Jäin tässä miettimään, että kun noita avioehtoja voidaan sovitella, mikäli suhde on ollut yli 10 vuotta, niin onko siis oikeastaan niin, että 10 vuodessa avioehto menettää merkityksensä? Voiko tuolta merkityksen katoamiselta jotenkin suojautua? Tekemällä esim. joka kymmenes vuosi uuden avioehdon?
Menettääkö avioehto ajan myötä merkityksensä?
avioehdon tehnyt
71241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Avioehtoja ei sovitella. Ne ovat voimassa niin kauankuin avioliittokin tai uuden avioehdon tekemiseen asti.
Ositusta voidaan yrittää sovitella. Sovitteluperusteena pitää kyllä olla jotain muutakin kuin liiton ikä. Sovittelu ei sitä paitsi tapahdu automaattisesti vaan sitä pitää hakea.
Paras tapa välttää osituksen sovittelu on pitää huoli siitä, että molemmat puolisot ovat tasapuolisessa asemassa omaisuuden hankkimisen suhteen, niin että kumpikin hankkii tuloillaan omaisuutta eikä niin, että toinen hankki mammonaa ja toinen hoitaa päivittäiset elantokustannukset, joista ei jää mitään viivan alle.
Ei myöskään pidä tehdä avioehtoa, joka on itselle epäedullinen.
Uuden avioehdon voi tehdä aina kun siihen katsoo olevan aihetta, tosin tietysti molempien puolisoiden pitää olla siihen suostuvainen.
Joo, sori käytin vääriä termejä. Olen jo kertaalleen elämässäni osituksen tehnyt ja tietoinen siitä... ja kun meillä on nyt avioehto, niin eihän kyse olisi edes osituksesta vaan omaisuuden erittelystä vai mikä se oikea termi nyt onkaan.
Ongelmana siis meillä se, että toinen on alunperin huomattavasti enemmän omaisuutta omistava ja tästä ollaan hyvässä hengessä avioehto tehty. Jatkossa siis tarkoitus on käyttää yhteisiä tuloja yhteisten kohteiden hankkimista varten. Mutta sitä lähinnä mietin, että sitten jos vaikka 10-12 vuoden liiton kohdalla ero tulisikin, niin menisikö sitten kuitenkin se ennen avioliittoa tullut omaisuus jo tasan?
menisi.
Luulisi sinun tietävän, mihin laitat nimesi, kun avioehtoa allekirjoitat. Miten voi yksi osituksen jo tehnyt olla näin tietämätön. Tämän täytyy olla provo...
Mutta asiaan: Avioehto ei menetä merkitystään, mutta kysymykseni kuuluu: millainen avioehto teillä on?
Jos ehdossa määritellään, että yhteiset hankinnat ovat yhteisiä, niin erotessa niistä pitää maksaa tasinkoa.
Siis todellakin tiesin mihin laitoin nimeni ja minun huoleni vain oli se, että olen kuullut, että jos avioliitot ovat lyhyitä, niin vaikka ei olisi avioehtoa, niin niitä voidaan käsitellä kuin olisi avioehto ja jos taas avioliitto on ollut pitkä, niin voidaan käsitellä niin kuin ei olisi ollutkaan avioehtoa, vaikka moinen olisi ollut.
Ja todellakin haluan, että asiat ovat niin kuin ne siinä avioehtopaperissa seisoo. Laki on vaan tunnuttu tekevän niin, että kaikkea voidaan jälkikäteen aina tarkastella uudestaan, liekö syynä se, että halutaan oikeudenmukaisuutta vai se, että asianajajatkin tarvitsee jostan palkkansa... Lakimiehemme mainitsi avioehtoa tehdessämme, että ainoat, jotka eivät voi joutua sovittelun alle ovat perityt omaisuudet, joissa on se puolison ulkopuolelle sulkeva sääntö.
Niin, mutta meillä on siis kaikenkattava avioehto.
niin ... avioliittolaki tuntee sovittelupykälän, jota voidaan soveltaa tietyin edellytyksin myös avioehdollisen eron ositukseen.
Kyse ainna "poikkeuksesta" ... voisi olla tilanteesta missä on otettu yhteinen laina ... mutta omaisuus merkitty vain toisen nimiin ... avioehto tekisisi toisen aseman hyvin epäoikeudenmukaiseksi.
Tai, firma tai maatila yksin naisen nimissä mutta mies tehnyt palkatta töitä siellä vuosia...
===================
103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.
Kiitos, tuo selvitti kovasti asiaa. Ilmeisesti siis periaatteessa täytyisi olla jotain toteen näytettävää, että olisi jotain tosi epäoikeudenmukaista tapahtunut avioliiton aikana, kuten mainitsit nuo lainat/omistukset tai sitten maatilalla/firmassa työskentelyn. Tavallisten omistusten ja kauppojen ei siis pitäisi "mitätöityä" vuosien saatossa.