeen ainakin mulla oli kaikki tunteet pinnassa, henkisesti olo ihan kamala ja itsetunto nollassa. Tuommoiset sanat ois kyllä vieneet viimeisetkin itsetunnon rippeet mennessään.

Olet varmaankin puhunut miehesi kanssa, jos hän on kerran anteeksikin pyytänyt.
En usko, että mies ihan perimmiltään tuota kuitenkaan tarkoitti, saattoi tosiaan raskauden ja synnytyksen aiheuttama stressi purkautua tuolla tavoin. Se ei kuitenkaan millään lailla oikeuta toista loukkaamaan.

Jos miehesi on muuten avuksi, ystävällinen ja toimii sinun ja vauvanne hyväksi ja tunteitanne ajatellen niin en itse yhden kännisen avautumisen perusteella laittaisi suhdetta poikki.
Toisaalta, kun tuossa laitoit, että miehesi purki jälleen pahaa oloaan sinuun, niin lienee tässä mietinnän paikka molemmille.

Oletko neuvolasta kysynyt apua?
Kannattaa kyllä, sieltä voidaan ohjata teille perhepäivähoidon työntekijä purkamaan tilannetta.
Ei hänkään ihmeitä tee, mutta voisi antaa oman näkemyksensä ja kenties sitä kautta auttaa teitä pääsemään eteenpäin. Ikuisesti ei miehesikään voi varmaan siskonsa luona asua.

Melkoista tekstiä on miehesi päästellyt suustaan, mutta selvästikin hän silti rakastaa ja arvostaa sinua, jos kerran rukoilee, että et ottaisi eroa. Pahaltahan tuollainen tuntuisi- todellakin!- mutta rehellisyyden nimissä täytyy myös sanoa, että tuo väljyys ja silikonintarve on monen vast'ikään synnyttäneen kohdalla ihan todellisuutta.. ;) .. ei se kuitenkaan oikeuta käyttämään sitä tuollaisena äärimmäisen loukkaavana aseena, jos itsellä on paha olla ja haluaa purkaa sitä toiseen... Joka tapauksessa, jos/kun miehesi sanoissa oli perää, niin sano hänelle, että 'odotas jonkun kuukauden päästä, kun tämä lehmä on palautunut ennalleen, tai vielä vähän timmimmäksikin..'. Voit myös kysäistä häneltä, että mitenköhän hänen vehkeelleen kävisi, jos hänen pitäisi pusertaa siitä ulos vaikkapa sitruuna- ei taitaisi olla kovinkaan häävissä kunnossa.. ;)

Ihan vakavasti ottaen; pistä miehesi miettimään ihan todella sitä, että sinä olet uhrannut itsestäsi, mm. kehostasi paljon- ihan kuten jokainen, joka käy läpi raskauden ja synnytyksen- jotta te olette saaneet yhteisen lapsen, ja sitten kun et ole vielä palautunut noista, ottaa miehesi ja iskee sinut sanoillaan maanrakoon ja käyttää kehossasi tapahtuneita muutoksia todella epäoikeudenmukaisena ja säälittävänä aseena, omana heikkona hetkenään. Luulisi häntä hävettävän vähän enemmänkin..

Sinä ET OLE saastainen tai likainen, vaan miehesi teko oli sellainen- muista se!

En tiedä, miten voisin itse antaa tuollaisen anteeksi, mutta en minä kyllä yksien typerien rumien sanojen vuoksi lähtisi heti eroamaankaan. Puhukaa ja puhukaa. Kysy mieheltäsi, ymmärtääkö hän oikeasti, mitä naisen kehossa tapahtuu raskaudessa ja synnytyksessä ja niiden jälkeen, ja ymmärtääkö hän, että palautuminen ottaa aikansa. Jos miehesi katuu todella ja pyytää anteeksi, on tässä hänelle kyllä hyvä kasvunpaikka.

Eikä sinun ole mikään pakko sanoa miehellesi, että olet nyt antanut anteeksi ja liittonne jatkuu, vaan sano, että sinua on loukattu niin rumasti ja epäoikeudenmukaisesti, että et tiedä, tuleeko yhteiselämästänne enää mitään, mutta että kokeillaan, onnistuuko se enää. Pidä häntä pelossa ja nuhteessa jonkin aikaa.. ;) Luulisi silloin miehen ymmärtävän, ettei tee tuollaista koskaan enää ja elävän niin, ettei samanlaista tilannetta enää tule. Jos miehellesi ei sovi viina, on tässä myöskin hyvä kohta vaatia, ettei hän enää käytä sitä (nimim. kokemusta on..)!

Lopuksi eräs neuvo; Älä koskaan anna kenenkään ihmisen tulla itsellesi niin tärkeäksi ja korkeaksi, että hänen tyhmät tekonsa ja sanansa vievät omanarvontuntosi. Ole(t) miehesi typerien sanojen yläpuolella, eikö niin!?! :)

kirjoittamasi perusteella. Saisivat jotkut miehetkin mennä joskus itteensä ja ajatella, mitä naisilleen sanovat! Loukkaavat vain naista, joka on vieläpä synnyttänyt lapsen kyseiselle miehelle. On olemassa hyväkäytöksisiäkin miehiä ja turvallisia isiä, mutta toki voit yrittää puhua miehellesi ja kertoa, miltä sinusta tuntuu, niin jospa hänelläkin silmät avautuisivat ja ymmärtäisi pyytää vähintäänkin ANTEEKSI ja muuttua, jos siihen kykenee.

