Miettein tässä, että mitä kauheeta on tehdä itsemurha kun kuitenkin joskus kuolee..miksi sitä jäisi odottamaan, jos elämässä ei ole enää mitään ilon aiheita, mikään ei tunnu miltään, arkiset asiat, kuten opiskelu, ei vaan enää onnistu..siivoaminen tuntuu niin vaikealta..
silloinkin alkaa ahdistamaan.
Ja kuitenkin kun tietää ettei mikään tule koskaan muuttumaan, miksi sitten kärsii täällä?
Mutta kuitenkaan en löydä sopivaa tapaa tappaa itseäni, hirttäminenkin on niin ahdistava ajatus, jos kituu siinä kauan, lääkkeisiin ei yleensä kuole..mistääne n uskolla hypätä kun on korkean paikan kammo.
Miksei ihmistä voi lopettaa niin kuin eläimenkin? jos itse niin haluaa.
Tietenkin voisi hakea apuakin, mutta ei jaksa, ja kun kyllä itse tietää mitä tulevaisuus on, ei mitään ja kaikki on niin tyhjää ja ylivoimaista.
Ja tuntuu, että lääkkeetkin on vaan lumetta, eikä vaikuta mitenkään, vaikken ole muutakuin opamoxia ottanut, vaikkei ne minun lääkkeet ollutkaan..
ja ei niitä kuitenkaan edes saisi, en vain ole tarpeeksi sairas...
miksi kaikki on niin vaikeaa, miksi lääkkeitäkään ei saa kuin monen mutkan takaa..?
miks tänne edes piti syntyä...ei elämä ole mitään, en tajua mikä on elämän tarkoitus.
Tuntuu vain, ettei musta ole tähän maailmaan, en ole tarpeeksi vahva..:( masentaa..
silloinkin alkaa ahdistamaan.
Ja kuitenkin kun tietää ettei mikään tule koskaan muuttumaan, miksi sitten kärsii täällä?
Mutta kuitenkaan en löydä sopivaa tapaa tappaa itseäni, hirttäminenkin on niin ahdistava ajatus, jos kituu siinä kauan, lääkkeisiin ei yleensä kuole..mistääne n uskolla hypätä kun on korkean paikan kammo.
Miksei ihmistä voi lopettaa niin kuin eläimenkin? jos itse niin haluaa.
Tietenkin voisi hakea apuakin, mutta ei jaksa, ja kun kyllä itse tietää mitä tulevaisuus on, ei mitään ja kaikki on niin tyhjää ja ylivoimaista.
Ja tuntuu, että lääkkeetkin on vaan lumetta, eikä vaikuta mitenkään, vaikken ole muutakuin opamoxia ottanut, vaikkei ne minun lääkkeet ollutkaan..
ja ei niitä kuitenkaan edes saisi, en vain ole tarpeeksi sairas...
miksi kaikki on niin vaikeaa, miksi lääkkeitäkään ei saa kuin monen mutkan takaa..?
miks tänne edes piti syntyä...ei elämä ole mitään, en tajua mikä on elämän tarkoitus.
Tuntuu vain, ettei musta ole tähän maailmaan, en ole tarpeeksi vahva..:( masentaa..
Vastaukset 27
Vanhimmat
varmasti saat masennuslääkkeitä ja rauhoittaviakin jos puhelet lääkärille niin kuin tuossa kirjoitit.
Välillä ajattelen että ihan hyvin voisin kuolla pois jottei enää tarvitsisi ajatella tätä elämää, loppuis kaikki paha olo siihen. Välillä se on niin vahva tunne että en välitä tippaakaan mistään muusta. Sitten taas toisena päivänä saatan ajatella kuolemista mutta pelkään tehdä sitä koska alan yhtäkkiä ajatella että "entä jos haluankin takaisin kun olen kuollut?". No takaisinhan ei tulla...
Oon koittanu listata päässäni asioita jotka pitää mut täällä, niitä on tällä hetkellä ehkä kaksi, syitä miksi haluaisin pois on aika paljon enemmän...
Yhtenä päivänä olo voi olla suurimman osan aikaa suht normaali, seuraavana itken aamusta iltaan kaikkea mahdollista enkä jaksa tehdä mitään, makaan vaan. Olen aina rakastanut siivoamista, nyt en jaksa, tuntuu ihan liian ylivoimaiselta kaivaa edes imuri esiin....
