kanssani tänne jonnekin? Tänne muuttaminenhan oli sinulla unelmissa. Mikset uskaltanut? Vaimosi ei ymmärrä sinua, niinhän aloit minulle puhua - klassinen alku avioerolle. Vaimon kanssa ei pystynyt keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta, niinkuin minun kanssani voit, töissä. Meidän välillämme oli sellainen lataus, muistatko, että kun sormenpäämme kerran koskettivat, vahingossa, kun ripustimme jotain julistetta (tai jotain) seinälle, saimme sähköiskun! Sinä varastit avaimeni, kopioit sen, ja kävit asunnossani usean kerran. Luit päiväkirjani. Luit siitä, että olin yhtä kiinnostunut sinusta kuin sinä minusta. Mutta kun aloit käydä liian kuumana, liian pian, otin takapakkia. Olin koskematon, tiesitkö? Sen sijaan, että olisit mukautunut rytmiini, käänsit kelkkasi täysin. Meistä tuli viholliset. Kaduttaako sinua koskaan, että jäit sinne harmaaseen, tylsään elämääsi, ruman läskivaimosi kanssa, kun minä läksin? Kysyn vaan.
Kaduttaako sinua koskaan
ettet lähtenyt
171243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
todella kaunis teksti, mutta lopetus "....harmaaseen, tylsään elämääsi, ruman läskivaimosi kanssa,..." oli huono, muuten oli niin kaunis ja romanttinen.
mutta hän sen pilasi, omalla käyttäytymisellään. Ruma, äkäinen, kapeakatseinen vaimo on ihan vain tosiasia.
kapeakatseinen, noita kyllä riittää..
sitä nyt kirjoitellaan vai onko tarina olevinaan tosikin? Kuulostaa ihan liian pelleilyltä ollakseen totta.. :D
Toivoisin niin että sun kaltainen nainen voisi opettaa sitä neitoa johon olen ihastunut. Sulla on selvästi tietty tyyli... minullakin (kun sytyn niin sytyn... mutta toisaalta mulla pysyy järki kädessä...)
Nyt pelkään että hän ahdistuu eikä osaa vaatia minulta oikeita asioita, pitämään jotain rajaa - vaan karkaa eikä anna mahdollisuuttakaan ymmärtää mitä hän haluaa...
Toivon että hän ajattelee kuin sinä. Pelkään että hän antaa valua kaiken sormiensa läpi ja lopettaa ylittämästä. Hän sanoi että minä olen tulta. Olen toki nopea ja syvä mutta se ei tarkoita ettenkö olisi valmis hitaaseen tai jopa pysähtymään hänen takiaan.
Minua ei tule kaduttamaan (tai ehkä tulee, mutta vain se etten pidä itseäni kurissa vaan palan häneen...)... pelkään että HÄNTÄ tulee kaduttamaan.
*huokaus* Kumpa sinä viestin kirjoittanut voisit opastaa häntä vaikutat ... realistiselta ja itsestäsi huolehtivalta muttet siltä että sulkisit sen kiinnostuneen pois koska hän on liian kuuma vielä... Olisin juuri sellainen tyyppi joka osaa rauhoittua jos tarve on. Mutten rauhoitu "mielelläni" :-P
En taida osata. Kykyni olivat: Herättää ihastus ja vastata siihen, kunnes mies alkoi osoittaa haluavansa jotain, johon en itse ollut valmis. Olin hyvin puritaaninen tyttö siihen aikaan, vaikka flirttailustani olisi voinut toisin päätellä.
Ei se tyyppi ole ollut ajatuksissani juuri ollenkaan, vuosiin. Rakastuin pian sen jälkeen toiseen tulisesti, ja ne tunteet hehkuvat vieläkin, vaikka eroon päädyttiin siinäkin. Nyt hän vaan tuli mieleen, eikä edes tunteen kanssa. Jos hän olisi aikoinaan pelannut pelinsä toisin, olisimme saattaneet hyvinkin olla yhdessä, ja matkustaa yhdessä uuteen maahan. Olisi saattanut tulla hyvinkin onnistunut suhde, lopulta. Mutta olin aika naiivi. Ja hänellä oli tapumusta psykopatiaan. Kauhea manipuloija ja kiero mies. Hänen vaimonsa vihasi minua niin, että sai tuskin sanaakaan suustaan, ja puhkui naama punaisena, kun satuimme kohtaamaan. Olin aika nätti niihin aikoihin.
Olin silloin hyvin taitamaton ihmissuhteissa. En ymmärtänyt omia tunteitanikaan. Kerroin itselleni (ja päiväkirjalleni), että halusin vain salaisen suhteen hänen kanssaan. Toisaalta pidin hänestä ihmisenäkin, paitsi tuosta psykopaatti-ominaisuudesta.
