Ainakin itselleni tuska on pahinta ravintola-illan jälkeen. Tai muutama päivä siitä kun on käynyt ravintolassa ja palannut yksin kotiinsa.
Silloin se raastaa sydäntä, eihän ihmistä ole yksin elämään tarkoitettu. Juuri nyt sattuu aika paljon sydämeen, pahempaa kuin mikään fyysinen kipu. Kova henkinen tuska on aina pahempaa. Ehkä pitäis vain hyväksyä kohtalonsa, että ei tapaa koskaan sellaista jonka kanssa suhde onnistuisi, vaan viettää elämänsä yksin. Se vain on niin kovin raskasta hyväksyä.
Se on tää yhteiskunta joka korostaa seksiä. Vasta vanhemmat ihmiset joskus tajuaa että rakkaus on tärkeintä ja se itse parisuhde ja seksi on vain osa sitä. Mutta ne tulevat ensin.
Silloin se raastaa sydäntä, eihän ihmistä ole yksin elämään tarkoitettu. Juuri nyt sattuu aika paljon sydämeen, pahempaa kuin mikään fyysinen kipu. Kova henkinen tuska on aina pahempaa. Ehkä pitäis vain hyväksyä kohtalonsa, että ei tapaa koskaan sellaista jonka kanssa suhde onnistuisi, vaan viettää elämänsä yksin. Se vain on niin kovin raskasta hyväksyä.
Se on tää yhteiskunta joka korostaa seksiä. Vasta vanhemmat ihmiset joskus tajuaa että rakkaus on tärkeintä ja se itse parisuhde ja seksi on vain osa sitä. Mutta ne tulevat ensin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itse nainen ja en ala ikinä seurustelemaan enää koska nimenomaan seksi ei kiinnosta lainkaan ja hyvä on olla yksinkin,ei tarvitse riidellä kenenkään kanssa,saa mennä ja tulla oman mielensä mukaan.
Ei ole kukaan nälvimässä.Saada syödä sellaista ruokaa kun haluaa tai olla vaikka syömättä.Mennä ulos jos huvittaa ellei maata kotona.
Ainakaan minulle ei ravintolaelämä ole mitenkään hyväksi. Monestihan sinne tulee lähdettyä sillä ajatuksella, että siellä tutustuisi uusiin mielenkiintoisiin, fiksuihin naisiin. Minullakin on se tuska ollut voimakasta kun yöllä fillaroi takaisin kotio. Tai riippuu fiiliksestä, mutta usein on ollut entistäkin haikeampi olo.
Yöelämä on minulle liian hektistä ja pintaliitoista. Siksi minä ainakin olen päättänyt, etten ravintolasta etsisi enää ratkaisua yksinäisyyteen. Eipä tässä pahemmin muita vaihtoehtoja ole nyt näköpiirissä. Eli kai se on hyväksyttävä tämä tilanne, mutta pidettävä kuitenkin mieli avoimena ja yritettävä laajentaa muuten tuttavapiiriä.
Tunnut ajattelevan asioita syvemmin. Mieti sinäkin muita vaihtoehtoja ravintoloiden ohelle. Ainakin minun on vaikea tavoittaa yöelämästä sopivaa ihmistä.
Joo yöelämästä kumppanin löytäminen tuntuu melko mahdottomalta (ja jotekin siellä tulee aina sellanen vastenmielinen olo...). Mutta mistä sitten?? Missä muuten on hyvä syy mennä juttelemaan ihmisille? No tietty opiskelujen kautta, kavereitten kavereitten kautta.... mutta jos sieltä ei oo löytynyt? Kaupasta? tuskin...
Noh, ehkä vielä joku päivä. Mä en kyl henk.koht halua koskaan hyväksyä sitä että oon yksin. Pakkohan meille kaikille on löytyä joku jos vaan on avoimin mielin. Tai niin mä toivon. Ehkä se on naiivia ajattelua, mutta en voi luovuttaa.
Itselläni tuottaa välillä kyllä tuskaa mennä käymään vaikka siskoni perheenkin luo, sillä heillä on kaikki niin hyvin. Samoin sydäntä kirpasee nykyään kaveriporukassa, jossa melkein kaikki muut seurustelee ja minä lähden yksin kotiin nukkumaan... huoh. Kun näkee pariskuntia yksinäisyys tuntuu lyövän nyrkillä naamaan ja kovaa!
kai se tästä...?
ja voin sanoa että ällöin paikka iskeä naista tositarkoituksella on baari!!
Olkaa miehet rohkeita ja iskekää naisia vaikka kaupassa.. muistakaa että ostoskorissa ei saa olla kaljakori komeilemassa.. :)
Itse voisin kuvitella sen olevan mukavaa jos joku mies tulisi minulle sanomaan kaupungilla, että oli pakko tulla puhumaan minulle kun olen niin kaunis tai jotain sinne päin.. olisin kyllä otettu ja sellainen tapahtuma jäisi mieleen, varmasti haluaisin nähdä tämän tyypin uudelleen!!