Olen 91 syntynyt tyttö ja haluan intiin olen miettinyt asiiaa jo piikusesta asti. Ongelmia on vai monia olen hyvin pieni vain 155, omistan astman tosin lähes oireettoman ja allergian eli olisinko b mies? Ja veli joka sai minut jo melkein hylkäämään ittiin lähtöön ei kuulema ole mun paikka eikä muut tytöt ole mun laisia vaan täysiä sota hulluja.
En nää järkeä mennä inttiin jos olen b mies koska haluan laivastoon muutakin kuin poijuja laittamaan.
En oikeastaan tiedä miksi haluan intiin kai kyse on siitä että haluan näytää että minä pärjään aivan samalla tavalla kuin veljenikin, joka on ollut aina minua parenpi ja minähän pärjään
eli pitäisikö tehdä niinkuin itse haluan vai niinkuin muut neuvovat ja jätää tulematts
En nää järkeä mennä inttiin jos olen b mies koska haluan laivastoon muutakin kuin poijuja laittamaan.
En oikeastaan tiedä miksi haluan intiin kai kyse on siitä että haluan näytää että minä pärjään aivan samalla tavalla kuin veljenikin, joka on ollut aina minua parenpi ja minähän pärjään
eli pitäisikö tehdä niinkuin itse haluan vai niinkuin muut neuvovat ja jätää tulematts
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos siltä tuntuu. muista että elät omaa elämääsi etkä jonkun muun.
"En oikeastaan tiedä miksi haluan intiin kai kyse on siitä että haluan näytää että minä pärjään aivan samalla tavalla kuin veljenikin, joka on ollut aina minua parenpi ja minähän pärjään "
Jos näyttämisenhalu on syysi lähteä inttiin niin sitten voin kyllä sanoa, että teet täysin hukkareissun. Intin käymisessä ei ole mitään ylpeiltävää.
Jos oikeasti haluat käydä intin ja olet mahdollisesti kiinnostunut työskentelemään siellä vielä intin jälkeenkin, niin mikäs siinä. Mutta todellakaan arvostusta sieltä ei kannata lähteä hakemaan, koska sitä et sieltä saa ainakaan fiksujen ihmisten silmissä. Tai no toki jos pitkään työskentelet ja pääset hyviin tehtäviin, niin luonnollisesti sitten saat arvostusta niin kuin jostain muustakin työstä jossa menestyy. Mutta itselleni upseeri on työntekijä siinä missä muutkin, eivätkä saa minulta mitään lisäpisteitä.
Ei sitä palvelusta kai juuri kukaan täysijärkinen pelkän näyttämisen halun voimalla jaksa loppuun asti suorittaa. Armeija on ajoittain vittumainen laitos, ja ihmekö tuo kun sotaan on tarkoitus ihmisiä kouluttaa. Kyllä sen motivaation pitää paljon syvemmältä lähteä, varsinkin kun asevelvollisuus jatkuu vielä palveluksen jälkeenkin vuosikymmeniä.
Sen takia ei tarvitse jättää lähtemättä mitä veli sanoo. Eivät ne muutkaan naiset siellä enimmäkseen mitään sotahulluja ole. Normaaleja tyttöjä. Mitä tulee mahdolliseen B-luokitukseen, niin on siellä muitakin hyvin lyhyitä ollut A:n papereilla eikä lähes oireettoman astman luulisi olevan ongelma. Mutta kun en lääkäri ole niin en tietenkään voi luvata että A:n paperit tulee.
Kannattaa katsoa aamukampa.net jos kiinnostaa lukea vinkkejä ja naisten kokemuksia pohdintojen avuksi.
Kannattanee ensin miettiä, mitä haluat tulevaisuudeltasi ja onko siitä armeijasta aikuisten oikeasti mitään konkreettista hyötyä tulevaisuuden tavoitteissasi. En neuvoisi lähtemään sinne, jos näyttämisenhalu on se päällimmäinen syy. Haluatko kenties armeijauraa vai haluatko heti opiskelemaan ja jonkin muun ammatin kuin upseerin?
Elämä on valintojen maailma. Mulle valinta oli sen verran selkeä, etten inttiin enkä sivariin mennyt.