Onko tuo ihan normaalia että avovaimolla on jatkuvasti paha olo ja oksettaa ja hän on raskausviikolla 9 tai 10? Ensimmäinen raskaus. Joka päivä on hieman huono olo ja varmaan parin päivän välein oksentaa aivan älyttömänä, vaikka kaikki ois tullu jo pihalle niin silti oksettaa. Vähän pelottaa ettei kaikki oo kunnossa. Tällä viikolla neuvola ja ens viikolla lääkäriaika. Tuskaa katsoa vierestä kun toinen kärsii. Vaihtasin itselle tuon raskausajan tuskat jos se vaan olis mahdollista...
todella paha olo...
avomies26
4660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei hätiä, se menee usein tossa 13 viikon paikkeilla ohi :)
Joo, on ihan normaalia mutte todellakan kivaa. Itsekin odotan esikoistani, olen nyt 15. viikolla ja vähitellen alkaa pahoinvointi vähän helpottaa, vaikka vieläkin oksennan päivittäin. Mulla alkoi pahoinvointi ja oksentelu 6. viikolla ja on tosiaan jatkunut kaksi kuukautta. Tää on ollut ihan hirveää aikaa, olen ollut yhteensä yli kuukauden sairaslomalla ja siis vaan maannut kotona sohvalla tai sängyssä kun mitään en ole voinut tehdä. Mun mies oli kanssa aluksi tosi hermona, mutta eipä siitä mitään apua ole. Sitten hän hyväksyi asian (ei ollut vaihtoehtoja) ja yritti vaan tehdä kaikkensa mun puolestani. Hän siis on siivonnut, pessyt pyykit, käynyt kaupassa, hankkinut ruoat. Mitään noista en yksinkertaisesti olisi pystynyt tekemään, ja oli todella ihanaa kun asiat hoituivat omasta tilasta huolimatta. Tärkeää on siis, että sinä yrität pysyä reippaana. Jos mun olisi pitänyt kantaa huolta vielä miehen kestämisestä, olisin ollut ihan kuollut. Älä siis surkuttele, vaan toimi: hemmottele tyttöäsi ja tue häntä, kun oksettaminen alkaa itkettää ja väsyttää. Koittakaa pitää huumoria ja hyvää mieltä yllä kaikesta huolimatta. Se menee ohi. (Tiedän ettei ton kuuleminen juuri lämmitä, mutta muutakaan lohduttavaa ei ole.)
Tärkeää olisi, että tyttösi söisi ja joisi edes jotain, ihan mitä vaan mikä milloinkin alas menee ja edes vähän aikaa pysyy sisällä. Syömättömyys vaan pahentaa, eli heti jos jotain teke mieli niin sitä olisi hyvä saada. Mulla yhdessä vaiheessa aika hyväksi osottautui vesimeloni, josta sai edes vähän nestettä. Toinen mitä joskus otin oli jääpalat, se vesimääräkin usein meni. Sitten kun oksentaminen alkoi poltella mahaa niin, etten tahtonut voida seistä suorassa, aloin juoda maitoa, ja sitä menikin sitten ainakin litra päivässä. Närästyslääkkeet auttoi myös poltteluun.
Jos menee tosi pahaksi, lääkkeitä on saatavilla, tosin jotkut lääkärit niitä nihkeästi jakaa. Jos tyttösi laihtuu ja kuivuu, pitää mennä tiputukseen sairaalaan, siellä tilanne tasaantuu ainakin hetkeksi.
Voimaa teille, mä tiedän miten tuskallista toi on ja ihan kamalaa, kun tuntuu ettei se lopu ikinä, mutta kyllä se kuulemma loppuu! Ainakaan ette ole ainoita!
Moikka ja voimia sinulle ja äipälle. Itselläni alkoi huonot olot viikolla kuusi, ja todella makasin vaan sängyssä kun muuhun en kyennyt. Meillä on kolme muutakin lasta, joten mies oli aika tiukoilla, hänen täytyi hoitaa koti ja lapset ja minutkin siinä sivussa, heh. Oikeasti, siitä on nyt suurin apu, että palvelet tyttöystävääsi asioissa, joita hän haluaa ja ei jaksa itse tehdä. Muuta et oikeastaan voi. Lohduttaudu sillä, että olot helpottuu kyllä. Olen itse nyt viikolla 18, ja olo on hyvä. Meidän onneksemme olemme miehen kanssa yrittäjiä, ja pystyimme työt järkkäämään oman jaksamisen mukaan.
Hei pahoinvoiva äiti! Olisin kysellyt sulta että koska sun pahoinvointis meni ohi? Oliko edellisissä raskauksissa samanlaista? Musta oikeesti tuntuu että jos seuraavassa raskaudessa voin yhtä pahoin, niin lapsiluku jää sitten siihen.