Elikä olen tosta joulun jälkeen kärsiny sellaisesta "pahoinvoinnista" ja pelkään että kyseessä on paniikkihäiriö..
Oireet alkoivat tulla aika harvaan tahtiin aluksi, yhtäkkiä saattoi alkaa heikottaan (pelkäsin että oksennan ja silmissä musteni yms), kun nämä oireet alkoi yleistyyn, suurinpiirtein jokapäiväiseksi kävin lääkärissä monta kertaa mutta mtn "virallista" syytä ei olotilaani löytyny, elikä testeistä yms ei löytynyt mtn erikoista. Aluksi luulin että kyse olisi pahasta närästyksekstä ja söinkin 4 vkon kuurin lääkitystä siihen, oireet ehkä helpottiki jonku verran sen jälk.
Nykyisin tuota pahanolontunnetta tulee vieläki, melkein päivittäin.. Se saattaa iskeä kotonakin, kavereiden luona, autolla ajaessa ihan missä tilanteessa vain. Yleensä useammin silloin kun en ole yksin. Kaupassa käynti on monesti hankalaa, koska pelkään tätä tunnetilaa. Oksentanu en ole kyseisen olon takia ainuttakaan kertaa, mutta silti pelkään oksentavani jossain julkisella paikalla.
Typerältä tämä tuntuu siinä mielessä, että olen todella sosiaalinen, teen sosiaalista työtä jossa pitää olla ihmisten kanssa paljon tekemisissä, joten miksikäs minulle sitten tulee tämmöistä.. Nyt kun olen oppinut vähän hallitsemaan tätä olotilaa, hengittämällä rauhallisesti yms, pystyn elämään melkeenpä 100% normaalisti.
Tuntuu kuitenkin siltä että tämän olotilan pelkääminen on saanut suuren vallan minusta ja sen pelkäämisen takia näitä "ahdistus" tiloja syntyy.. Juuri sellaisia oireita että, tuntuu että happi loppuu kesken, silmissä sumenee, tulee oksennuksen tunnetta, sydän tykyttää..
Mitenköhän tällaisesta pääsisi omin avuin eroon? Muutama lähin ystäväni tietää tästä olotilastani, ja helottaakin puhua asioista. Mutta haluaisin päästä lopullisesti eroon tästä, joten olisiko kellään neuvoja? Lääkäriin en mielelläni haluaisi mennä asian takia.
Olisi kiva saada neuvoja ihmisiltä jotka kärsivät kyseisenlaisista oloista tai vastaavasta!
Oireet alkoivat tulla aika harvaan tahtiin aluksi, yhtäkkiä saattoi alkaa heikottaan (pelkäsin että oksennan ja silmissä musteni yms), kun nämä oireet alkoi yleistyyn, suurinpiirtein jokapäiväiseksi kävin lääkärissä monta kertaa mutta mtn "virallista" syytä ei olotilaani löytyny, elikä testeistä yms ei löytynyt mtn erikoista. Aluksi luulin että kyse olisi pahasta närästyksekstä ja söinkin 4 vkon kuurin lääkitystä siihen, oireet ehkä helpottiki jonku verran sen jälk.
Nykyisin tuota pahanolontunnetta tulee vieläki, melkein päivittäin.. Se saattaa iskeä kotonakin, kavereiden luona, autolla ajaessa ihan missä tilanteessa vain. Yleensä useammin silloin kun en ole yksin. Kaupassa käynti on monesti hankalaa, koska pelkään tätä tunnetilaa. Oksentanu en ole kyseisen olon takia ainuttakaan kertaa, mutta silti pelkään oksentavani jossain julkisella paikalla.
Typerältä tämä tuntuu siinä mielessä, että olen todella sosiaalinen, teen sosiaalista työtä jossa pitää olla ihmisten kanssa paljon tekemisissä, joten miksikäs minulle sitten tulee tämmöistä.. Nyt kun olen oppinut vähän hallitsemaan tätä olotilaa, hengittämällä rauhallisesti yms, pystyn elämään melkeenpä 100% normaalisti.
Tuntuu kuitenkin siltä että tämän olotilan pelkääminen on saanut suuren vallan minusta ja sen pelkäämisen takia näitä "ahdistus" tiloja syntyy.. Juuri sellaisia oireita että, tuntuu että happi loppuu kesken, silmissä sumenee, tulee oksennuksen tunnetta, sydän tykyttää..
Mitenköhän tällaisesta pääsisi omin avuin eroon? Muutama lähin ystäväni tietää tästä olotilastani, ja helottaakin puhua asioista. Mutta haluaisin päästä lopullisesti eroon tästä, joten olisiko kellään neuvoja? Lääkäriin en mielelläni haluaisi mennä asian takia.
Olisi kiva saada neuvoja ihmisiltä jotka kärsivät kyseisenlaisista oloista tai vastaavasta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, tiedän miten asia voi olla. Iteläni paniikihäiriö iski 1986. Olin jo kyllä sitä ennen erittäin masentunut. Meni 4 vuotta enenkuin uskalsin kertoa siitä kenellekään, hulluksi leimaamista, ihmisten pelkoa, yksinoloon käpertymistä jne.
jos haluat jutella tarkemmin, niin tässä email:
[email protected]
aka. Ville
moikka! Mulla on paniikkihäiriö ja tulee just samanlaisia oireita kun sulla.Kamalinta mitä vois tapahtua,on justiinsa tuo yleisellä paikalla oksentaminen.Olen käyny terapiassa muutaman kerran ja mielettömästi on auttanu.Nyt viikonloppuna olis reissailuja tiedossa kihlattuni kanssa ja sitä varten kävin pyytämässä diapameja omalta lääkäriltäni.saa nährä auttaako. :) tsemppiä sulle! ei tämä helppoa ole.