Mitä näistä taidoistani haluaisit minun tytöllesi opettavan? :)
...itsetunto, niin ei tarvitsis ketään haukkua rumaksi läskiksi eikä uskoa tyypillisiä varatun miehen tyytymättömyyspuheita vaimosta.
omasta vapaasta tahdostaan se mies kelkkansa kääntää jos on kääntääkseen -- et vain ollutkaan sitä mitä hän halusi ja tarvitsi. ja jos kerta pystyitte puhumaan ihan aiheesta kuin aiheesta, niin on vähintäänkin outoa että teidän välinne rikkoutuivat
ymmärtänyt. Hän alkoi olla liiankin tosissaan. Minulle se tuli liian nopeasti, en ehtinyt sopeutua ajatukseen. Ja vaimo todella oli ruma, ei se ollut minun mielikuvitustani. Mies taas oli ihan mukavan näköinen.
Tuo oli yksi turha aloitus muiden joukossa. En tosiaan öitäni sen nuppuunsa lakastuneen tunteen takia valvo. Tuskin mieskään. Mutta en voi olla ajattelematta, että vaimossaan on hänelle ansaittu rangaistus luonteensa vioista. Minua on rankaistu omistani toisilla tavoilla - mieheni oli ihana.
sinulla paha olla..?
Se mikä on kaunista tai mikä on rumaa, ei ole absoluuttisesti sun tai kenenkään määriteltävissä. Jos sanot jotakuta rumaksi, se on sinun mielipiteesi ja se mielipide kertoo ainoastaan sinusta. On täysin mahdollista, että mies piti vaimoaan kauniina. Pointtini oli kuitenkin se, että jos on hyvä itsetunto, ei ole tarvetta verrata itseään keneenkään pitämällä jotakuta toista rumempana tai itseä kauniimpana eikä pitäisi olla tarvetta myöskään miettiä ulkonäköasioita... Sisältököyhien hommaa. Itsetunnoltaan terve ihminen ei myöskään toivo toisille rangaistuksia tai nauti siitä tiedosta, että jollakulla on mennyt huonosti (niin kuin sinä mietit vaimoa rangaistuksena tuolle miehelle). Minusta vähän vaikuttaisi siltä, että sinä näet vaimon rumana ja ilkeänä koska olet kateellinen.
Ymmärsin kyllä, että sinä ymmärsit hänen olleen tosissaan kanssasi, mutta oliko hän, jos teistä tuli vihamiehiä? Tai kun hän luovutti niin helposti? Kuvittelen, että tosissaan olevat myös taistelisivat tosissaan tunteidensa puolesta.
tarvitse vakuuttaa sinua hänen tunteidensa laadusta:)
Toimin itse intuitiivisesti niihin aikoihin, kuuntelin 'sydämeni ääntä'. En osannut enkä halunnut kieroilla. Otin, mitä tuli, mikä tuntui oikealta. En halunnut rikkoa toisten avioliittoa, oli se huonokin. Ja jokin hänessä oli vastenmielistä. Se asuntooni salaa tunkeutuminen oli kyllä kaiken huippu. Ja kaikki se manipulointi ja kyyräily. En ehkä olisi ollut sen onnellisempi hänen kanssaan kuin hänen silloinen vaimonsa. Se oli nk. järkiavioliitto, vaikka paljonko järkeä on rankaista itseään rakkaudettomalla liitolla lopun elämäänsä? Minusta se on typerää. Minä löysin onneni muualta.
tosiaan olla paha olo.
miten jaksat jauhaa koko ajan tollasta paskaa..!!
luuletko ketään kiinnostavan sun pointtisi..??
täyttä lässytystä sulta...
...noin voimakkaasti, jos kirjoitan täysin turhaa paskaa? Voit ihan vapaasti sivuuttaa näkemykseni, eikä sinua kukaan pakota lukemaan näitä juttuja. Itsepähän valitset hermostua. Voit miettiä, että mikä sanomassani oli noin osuvaa, että sen tuomat tuntemukset pitää tuoda ihan minulle julki, ja väittää lapsellisesti minun olevan se, jolla on paha olo. Suotta minuun projisoit ongelmiasi, kun minä en ole tämän viestiketjun puheenaihe, vaan aloittaja määritteli linjauksen.
Miksi vitussa kenenkään tarvitse vetää yhdentekevistä lässytyksistäni hernettä nenään? Ellen sitten osunut arkaan kohtaan...
sinun kirjoituksessasi ei ollut mitään osuvaa,
miten voit sellaista edes kuvitella ??
se oli todella pelkkää lässytystä.
tottakai sinulla on paha olo kun tuollalailla hyökkäät apn kimppuun !
se on kuvottavaa sinussa,luulet tietäväsi toisen
asiat paljon paremmin kuin hän itse !!
kirjoitat alentuvasti ja ivallisesti, mutta ehkä se on osa sinua.
sitten kun sinua kommentoi, syytät ongelmista,heh!
hernettä nenään ?? ehei kuule, kyllä sulle on vaan naureskeltu!!
oliko viimeinen lause olevinaan vitsi..??!!
sinä itse määrittelet oman linjasi ei kukaan muu.
turhaan ilkeyksistäsi muita syytät.
mistä näitä vittumaisia ämmiä tänne nykyään
siunaantuu, niitä on kohta joka ketjussa.
jonkin aikaa. onko se tämä yksi vain vai enempi.
Jospa muijalla oli sen verran paksu rahapussi, ettei mies hennonut häntä jättää ..