Hermot menee 2-vuotiaan huomionkipeyden,temppuilun ja uhman kanssa.. Pinna ei riitä paljoa mihinkään,välillä toivoisi,ettei koko lasta olisi ikinä ollut olemassakaan.
Lapsi on vilkas ja iloinen,syö usein hyvin ja nukkuu yöt kunnolla.. Miten saan itseni hillittyä,kun tänäänkin olen karjunut ja kironnut kurkkuni kipeäksi,kun pitää temppuilla,pitää ronklata ruuan kanssa,eikä totella mitään,jos ei ääntä korota!!! >;(
Kaikki tää pelleily osuu aina siihen kun kaikki ovat kotona(mies,minä ja lapsi) samaan aikaan. Eli siis viikonloppuisin.Viikot ollaan töissä,minäkin usein iltavuorossa.. Olen menettänyt hermoni pariin otteeseen niin,että olen rikkonut astioita(paiskasin muovilautasen lavuaariin sillä seurauksella,että siellä oleva lasi meni hajalle). Kerran lapseni ollessa vähän pienempi,potkaisin oveen reijän vihapäissäni. Huudan ja raivoan vähän väliä ja ihan tyhmistä asioista ja sitten lapsi itkee,ja huudan lisää.Olen välillä niin kireä,että ei veri meinaa kiertää!
Mietin,että kuuluukohan kaikki meuhkaaminen ja raivoaminen naapuriin. Aivan sama,vaikka kuuluisi.. Pitäisi ennemmin miettiä,mitä traumoja lapseni vielä saa,ja tuleekohan hänestä joku potentiaalinen sarjamurhaaja? Jälkikäteen hävettää ja v*tuttaa oma käytös,enkä osaa rauhoittua..
Lapsi on vilkas ja iloinen,syö usein hyvin ja nukkuu yöt kunnolla.. Miten saan itseni hillittyä,kun tänäänkin olen karjunut ja kironnut kurkkuni kipeäksi,kun pitää temppuilla,pitää ronklata ruuan kanssa,eikä totella mitään,jos ei ääntä korota!!! >;(
Kaikki tää pelleily osuu aina siihen kun kaikki ovat kotona(mies,minä ja lapsi) samaan aikaan. Eli siis viikonloppuisin.Viikot ollaan töissä,minäkin usein iltavuorossa.. Olen menettänyt hermoni pariin otteeseen niin,että olen rikkonut astioita(paiskasin muovilautasen lavuaariin sillä seurauksella,että siellä oleva lasi meni hajalle). Kerran lapseni ollessa vähän pienempi,potkaisin oveen reijän vihapäissäni. Huudan ja raivoan vähän väliä ja ihan tyhmistä asioista ja sitten lapsi itkee,ja huudan lisää.Olen välillä niin kireä,että ei veri meinaa kiertää!
Mietin,että kuuluukohan kaikki meuhkaaminen ja raivoaminen naapuriin. Aivan sama,vaikka kuuluisi.. Pitäisi ennemmin miettiä,mitä traumoja lapseni vielä saa,ja tuleekohan hänestä joku potentiaalinen sarjamurhaaja? Jälkikäteen hävettää ja v*tuttaa oma käytös,enkä osaa rauhoittua..
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ja huudat niin paljon,kuin sielu sietää.
Pyydät naapuria mukaan.....ja huudatte yhdessä.
Muksulle voi laittaa sellaiset korvatuppelot,ettei tärykalvo puhkea.
naapuriin. Vielä varmemmin se kuuluu pienen lapsesi korviin ja sydämeen asti.
Lopeta se karjuminen. Kyllä ihminen voi olla huutamatta, puree vaikka kieltään niin että veri roiskuu.
Eikö miehesi pysty tukkimaan turpaasi, jos kerran kotona on? Tai ehkä hän on kyllästynyt jo kaikkeen ja suunnittelee häipymistä kuvioista. Toivottavasti vie lapsen mukanaan.
Kiitos kannustavista viesteistä,myönnän,että vika on vain ja ainoastaan itsessäni. Halusin purkaa pahaa mieltäni,enkä kyllä odotakaan kenenkään ymmärrystä,enkä ole kenenkään tuen tarpeessa.
