Voiko sektioon valmistautua etukäteen, eli jumpata esim. selkää tai rasvata mahaa jotenkin? Olen jo ryhtynyt psyykkaamaan itseäni, että pitää heti lähteä liikkeelle, vaikka sattuisikin, eikä jäädä sänkyyn. Olisiko hyviä vinkkejä arven jälkihoitoon? Mulla tuppaa tuleen vähän arpikudosta, ei kuitenkaan sitä pahinta laatua. Onko esim. silikonilaastarista hyötyä ja milloin sen käyttö aloitetaan? Ilmakylvyistä ja suihkutuksesta olen kuullut.
Olen saanut myös sellaisen vinkin, että jos on arpitaipumus, niin sitten ei laiteta niitä niittejä?
Olen saanut myös sellaisen vinkin, että jos on arpitaipumus, niin sitten ei laiteta niitä niittejä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä se jumppaus auttaisi? Tai rasvaus? Ja mihin??
Eikä sieltä heti edes saa lähteä liikkeelle. Kyllä ne kertoo oikean ajan ja antaa tarvittavat kipulääkkeet sitä varten.
Ja niitä niittejä kai käyttävät kaikki kiireiset lääkärit. Tikit vie niin paljon enemmän aikaa. Eikä se arpi sitäpaitsi mihinkään näy!
Minä menin sektioon niin, ettei tiennyt miten käy. Oli hengenlähtö lähellä. Ei tarttenut miettiä muuta, kuin että henki kulta säilyisi kummallakin.
Arvelle ilmahoitoja. Suihkutuksia myös. Ei siinä kummempia. Itselläni on siisti pieni viiva jälkenä sektiosta. Sangen huomaamaton. Varsinkin jos vertaan äidin -70 luvulla tehtyyn sektiojälkeen. On totta tosiaan eroa.
mä kävin vikkoa ennen sektiota juttelemassa NKL:n fysioterapeutin kanssa ja kävimme yhdessä läpi esimerkiksi sängystä nousua, ihan harjoitellen. Kertoi miten tulisi nousta, yskiä, jos on tarve yms. Tärkeää on istua ja seisoa selkä suorana, vaikka tuntuisikin, että haava kiristää, mutta se auttaa paranemista ja ehkäisee kiinnikkeiden syntymistä.Yskiessä kannattaa painaa haavakohtaa esim tyynyllä tiukasti(leikkauksen jälkeen usein kurkussa runsaasti limaa). Ei tarvitse mitään jumppailla tai rasvailla etukäteen. Nykyään ei käyteä niittejä oikeastaan ollenkaan. Mulla oli leikkaushaava noin 15-20 cm leveä ja siihen laitettiin vain kuusi tikkiä, joista ei jäänyt poiston jälkeen mitään jälkiä. Mitään laastareita tai muita peitteitä EI SAA käyttää, haavan paraneminen hidastuu ja tulehduksien riski kasvaa. Parasta on vain suihkuttaa kerran päivässä vedellä, kuivata todella huolellisesti ja antaa ilmakylpyjä. ei saa myöskään rasvata turhaan(lisää myös tulehdusvaaraa). Terve haava umpeutuu täysin viimeistää viikon kuluessa, jonka jälkeen tikitkin lähes aina poistetaan. Eli ei mene sen kauempaa! Itse nousin leikkausta seuraavana aamuna kävelemään(tällöin myös haavan päältä poistettiin suojateippi, kun pitää suihkutella ja antaa ilmakylpyjä) ja ei tuntunut edes pahalta kun hissukseen liikkui. Sitä seuraavana päivänä liikuin jo täysin normaalisti! Ja hyvin pystyi vauvaa hoitamaan. Ei vain saa tehdä mitään äkkinäisiä liikkeita. Sektioon ei oikein muuten voi mitenkään valmistautua, paitsi ehkä henkisesti.
Kiitos, juuri näitä vinkkejä kaipasin.
Minua ei niinkään huoleta arven ulkonäkö, sillä vaatteethan sen usemmiten peittää, vaan kun on tuo arven liikakasvu, niin mulla arvet punottaa ja on kipeitä & kovapintaisia pitkään (useita vuosia).
Jos vielä ehdit vastata, niin pitikö sinun pyytää pääsyä fysioterapeutille, vai kuuluiko se "pakettiin"?
