Luon katseeni taivaalle, toivon näkeväni enkelin. Kärsin tuskasta joka tulee syömisestä. Mietin illoin miltä tuntuu olla kuollut, mitä tapahtuu? Kun kuolen saanko lopultakin rauhan? Kun kuolen lennän enkelin siivin näkymättömänä täällä maan päällä katson kuinka moni suree minua, ei varmaankaan moni.
Tiedän kuolevani, haluan kuolla. Jokainen päivä laulan kappaletta "Jippii minä pääsen taivaaseen", luulen tämänkin päivän olevan viimeinen.
Kun sairastuin tähän, en missään vaiheessa miettinyt että haluaisin kuolla. Mutta nyt elämä käy raskaaksi, vielä askeleet painavat, mutta vielä jonakin päivänä toivoisin painavani alle 30kg, liikun kuin haamu koulun käytävillä, käytän silloin tiukkoja vaatteita jotta kaikki näkevät kuinka laiha olen. En kaipaa sääliä, en kaipaa mitään..
Jonakin päivänä toivon että kävellessäni tuuli kannattelee minua, että olisin kevyt kuin perhonen, kaunis kuin enkeli, hauras kuin muumio. vielä jonakin päivänä kun menen nukkumaan, laitan silmät kiinni, laitan kädet ristiin rintani päälle, luen "Isä meidän"- rukouksen, laulan laulun "lasken matkaan leijan kauneimman", ja sen jälkeen nukun niin pitkään että sydämeni pysähtyy ja saan vihdoin rauhan, sitten palaan katsomaan teitä siivin enkelin.
Poismenooni menee vielä aikaa, kuukausia jopa vuosia. Haluan kauniit hautajaiset haluan että minut puetaan omatekemääni rippimekkoon. Haluan että hautajaisissa lauletaan laulu maan korvessa
Tiedän kuolevani, haluan kuolla. Jokainen päivä laulan kappaletta "Jippii minä pääsen taivaaseen", luulen tämänkin päivän olevan viimeinen.
Kun sairastuin tähän, en missään vaiheessa miettinyt että haluaisin kuolla. Mutta nyt elämä käy raskaaksi, vielä askeleet painavat, mutta vielä jonakin päivänä toivoisin painavani alle 30kg, liikun kuin haamu koulun käytävillä, käytän silloin tiukkoja vaatteita jotta kaikki näkevät kuinka laiha olen. En kaipaa sääliä, en kaipaa mitään..
Jonakin päivänä toivon että kävellessäni tuuli kannattelee minua, että olisin kevyt kuin perhonen, kaunis kuin enkeli, hauras kuin muumio. vielä jonakin päivänä kun menen nukkumaan, laitan silmät kiinni, laitan kädet ristiin rintani päälle, luen "Isä meidän"- rukouksen, laulan laulun "lasken matkaan leijan kauneimman", ja sen jälkeen nukun niin pitkään että sydämeni pysähtyy ja saan vihdoin rauhan, sitten palaan katsomaan teitä siivin enkelin.
Poismenooni menee vielä aikaa, kuukausia jopa vuosia. Haluan kauniit hautajaiset haluan että minut puetaan omatekemääni rippimekkoon. Haluan että hautajaisissa lauletaan laulu maan korvessa
Vastaukset 14
Vanhimmat
kamalaa
kamalaa :(
ps... säikähdin tätä, kun tuli mun blogin nimi otsikokses...
tänään perheelleni viestin jossa kiellän heitä suremasta ja käsken heidän olla iloisia että olen lopultakin saanut rauhan. Kerron kirjeessä miten paljon heitä rakastan ja että tein kaikkeni että heillä oli hyvä olla, vaikka sairauteni pysytti kaikki, toivon heidän olevan vielä jonain päivänä onnellisia. Toivon että he pitävät minusta otettua kuvaa n.30kiloisena jossakin esillä ja se muistuttaisi heitä siitä että syömisen kanssa ei kannata alkaa leikkimään.