Tätä keskustelua on turha jatkaa,yritän pitää mielessäni sen,että se tuntuu lapsesta vielä pahemmalta.Kyllä kai tämä tästä.
mulla on 2.5v tyttö. puran usein kiukkuni häneen, huutamalla siis. käsiksi en käy vaikka on mielessä käynyt. olen sen verta järjissäni etten lapseen käisksi käy.
mulla on myös 5kk vanha tyttö..yh-äiti--mies asuu omassa kodissaan..
huudan ja syytän vanhempaa tyttöä. jos kaataa maito lasin...ärsyttävää kun ei osaa pitää siitä helvetin lasista kunnolla kiinni. toinen asia on se että hän unohtaa usein leikin aikana käydä pisulla, ja sitten pisut on jo housussa. menee hermo tollaseen.
tunnen usein syyllisyyttä huutamisesta. pyydän kyllä joka kerta anteeksi jos pahastti olen huutanut.
kyllä me olemme hyviä äitejä, vaikka huudamme. rakastamme ja tekisimme kaikkemme lastemme puolesta. vai mitä?
lapsensa kohtauksen aikana. Äidit taappavat enemmät lapsiaan kuin isät, se on hyvä tiedostaa. Hanki jotain aruhoittavaa itselllesei, aloita saannöllinen liikunta, pyydä lääkäriltä tarvittavai rauhoittavia tai hanki kotiapua lastesi hoitoon. Kuvaamasi käytös on ymmärrettävää, mutta varmasti lapsen kannalta haitallista. Tajuatko että hän on 2 vuotias LAPSI, siä olet ikäsi puolesta AIKUINEN. Et ehkä muuten. Lapset nyt vaan on hankalia joskus. Hoida itsesi kuntoon, lapsen takia.
oli viestissä asiaakin. mutta prvolta vaikutti.
mulla on masennuslääkitys jo joka sisältää rauhoittavia.
tiedostan oman ongelmani kuten varmasti monet muutkin "pahat äidit". sen olen myös itselleni "luvannut" että jos kosken lapsiini, annan heidät pois. sillä silloin en voi enää elää itseni kanssa.
mulla on myös tapana mennä parvekkeelle rauhoittumaan toviksi, tarkistan tietenkin eka että lapsilla on kaikki hyvin.
liian moni äiti peittää tunteensa ja koittavat elää täydellisesti mielikuvien mukaan. se on asia mikä ei myöskään ole hyväksi.
menen kokoajan kohti parempaa.
ja pointtina ei ole se että kokoajan raivoaisin lapsilleni.
toivoisin että muutkin äidit uskaltautuisivat puhumaan tästä "vaietusta" aiheesta ja rikkoisivat myytin.
kukaan ei ole täydellinen. saa olla epätäydellinen. ei ole aina pakko jaksaa, saa itkeä lasten nähden. itse ainakin selitän 2vuotiaalleni että äitillä on paha mieli ja etteib se johdu hänestä. saan haleja ja rakkautta :)
Ihanaa tosiaan, että joku muukin uskaltaa myöntää olevansa epätäydellinen äiti, niitä supermutsejahan tää palsta tuntuu muuten olevan pullollaan!
Itse huudan ja karjun myös lapselleni lähes päivittäin, hän on vasta 5 kk ja todella rasittavassa iässä, natisee ja kitisee koko ajan, vaikka kaikki pitäisi olla hyvin. Olen aina ollut lyhytypinnaista tyyppiä, enkä edes kuvitellut, että lapsen tulo olisi tämän piirteeni jotenkin "parantanut".
Toki koen huonoa omaatuntoa käytöksestäni, koska kun huudan, huutaa lapsi vielä enemmän. Kyllä tuonkin ikäinen jo tajuaa, että nyt ei ole äidillä kaikki hyvin. Olen kuitenkin ajatellut, että minä olen normaali niin kauan kuin raivoni todellakin pysyy vain äänen tasolla. Tottakai kaikenlainen vihamielinen kiinnikäyminen lapseen on ehdottomasti sallittujen rajojen ulkopuolella.
