No niin, täällä tuli taas esille asia josta on jo ennenkin puhuttu; pakkosynnytysasiamiesten julma suhtautuminen kanssa ihmisiin silloin kun näiden ajatukset edes hiukan poikkeavat pakkosynnytasiamiehen yksoikoisesta ajattelutavasta.
Täällä on jo annettu noottia kuinka tulee surra kuollutta vauvaansa ja kuinka ei saa toimia edes suurimman surun hetkellä. Sureminenkin pitää edetä tämän porukan pillin mukaan. Ja jos surevan ahdistuksessaa kirjoitetut tekstit ei pakkosynnytysväen ankaraa moraalia miellytä, on kirjoittajan teksiti välittömästi provoa.
Katsokaa peiliin hyvät pakkosynnytysasiamiehet; tämäkö on kuva jonka itsestänne haluatte antaa? Onko se aito, oikea kuva teistä, tällaisiako olette?
Täällä on jo annettu noottia kuinka tulee surra kuollutta vauvaansa ja kuinka ei saa toimia edes suurimman surun hetkellä. Sureminenkin pitää edetä tämän porukan pillin mukaan. Ja jos surevan ahdistuksessaa kirjoitetut tekstit ei pakkosynnytysväen ankaraa moraalia miellytä, on kirjoittajan teksiti välittömästi provoa.
Katsokaa peiliin hyvät pakkosynnytysasiamiehet; tämäkö on kuva jonka itsestänne haluatte antaa? Onko se aito, oikea kuva teistä, tällaisiako olette?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onneksi tässäkään kohdassa ei ole olemassa mitään pakkosynnytysväkeä, jotka kaikki ajattelisivat kaikesta samalla tavalla. Minä huomasin montakin oletettavasti abortin vastustajan kirjoitusta, joissa osattiin ottaa osaa toisen suruun, eikä epäilty sen paikkansapitävyyttä.
viimeistään siinä kohtaa, kun kyseisen ketjun aloittaja tuli muka syyttelemään tänne 'hiton vastustajia', mutta kun sitten häntä pyydettiin osoittamaan ne ketjut, joissa hän 'oli' ne kommentit saanut, ilmoitti hän, ettei ole niitä täällä saanutkaan.. :D Typerä provo, mutta siitäkin huolimatta täytyy sanoa, että surunkaan hetkellä ei voi syytellä peruteettomasti toisia heidän täysin oikeutetuista mielipiteistään! Sorry vain.
Minua lähinnä ihmetyttää se kaksinaisuus ja ristiriitaisuus, joka abortin puolustajien ja abortin tekijöiden puheissa on havaittavissa.
Ensin kailotetaan kovaan ääneen, kuinka mitään vauvaa ei vatsassa koskaan ollutkaan eikä abortissa tuhoudu mikään ihminen. Sen jälkeen, kun asiasta annetaan eriävä mielipide, aletaan nyyhkimään, kuinka abortista osattomat eivät tiedä vauvan menettämisen tuskasta ja surusta yhtään mitään.
Siis arvoisat abortin puolesta liputtajat: Mitä abortissa tarkalleen ottaen tapahtuu? Onko siinä kyseessä vauva vai ei? Meneekö se juttu niin, että abortin hetkellä poistetaan vain harmiton hedelmöittynyt munasolu viisaudenhampaan leikkauksen tapaan.
Onhan se tietty totta, että ihmisen psyyke romahtaisi, jos hän tunnustaisi itselleen aina asioiden oikean puolen. Paljon helpompaa on syyttää meitä eri tavoin ajattelevia "natseiksi" kuin että myöntäisi itselleen, että teinpäs minä itse helvetin itsekkään ja ruman teon lopettaessani elämän.
Eikun ääh, eihän abortissa ole sitä lasta, vaikka toisaalta pitää sitten kuitenkin pitää ne vauvan hautajaiset... Ei tätä yhtälöä pysty tajuamaan. On ja ei ole vauvaa.
No voi herranjestas!
Abortissa poistetaan alle 12 viikkoinen alkio, tavallisimmin alle 6 rv.lla. Ei siis nmitää vauvaa vaan juuri hedelmöittynyut munasolu joka on juuri kiinnittynyt kohtuun kasvaakseen.
Vauva syntyy 9 kuukauden odottamisen jälkeen. Joten ymmärtänet kun mietit aikajanaaa, että siinä tapahtuu paljon ja alkiosta TULEE vauva!
Eihän tuon nyt niin vaikeaa luulisi olevan, vai mitä??
No kyllä mä nyt tuon tiesin.