Henkisen valmistautumisen aloitin samaan aikaan, kuin lasta ryhdyttiin tekemään ja nyt olen aika sinut asian kanssa. Välillä tuntuu kurjalta, kun "oikeat" synnyttäjät jyrää mielipiteillään.
Itselläni kans nuo arvet tuppaavat jäämään erillaisiksi kuin muilla, samoin jäi myös sektio arpi.
Itelläni ylipainoa huimasti ja maha roikkuu tuon arven päällä (tiedä sit johtuuko tämä siitä. Vauva on nyt 8kk ja tuo arpi on sillein pullistunut ulospäin ja kutisee aivan valtavasti, ja tietenkin kun raavin, alkaa sitä särkemään.
Muuten olin kyllä yllättynyt kuinka pian sektiosta toipuu, ainakin kun vertaan ekaan synnytykseeni, olin kipeä pitkään.
Sektion jälkeen kauheinta oli yhtäkkinen yskä.. Bussissa istuit tikit masussa ja iskee kunnon yskä.. Voi sitä, kun ei tiennyt itkeäkkö vai nauraa, se teki kyllä kipeetä, mutta ei kuolettavan kipeää =)
Onnea sektioon ja siitä toipumiseen.
Naistenklinikalla oli potilaille synnytyksen jälkeen fyskari neuvomassa ja puhumassa sellaisessa ryhmässä ainakin, jossa neuvoi esim sektio potilaita ja tavis synnyttäneitä, hältä sai kysyä neuvoja vaikka mihin.
Ei useat naiset oo mitenkään varmistuneita sektioon, koska monesti se tulee yllätyksenä. Jos on tietoo etukäteen se aina auttaa henkiseen puoleen. Yhdyn tuon yllä kirjoittaneen mielipiteisiin.
Mulla on kans ollu arvenkasvua joka kolhuun. Sit mulla on kans nikkeliallergia. En tiedä onko niissä tikeissä nikkeliä, mutta minä sanoin et ei saa sellaisia antaa joissa on. Sit alkoikin kutitella, joten tais olla en tiedä, onneksi ei
ollut kauheen tuskaista.
Itse arpi parantuikin ihan nätisti ja koska se on niin alhaalla "pehkossa" ei tuo mua ainakaan haittaa. Eli älä panikoi moisesta. Voit tietty sanoo niille et on arpikudokseen taipuva iho, ehkä se vois auttaa, en tiedä.
multa siis naistenklinikalla suoraan kysyttiin haluanko fysioterapeutin kanssa käydä läpi leikkauksen jälkeistä toipumista ja liikkumista, se kuulemma kuuluu heillä palveluihin. Oli aika lyhyt sessio(20 min ehkä), mutta saipahan edes hieman neuvoa ja mielenrauhaa :D Ainakin se sängystä nouseminen oli hyvää harjoitusta tulevaa varten. En tiedä missä synnytät mutta kannattaahan sitä fysioterapiakäyntiä kysyä sairaalastasi. Tosiaan synnytystapa-arviossa selvisi, että kaveri olikin perätilassa ja siksi siis sektio... ei kyllä harmita yhtään,oli mulle ainakin tosi "helppo",ja melko kivutonkin kokemus. Muistat vain pyytää kunnon kipulääkitystä aina kun tuntuu siltä, niin jälkisupistuksetkaan eivät käy leikkaushaavavn päälle.. .Meidän poika tosiaan nyt jo 6kk. Toivottavasti kaikki sujuu sulla yhtä mallikkaasti :D Jos tulee muuta mieleen niin kysy vaan...
Mukava kuulla, että joillakin edes on hyväkin kokemus sektiosta. Olen kauhulla lueskellut, että kätilöt kiusaavat, tulee joku komplikaatio ja haavakuume, sekä sairaalabakteeri. Kiitos.
Itse mietiskelin samaa kun oma sektioni lähestyi.Mainitsin asiasta useaan kertaan sairaalassa että ihoni on venyvää sorttia,ja ilmeisesti ompelivat hyvin,("sulavat tikit")koska arpeani ei näy,jos ei oikein kunnolla katso!!Ja niin siitä kivusta.Tiedän monta ketkä ovat jääneet sängyn pohjalle voivottelemaan,ja ovatkin sitten olleet kipeänä kuukauden päivät!Itse lähdin samantien kävelemään,kun vain sai luvan ja "palauduinkin"todella nopeasti!