Mä ainakin uskon, että todella monella äidillä on pinna totaalisen kireällä pieneten lasten kanssa, tästä ei vaan uskalleta puhua ja se on huono asia, koska silloin voi jollain joskus napsahtaa ja kamalin seurauksin. Ei äiti ole mikään tunteeton olio, jonka pitäisi vaan sietää hiljaa lapsen temppuilut. Tunteiden näyttäminen on tervettä, kunhan sitten muistetaan tosiaan näyttää niitä positiivisiakin tunteita joka päivä, halata, pussata ja ottaa syliin. Tsemppiä kaikille raivottarille :)
kiva että on muitakin "hulluja" äitejä. juuri näin sen pitääkin mennä, uskalletaan puhua tunteistamme enemmän!! puhuit totta että siitä että pitää puhua kaikesta ilman pelkoa että haukutaan, silloin saa paineita purettua näin eikä lapsiin. aloitetaampa vallankumous äitien hyvinvoinnin puolesta!! kaikki "raivottaret" mukaan niinkuin hienon nimen meille keksit.
liika hiljaisuus tunteistaan ja tuntemuksista on todella huono asia.
kaikkialla(neuvolassa esim) pyydetään olemaan avoimia, kun sitten mainitsee että voi vähän huonosti ja joskus huutaa lapselleen, niin katotaan kuin kieroa kalaa. ristiriitaista..eikö.
minulla on vuoeden ikäinen poika enkä ole IKINÄ huutanut hänelle!en koskaan!
mulla on todella lyhyt pinna mutta lastenkanssa ei.
olen täysin yh ,isä ei ole ikinä auttanut,lapsi ollut kolme kertaa hoidossa elämänsä aikana,ekat kolme kuukautta lapsi vaan huusi koska oli paha koliikki...
miten helvetissä voi olla mahollista että huudat 5kk vanhalle vauvalle????????!!!!!!!!!!
se on vauva!!!!herranjumala...ja ei todellakaan voi puolustella tota mitenkään..jos olet finaalissa niin haet sitten varmaan apua itsellesi..
sen vielä jotenkin ymmärrän että uhmaikäiseen lapseen palaa hihat mutta vauva...
huutaminen!
Etkö ollenkaan tajua, miten se vaikuttaa pieneen ihmistaimeen? On olemassa muutakin väkivaltaa kuin fyysinen. Mietipä miltä tuntuisi, jos vaikka miehesi karjuisi sinulle samaan malliin kuin sinä lapsellesi - vaikka ei olisi vielä kiinni käynytkään.
Kyllä ihminen voi olla huutamatta jos haluaa. Lyhyt pinna ei ole mikään puolustus. Venytä sitä tai anna lapsesi pois.
taidat itse olla sitten täydellinen? sanoinko että huudan lapselleni kokoajan? sanoinko että en muuta teekkään? huvittaa tommonen. taidampa kumartaa sulle kun olet niin täydellinen. miten olisi alttari sinulle? voisin paljoa sua kokoajan.
niinkuin sanoin..osaan pyytää anteeksi lapseltani. enkä todellakaan huuda hänelle 24/7. ja tiedän miltä se tuntuu koska mieheni huutaa mulle ja on käynyt käsiksi. siis ex-mies.
minä rakastan lapsiani ja teen kaikkeni heidän onnensa eteen.
lapseni on avoin, hellä, rakastava, luottava nuori tyttö, VAIKKA satun hänelle joskus huutamaan. miksi äidit eivät saa huutaa lapsilleen, jos lapset ja muut huutavat hälle? ymmärrän kyllä että minä olen aikuinen ja lapsi on lapsi.
mulla on ihana 2vtyttö joka tulee halaamaan kun huomaa mulla olevan huono olo. ihan niinkuin minä teen hänelle.
taidat olla siis vain kateellinen kun me "huonot äidit" osaamme näyttää koko tunteiden skaalan.
selvästikin vaikeaa. Älä kuitenkaan maksata sitä lapsillasi. Parempi sekin, että pilkkaat minua.
Yritä saada jostakin apua itsellesi. Ihan jo lastesi takia.
enhän mä tahalleen kettän täällä hauku. heitin sen enemmän huumorilla.
ihmetyttää vaan kun ei saa tunteistaan puhua.
pidän itseäni hyvänä äitinä jolla on huonoja ja hyviä päiviä. niinkuin kaikilla ns normaaleilla ihmisillä.
en mä huuda kurkku suorana muksuille, ärähdän ennemminkin. joskus tulee huudettua, ja niinkuin sanoin, pyydän sitä anteeksi ja selitän että se ei ole lapsen vika. eikö se ole parempi kuin se että en pyytäisi anteeksi?
tiedostan kyllä oman ongelmani ja menen parempaa kohti joka päivä..pienin askelin kylläkin.
että aiheutatte meuhkaamisella lapsillenne käytöshäiriön ja ihan itse...
ja ei ne juoppojenkaan lapset normaaleja ole. tai niiden vanhempien lapset joilta odotetaan vain parasta. tai niiden lapset joita käytetään seksuaalisesti hyväksi. tai joita hakataan. jne jne jne
Entisenä huutajana voin sanoa, että huutaminenkin kokee inflaation, kun siitä tulee jokapäiväistä.
