Kerro joku kiva kokemus mikä on tapahtunut tuntemattoman ihmisen toimesta sinulle reaalimaailmassa? Tai miten olet jotain toista ilahduttanut?
Voin aloittaa. Yhtenä päivänä eräs tuntematon mies avasi reilusti oven, jäi odottamaan, että kävelen ovesta ja vielä kiitti reippaasti takaisin ja hymyili kun kiitin. Hänellä taisi olla tosi hyvä päivä, koska oikein huokui hyvää energiaa.
Voin aloittaa. Yhtenä päivänä eräs tuntematon mies avasi reilusti oven, jäi odottamaan, että kävelen ovesta ja vielä kiitti reippaasti takaisin ja hymyili kun kiitin. Hänellä taisi olla tosi hyvä päivä, koska oikein huokui hyvää energiaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja piti ängetä istumakärryjen kanssa bussiin, tai ovesta sisään/ulos jonnekin, silloin ihan ihmettelin, miten ystävällisiä ihmiset ihan oikeesti ovat.
Kerran minua auttoi eräs ulkomaalainen mies. Tulin ruokakaupasta raahaten raskaita muovikasseja, olin menossa bussipysäkille. Hän vain tuli, ja otti ne kassit minulta ja toi ne sinne, mihin halusin. Katsoin aivan ällistyneenä häntä? Tällä tavalla on oikeastaan käynyt minulle kaksikin kertaa. Sitä menee yllätyksesta ja ilahtuneisuudesta aivan sanattomaksi:)
ja olin sormi suussa kaupan parkkipaikalla, jonne juuri ja juuri sain ajettua liikenteeltä pakoon, konepelti auki. Tämä vanhahko herrasmies tuli kysymään, voiko auttaa. Hän löysi vian, ajoi minut varaosaliikkeeseen, toi minut takaisin, korjasi letkun ja läksi. Noin vain! Tuntemattomalle naisihmiselle. Onneksi otin hänen osoitteensa ylös, jotta sain lähetettyä hänelle lahjan kiitokseksi. Mutta ei hän mitään tahtonut. Oli vain oma kohtelias itsensä. Koko projektiin meni yli tunti hänen aikaansa.
...yksin ison matkalaukun kanssa, eikä alas laiturilta ollut liukuportaita eikä hissiä. Seisoin portaiden yläpäässä ehkä 5 sekuntia pohtimassa miten saisin laukun alas, kun jo kohtelias herrasmies tuli kysymään voisiko hän kantaa laukkuni.
Itse autan äitejä/isiä nostamaan lastenrattaita/-vaunuja esimerkiksi raitiovaunuun aina kun tilaisuus tulee, ja tarjoudun kantamaan esimerkiksi vanhempien ihmisten kauppakasseja, jos he näyttävät tarvitsevan apua.
Heh,... olen avannu oven ja joskus hymyillyt joka ikinen kerta kun menen ovesta ja joku tulee perästä, oli se sitten mies, deeku, rikas, nainen ja vanhukset on tietty plussaa ja odotan joskus tovinkin kun kävelevät pitkältä. Ja otan ihmiset huomioon jatkuvasti liikkuessa muutenkin, koska en pyöri vaan omissa ajatuksissani. Niin tehnyt god knows when...
kiittelen ja niin. Annan kavereille pois tavaroita mitä en tarvitse. Jos kuolen, elimet toivottavasti kortin mukaan saa sopivan omistajan, verta en pääse tällä hetkellä luovuttamaan kun on tatuoitu.
Harvemmin minulle avataan ovia, tilaa tosin annetaan koska olen ehkä vähän pelottavan näkönen :D
mutta tuota joo ihmiset kysyy mitä kuuluu, se on aina yhtä mukavaa.
hyvää juttua mieleen. Johtuneeko surullisesta mielialasta..
Ajoimme keskellä korpea, kun erään peltoaukean kohdalla teiniautomme leiskautti pakoputkestaan puolimetriä tulta ja tappuraa. Autosta loppui puhti sen sileän tien ja matkan teko hiipui keskelle suurta peltoaukeaa peltotien juureen.
Kymmenen minuutin odottelun jälkeen eräs niistä harvoista ohikulkeneista autoista, vanha ja vaalea Nissan palasi takaisin päin vauhtiaan hidastaen ja autosta nousi nuori mies leukaansa hieroen. Hänellä ei näyttänyt olevan kiire yhtään mihinkään, kun hän kyseli rauhallisesti, voisiko hän mitenkään auttaa.
Pohdimme hetkisen tilannetta ja tulimme siihen tulokseen, että autosta ei saa ihan hetkessä ajokelpoista, niimpä tämä ystävällinen mieshenkilö kaivoi vanhan autonsa takakontista köyttä Hän hinasi automme lähimpään kaupunkiin 20 kilometrin päähän, eikä suostunut ottamaan minkäänlaista maksua! Ihan uskomatonta tällä vuosituhannella! :)
Meillä oli uskomaton onni onnettomuudesa, koska kenelläkään meistä kolmesta autossa olijoista ei joko toiminut puhelin tai sitä ei ollut mukana..
Yhtäkkiä huomasimme edessäpäin tiellä jonkin olennon, melkein keskitiellä! Siinä istui mieshenkilö keskellä tietä! Hän oli päihtynyt ja mumisi itsekseen, että haluaa kuolla pois. Hinasimme hänet siitä tiensivuun. Ellemme olisi tullut tuolloin, voi olla, että tuota miestä ei enää olisi, koska oli elokuun loppupuolen ilta, pimeä oli laskeutumassa tienoon ympärille. Autoja tuli ja meni kovalla vauhdilla. Siihen pysähtyi sitten toinenkin auto, ja soitettiin ambulanssi.
Erään toisen kerran tulimme autolla ja näimme, kun nainen oli kaatunut pyörällä. Makasi kasvot tiessä kiinni, kasvoja ei näkynyt siis lainkaan. Siinä hän oli keskellä tietä, pyörä hänen vieressään. Oli talvi ja pimeä ilta. Hän makasi siinä kuin tajuton, ei värähtänytkään paikoiltaan. Soitimme ambulanssin ja sitä ennen jo oli kerääntynyt paljon väkeä ympärille. Samalla viikolla oli kiitos eräässä lehdessä erään naisen pelastaneille henkilöille.
sillä erotuksella vaan, että autostamme loppui bensa. Olimme keskellä "ei mitään". Yritimme pysäyttää ohiajavia autoja, mutta huonolla menestyksellä, kaikki porhalsivat vain ohi. Vihdoin ohiajanut, täynnä nuoria ollut auto lähti peruuttamaan ja tulivat kysymään, miksi olemme pysähtyneet. Kerroimme, ja he lähtivät hakemaan meille bensaa! Eikä muuten ollut kovin lähelläkään lähin bensa-asema. Mutta näin meitä autettiin, muuten olisimme varmaan vieläkin siinä samassa kohdassa heiluttelemassa ohikulkeville autoille:D
Olisittepa ollu keskellä kaupunkia. Hih vaan.