Mutta mitä on sitten tämä paljon mainostettu suru, joka tulee abortin yhteydessä? Eli se tuska, josta me abortista osattomat ei tiedetä kuulemman yhtään mitään? Pitäisi olla vaan lakki kourassa ymmärtämässä ja kumartamassa tätä surua, jonka alkuperää en tajua: En mä ainakaan sure yhtään, jos mun sisältä poistettaisiin joku harmiton solu.
..siis aborttiväellä..:D
Mä ymmärrän sen, että joku tekee abortin. Mä ymmärrän myös sen, että jonkun mielestä siinä ei tapahdu mitään vakavampaa kuin hampaanpoisto. Mä ymmärrän myös sen, että joku kokee joutuvansa tekemään abortin ulkoisten paineiden vuoksi.
Mutta usein täällä on näkyvissä seuraavaa kaavaa:
A. Abortin tekijä: "Abortissa ei tapahdu mitään väärää! Siinä poistetaan hedelmöittynyt munasolu, joka ei ole mikään ihminen."
B. Abortin vastustaja: "Olet muuten helvetin väärässä! Abortissa lopetetaan alkanut elämä ja siinä kuolee potentiaalinen ihminen."
C. Abortin tekijä: "Sä et ymmärrä mistään mitään etkä voi tuomita mua, kun et ole kokenut aborttia!! Luuletko, ettei mulla ole jo muutenkin paha mieli tapahtuneesta?!"
Eli en ymmärrä A- ja C-argumentin välistä yhteyttä millään. Ei ole yhtään paha mieli, mutta on helvetin paha mieli. Eli ensin rehvastellaan teon pienuudella, ja sitten kun vedotaan omaantuntoon, niin jo ollaan kirjoittamassa tänne runoja tyyliin:
"Anteeksi pieni harmisolukulta, kun mami ei voinut pitää sinua. Nyt kaikki pakkosynnyttäjäsiat haukkuu mua vaan täällä, vaikka en ole tehnyt omasta mielestäni mitään väärää. Love you forever, vaikka en sua haluakaan!"
Jos et koe tehneesi mitään väärää, älä vetoa niihin tunteisiin, joita et tunne! Jos taas koet tehneesi virheen, myönnä se, äläkä vetoa hampaanpoistovertauksiin!
"Minua lähinnä ihmetyttää se kaksinaisuus ja ristiriitaisuus, joka abortin puolustajien ja abortin tekijöiden puheissa on havaittavissa."
Katsos kun ei ole olemassa mitään homogeenista ryhmittymää nimeltä abortin puolustelijat, jotka kaikki ajattelisivat edes abortista taikka jälkeläisistään samalla tavalla. Jokainen meistä on yksilö, ja jokaisella meistä on yksilölliset tavat nähdä ja kokea maailmaa, yksilölliset surun ja ilon aiheet ja yksilöllinen tapa ilmaista tunteitaan.
Tässäkin viestiketjualoituksessa on viitattu viestiketjuun otsikolla "Hiton vastustajat", jossa aloittaja purki suruaan menetettyään toivotun lapsensa rv 25. Hän koki, että abortin tekeminen olisi ollut helpompaa kuin sairaan sikiönsä kohtukuoleman kokeminen. Hän ei siis käsittääkseni ole ensin julistanut kuinka mitään vauvaa ei vatsassa olekaan ja sitten itkenyt aborttia. Hän suree kuollutta, toivottua lastaan.
"Siis arvoisat abortin puolesta liputtajat: Mitä abortissa tarkalleen ottaen tapahtuu? Onko siinä kyseessä vauva vai ei? Meneekö se juttu niin, että abortin hetkellä poistetaan vain harmiton hedelmöittynyt munasolu viisaudenhampaan leikkauksen tapaan."
Tämä riippuu yksilöstä ja siitä, mistä syystä abortti tehdään, kuinka toivotusta raskaudesta on kyse. Jollekin se alkio mahassa on vauva, toiselle harmiton hedelmöittynyt munasolu.
"Onhan se tietty totta, että ihmisen psyyke romahtaisi, jos hän tunnustaisi itselleen aina asioiden oikean puolen."
Kumpi puoli tässä asiassa sitten on se oikea? Kumpaa alkio enemmän oikeasti on, vauva vai hedelmöittynyt munasolu? Minusta nuo molemmat näkökannat voivat olla ihan yhtä oikeita.
"Paljon helpompaa on syyttää meitä eri tavoin ajattelevia "natseiksi" kuin että myöntäisi itselleen, että teinpäs minä itse helvetin itsekkään ja ruman teon lopettaessani elämän."
???? Nyt en käsitä. Enemmän minusta tuota natsikorttia abortin vastustajat näissä keskusteluissa käyttävät...