Eli sen teho tippuu ja joudut huutamaan entistä enemmän saavuttaaksesi saman tehon kuin aiemmin;)
Jos lapsi kronklaa ruokapöydässä, tee säännöt selväksi etukäteen; eli kiukuttelija lähtee pöydästä pois.
Yhden yrityksen voit antaa uudelleen, mutta jos kiukuttelu jatkuu, vie lapsi ja lautanen pois ja se ruokailu loppui siihen.
Ja seuraava on sitten kun on sen aika.
Eiköhän tarpeeksi toistettuna lapsesi tajua, että äiti on tosissaan, eikä tarvitse yhtään huutaa.
Se on iso askel kun myöntää että
asia on että minussa on se vika.
Ei me äidit olla täydellisiä,ei kukaan.
Minä haluasin nähdä sellaisen.
Olen huutanut lapselleni,ja pyydän
anteeksi ja kerron miksi äiti on tälläinen.
Sanon että ei ole sinun syysi lapsi kulta.
Hyvä että purat pahaoloasi tänne vaikka
kirjoittamalla,sekin on asia joka
pitää opetella.Kaikki ei osaa puhua
pahaa oloa ulos.Mutta kirjoita vain tänne
äläkä välitä nuiden täydillisten äitien
kirjoituksista.Minä haluan auttaa sinua,
kun kirjoitat pahasta olostasi.
Yritän auttaa niin paljon kuin pysytyn
vaikka kirjoittamalla.
MINÄ PYYDÄN JA VARMAAN MONI MUUKIN ETTÄ
KIRJOITA VAIN KAIKKI PAHAOLOSI POIS.
MINÄ JAKSAN KANNUSTAA JA LUKEA SINUN JA
KAIKKIEN MUIDENKIN KIRJOITUKSIA.
JA KAIKKI PYSYY OMASSA TIEDOSSA.
MINÄKIN PURAN TÄNNE AINA ERI AIHEALUEISIIN
PAHAA JA HYVÄÄ OLOA.MUTTA JOKA
AIHEESTA TULEE TOSIAAN PAKSUA TEKSTIÄ
TAKAISIN.MUTTA JÄTÄN NE OMAAN ARVOONSA.
MEISTÄ KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN,EN MINÄ
EIKÄ MUUKAAN.ME OLEMME OMIA ITSEÄMME,
MEILLÄ ÄIDEILLÄ ON RANKKAA,HOIDETTAVA
KOTI PERHE JA MUUTKIN TYÖT.MIES AUTTAA
JOS SELLAINEN ON JOKA AVITTAA ÄITEJÄ.
MIKSI ÄIDIT PITÄIS JAKSAA KAIKKI,EI TARVITSE
MEKIN SAAMME ITKEÄ NAURAA JA OLLA OMIA
ITSEÄMME.
VOIMIA KAIKILLE ÄIDEILLE JA OLIS MUKAVA
JUTELLA NÄISTÄ ARJEN MURHEISTA.
TOISELLA ÄIDILLÄ VOI OLLA JOKIN NEUVO
TOISELE JA PÄIN VASTOIN.
MINÄKIN KUN OLEN VÄSYNYT ITKEN AIVAN
YKS KAKSI VOIN ALKAA ITKEÄ.TULEE PAHAOLO
VAIN.POIKA TULEE AINA KAULAAN JA KYSYY
MIKSI ÄITI ITKET.KERRON ETTÄ ON PAHA OLLA,
MUTTA SE EI JOHDU SINUSTA.
LAPSEN ON OPITTAVA KOTONA KAIKKI
VASTOINKÄYMISET.KUN LÄHTEE MAAILMALLE,
EI OSÁA SUHTAUTUA ASIAAN SILLAI KUN
TÄYTYY.EI PIENI HUUTAMINEN HAITTAA LASTA,
KUN VAIN KERTOO MIKSI ÄITI HUUSI JA
PYYTÄÄ ANTEEKSI.EI ME ÄIDIT AINA JAKSETA
OLLA SUU KORVISSA.
