Haluavatko kaikki nykyajan miehet naisen, joka on itsenäinen ja itsellinen, omillaan toimeen tuleva, rohkea, vahva ja itsevarma, joka haluaa tasavertaisuutta kaikissa tilanteissa?
Olen 27-vuotias, vapaa, akateemisesti koulutettu feministinainen, ja olen alkanut miettiä, olenko aivan outo tapaus näillä moderneilla "parisuhdemarkkinoilla", kun en ole ollenkaan edellä kuvatun kaltainen nainen. Olen sukupuolten tasa-arvoa kannattava feministi yhteiskunnallisissa eli ns. julkiseen piiriin kuuluvissa asioissa, mutta yksityisessä piirissä (parisuhteessa, perheessä) haluan olla "heikko" (voidaan tietysti kysyä mitä heikkous loppujen lopuksi on...) ja johdettava, miehen hallinnan kohde. Olen kuitenkin huomannut, että nykyajan nuoret miehet, ainakin koulutetut, haluavat vahvan ja itsenäisen, uraa luovan ja menestyvän naisen. Itse olen kyllä älyllisesti suuntautunut, luen paljon ja harrastan filosofiaa ja taiteita jne, mutta en ole kiinnostunut uran luomisesta enkä rahan tekemisestä. Olen kiinnostunut rakastamani miehen palvomisesta ja palvelemisesta (tiedän, kuulostaa todella vanhanaikaiselta ja taantumukselliselta...), saan jo pelkästä ajatuksesta tavallaan nautintoa. Seksuaaliset fantaisianikin ovat lähes aina sadomasokistisia luonteeltaan, ja minä olen niissä aina se masokistinen osapuoli. Mutta kyse ei siis ole pelkästään siitä, että olisin sadomasokisti. Minulle alistuminen ei ole jotain s/m-leikkiä, jonka jälkeen palataan tavalliseen arkeen, vaan haluan valtaepäsymmetrian jatkuvan loputtomiin.
Sisäisesti en kuitenkaan ole pelkästään yksinkertaisesti alistuja, vaan suuri osa nautintoani aiheutuu siitä, että näen miehen pönkittävän itsetuntoaan minun kauttani, ja näin ollen mies näyttäytyy tavallaan jopa koomisena, ja minä koen olevani henkisesti hänen yläpuolellaan. Mutta jokapäiväisessä elämässä siis kuitenkin palvelisin ja tottelisin häntä. Eli psykologisesti kyse on siis vähän monimutkaisemmasta asiasta kuin vain yksisuuntaisesta alistussuhteesta. Joka tapauksessa minulle romanttinen parisuhde ei koskaan eikä millään tasolla voi olla tasavertainen, vaan vallan täytyy aina jakautua epäsymmetrisesti, alistussuhde on sen perusrakenne. Uskon kyllä siihen, että useimmissa parisuhteissa alistajan ja alistetun roolit voivat eri tailanteissa langeta eri tavoin osapuolten välillä, vaikka itse pääsääntöisesti (tai lähes täysin) olen alistuja.
Olisin siis kiinnostunut tietämään, onko miehiä, joita kiinnostaa tällainen nainen, ja onko muita naisia, jotka ajattelevat kuin minä (eli ovat feministejä, mutta parisuhteessa alistujia)?
