Keskustalainen ja sosialisti. Täällä jotkut hehkuttaa Tannerin perään, minusta ei voi puhua samana päivänä Kekkosen kanssa.
Suurimman Suomalaisen äänestyksessä Kekkonen oli kolmen sakissa, Tanner 28. Jopa Hertta Kuusinen löylytti Tannerin Wässykän.
Kapihan ihan kuolaa Tannerin perään ja suuttuu raivoon asti, jos joku arvostelee tuota Elannon pötkylää.
Hyvä Kekkonen Suomen pelastaja. Voimme vain "kauhulla" ajatella, miten olisivat asiat, jos Tanner olisi ollut Kekkosen paikalla.
Suurimman Suomalaisen äänestyksessä Kekkonen oli kolmen sakissa, Tanner 28. Jopa Hertta Kuusinen löylytti Tannerin Wässykän.
Kapihan ihan kuolaa Tannerin perään ja suuttuu raivoon asti, jos joku arvostelee tuota Elannon pötkylää.
Hyvä Kekkonen Suomen pelastaja. Voimme vain "kauhulla" ajatella, miten olisivat asiat, jos Tanner olisi ollut Kekkosen paikalla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"minusta ei voi puhua samana päivänä Kekkosen kanssa."
*****
Kyllä merkittävin ero Tannerin ja Kekkosen välillä oli siinä, että Tanner oli patriootti. Kekkonen oli valmis osto- ja myyntiliikeeseen Neuvostoliiton kanssa - oman valta-asemansa turvatakseen.
Et usko tuota itsekkään. Kyllä kekkonen luovi Suomen läpi sellaisten karikoiden, että jos remmissä olisi ollut esim. nykyinen punikkijuhlija niin.........
noottikriisi. Kekkosen tilaustyö Moskovasta. Ja suorana tavoitteena vaikuttaa vuoden 1962 presidentivaaleihin - vieraan vallan avulla.
Tätä samaa perinnetttä jatkoi vielä Väyrynen Vladimirovin kanssa, kun yritettiin estää Koiviston valinta.
Vehkeily venäläisten kanssa isänmaan asioissa on kepulla veressä.
on koettu useamman sukupolven kantapään kautta. Tietonne eivät siis ole vallan uusia. Tuskin ne ovat kepullekaan mikään "Maailman ensi-ilta".
"oikeaa " tietoa, vain valhetta ja propagandaa.
Suomella oli löytää sovonnon tekijöitä sisällissodan jälkeen.
Ensimmäinen sovinnontekijä oli Kyösti Kallio.
Sovinnosta oli kyse silloinkin, kun Väinö Tanner johti maata pääministerinä vain kymmenen vuotta sisällissodan jälkeen.
Ja sovinnosta oli kysymys syksyllä 1939, kun suomalaiset yhtenä kansana puolustautuivat maan vsotilaallista valloitusta halunnutta vihollista vastaan.
Sovintoa oli Urho Kekkosen politiikka kun hän oli luomassa hyvia ja Suomelle taloudellisestikin menestyksellisiä suhteita entiseen viholliseen ja ennenkaikkea kun hän pisti laitavasemmistonkin poliittiseen vastuuseen.
Typerän ja keskenkasvuisen nimittelyn ei enää kuvittelisi kuuluvan nyt uudella vuosisadalla mihinkään keskusteluun.
... toisaalta tunari. Hän oli suuri suomalainen aina jatkosotaan saakka. Hän ei osallistinut punakapinaan vapausodan aikana. Veti sen jälkeen työläisetkin mukaan sopuisaan isänmaan rakenustyöhön, demarit nousivat hallitukseen ja Tanner itse oli kerran pääministerinäkin. Ja lopullinen uroteko oli se, että vapausodassa tappiolle jääneet punaiset tulivat yhtenä miehenä puolustamaan talvisodassa maatamme.
Mutta sitten alkoikin Tannerin alamäki. Hän oli valitettavasti meitä viemässä Yhdessä Rydin ja Mannerheimin kanssa Natsi-Saksan kumppanina hyökkäykseen N-liiton kimppuun -41. Sen pitkän sodan jälkeen olimme vieläkin kurjemmassa tilanteessa kuin talvisodan jälkeen. Sitten vielä Tanner jäi jatkosodan juoksuhautoihin, eikä pystynyt sopuun N-liiton kanssa niinnkuin Paasikivi ja Kekkonen. Suuri vahinko tuli vielä siitä, että hänet vallittiin SDP:n puheenjohtajaksi -56, jolloin puolue joutui neuvostovastaisen klaanin johtoon.
Olisiko jatkosota voitu välttää? Siihen ei näytä olleen mitään edellytyksiä. Jos Suomi ei kesällä 1941 liittynyt Saksan rinnalla hyökkäykseen, olisi Neuvostoliiton ja Saksan välistä sotaa pian käyty Suomen maaperällä. Lopputulos ei olisi ainakaan ollut toteutunutta parempi. Suomesta olisi tullut ajopuu virran vietäväksi. Me emme olisi voineet itse päättä asioistamme.
... hävinneen suurvallan puolella sodassa, emme olisi olleet myös tuomiolla Pariisissa -48, jossa kuulumisemme N-liiton etupiiriin lopullisesti vahvistettiin lännekin taholta. Pääsimme siitä irti vasta N-liiton romahdettua.
Jos Suomi ei kesällä 1941 olisi liittynyt Saksan rinnalla hyökkäykseen olisi Neuvostoliiton ja Saksan välistä sotaa pian käyty Suomen maaperällä.
Härkösen jälkiviisaudelle ei ole löytynyt puolustajia.
On raukkamaista halventaa sen aikaisia valtiomiehiä.
Käsittämättömän raukkamaista.
... ovat joka tapauksessa vastuussa epäonnistuneesta politiikastaan johtaa Suomi hyökkäyssotaan häviämään. Mannerheim ja Ryti ymmärsivät yskän ja vetäytyivät politiikasta sodan loputtua. Mutta Tanner ei ymmärtänyt ja aiheutti puolueelleen ja koko maalle vahinkoa pyrkimällä 50-luvulla uudelleen puolueen johtoon. Suhteellisen pian kyllä SDP tajusi virheensä ja Tannerin klikki joutui eroamaan ja puolue aloitti palaamisen Kekkosen linjalle ja tulikin sitten Kekkosen ulkopolitiikan vankin tuki Paasion ja Sorsan johdolla.
Adolf Ehrnrooth mm. sanoi lukemattomat kerrat: "Kukaan ei voi vakavissaan ajatella, että Suomi olisi kyennyt pysyttelemään sotatapahtumien ulkopuolella"
Tämä on historiantutkijoiden yleinen käsitys.
He eivät mistään yskimisestä puhu, he aqntavat suuren arvon niiin Mannerheimille kuin Rytillekin - kuten myös Tannerille.
vastauksia. Kapi on depatoinut yksin, kuin mielenvikainen.
minun avauksen takia. Siinä on pojat iso pää tutissut, kun kapi on suoltanut "avaustaan".
monin kertainen määrä. Naurua, kiriskelyä ja hohohooohooooooota paljon... mahtaa sinulla olla vitutuskäyrä korkealla.. Hohohoohoohoohhooohooo