MEILLEKIN ON SUOTAVA HEIKKO HETKEMME.
MUTTA SALLIVISSA MITTAKAAVOISSA.
KIRJOITA VAIN VIELÄ JA PURA TÄNNE
SE PAHAOLO.KUUNTELEMME SINUA!!!
VOIMIA ARKEEN!MUISTA KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN
JA LAPSESI RAKASTAA SINUA.JA SINÄ SITÄ
TÄYDESTÄ SYDÄMMESTÄSI.
ÄITIKIN VÄSYY.YMMÄRRÄN TÄYSIN.
OLEN KÄYNYT KOVAN ELÄMÄN KOULUN TÄHÄN
IKÄÄN TIEDÄN MISTÄ PUHUN.JA YRITÄN AUTTAA
KAIKKIA JOS VAIN VOIN.TAPAAMISIIN.
MITEN SINÄ MUUTEN JAKSAT NYT.MILTÄ SINUSTA
TUNTUU JNE.
Mun kotona on huudettu koko mun elämäni ajan. Muutin niin pian pois kuin pystyin enkä mielelläni siellä vieraile. Lapsilleni en huuda, lyön päätäni seinään kun siltä tuntuu, mutta en huuda vaikka miten ottaisi päähän...
Iänikuista huutoa kuunnellessa mulle onkin tullut sellainen tapa, että kun hermostun oikein kunnolla niin alan puhumaan oikein viimosen päälle kirjakieltä, selkeästi ja painokkaasti. Hampaita kiristellen. Ehkä tämä on jokin vasta reaktio..?
Aina ei jaksa, ymmärrän, onneksi minulla on mies jolle voin purkaa pahaa oloa..Ja onneksi hän jaksaa kuunnella :)
Tunnetko muita yh-äitejä? Ehkä lasten hoitaminen yhdessä voisi edes vähän auttaa ja piristää?
Päivä kerrallaan... Voimia!
jättäsit sen mukelon joku vkonloppu isänsä kans ja lähet ite ulos tuulettumaan? Tyttöjen kans leffaan, syömään, baariin...?
Tai tenava isovanhemmille, kummille, siskolle ja lähet sen ukkos kans keskenää syömää, leffaa..?
Kestää polla taatusti paremmin jos pääset hetkeks "eroon" muksusta. :)
Huutaminen pahentaa asiaa.Oletko sinä
väsynyt?Eikö miehesi voisi katsoa
lasta,voisit käydä vaikka ulkona.
Tapoja on monia,sinulla pitää olla
kuri lapsen kanssa.Vie ruoka lautanen
pois ja sano et jos et syö,niin äiti
vie tämän pois.Ruuan kanssa ei leikitä.
Anna lapsen huutaa,mutta älä sinä
mene siihen mukaan huutamalla.
Ota lapsi syliin ja kerro sille miksi
ei joitain asioita saa tehdä.
Kerro sillai et se kuuntelee ja lapsi
ymmärtää paljon.
Se on kokeilua lapsen puolelta,mitä
vanhemmat antaa tehdä.Elä anna tehdä
sellaista mitä et sinä katso oikeaksi.
Sitten jos lapsi tekee jotain oikein,
kehu häntä.Ota lapsi syliin ja vie
huomio jonnekin muualle,lue kirja
tai jotain muuta.
Meillä meinasi olla uhmaa nyt 5 vuotias
otin aina syliin.Enkä päästänyt pois
ennen kuin rauhoittui,kerroin miksi
äiti tekee näin.Ja joskus minäkin
huudan mutta se ei ole lapsen vika
minä olen väsynyt.Ja sanon sen lapsellenikin
et äiti on väsynyt.menen nukkumaan.
Isä katsoo poikaa sillä aikaa.
Maatalous on meillä.siinä uupuu toisinaan.
Jättää töitä tekemättä ja on vaikka
lapsen kanssa sen ajan.
Se ei haitta jos koti jää kerran
siivoamatta.Jos joku valittaa,siivotkoon
tai ei tule kylään.
Minun mielestäni sinä,olet tosi
väsynyt,otat omaa aikaa,ja anna miehesi
hoitaa lasta.mene vaikka kävelylle ja
keksi jotain muuta kiinnostavaa.