Mullakin on joskus käynyt mielessä ajatus, että miksi ihmistä ei voisi lopettaa samalla tavalla kuin lemmikkiä? Piikki vain ja kaikki olisi pian ohi...
Hakekaa apua se kannattaa.Masennuin itse vakavaan masennukseen ja alkuun oli vaikea tunnustaa asiaa itselleen.Kaikki alkoi muutama vuosi sitten pojan itsemurhan jälkeen,
voimat loppuivay ja ilo elämästä.Älkää edes harkitko itsemurhaa,koska se ei auta ja tänne jäävät rakkaat ihmiset saavat surun lisäksi
eliniäisen tuskan sydämeensä,joka tulee vaikuttamaan monien sukupolvien kautta.
Käyn itse psykiatrilla ja psykiatrisella sh:lla juttelemassa, että voisin antaa lapsilleni ja lastenlapsilleni tulevaisuuden.
Entä jos on tilanne, ettei kukaan jää oikeasti kaipaamaan????
Jos ihminen onkin vain jonkun sortin rasite kaikille, kaatopaikka jonka niskaan voi kaiken pahan kaataa???
Se kuka ei ole tälläistä kokenut ei pysty sanomaan mitä tulisi tehdä, miten tulisi toimia.
Mille tuntuu kun olo on sellainen, että jaksaa ainoastaan itkeä ei jaksa keskittyä / ryhtyä mihinkään (kärsii työ, opiskelu, parisuhde...).
Mille tuntuu miettiä sitä nopeinta tapaa päästä pois kurjasta elämästä.
Mille tuntuu miettiä toimivinta tapaa päästä pois kurjasta elämästä, että loppu tulisi kivuttomasti ja nopeasti.
Mille tuntuu jokainen aamu herätä ja huomata että alulla on taas yksi uusi päivä tuskineen ja itkuineen.
Toki tiedän miten itsekäs tuo ajattelumaailma on. Moni tuomitsee sen raukkamaisena tekona ja kai se sitä voi olla.
Mutta entä jos ei ole ketään joka oikeasti välittää??
Mitä hyötyä silloin olisi jostain lääkityksestä, sillä yksinäisyyteen ei ole keksitty lääkettä.
Kyllä... minusta ihmisille pitäisi antaa sama oikeus lopettaa elämä kun eläimelläkin on.
Ehkäpä silloin ei olisi ns itsemurha kolareita, ym joissa voi sivullisillekin käydä huonosti (niille jotka haluavat yhä elää ja nauttia elämästä)
"sillä yksinäisyyteen ei ole keksitty lääkettä."
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
On KEKSITTY !
Vertaistukiryhmät, joita löytyy nykyään jokapaikassa.
Kysy mielenterv, toimistosta / terveyskeskuksesta
http://www.mtkl.fi/tapahtumakalenteri/kuntoutuskurssit/
http://www.mielenterveysseura.fi/toiminta_paikalliset.asp?main=Paikalliset seurat
just kun olisi niitä asioita jotka pitäisi täällä, mutta kun ei ole, vain isä, ei muita..
ja vaikka joskus on hyvä päivä, niin sen tietää, että taas huomenna on entistä kamalampaa ja ahdistavampaa...inhottava kierre, ei uskolla olla onnellinen koskaan, kun siitä seuraa vain jotain pahaa, niinkuin se olisi kirous.
olen miettinyt tuota, että elämä on haaste, totta, mutta miksi se haaste on toisille niin paljon helpompi ja toisella ei ole mitään, vihaan epäoikeuden mukaisuutta yli kaiken..enkä tarkoita vaan itseni takia, olen seurannut niin monien ihmisten elämää, ja ne jotka ansaitsisivat paljon enemmän, saavat vain lisää pettymyksiä, kun taas ne jotka eivät osaa arvostaa mitään, saavat koko ajan lisää sitä, mikä heille ei riitä..
no joo...mutta siis kaikki masentaa, en voi olla ajattelematta päivääkään toisten murheita ja huolia..ja ne ahdistaa..
mutta se ajatus, että elämä on haaste, on pitänyt minut täällä...mutta jotenkin enää ei vain jaksaisi.
