Western

Aina Brisco Countyn vekkuleista indyseikkailuista Deadwoodin cocksucker-raadollisuuteen, ovat westernit olleet kova sana minun pään sisäisessä maailmassani.

Ja vaikka äskeinen kuulosti joltain luonto-ohjelman introlta, korkeimmilta vuorilta, syvimpiin kanjoneihin, niin mitäpä sitä muuttelemaan.

Osaan aika helposti eritellä omiksi suokikeikseni sci-fin, roskaleffat, kauhun ja westernit, muita lajityyppejä korkeammalle. Mutta olen huomannut näiden suosikkieni joukosta sen eron westernin ja muiden välillä, että huonokin western on usein mielukuvitusta positiivisesti stimuloiva ja täten en osaa westernien kohdalla niin helposti luetella mielestäni paskoja tapauksia.
Hitto! Jopa Terence Hillin Lucky Luke oli mielestäni katselun arvoinen.
Saan kyllä nopeasti mieleeni monia heikkoja länkkäreitä, mutta täysin paskoja joudunkin syvemmältä kaivelemaan. Kun muiden lajityyppien joukosta saan John Wesley Shippin nopeudella useammankin sontatapauksen mieleeni. Ensimmäisenä roskalänkkäreitä ajatellen tulee mieleen vain Mario Van Peeblesin Posse ja David Carradinen tähdittämä Aseveljet (Brothers in Arms) ja nekin jaksoin kuitenkin katsoa loppuun asti. Joten westerneissä on jotain sen verran kiehtovaa, että huonokin tapaus saa minut uneksimaan auringonlaskuun ratsastuksesta.

Westernit ovat olleet kyllä hätää kärsimässä jo vuosia. Tottahan toki aina silloin tällöin tulee joku Tommy Lee Jonesin Kadoksissa (The Missing,) mutta ne jäävät vuosittain aina pariin hassuun ilmestykseen. Ja esimerkiksi Kadoksissa kohdalla kyseessä on ns. moderni western, joka voitaisiin pistää mihin maailmaan ja aikaan tahansa, eikä se täten ole sidoksissa mihinkään länkkäfiiliksiin. Ei siis olla missään Silveradon maisemissa.
Nyt kuitenkin näyttää olevan päällä pieni buumin poikanen westerneissä (kenties kiitos Deadwoodin?) kun paikalle karauttivat Seraphim Falls, Jesse james ja junaa Yumaan. Jokainen näistä vieläpä suhteellisen isoilla, massayleisöllekin tunnetuilla nimillä (Liam Neeson, Pierce Brosnan, Brad Pitt, Christian Bale ja Russell Crowe.) Edellisen kerran kun tälläinen samanlainen tilanne oli päällä, oli vuosien '92/'94-putki kun Tombstone, Wyatt Earp ja ensimmäisenä paikalle saapunut Armoton (Unforgiven) esittivät tähtikaartejaan (Kurt Russell, Clint Eastwood, Gene Hackman, Kevin Costner, etc.)

Niin ja miksi en laskenut mukaan vuoden '95 Nopeat ja Kuolleet (The Quick and the Dead) elokuvaa, vaikka siinä olivat Gene Hackman, Sharon Stone, etc.?
Syystä että Nopeat ja Kuolleet taisi olla yksi niisä syistä jotka lähes jälleen tappoivat westerngenren ollessaan vain pompöösi happotrippi (vrt. Waterworld, Postman.) mutta pääosin siksi, että Tombstone ja Wyatt Earp saapuivat niin lähellä toisiaan, että ne ne sopivat vielä yhteen, kun taas Nopeat ja Kuolleet tuntui jo enemmän siltä yksittäiseltä hassulta tapaukselta (vrt. Kadoksissa.)

Tämän pitkähkön, kliseitä täynnä olevan intron jälkeen päästään siihen, miksi tätä kirjoitan.
Nyt kun kerran näyttää western taas osoittavan pieniä elpymisen merkkejä, niin rupesin miettimään, että mitkä ovat omat suosikkini kyseisestä lajityypistä. Päätin siis kasata kymmenen länkkärisuosikkini listan ja se tässä nyt sitten seuraavaksi komeilee.

ACHTUNG! Numerojärjestys on vain osoittamassa numeroita yhdestä kymmeneen, ei niinkän kiveen hakattua asemaansa.

1.Lainsuojaton (The Outlaw Josey Wales)
2.Armoton (Unforgiven)
3.Tombstone
4.Sheriffi (High Noon)
5.Rio Bravo
6.Hyvät, Pahat ja Rumat (Il Buono, Il Brutto, Il Cattivo)
7.Ase ja Laki (Day of the Outlaw)
8.Hurja Joukko (The Wild Bunch)
9.Viheltävät Luodit (Ride the High Country)
10.Punainen Virta (Red River)

Kyllä, tiedän että listalta puuttuvat Huuliharput, Tanssivat Sudet, Butchit ja Sundancet, mutta kaikki ei vain mahdu kymmeneen. En mitenkään väheksy niitäkään elokuvia, mutta tällä hetkellä nuo 10 ovat ne minun suosikkini.

Elokuvia kuten Dead Man, Hud ja Jättiläinen (Giant) en voi astettaa listalleni, koska itse en niitä westerneinä näe. Samoin käy Blueberryn. Aika, paikka ja revolverit eivät kuitenkaan ole aina tarpeeksi lännen menininkiä, ollakseen tarpeeksi lännen meininkiä.
Onhan Emiliossa ja muissa Nuorissa Sankareissakin oma viehätyksensä.

Niin ja tottakai tämä piti kirjoittaa Jesse Jamesin Salamurha-scoren tahtiin.