Olen saanut lukuisia kirjeitä emmukan poismenon johdosta. Mulle se on edelleen vaikeaa...Kun lakaisen pihaa, emmukka oli aina mukana. Vieläkin jää jäljelle aamupalasta osa, mikä oli memmukalle..Ja sitä hyvän huomenen toivotusta joka aamu on ikävä...
Aika tekee kai tehtävänsä, niinkuin pitääkin...
Kiitti paljon ja valoisia päiviä
toivottelee surusilmä
emmun kivut on poissa
surusilmä
4
455
Vastaukset
- miiiin
Otan osaa Emmukukan poismenoon, mutta ajattele sillä tavalla, että hän kirmaa nyt vihreillä laitumilla ja on onnellisin eläin universumissä. Asiat kyllä kirkastuu
- surusilmä
Sydämellinen kiitos kirjeistä...Pihaa lakaistessa tulee vielä emmukan harjaamiskarvat talven jäljiltä esille...Aamupalan jämät, mitkä memmukka vesikielellä odotti, pitää laittaa roskiin...Ja se kun hän oli koko ajan läsnä,kaikessa mukana...on vain tuhkaa piirongin päällä...
Ehkä tästä ikävästä vielä selviää... - surusilmä
surusilmä kirjoitti:
Sydämellinen kiitos kirjeistä...Pihaa lakaistessa tulee vielä emmukan harjaamiskarvat talven jäljiltä esille...Aamupalan jämät, mitkä memmukka vesikielellä odotti, pitää laittaa roskiin...Ja se kun hän oli koko ajan läsnä,kaikessa mukana...on vain tuhkaa piirongin päällä...
Ehkä tästä ikävästä vielä selviää...Nyt jo mukavampi olla pihalla ja työskennellä ilman emmukkaa, kun tietää että hänellä on parempi olo siellä, jossakin..Kissani on näköjään oppinut emmukan piirteitä, kellistelee ja haluaa huomiota.
Emmukan kutsumanimet saa korvat hörölleen, edelleenkin. Mitäpä tekisin tuhkauurnalle, mikä on meillä piirongin päällä??? - surullinen x2
surusilmä kirjoitti:
Nyt jo mukavampi olla pihalla ja työskennellä ilman emmukkaa, kun tietää että hänellä on parempi olo siellä, jossakin..Kissani on näköjään oppinut emmukan piirteitä, kellistelee ja haluaa huomiota.
Emmukan kutsumanimet saa korvat hörölleen, edelleenkin. Mitäpä tekisin tuhkauurnalle, mikä on meillä piirongin päällä???rakas cockerspanielimme nukkui pois perjantaina,vasta 9-vuotiaana, se tuli kuin puun takaa kaikille ja sattuu niin pirusti, se oli vanhempieni koira, mutta olin läheisin senkanssa, me teimme kaiken yhdessä, myös nukuimme yhdessä kun kävin porukoilla tai mökillä.
surua on lievittämässä onneksi meiän kultsi, mutta hänkin kaipaa kovasti kaveriaan, tuntuu että suru on pohjaton ja ensimmäisenä yönä en olisi halunnut mennä nukkumaan koska pelkäsin aamua milloin se todellisuus taas iskee, nyt olen vanhemmillani ja meiän kultsista on ollut suuri apu tähän, koska kuitenkin on ajateltava hänen läsnä oloaankin ja keskityttävä siihen, se lievittää kipua, mutta pelkään sitä kun menen kotiin ja olen yksin, miten se todellisuus sitten hyökkää päälle..
jaksamista!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.327327- 434403
- 283999
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1893509- 132583
- 302525
- 442182
- 292139
- 1642003
- 1051412