Olen 27-vuotias, vapaa, akateemisesti koulutettu feministinainen, ja olen alkanut miettiä, olenko aivan outo tapaus näillä moderneilla "parisuhdemarkkinoilla", kun en ole ollenkaan edellä kuvatun kaltainen nainen. Olen sukupuolten tasa-arvoa kannattava feministi yhteiskunnallisissa eli ns. julkiseen piiriin kuuluvissa asioissa, mutta yksityisessä piirissä (parisuhteessa, perheessä) haluan olla "heikko" (voidaan tietysti kysyä mitä heikkous loppujen lopuksi on...) ja johdettava, miehen hallinnan kohde. Olen kuitenkin huomannut, että nykyajan nuoret miehet, ainakin koulutetut, haluavat vahvan ja itsenäisen, uraa luovan ja menestyvän naisen. Itse olen kyllä älyllisesti suuntautunut, luen paljon ja harrastan filosofiaa ja taiteita jne, mutta en ole kiinnostunut uran luomisesta enkä rahan tekemisestä. Olen kiinnostunut rakastamani miehen palvomisesta ja palvelemisesta (tiedän, kuulostaa todella vanhanaikaiselta ja taantumukselliselta...), saan jo pelkästä ajatuksesta tavallaan nautintoa. Seksuaaliset fantaisianikin ovat lähes aina sadomasokistisia luonteeltaan, ja minä olen niissä aina se masokistinen osapuoli. Mutta kyse ei siis ole pelkästään siitä, että olisin sadomasokisti. Minulle alistuminen ei ole jotain s/m-leikkiä, jonka jälkeen palataan tavalliseen arkeen, vaan haluan valtaepäsymmetrian jatkuvan loputtomiin.
Sisäisesti en kuitenkaan ole pelkästään yksinkertaisesti alistuja, vaan suuri osa nautintoani aiheutuu siitä, että näen miehen pönkittävän itsetuntoaan minun kauttani, ja näin ollen mies näyttäytyy tavallaan jopa koomisena, ja minä koen olevani henkisesti hänen yläpuolellaan. Mutta jokapäiväisessä elämässä siis kuitenkin palvelisin ja tottelisin häntä. Eli psykologisesti kyse on siis vähän monimutkaisemmasta asiasta kuin vain yksisuuntaisesta alistussuhteesta. Joka tapauksessa minulle romanttinen parisuhde ei koskaan eikä millään tasolla voi olla tasavertainen, vaan vallan täytyy aina jakautua epäsymmetrisesti, alistussuhde on sen perusrakenne. Uskon kyllä siihen, että useimmissa parisuhteissa alistajan ja alistetun roolit voivat eri tailanteissa langeta eri tavoin osapuolten välillä, vaikka itse pääsääntöisesti (tai lähes täysin) olen alistuja.
Olisin siis kiinnostunut tietämään, onko miehiä, joita kiinnostaa tällainen nainen, ja onko muita naisia, jotka ajattelevat kuin minä (eli ovat feministejä, mutta parisuhteessa alistujia)?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen tullut tulokseen että miehet ovat sisäisesti pikkupoikia -lähes aina. Nostan hattua jos joku on oikeasti kasvanut "aikuiseksi" vaikka olisikin lapsenmmielistä leikkimieltä=) Miksi haluaisit tällaisen henkilön "alistettavaksi"? Vaikka se onkin söpöä että joku on pikkupoikamainen sisältä.
Miksi haluat sellaisen alistettavaksi joka ei ole älyllisesti sinusta ylivertainen, sellaista ihmistä kuin ei ole olemassa edes. (Sellaisen itsestään kuvittelevan kyllä löytää helposti).
Silloin jos niin kuvittelee toisesta se olisi harhaa. Monet ihmiset kompastelevat koska ovat vain ihmisiä.
Tietysti voi toivoa että joku on fiksu. Ja miehekäs.
Löydät varmasti kauttasi egoa pönkittävän, alistavankin, niitä on pilvin pimein tuolla -onko enää muunlaista. Mutta egoa pönkittävä on usein heikko. Miksi aina törmäänkin sellaiseen.. toivoisin TASA-ARVOA ja arvostusta minua kohtaan ja alistajat muualle. Sairasta sellainen alistaminen, ei ole kuin riesaa jos liiaksi menee.
Ymmärsin pointtisi varmaan, vaikka vastaukseni oli kummallinen ja pohdiskeleva. Enkä tiedä olenko oikeassakaan joka kohdassa, mutta kirjoitin silti.
Sitä en tiedä onko olemassa hakemaasi "alistavaa" silti fiksua henkilöä, vai onko ne "hullut" vaan alistamassa. Toivossa on hyvä elää.
joo..itsellä on tuota samaa vikaa ja joskus mietin että asiat saisi olla kuin vanhaan aikaan...suomalainen mies jotenkin ei vain enää tartu naiseen joka ns."alistuu" paitsi savolaiset miehet...