Mä oon niin masentunut ja niin yksin! Mä en jaksa enää. Alotin alkuvuodesta citalopramin ja se on kyllä tasannut tunteita (ennen sitä saatoin itkeä sohvalla ilman syytä viisikin tuntia putkeen), mutta toisaalta nyt kun itkettää ei saa millään itketyksi. Ja se taas aiheuttaa sen että tulee sellainen olo että räjähtää. Tuntuu kuin kaikki tunteet vaan kasautuis sisälle, eikä ne pääse mistään ulos. Toisaalta, jos en syö masennuslääkettä niin itken kokoajan enkä pysty hoitamaan normaaleja elämään kuuluvia asioita, niinku tiskaamaan ja pesemään pyykkiä... Huoh.
Mä en myöskään kestä enää ollenkaan yksin oloa, ahdistaa ihan älyttömästi. Mutta minkäs teet? On mulla ystäviä, kavereita, ihanat sisarukset ja vanhemmat, mutta ei niitä voi koko ajan vaivata... Eikä voi soittaa joka yö, että taas tuntuu pahalta. Parisuhde varmaan auttais, mut kuka haluaa seurustella henkilön kanssa joka on ihan rikki (tai ainakaan aloittaa suhdetta tällaisen henkilön kanssa??).... Niinpä. En mäkään haluaisi!
Kertokaa joku ootteko löytänyt apua vertaistukiryhmistä (ja missä sellaisia on) tai millä keinoin ootte selvinnyt masennuksesta tai/ja yksinäisyydestä?
Kiitos!
Mä en myöskään kestä enää ollenkaan yksin oloa, ahdistaa ihan älyttömästi. Mutta minkäs teet? On mulla ystäviä, kavereita, ihanat sisarukset ja vanhemmat, mutta ei niitä voi koko ajan vaivata... Eikä voi soittaa joka yö, että taas tuntuu pahalta. Parisuhde varmaan auttais, mut kuka haluaa seurustella henkilön kanssa joka on ihan rikki (tai ainakaan aloittaa suhdetta tällaisen henkilön kanssa??).... Niinpä. En mäkään haluaisi!
Kertokaa joku ootteko löytänyt apua vertaistukiryhmistä (ja missä sellaisia on) tai millä keinoin ootte selvinnyt masennuksesta tai/ja yksinäisyydestä?
Kiitos!
Vastaukset 10
Vanhimmat
www.mtkl.fi/ ......> jäsenyhdistykset>valtakun. > Mieli Maasta ryhmät.
Olet syönyt sitä lääkettä vasta niin vähän aikaa,
ehkäpä sen vaikutus hieman paranee vielä.
Nyt sinun on aika miettiä syitä rikkinäisyyteesi ja masennukseesi.
Sitten on aika alkaa muuttamaan asioita.
>Mä en myöskään kestä enää ollenkaan yksin oloa, ahdistaa ihan älyttömästi. Mutta minkäs teet? >
Mikset voi olla yksin itsesi kanssa?
Ehkä kohtelet itseäsi huonosti.
Jokainen ihminen tulee olemaan yksin jossain vaiheessa.
>On mulla ystäviä, kavereita, ihanat sisarukset ja vanhemmat, mutta ei niitä voi koko ajan vaivata>
No mutta ethän sitten olekaan yksin..
>Eikä voi soittaa joka yö, että taas tuntuu pahalta >
Kirjoita asioita ylös silloin.
Sitten päivällä voit miettiä niitä asioita
ja sitä että miten niitä voi parantaa.
>Parisuhde varmaan auttais, mut kuka haluaa seurustella henkilön kanssa joka on ihan rikki>
Ei ihminen tule ehjäksi vaan olemalla jonkun kanssa..
Ihmisen sisäisen rikkinäisyyden voi korjata vain
itse sisältä käsin,ei millään ulkopuolisilla asioilla.
>(tai ainakaan aloittaa suhdetta tällaisen henkilön kanssa??).... Niinpä. En mäkään haluaisi! >
No...mutta kyllä varmasti monet ihmiset sinua
ainakin auttaa haluaisivat jollain tavoin.
>tai millä keinoin ootte selvinnyt masennuksesta tai/ja yksinäisyydestä? >
Miettimällä..paljon..
Tai en ole "selvinnyt" niistä
Sanoisin paremminkin niin että voi selvitä
masennuksen ja yksinäisyyden kanssa kunhan
selvittää itselleen omat sisäiset asiat.