Aina kun isä joi, kun olin nuori, ajattelin, että selviän tästä, ja lopetin huolehtimisen, yritin olla kylmä ja tunteeton, mutta lopulta se sairastutti mut..enkä osaa enää tuntea normaalilla tavalla, en osaa haaviella mistään, kun tiedän ettei sellaiset asiat ole mua varten..
ja sitten kun kuolee, ei silloin enää ajattele, että haluan takaisin..silloin ei ole mitään huolia, ei mitään..kaikki olisi hyvin..ei voisi tuottaa kenellekkään pettymyksiä..ei selitellä tekemisiä..ei murehtia ihmisistä..kaikki olisi hyvin..
mutta en ainakaan vielä uskolla sitä tehdä..
kipu antaa kuitenkin vielä voimaa, itsetuhoisuus on ainut asia mikä tuottaa mielihyvää...pidän kivusta.
ja sitten tuotakin olen miettinyt, että läheisten takia jäädään..ja että on itsekästä tehdä itsemurha, eikö sekin ole itsekästä vaatia jäämään tänne, jos todella on niin vaikeaa, että vain kärsii, eikä mikään tunnu miltään...mielestäni on..jos on ylitsepääsemättömän paha olo, pitäisi itse saada päättää mitä tekee itselleen..
sama viiltelyssä, miksei niin saisi tehdä, heti oletetaan että vaaraksi itselleen..kai omalle keholle saa tehdä mitä haluaa..
taas tässä tuli vähän tekstiä..sekavaakin varmaan..ei nyt jaksa korjailla :)
niin vielä sen verran, että muille kyllä neuvoisin kans hakemaan apua, ja että varmasti asiat vielä tulee hyväksi, koska uskon, että monella muuttuisi paljonkin asiat. Omalla kohdalla vaan sen tietää, kun niin monesti on joutunut pettymään, että olisi ihme jos josksu jokin muuttuisi parempaan, ja ihmeisiin en usko...
Kaikki ne hyvät asiat ovat vielä mahdollisia,joskus tulevaisuudessa.
Tulevaisuutta ei ole,se tehdään.
>ja vaikka joskus on hyvä päivä, niin sen tietää, että taas huomenna on entistä kamalampaa ja ahdistavampaa >
Ei noin saa ajatella...ei saa pilata
hyvää päivää ajattelemalla seuraavaa päivää.
On olemassa vain tämä hetki.
>olen miettinyt tuota, että elämä on haaste,totta, mutta miksi se haaste on toisille niin paljon helpompi >
Niin,kuka sen voi sanoa että miksi näin on.
Ehkäpä niille toisille on vielä vaikeat ajat tulossa omassa tulevaisuudessaan.
>ja toisella ei ole mitään, vihaan epäoikeuden mukaisuutta yli kaiken
Elämä on erittäin epäoikeudenmukaista..
>ne jotka eivät osaa arvostaa mitään, saavat koko ajan lisää sitä, mikä heille ei riitä.. >
Ehkä ihminen ei osaa arvostaa mitään sellaista minkä saavuttaa helposti.
>en voi olla ajattelematta päivääkään toisten murheita ja huolia..ja ne ahdistaa.. >
Älä aina ajattele muita..ajattele vaihteeksi vaan itseäsi.
Ole terveellä tavalla itsekäs.
>mutta se ajatus, että elämä on haaste, on pitänyt minut täällä...mutta jotenkin enää ei vain jaksaisi>
Kun haaste on otettu vastaan niin siitä ei voi enää perääntyä..
>en osaa haaviella mistään, kun tiedän ettei sellaiset asiat ole mua varten.. >
Ei siitä haaveilusta mitään hyötyä olekaan.
Helpompaa on elää ilman turhia haaveita.
Kun keskittyy vaan konkreettisiin asioihin ja
siihen että miten niihin pystyy vaikuttamaan.
>ja sitten kun kuolee, ei silloin enää ajattele, että haluan takaisin..silloin ei ole mitään huolia, ei mitään..kaikki olisi hyvin >
Mutta et mitenkään voi tietää sitä!
Et voi olla varma.