Lapsilla on ne uhmat ja kiukun puuskat.
Mutta nekin menee aikanaan ohi.
ne on kestettävä.
Lapsi ei ole syyllinen varmaan sinun
huutamiseen.MUTTA TOSI ASIA ON VARMAAN
SINUN KOHDALLA VÄSYMINEN!
TIEDOSTATKO ITSE SEN,MILTÄ SINUSTA
TUNTUU NYT.ONKO PAHA OLLA.
JA ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KOROTA ÄÄNTÄSI,
SE EI AUTA MITÄÄN.PAHENTAA VAIN TILANNETTA.
RAUHALLISESTI PUHUT NIIN LAPSIKIN SEN
YMMÄRTÄÄ PARHAITEN.
EN HALUA LOUKATA KETÄÄN TÄLLÄ KIRJOITUKSELLA.
MUTTA ITSE OLEN HUOMANNUT ETTÄ
RAUHALLINEN JUTTELU JA OPASTUS.
AUTTAA IHAN PARHAITEN.JA SYLI ON SE
PAIKKA JOSSA LAPSIKIN RAUHOITTUU.
VOIMIA SINULLE JA ANNOIN NEUVOJA,
MUTTA EN LOUKATAKSENI SINUA.SINÄ YRITÄT
PARHAASI JA OLET HYVÄ ÄITI.
MUTTA OLLA RAUHALLINEN,VAIKKA JOSKUS
TEKEE TIUKKAA.LASKE VAIKKA KYMMENEEN
TAI SATAAN.
MINÄ OLEN SITÄ MIELTÄ,ETTÄ NYT
OTAT RENNOSTI JA LEPÄÄT.VÄSYMYS EI
OLE LEIKIN ASIA.MINÄ OLEN PALANUT
LOPPUUN ELÄMÄSSÄ VUOSIA SITTEN.
EN ANNA SEN TAPAHTUA ENÄÄN.OSAAN
HAVAITA SEN JO AJOISSA.
PUHU JOLLEKIN,VAIKKA JOLLEKIN IHMISELLE
JOKA SINUA KUUNTELEE.ANNA TULLA KAIKKI
ULOS.
SE HELPOTTAA.JA LEPÄÄ.
niin kannattais hakea apua esim mielenterveystoimistosta. Juttelet psykiatrin kanssa ja haet lääkkeet. Sinulla voi olla lievä masennus, jota et itse välttämättä tunnista. Lepoa olisi hyvä myös saada. Vie äidille tai jollekkin lapsi, vaikka ostat lastenhoito apua, että saat nukkua, jos tuntuu että tarvetta on. Vie päiväkotiin ja ota sairaslomaa ja levähdä. Huoledi itsestäsi. Syö terveellisesti ja liiku. Tupakanpoltto ja alkoholinkäyttä ikävä kyllä pahentaa ahdistusta ja masennusta.
Lapsesi on sinulle tärkeitä ja rakastat häntä, ota asiat nyt haltuusi ja pidä itsestäsi huolta. Aurinko alkaa paistaa ja kesä tulee kaikki kääntyy parhain päin.
Tuosta syyllisyydestä sun täytyis päästä. Kaikki äidit hermostuvat ja huutavat lapsilleen joskus, vaikka kaikki eivät sitä kehtaa myöntää. Älä syyllistä itseäsi. Olet lapsellesi rakkain äiti koko maailmassa. Hänelle ei ole parempaa olemassa, kuin sinä! Hän ei arvostele sinua. Tsemppiä!
Tuli todella paha olo kun luin, että 5kk:n ikäiselle
VAUVALLE huudetaan.
Itse olen niin kaukana täydellisestä kuin olla
ja voi, mutta SINUN on ihan pakko hakea apua!
mm. ÄIMÄ Ry voisi olla sopiva osoite.
olen siis pikkuhiljaa parantamassa tapojani..kyllähän sen tiedän että huutamine sattuu lapseeni. sattuuhan se minuunkin.
olen ottanut hengitysharjoitukset mukaan. aina kun meinaa hermo mennä, hengitän syvään niin kauan kun on tarpeen. ja selitän lapselle ääntäni korottamatta asiani. joskus kyllä korotan ääntäni, en vain enää jaksa huutaa kun ei siitä hyötyä ollut. mulla on ne 2.5v ja 6kk muksut
Niin huutamisesta ei tosiaan ole
mitään hyötyä.Huomasin sen itsekin.
