onko kokemuksia..???

Join lasolia liian laimentamattomana ja myrkytyshän siinä iski. Voisiko sitä verrata raskaus eli spermamyrkytykseen? En tiedä ovatko ne samanlaisia?

Alkoi vasta viikolla 38. Vissiin oli koko kroppa siinä vaiheessa hajoomispisteessä. Kerkesin olla sairaalassakin makaamassa muutaman päivän ku arvot nousi. Anteeks ku en enää muista paljo ne oli. Eli tarkkailivat kyllä ja itse otin kans proteiinitestejä kotona. Ei ollut hengenvaaraa kummallakaan.
Sit mun naapurilla oli pahempi homma. Siellä arvot olivat tosi sekaisin. Hän joutui olee monta viikkoa sairaalassa ja sit hätäsektiolla vauva ulos viikolla 31. Tietysti vauva oli pieni, koko perhe asui suunnilleen sairaalassa monta viikkoa jne. Sit pääsi pienokainen kotiin. Kovasti kasvaa ja on terve poika.
Se on aivan kamala homma jos sattuu kohdalle, mutta ota rauhallisesti, kyllä siitä selviää. Sairaalaan vaan makaamaan jos käskevät ja viikko kerrallaan.

Olin rv 33 3 kun turvotusta ja verenpainetta löytyi. Valkuaista ei ollut, mutta ottivat tarkkailuun. Makasin 10 pv sairaalassa ja pääsin sitten inttämisen jälkeen kotiin viikoksi, kun lupasin verenpainetta tarkkailla kolmesti päivässä ja lääkitys ei auttanut paineisiin. Jouduin takaisin tarkkailuun tarkastuskäynnillä ja siitä suoraan osastolle kännistykseen samana iltana. Raskaus käynnistettiin viikolla 37 0 (teoreettisesti täysi-aikasena) vähentyneen lapsiveden, sikiön heikon kasvun ja veriarvojen heittelyn takia. Proteiinia löytyi silloin yhdellä plussalla. Veriarvojen ollessa heikkoja (punasolut kateissa) ei annettu epiduraalin mahdollisuutta. Käynnistävät tabletit emättimessä eivät käynnistäneet synnytystä, mutta raju sisätutkimus, jossa sikiökalvoja irroteltiin kohdun seinämästä (ja sattui kovasti) teki sen. Synnytys käynnistyi kunnolla vasta, kun oksitosiini tippa laitettiin valumaan (suosittelen). Kipu oli sanoinkuvailematonta. Petidiini auttoi hetkellisesti (30-60 min), mutta oksetti ja myös juomani vesi tuli ylös. Paraservikaalipuudutus toi rauhan reiluksi tunniksi ja saatoin nukkua. Ilokaasu auttoi hetkellisesti, mutta toi pahan olon jos sitä joutui ottamaan usein. Istukan synnyttämistä varten jouduttiin synnytys käynnistämään uudelleen. Viikolla 37 1 kahdeksan tunnin urakan jälkeen (varsinainen avautuminen meni nopeasti eli 1,5 tuntia ja ponnistusvaihe 35min) syntyi terve tyttö. Painoa oli pikkuisella 2330g ja pituutta 43 cm. Vuorokauden oli pikkuinen teholla sokeriarvojen ollessa liian alhaiset ja ruokailun heikkoa. Oma vointini oli huonompi kuin tytölläni ja viivyimme osastolla 6 vuorokautta. Kokemus oli jälkeenpäin ajateltuna paljon pelottavampi kuin mitä silloin tilanteen ollessa päällä. Oli ihanaa, että mieheni oli mukana kannustamassa ja kertomassa mielipiteensä ja avustamassa minua henkisesti, sekä hieromalla selkää kun sitä kaipasin.

Suosittelen, että ennen käynnistystä jo pyydät kanyylin käteen tiputusta varten, jotta saat riittävästi energiaa nesteistä ajoissa. Omat käteni tärisivät synnytyksen keskellä (kivusta, pelosta ja nälästä) niin paljon, että asentaminen ei meinannut onnistua. Kolmas kerta toden sanoo. Ota oksitosiini jouduttamaan synnytystä heti kun sitä tarjotaan. Lisäksi varoitan etukäteen, sillä minä luulin oman vauvani kuolleen: ääntä ei pikkuisella välttämättä ole ja hän voi olla niin heikko ettei jaksa ryömiä rinnalle. Lisäksi väriltään hän oli aivan tummansininen. Apgar pisteitä ei usein keskosilta testata, vaan heidät kiidätetään suoraan teholle.

Kaiken kaikkiaan vaikka kipu tuntui sietämättömältä ja pelotti paljon, uskaltauduin kuitenkin uudelleen raskaaksi. Tytölläni on nyt ikää 10,5kk ja on saanut muut lähes kiinni kasvussa. Kehitys on huimaa ja tyttö ottaa ensimmäisiä askeleitaan ilman tukea. Itselläni on menossa rv 25 4. Todennäköisyys on, että saan tälläkin kerralla raskausmyrkytyksen. En kuitenkaan ole huolissani, sillä hoitohenkilökunta oli naistenklinikalla osaavaa ja ihanaa.