>kipu antaa kuitenkin vielä voimaa, itsetuhoisuus on ainut asia mikä tuottaa mielihyvää...pidän kivusta>
Jaa..no tuo nyt ei ainakaan kuullosta yhtään hyvältä..
>jos todella on niin vaikeaa, että vain kärsii, eikä mikään tunnu miltään...>
Jos mikään ei tunnu miltään niin silloin ei myöskään kärsi..
Voi olla niin että tuntee vaan negatiivisia asioita,
eikä positiivista ollenkaan.
Mutta samoin kun positiiviset tunteet häviävät
voivat ne negatiivisetkin tunteet kadota.
Silloin tunteettomuus on toivottava ilmiö.
>pitäisi itse saada päättää mitä tekee itselleen.. >
Toiset ihmiset,ne "normaalit" ei vaan salli semmoista..
>jokin muuttuisi parempaan, ja ihmeisiin en usko... >
Taas yksi asia on sinulla paremmin kuin monella muulla..
Nyt kun vaan hieman uskoisit itseesi niin
niitä "ihmeitä" voisi jo kohta alkaa tapahtuakin.
Oikea YSTÄVÄ... ei ole sama asia kuin jotku ryhmät.
Toki on hemmeti säälittävää, että ei ole ystäviä (siis oikeita ystäviä, joille voi jutella kaikesta, kuunnella...jne).
Tsemppiä kaikille.... jokainen tekee omat valintansa, ja kellään ei pitäisi olla aihetta tuomita jne.
Syitä löytyy jokaiseen tekoon ja jokaiseen ratkaisuun (enkä tarkoita nyt välttämättä elämän lopettamista kesken kaiken).
Ryhmistä/ kuntoutuskursseilta saa todellisia, empaattisia/ ymmärtäviä ystäviä ! !
Onnea ja menestystä
on esim. sosiaalisia pelkoja, ei tod. lähde mihinkään ryhmään
...että pelkää koko loppuelämänsä ja syö lääkkeitä loputtomiin ?
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kaikki pitää opetella kantapään kautta.
Jännitys asioihin poistuu vain, kun varovasti lähtee niihin tilanteisiin mitkä JÄNNITTÄÄ !
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Esim. Parikin tuttua > Yli neljäkymppsiä > loukkaantui tapaturmassa > Menetti kaikki vanhat osaamansa asiat. > Piti opetella uudelleen kirjoittamaan, kävelemään, puhekaan ei luistanut.> Jatkuvalla pitkäaikaisella harjoittelulla kaikki palasi ennalleen >paljon työtä sen eteen.
.....................
Tämä jännittämiset ja pelot on sama asia. > Ne täytyy vain kohdata ja harjoitella pois.
vertais> samanarvoiset> PARAS TUKI > siis mkaikilla samanlaista> eikö se auta ?
Vittu mitä turhaa paskaa ole hyvä ja hirtä itsesi heti
voisin kuolla nyt.
Miksei voi vaan elää?
Sitä sietää miettiä,
ja muuttaa asioita jotka elämää haittaavat.
Täytyy uskoa siihen että itse pystyy muuttamaan asioitaan.
Kuka muukaan pystyy muuttamaan asioitasi jollet sinä itse.
Arvaan kyllä että kun pitäisi olla sitäja tätä ja saavuttaa sitä sun tätäsun...
Miksi pitäisi?
Sinulla on elämä,miksei se yksin riitä.
Elämä on haaste.
Jos jo tiedät sen niin asiasi ovat paremmin kuin
monella muulla ketkä sitä eivät vielä tiedä.
Ne muutkin tulevat sen jossain vaiheessa kyllä tietämään
mutta heidän osaltaan se voi jo olla liian myöhäistä.
Ihmisen Aika on hyvin rajallinen.
Elämä on haaste,ota se vastaan.
Hyppää junan alle 😂😂😂😂😂😂😂
"Mutta kuitenkaan en löydä sopivaa tapaa tappaa itseäni, hirttäminenkin on niin ahdistava ajatus, jos kituu siinä kauan, lääkkeisiin ei yleensä kuole..mistääne n uskolla hypätä kun on korkean paikan kammo.
Miksei ihmistä voi lopettaa niin kuin eläimenkin? jos itse niin haluaa."
Samaa olen miettinyt itsekin.Mielestäni itsemurha on ok,kunhan asia on läpi puitu.