Nyt kun rauhallisesti kertoo lapselle
miten asia on ja neuvoo opastaa.Niin
kaikki menee paremmin,ja syliin ottaa.
Ja kertoo miksi jotain asiaa ei saa tehdä.
Ja jos väsyttää,pitää levätä,keksiä keino
jolla saa vaikka muutaman tunnin itselle.
Onni on minulla ollut että mieheni
katsoo pojan,kun sanon olevani väsynyt.
Ja sitten toisinkin päin,vuorotellaan.
Olet onnistunut hienosti.
Se kyllä oli aina paha olo kun huusi.
oikein ahisti sen jälkeen.Miksi huusin
kun eihän se lapsen vika ole.
Minun itseni on oltava rauhallinen,
niin lapsikin rauhottuu.Ja kerrottava
mikä on väärin ja oikein.Kyllä lapsi
ymmärtää.
Voimia vain,sitä me äidit tarvitaan.
Itsellä samantapaisia fiiliksiä kuin tässä ketjussa puhuttu. Hermot pinnassa, on tullut huudettua melko usein viime aikoina 3,5 vuotiaalle. Kovasti olen aina katunut ja sen jälkeen on juteltu miksi äiti oli tolaltaan ja olen pyytänyt anteeksi. Nyt olen tajunnut että huutamisen on loputtava, en halua satuttaa poikaani enää sillä. Kuopuksen seuraavassa neuvolassa aion ottaa puheeksi ahdistukseni. Tänään on taasen ollut päivä jolloin kaikki vain itkettää ja tuntuu etten millään selviä kaikesta mitä "pitäisi" tehdä. Nyt on onneksi jo parempi olo. Joku voi olla superäiti, mutta minä en sitä ole enkä sellaseksi tule. Sain tästä ketjusta voimaa tähän päivään, kiitos!
niin aikuiset lapsesi huutavat sinulle, kun pissaat ja kakkaat allesi. Et kykene juomaan nokkamukista kunnolla ja huutaminenhan on oikein hyvä ratkaisu, varsinkin kun ET KUULE MITÄÄN. Niin, että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
En ymmärrä tuota huutamista, varsinkaan kiroilua. Kokeilepa joskus olla hiljaa. Varmaan lapsesikin ällistyy moisesta reaktiosta.
Mutta...kaikkea hyvää.
Kun rupeaa suututtamaan niin ole ihan hiljaa. Parempi kun et puhu mitään kuin sanot asioita joita kadut. Toimii minulla. Jos lapsi temppuilee ruoalla, nosta pois pöydästä ja anna huutaa. Sinä päätät olla hiljaa ja keskustelet asiasta lapsen kanssa kun hän on rauhoittunut. Sinäkään et pääse " RÄJÄHTÄMÄÄN" totaalisesti kun olet päättänyt pitää oman suusi kokonaan kiinni ikävässä tilanteessa.
Lapseen menee mullakin joskus niin pahasti hermot, että vain huudan pää punaisena ja tekis mieli itkeä. Toi on ihan normaalia! Väsyneitä päiviä on kaikilla, eikä se lapsi niitä muistele sen jälkeen.
Jos sulla on joka päivä tällaista, mä suosittelisin että, jos vain pystyt, otat vähän vapaata. Lähdet rentoutumaan johonkin ja keskityt vain ja ainoastaan itseesi. Liikaa ei äidinkään pidä jaksaa, vaikka ei olisi helppoa myöntää itselleen kuinka väsynyt välillä on. Onhan lapsellasi hoitajia, he hoitavat varmasti mielellään, jos kerrot tilanteestasi? Ja muista, että vaikka sut tuomittaisikin, sä tiedät paremmin. Täällä on ainakin yksi joka tietää, mitä se väsymys välillä on. Ei ihme että väsyttää jos kaikki voimat menee siihen että pistät lapsesi syömään ruokansa kunnolla. Usko mua, mä tiedän, mitä se on!
- Haliterkuin Cittie**
en tiä missä sellaisia pidetään tai pidetäänkö edes, mutta jotain apua sun tuohon vihaan pitää saada. ehkä sun pitäisi noin yleisesti vain rauhoittua eikä suutahtaa joka kerran, kun jokin juttu ei mene niin kuin haluaisit.
tsemppiä arkeen!!