Miksi Halonen vaikenee...

YK:n tunnuksia yhdessäkään panssarikolonnassa, eikä yhdelläkään sotilaalla.

olivat venäläiset "vapaaehtoiset" ajamasta Georgialais enemmistöä pois synnyinmaastaan. Nyt on käyty läpi Mainilan laukaukset, Kuusisen hallitus, seuraavana tulee Abhasialta pyyntö liittyä Venäjään. Mikään ei muutu venäläisillä!

http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/godori.htm

sodassa, kirjoitti:

olivat venäläiset "vapaaehtoiset" ajamasta Georgialais enemmistöä pois synnyinmaastaan. Nyt on käyty läpi Mainilan laukaukset, Kuusisen hallitus, seuraavana tulee Abhasialta pyyntö liittyä Venäjään. Mikään ei muutu venäläisillä!

http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/godori.htm

>Abhasian parlamentti on 2002, 2003 ja uudelleen 2004 turhaan vedonnut Venäjään Abhasian tunnustamiseksi, Abhasian liittämiseksi Venäjän rahajärjestelmään ja puolustusavun antamiseksi.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Abhasia tuli kuulumaan juuri itsenäistyneeseen Georgiaan. Abhasiasta tuli Georgian itsehallinnollinen osa 1919 ja autonominen tasavalta 1921. Seuraavana vuonna Georgia kuitenkin liitettiin Neuvostoliittoon.

Venäjän vallankumouksen jälkeen 1917 bolševikit myönsivät abhaaseille kulttuurisen ja poliittisen autonomian, kunnes vuonna 1931 Stalin teki maasta Georgiaan kuuluvan autonomisen tasavallan. Abhasia alistettiin Tbilisin määräysvaltaan ja aloitettiin georgialaistamisohjelma: georgiasta tuli ainoa virallinen kieli, abhaasin kielen käyttö kiellettiin, kulttuurisia oikeuksia vähennettiin ja tuhansia abhaaseja tapettiin Stalinin puhdistuksissa. Lavrenti Beria rohkaisi georgialaisten muuttoa Abhasiaan, ja myöhemmin 1950- ja 1960-luvulla Vazgen I ja Armenian kirkko kehottivat ja rahoittivat armenialaisten muuttoa alueelle. Nykyään armenialaiset ovat Abhasian suurin vähemmistöryhmä.

Abhaasien sorto lopetettiin Stalinin kuoltua ja abhaaseille annettiin suurempi asema alueensa hallinnossa.

Neuvostoliiton alettua hajota 1980-luvun lopulla jännitteet abhaasien ja georgialaisten välillä kasvoivat. Monet abhaasit vastustivat Georgian itsenäisyyttä pelätessään itsenäistymisen johtavan georgialaistumiseen, ja ajoivat Abhasian perustamista itsenäiseksi valtioksi. Kiista kääntyi väkivaltaiseksi Suhumissa 16. heinäkuuta 1989. 16 georgialaisen sanotaan kuolleen ja 137 loukkaantuneen, kun he halusivat mennä georgialaiseen yliopistoon abhasialaisen sijasta. Usean päivän väkivaltaisuuksien jälkeen neuvostojoukot palauttivat järjestyksen kaupunkiin mutta syyttivät puolisotilaallisia joukkoja yhteenottojen sytyttämisestä.

Georgia julistautui itsenäiseksi 9. huhtikuuta 1991, presidenttinään Zviad Gamsahurdia. Gamsahurdian hallinnon jouduttua epäsuosioon hän joutui eroamaan tammikuussa 1992, jolloin hänet korvasi Eduard Ševardnadze. Vaikka hän ei ollut varsinaisesti nationalisti, hän ei myöskään juurikaan vastustanut hallituksessa olleita kovan linjan äärinationalisteja.

Georgia julistautui itsenäiseksi 9. huhtikuuta 1991, presidenttinään Zviad Gamsahurdia. Gamsahurdian hallinnon jouduttua epäsuosioon hän joutui eroamaan tammikuussa 1992, jolloin hänet korvasi Eduard Ševardnadze. Vaikka hän ei ollut varsinaisesti nationalisti, hän ei myöskään juurikaan vastustanut hallituksessa olleita kovan linjan äärinationalisteja.

21. helmikuuta 1992 Georgiaa hallinnut sotilasneuvosto ilmoitti neuvostoaikaisen perustuslain mitätöinnistä ja Georgian tasavallan (1918–1921) perustuslain käyttöönotosta, minkä monet abhaasit käsittivät autonomisen asemansa lopettamiseksi. 23. heinäkuuta 1992 Abhasian hallitus julistautui itsenäiseksi, vaikka mikään maa ei tunnustanutkaan sitä. Georgian hallitus lähetti alueelle 3 000 sotilasta palauttamaan järjestystä ja taisteluita puhkesi Suhumin ympäristössä. Abhasian viranomaiset hylkäsivät Georgian hallituksen vaatimukset pitäen niitä tekosyynä invaasiolle. Viikon taisteluiden jälkeen Georgian joukot saivat haltuunsa suurimman osan maasta ja sulkivat Abhasian parlamentin.

Satoja vapaaehtoisia pohjoiskaukasialaisia puolisotilaita (kuten silloin vähän tunnettu Šamil Basajev) liittyi abhasialaisiin separatisteihin. Syyskuussa abhaasit ja venäläiset vapaaehtoisjoukot ryhtyivät suureen hyökkäykseen, jossa georgialaiset joukot ajettiin suurimmasta osasta maata. Ševardnadzen hallitus syytti Venäjää salaisen sotilasavun antamisesta. Suuria etnisiä puhdistuksia tapahtui molemmilla puolilla, ja noin 3 000 ihmisen arvellaan kuolleen sodan tässä vaiheessa.

Konflikti junnasi paikoillaan heinäkuuhun 1993 saakka, jolloin abhaasimilitia teki hyökkäyksen georgialaisten hallussa pitämään Suhumiin, johon itse Ševardnadze oli jäänyt loukkuun. Suhumi antautui lopulta 27. syyskuuta 1993 ja Ševardnadze joutui pakenemaan Venäjän laivaston avulla tarkka-ampujien ampuessa hotellia, jossa hän asui.>

http://fi.wikipedia.org/wiki/Abhasia

>Venäläiset rauhanturvaajat ovat osa YK:n alaista monikansallista rauhanturvaoperaatiota. Etyjin erityislähettiläs Heikki Talvitie kertoi STT:lle antamassa haastattelussa, että operaatio perustuu Georgian ja Venäjän tekemään sopimukseen.>


>Stalin laittoi Viron, Liettuan ja Latvian maatalouden eurokokoon 1940 kertapäätöksellä eikä vuosien tukiaishivuttamisella. Lisäksi hän piirsi oikeudenmukaiset rajat Georgiaan, joita ei Hrutshevin lasten ja ihmisoikeuspoliitikkojen tule arvostella.

Georgian rajoista kiinni pitäminen on stalisnistista politiikkaa ja jokainen, joka ottaa ne ihmisoikeuksien lähtökohdaksi, voi joutua epäillyksi uusstalinismista.>

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/22215-venaja-uhkaa-georgiaa-kostoiskuilla

http://www.mtv3.fi/uutiset/txt/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2006/12/489081

Arvosteleeko siis vai ei?

sen tässä. kirjoitti:

http://www.mtv3.fi/uutiset/txt/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2006/12/489081

Arvosteleeko siis vai ei?

ymmärtäväinen. Ja Georgiasta ei sanaakaan.