Jossain vaiheessa se yksinäisyys alkaa tuntumaan
luontevalta ja oikeestaan ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta..
Silloin, kun tulee toimeen itsensä kanssa.
Kiitos, viestissäsi oli paljon hyviä ehdotuksia, kuten että kirjottaa yöllä pahanolontuntemukset paperille ja pohtii niitä sitten päivänvalossa. Täytyy kokeilla, miten toimii.
Yksinäisyydestä vaan sen verran, että yksinäinen voi olla vaikka olisi paljon ihmisiä lähellä. Tosin asun yksin, joten sellainen arkisten asioiden purkaminen on vaikeaa, kun pitäisi aina soittaa jollekin tai lähteä johonkin tapaamaan ihmisiä. Olen kyllä ihan samaa mieltä ettei parisuhde tee ehjäksi. Olin ajatellut että ehkä se auttaisi juuri noihin arkisten asioiden purkamiseen, mutta nyt ehkä tajuan että parempi vaihtoehto voisi olla mennä purkamaan niitä vaikka terapeutille mieluummin... (?)
>Jossain vaiheessa se yksinäisyys alkaa tuntumaan
luontevalta ja oikeestaan ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta..
Silloin, kun tulee toimeen itsensä kanssa>
Tämä minusta olisi just pelottavaa, että alkaisi tuntea yksinolon ainoaksi luontevaksi vaihtoehdoksi. Pelkään että jos niin käy, jään varmasti yksineläväksi loppuelämäkseni (ja se on kaikkea mitä en ainakaan haluaisi).. Joo mutta siis yksinolon luontevuus on todella tärkeää ja on tärkeää oppia olemaan yksin. Olen aina ennen nauttinutkin yksinolosta, nyt vaan viimevuosina on tapahtunut jokin muutos siinä... hmmm..
Mutta kiitos kommenteista :-)
kaikki muuttuu vielä paremmaksi.
(ainakin kun itse muuttaa asioita parempaan)
>että yksinäinen voi olla vaikka olisi paljon ihmisiä lähellä >
Tuo on erittäin totta!
Ja mitenpä sitten ne muut ihmiset voisivat
sitä sisäistä yksinäisyyttä poistaa..
>Tosin asun yksin, joten sellainen arkisten asioiden purkaminen on vaikeaa >
Niin,että voisi kertoa jollekin mitä on tehnyt tänään ym.
Mutta auttaisiko se mitään jos se joku ei vaan
välittäisi yhtään..sellaisessa tapauksessa voi
olla parempi ettei kerro kellekään mitään.
Tiedä sitten että voisiko sitä yksinäisyyttä
olla sekä henkistä että fyysistä,
pahinta tietysti on se kun on niitä molempia.
>olla mennä purkamaan niitä vaikka terapeutille mieluummin... (?)
Juu..se voisi olla aika paljon parempi niin..
>Tämä minusta olisi just pelottavaa, että alkaisi tuntea yksinolon ainoaksi luontevaksi vaihtoehdoksi >
Ai..no tuota..unohda se sitten,
puhuin ehkä hieman sivu suuni..
Mutta siis että kaikkeen tottuu ajan kanssa.
Ihminen pystyy sopeutumaan vaikka mihin.
>Olen aina ennen nauttinutkin yksinolosta, nyt vaan viimevuosina on tapahtunut jokin muutos siinä... hmmm.. >
AHaa...no siitähän se miettiminen on sitten hyvä aloittaakin.
Kirjoita minulle jos haluat jutella
asioistasi: [email protected]
(tiedän kaiken masennuksesta ja yksinäisyydestä..)
Nykysin masentuneelle työnnetään resepti käteen ja pannaan kotia. Sitten tullaan just tähän että kun tunteet on tukahdutettu, ahdistus kasvaa ja pitäisi saada puhua, mutta ei kehtaa enää läheisiä kuormittaa. Sun pitää saada terapeutti jolle voit puhua ja ehkä joku nettipalsta/muu ryhmä voisi antaa myös kanavan purkaa tunteita ja saada ymmärretyksi tulemisen kokemuksia. Muuten seuraa vain ihmissuhdeongelmia läheisten kesken. Ei nykysin ihmiset tosiaan jaksa/jouda/halua puida liikaa toisten asioita vaikka kuinka muuten toisesta välittäisivät. Yöksi unilääkitys, ettei elämänrytmi mene aivan sekaisin. Toisille ei tosiaan kannata yöllä soitella, ei kukaan jaksa semmosta.