Oli vähän ollut riitaa ja mies lähti ryyppäämään ja kotiin tullessaan päästeli sit ties mitä sammakoita suustaa. Yritti nimenomaan loukata minkä kerkesi. Tuskinpa niitä asioita tarkoitti, mutta tosiasioitahan ne olivat (haukkui läskiksi yms. ja minulta ei olleet raskauskilot vielä lähteneet, kehui miten paljon paremman näköisiä jotkut kaverini ovat ja miten exä oli parempi sängyssä jne.). No anteeksihan tuo pyyteli valtaisasti seuraavana päivänä. Annoin anteeksi aikanani, mutta seksiä emme harrastaneet sen jälkeen enää. Erottiin sitten jonkun ajan kuluttua. Minulla on nykyään uusi mies, joka ei koskaan loukkaisi minua samalla tavoin!

Sellaisia ne miehet on alkoholipäissään. Ja kun sanottuja asioita ei enää sanomattomiksi saa...

Jos kuitnkin miehesi on käyttäytnyt vain KERRAN noin ilkeästi sinua kohtaan, niin antaisin ehkä vielä yhden mahdollisuuden, ennen täydellistä eroa ja suosittelen, että puhutte pitkään ja hartaasti ja katsot sitten, miten asiat menevät eteenpäin. Jos mies sinut haluaa pitää, niin eiköhän se tapansa muuta ja jos ei millään sitten muutu, niin laita mies vaikka sitten kiertoon.

Aiheutin tuollaisella ördäämisellä muijakaverin bulimian. Nyt on ollut hoidossa,ja paremmin menee..mutta silti,vituttaa ja kaduttaa näin jälkikäteen,siitä on nyt 5v aikaa. Päivä kerrallaan on menty,enkä tiedä saanko ikinä anteeksi.

onhan se kyllä niinkin, että eihän se humala tsm tuo sanoja suuhun vaan vie sen tajun joka yleensä kieltää päästämästä niitä ulos. Onkin aika heikko selitys aina vedota vastuuttomaan olotilaan..

Joskus sitä miettii, miksi me naiset ei haukuta miehiämme kun niiden kyky ei enää ole sam kuin joskus nuorena kun jaksoivat vaikka mitä ja viitsivätkin.. Ja tahtikin taisi olla toinen? Eikä ne tainnut hiotakkaan niissä hommissa samalla lailla tai ainakaan se hiki ei haissut?

Ja lisäksi mikäs se on vikana jos lapsia halutaan eikä ymmärretä, että kun sieltä pehmeän kudoksen läpi tule ekymmensenttinen pallo edellä ihmisen alku maailmaan niin jotainhan siinä muuttuu. Usein muutos kun on väliaikainen ja enemmän luultua kuin totta. Eli jos on niin heikosti varusteltu mies, että ei riitä täytettä kuin synnyttämättömälle niin äkkiä apuja hakemaan! Onhan tuoss ajo vaarana, että käytössäkin paikat löystyy sen verran ja väljistyy että alkaa sutia tyhjää...

Mutta siis asiaan...
Enemmän se on miehen paha aoloa ja epävarmuutta kuin oikeaa syytä kun noita sammakoita tulee suusta. Ja joskushan se viimeinen pisara kai tulee? Ikävää, että se tuli noin ja aikana jonka pitäisi olla hyvää perheen aikaan kun yhdessä kasvetaan vanhemmuuteen jne.

Jäitä hattuun kyllä sikäli, että moni mieshän käpertyy ja tavallaan pelkää torjutuksi tulemista eli ei ole niin helppoa lähestyä sitä kiukkuista ja loukattua puolisoakaan. Varsinkin jos ei ole suulas ja tunteistaan kertovaa tyyppiä niin on syytä miettiä pitääkö sitä vähän auttaa ja tulla asioissa vastaan. Juomiskäyttäytymiseen olisi hyvä puuttua samoin tein jotta moinen ei toistu.

Ja hei! Olet ihan se sama ihminen kuin ennenkin ja lisäksi äiti ja siksi yhdelle ihmiselle aika korvaamaton henkilö?!!

ei mikään ihme jos olet kypsä.

mä en kans kuuntelis tollasta.

kännissähän ihmiset sanoo mitä ajattelee herkemmin. en kyllä kuuntelis, en. en edes lapsen takia. rajansa kaikella.

tollasella on niin pitkät juuret ja jäljet ihmismielessä.

vai nyt sitten rukoilee ettet antais kenkää.. huh.. nyt on hyvä rukoilla joo.. olis miettiny mitä puhuu.

törkeetä käytöstä, ei tota voi puolustella millään. ei mikään ihme jos olet kylmentynyt miehellesi.

raskauden jälkeen on niin herkässä tilassa kuten myös raskauden aikana. huh mikä kylmä suihku niskaan. kyllä sympatiani ovat sataprosenttisesti puolellasi. kamalaa käytöstä tosiaan. ja niin vaikea unohtaakin tollasta. inhottava tilanne kaikenkaikkiaan.

en mä usko että pystyisin unohtamaan tollasta puhetta. siitä jää todella pahat arvet ja jäljet. en käsitä tollasta.

sulla on varmasti kamalan paha olo tosta eikä ole todellakaan ihme.

oletko tehnyt päätöstä suuntaan tai toiseen? kurja erotakin kun on just vauva tullut , mut kyllähän toi vetää vaisuks ja hiljaseks sekä masentaa. millä tavalla on kiusannu sua aiemmin kännissä? onko ollu ton tyylistä juttua ennenkin?

voimahaleja ja jaksamista sulle!

t. Mari