"Eikun ääh, eihän abortissa ole sitä lasta, vaikka toisaalta pitää sitten kuitenkin pitää ne vauvan hautajaiset... Ei tätä yhtälöä pysty tajuamaan. On ja ei ole vauvaa."
Jollekulle abortissa ei ole lasta, toiselle on. Tuossa viestiketjussa johon tässä aloituksessa on viitattu kyseessä oli kuolleen sikiön hautaaminen, ei abortoidun. Kai sinäkin haluaisit toivotun lapsesi haudata?
Ymmärrän hyvin, että joillekin raskauden aikana vatsassa on alkio ja joillekin vauva. Mutta useissa jutuissa esiintyy ristiriitaisuutta: Ensin rehvastellaan, kuinka ei tunnu missään, kun epätoivotusta möykystä päästiin eroon. Ja siinä vaiheessa kun esitetään eriävä mielipide, yritetään vedota abortin vastustajan tunteisiin kertomalla, kuinka kamalaa se touhu todellisuudessa on.
En siis kritisoi muuta kuin tätä tiettyä ihmistyyppiä, joka ei tunnu tietävän itsekään, missä mennään!
En voi puhua kuin omasata puolestani. Minun nuoruudessani tekemässä abortissa ei ollut mitään surtavaa, ei itselläni eikä kenelläkään muillakaan. Enkä ole ollut koskaan asiasta mitenkään tuskainen tai ahdistunut. Joen eiu tarvitse muidenkaan olla.
Luulisin että nämä surijat ja masentujat ovat niitä jotka ovat tehneet abortin liian kevein perustein ja harkitsematta. En usko että hekään vaativat muita suremaan puolestaan, en ole sellaisia kirjoituksia täällä nähnyt. Sen mitä olen ymmmärtänyt, he odottavst että heitä eivät sellaiset ihmiset tuomitsi ja syyllistäisi, jotka eivät tiedä asiasta ja taustoista jotka ovat johtaneet aborttiin, yhtään mitään.
"Ensin rehvastellaan, kuinka ei tunnu missään, kun epätoivotusta möykystä päästiin eroon. Ja siinä vaiheessa kun esitetään eriävä mielipide, yritetään vedota abortin vastustajan tunteisiin kertomalla, kuinka kamalaa se touhu todellisuudessa on."
Tällaisten juttujen logiikkaa lienee parasta kysyä asiayhteydessä, jossa niitä oikeasti esiintyy, suoraan niitä esittäviltä henkilöiltä. Tässä ketjussa olevien kuvaustesi perusteella minulle ei ainakaan tule mieleen yhtään konkreettista keskustelua, josta tällaista argumentointia löytyy. Ehkä voisit linkittää jonkun tällaisen keskustelun?
Muiden puolesta tietenkin on vaikea puhua. Voin vain todeta, että ihan kuten abortin vastustajissakin, myös puolustajapuolelta löytyy kaikenmoisella logiikalla varustettuja henkilöitä.
Tää on juuri sitä abortintekoporukkaa, jonka EI pitäsi tehdä aborttia. He todennäköisesti saavat myöhemmin syyllisyysoireita ja masennuksia.
Abortti on tarkasti mietittävä ja 100%varmuudella todella haluttava , eikä pikku harkinnan jälkeen pakokauhutilanteesasa tehtävä juttu.
se olisi ollut vauva mikäli olisi saanut kasvaa.
Haikeudella joskus olen asiaa miettinyt, mutta sen suurempia tuskia en ole kokenut.
Kaikki eivät ole kaltaisiani, ymmärrätkö edes sitä?
No ei kannata edes yrittää kun se on noin vaikeaa!! Miksi ihmeessä käytät aikaasi täällä vaikeroimiseen?
Abortin tehneenä, kerron etten ole päivääkään katunut asiaa. En murehtinut, suruut, tuntenut kaihoa, itsesyytöksiä, masentunut. En vietä aborttivuosipäiviä, en edes muista mikä vuodenaika se oli ( yli 30 v sitten). Abortissa lopetettiin yhden alkio kehittyminen . Siitä olis tullut vaiva, jos olisi, eihän sitäkään tiedä.
Tekoni ei ollut koskaan itsekäs vaan luonnollinen seuraus ikävälle tapahtumaketjulle. Tiedän täsmälleen mitä siinä abortissa tapahtui.
En ajattele ketään vastustajaa natsiksi. Olette eri mieltä, jotkut teistä sivistyneesti keskustellen osa päätään aukoen ja räkättäen.
Jokainen valitsee itse tyylinsä, perustuen siihen mitkä ovat tavoitteet.