Voimia, tiedän kokemuksesta tuon kaiken...
Mä voin kertoa että olotila ottaa aikaa mutta kyllä se alkaa helpottaa ku löytää oikean lääkityksen.Itse söin samaa lääkettä muutaman kuukauden jonka jälkeen lääke vaihdettiin triptyliinannos mulla aika kova mut olin kyllä pitkään masentunut.Enkä itse ollut valmis myöntämään kenellekään että olo oli paska.Vasta sitten ku sairaalahoidossa oli.Mulla on myös kiltintytön syndrooma jonka oon aika hyvin saanut hallintaan kun olen tiedostanut asian.Käy säännöllisesti mtk.ssa psykolikin kanssa juttelemassa ja mun mielestä se on ollut hyvä.Ja vertaistukea olen saanut myöskin sairaala kavereista ja sekin on mun mielestä ollut hyvä asia.Varmaan netin kautta löytää oman kunnan vertaistuki ryhmät.Voimia sinulle!
Mä olen kokenut että masentunu ei oikein saa seuraa. Varsinkaan vastakkaisesta sukupuolesta. Tai mun tielle on sattunu sit niin kovan luokan ääliöitä ettei niistä ole miksikään ollu. Oon kokenu tosi karvaita kokemuksia näiden vuosien aikana kun olen ollu "tunnustuksellisesti masentunut".
Irvokasta että ihmissuhde vois parantaa masennusta, mut monet sit säikkyy sitä sairautta niin paljon että perääntyy ja heittää masentuneen roskikseen. Ja näin masennus lisääntyy edelleen. :(
Joo musta tuntuu kanssa että tässä on menossa tällanen noidankehä, jolle en keksi katkaisua. Masentaa ja on ehkä itsetuntokin laskenut sairauden myötä, joka johtaa siihen että tutustuminen on vaikeampaa ja taas masentaa lisää ja on yksinäisempää. Huoh. Sen kun sais katkastua jotenkin. Mä pelkään myös, että jos jotenkin saisin löydettyä jonkun, niin se pelästyisi masennustani ja juoksisi karkuun.
Eli olen itse ollut masentunu vaikeasti ja edelleen syön lääkkeitä vaikka olen välillä miettinyt lopettamista, mutta totesin etten ole valmis siihen.
Nykyisellä tyttöystävälläni todettiin masennus niihin aikoihin kun aloimme tapailemaan ja parin kuukauden päästä tuli ensimmäinen itsemurhayritys raiskausyrityksen jälkeen..sitten toinen itsariyritys josta alkoi sairaalakierre. En kuitenkaan jättänyt tyttöystävääni henkisten ongelmien takia koska uskon tietäväni miltä se tuntuu, vaikka luulisin että hänen kohdallaan paljon pahemmalta kuin minun koska hänellä todettiin myöhemmin persoonallisuushäiriö. Nyt, 7 kuukauden jälkeen olemme edelleen yhdessä ja tyttöystäväni edelleen sairaalahoidossa! Myönnän että helppoa tämä ei ole ollut vaan raskasta, helvetin raskasta! Laskin että itsemurhayrityksiä on tänä vuonna ollut 6 ja viimeisin meinasi onnistua..Ehkei tämä ole omalta kannaltani fiksua koska en itsekään ole täysin terve vielä, mutta kai se on joskus tultava onni minullekin jos teen töitä sen eteen oikeasti?
Ps. Olen kuitenkin sen verran väsynyt ja itsesuojeleva että olen ilmoittanut että seuraava itsemurhayritys on minulle liikaa ja minä lähden. Mutta tapahtuu mitä tapahtuu, ei se tästä varmaan omalla kohdallani paljoakaan pahemmaksi voi mennä! Tai siis ei saa mennä..
moi, en tiedä auttaako tämä mitään, mut laitan tähän oman tarinani, miten selvisin masennuksesta,ahdistuksesta ja peloista. jos haluat kokeilla jotain luontaishoitoja lääkkeiden sijaan, niin ne ovat todellakin auttaneet monilla, älä luovuta, toivoa on! silloinkin on ollut apua kun masennuslääkkeet eivät auttaneet, joten aina kannattaa kokeilla! tässä se on;
mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.