M--
perhettäsi olemaan onnellisia kuoltuasi, eivät he voisi mitenkään olla. Joku heistä voisi sairastua myös psyykkisesti: lapsen menettäminen on vaikeimpia asioita maailmassa.
Mieti, miten perheesi voisi olla onnellinen takiasi jonkin muun asian johdosta :) Esimerkiksi kun menet naimisiin tai valmistut ammattiin.
Olemme saaneet yhden elämän, jonka vanhempamme ovat halunneet meille antaa. Käytetään se ja otetaan kaikki irti. Rakastammehan lähimmäisiämme emmekä halua tuottaa heille surua :)
aika itsekästä vaatii ihmistä, joka kärsii noin paljon, jatkaan kärsimyksiään et muut ihmiset, kuten vanhemmat, pysyis tyytyväisenä. Elämä ei kuitenkaan oo sen vanhempien, vaan sen oma.
Kenet tahansa voi menettää koska tahansa. Menettää sitä vähemmän mitä vähemmän hankkii. Pätee lapsiin, koiriin, mieheen, ja omaisuuteen.
Itse päätti äitinsä raskaaksi hankkiutua, kantaa myös kaikki seuraamukset.
Elämä on kovaa. Joillekin liian kovaa elettäväksi. Siihen ei auta silloin optimistinen, ruusunpunainen lässynlässynlää, eikä läheisten kärsimyksillä syyllistäminen.
Hieman ajateltavaa ihmisille, jotka ovat tottuneet ajattelemaan valtavirran mukaisesti.
jaa, no olisiko pitänyt kannustaa sitten, että kuole vaan jos sille tuntuu?! miksi vi*ussa ei saa lohduttaa?
oot outo :o
anoreksiastakin voi parantua. eiks kannattais yritää eka?!
minulla oli samanlaisia ajatuksia ja haavekuvia. kauniita, leijuvia hauraita. totuus oli että olin psykoosissa alhaisen painoni tähden.
hae apua.
ei kuolema ole noin kaunista.
ei ole elämäkään.
On silti parempi ihannoida mielummin elämää kuin ihannoida kuolemaa.
Ei sitä kuolemaa kannata romantisoida niinkuin ei kannata syömishäiriöitäkään
ero on siinä, että kuolemassa kaikki loppuu, kärsimyskin.
Elämässä kärsimys jatkuu.
Ei kannata romantisoida vaikeuksien täyttämää elämää jossitelulla. "Joskus voi olla vielä paremmin!"
No, on heti paremmin jos kuolee pois, kun ei oo enää mitenkään, niin ei oo huonosti ;P
vaan porukalla kaikkia listimään itsensä!!!!! anorektikkojen joukkoitsemurha - ei enää toivoa paranemisesta!
minä uskon että joskus kaikki on vielä paremmin. harmi jos sinä et usko.
minä ymmärsin että tällä palstalla kannustetaan ihmisiä parempaan päin, ei suinkaan kuolemaan.
Minä en ole laiha, minulla ei ole alhainen paino. Painoindeksini on 16 eli ihan normaali tai lievästi ylipainoinen.
vai tosissaan kirjoitettu? Mulle meinasi tulla noutaja kun BMI laski 15.9. Oli pahoja rytmihäiriöitä, lihakset kramppasi,... No, mitään en oppinut vaan haluaisin yhtä laihaksi kuin tuolloin koska en voi sietää ajatusta että joku on mua laihempi JA vielä käy normaalisti koulussa, saa osallistua koululiksaan yms. Ehkä mun pitäisi vaan olla välittämättä noista anoreksian sivuoireista kuten rytmihäiriöistä ja unettomuudesta. Miten muut selviää niistä?
tosissaan kirjotettu. Minä ainakin kestän kaikki kivut ja sydämen rytmihäiriöt ja läppäviat, pyrin laihtumaan tikuksi vaikka se olisi viimeinen tekoni, ja niinhän se onkin. Kestän kaiken sillä seinilläni on kuvia anoreksiaa sairastavista ihmisistä, se on mun palkinto.