Tosin nuorten itsemurhaa en puolla (kuin äärimmäisissä tapauksissa),koska mahdollisuudet ovat vasta edessäpäin...
Ikääntyvien kohdalla (kuten minä) tilanne on toinen:joitakin asioita ei voi enää muuttaa;oikeasti apua ei saa,koska ei ole resursseja yms.
Itsemurhatapa on myös tärkeä,koska niin monessa asiassa voi epäonnistua ja lopputulos voi olla pahempi...
Parhainpana ja siisteimpänä tapana pidän lääkkeidenkäyttöä.Mutta lääkkeet (lääkeaineoppi) ja niiden vaikutukset on hyvä tuntea (itsekin vasta opiskelen...).Lisäksi tarvittavat lääkkeet olisi saatava jostakin.Joskus ammatinvalinta voi olla apuna;).
Ns.armomurha olisi sehkä paras tapa kuolla.Mutta "Hitmanin" palkaaminen voisi hyvä tapa lähteä.En tiedä,että paljonko velottaisivat?
moi, en tiedä auttaako tämä mitään, mut laitan tähän oman tarinani, miten selvisin masennuksesta,ahdistuksesta ja peloista. jos haluat kokeilla jotain luontaishoitoja lääkkeiden sijaan, niin ne ovat todellakin auttaneet monilla, älä luovuta, toivoa on! silloinkin on ollut apua kun masennuslääkkeet eivät auttaneet, joten aina kannattaa kokeilla! tässä se on;
mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.
Oon miettiny jo jonku aikaa miks en vois vaa kuolla
sama täällä.
Terveisin.
ANNIINA TUORESJÄRVI
Mä oon kärsinyt mielenterveysongelmista jo melkein 30 vuotta. Ainoa hieman parempi jakso on ollut kun seurustelin ex:n kanssa muutamia vuosia sitten. Muuten oon joutunut taistelemaan jatkuvasti milloin minkäkin asian takia. En ole missään vaiheessa tuntenut ELÄVÄNI vaan nimenomaan TAISTELEVANI. Ei sellainen ole elämää, se on selviytymistä. Ja jossain vaiheessa vain toteaa että nyt riittää. Minulta jää lapsia, äiti, sisarukset. Silti en koe syyllisyyttä, he pärjäävät kyllä, minä en. Tekotapa on minullakin asia joka vielä hieman mietityttää. Lääkkeillä olen yrittänyt jo kolme kertaa puolen vuoden sisään, se ei tunnu tehokkaalta. Hirttäytyminen on mielestäni epävarma tapa ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa vakavaan vammautumiseen. Olen miettinyt junan alle menemistä, siinä tuskin henkiin jää. Odotan vain sopivaa hetkeä.
Junan alle kannattaa mennä
Antti jussi sipilä
Joo täällä yks kans jolla on ollu tosi tuskainen elämä. Usein oon miettiny et jos voisin palata johonkin aikaan menneen elämäni varrella en tiedä minne asti pitäisi mennä, ehkä 6 vuotiaaksi asti. No tuskainen elämä on alkanu vasta koulukiusaamisen jälkeen mut ennen sitäkään ei ollu kovin kivaa. Hetken oli ok kun seurustelin, mut jälkikäteen ajateltuna olisin voinu nauttia siitäkin enemmän ilman koulukiusaustraumoja.
Tämä elämä on nyt vaan tällänen vähän kärsimysreissu. Moni asia on muuttunut siitä, mihin meidät on luotu eli olemaan laumassa ja tekemään käsillä jotain ja elämään luonnon keskellä. Eli moni psyykkinen oire on myös lajikohtainen. Ihminen on myös luotu liikkumaan aika paljon. Käsittämötön tarkoituksettomuus ja henkinen tuska voi olla myös tätä perua eikä ainoastaan yksilökohtaista.
- Dont do it! Dont you love football? Arent you a Leeds United fan and love to go to Elland road to see beloved Leeds United to play?
- I hate Leeds United, Im a Liverpool fan.
- Well jump then you bastard!
Anna osoite, niin työnnän sut junan alle.
Mietin ihan samaa että mua masentaa koko ajan voisin kuolla pois nyt.
terveisin Anniina Tuoresjärvi
miksi
Anniina