Tällaista kun...

Hyvin kuvaat ominaisuuksiasi!

Tuttua on tapasi katsella maailmaa. Positiivisiakin puolia assin elämästä löytyy, vaikkei aina osaa panna niitä päälimmäisiksi.

Assin nuorekkuus on myöhemmällä iällä todella arvokasta. Turha hätäillä - kaikki kehittyy aikanaan, vaikka hitaammin kuin muilla.

Anna aikaa itsellesi! Välillä on hyvä päästä vähäksi aikaa omiin ympyröihin. Itselläni tämä on aamuhetki. Herään aikaisin ja voin olla omien harrastusteni parissa hetken. Päivä onkin sitten perheen pyörittämistä ja työn tekoa.

Perhe on arvokas asia. Ilman perhettä ei minulla olisi sosiaalisia suhteita. Työ tai opiskelu antaa minulle päivän rakenteen. Ilman selkeää aikataulua olisin hukassa ja pyörisin paikallani.

"Olisiko hyviä apuja näihin tilanteisiin? Miten voin edistää itseäni?"

Vastaus kysymykseesi löytyy kysymyksestäsi. Miksi koet, että sinulla ongelmia ja miksi haluat edistää itseäsi? Miksi etsit itsestäsi vikaa? Siinä on kysymyksiä, mitä voit miettiä.


"Olen henkisestikin parivuotta jäljessä ikäisiäni ja saatan monesti vahingossa käyttäytyä todella lapsellisesti. Olen nyt jo 19-vuotias. En tunne siltikään olevani vielä aikuinen."

Tuollain varmaan monikin assi kokee. Ainakin minusta tuntui vielä 19-vuotiaana, kuin olisin 13-vuotiaan kehitystasolla jollain tavalla. Toisella tavalla taas muita vanhempi.
Yksi asia, mikä aiheuttaa lapsellisuuden tunnetta varmaan etenkin tytöillä on, että monet murrosikäiset(kuten tietty aikuisetkin) omaavat sen verran paisuneen egon, että on valtava tarve näytellä aikuista ja vastuullista. Siinä samalla on sitten tarve korostaa muissa lapsellisuutta ja assi helposti ottaa todesta tällaisen käytöksen ja alkaa masokistisesti kuvitella oikeasti olevansa lapsellinen, vaikka todellisuudessa on vain sanattoman kasvojenkiillotuskilpailun uhri.

Tämän ketjun aloittaja nimimerkki norder kirjoitti vuonna 2008 nuoren elämänsä todellisuudesta hyvin tutulla tavalla, siis ei ehkä ns. normaalien ihmisten mielestä tutulla tavalla mutta AS-ihmisten mielestä hyvinkin tutulla.

"Ongelmia on sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ahdistun esimerkiksi asiakaspalvelutöistä ja uusista ihmisistä."

Ns. normaalien ihmisten mielestä juuri tuo kuormittuminen ja ahdistuminen sosiaalisesta kanssakäymisestä on outoa mutta asseille se on tuttuakin tutumpaa. AS-aivojen toiminta on juuri sellaista. Assin vahvuudet ovat aivan muualla kuin ns. normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä.

"Ymmärtämisessä on myös minulla vaikeuksia. Yksinkertaisiakin asioita minun on vaikea tajuta. En ole tyhmä, mutta muut tietysti pitävät minua sellaisena."

Hyvin moni assi huomaa mm. sen, että on vaikeuksia ymmärtää, miten virallisia kaavakkeita täytetään. Jo virastojen virkakieli on vaikeaa ymmärtää. Myös minulla on ollut elämäni varrella tuskittelua erilaisten pakollisten kaavakkeiden täyttämisessä. Onneksi olen pystynyt ylittämään pelkoni sanoa ääneen, jos en ymmärrä enkä osaa jotain. Olen oppinut hakeutumaan niiden ihmisten luo, jotka osaavat neuvoa. Heitä on löytynyt mm. virastojen asiakaspalveluista. Harvoin olen törmännyt siihen, että minua olisi pidetty tyhmänä. Jopa on ilahduttu siitä, että olen avoimesti kertonut aspergeristani ja vaikeudestani ymmärtää virkakieltä jms. Minua on neuvottu mielellään ja niin että olen lopulta ymmärtänyt. Usein ennen virastoon menoa olen ollut jopa raivona omalle "tyhmyydelleni" mutta yhtä usein olen sellaisen virastossa käynnin jälkeen ollut melkein itkettävän huojentunut.

"Olin kontaktissa keneen tahansa ihmiseen niin aina tuntuu että voisin käyttäytyä toisella tavalla. En olemalla hiljainen ja miettiä päässäni että mitähän sanoisin seuraavaksi? Teen tuota jatkuvasti."

Enemmistön ns. normaali käyttäytyminen ympäröi assia jatkuvasti. Ei kuitenkaan aivan koko ajan, sillä silloin, kun assi on yksin, AS:n monenlainen ongelmallisuus selvästi häviää lähes olemattomiin. AS:n ongelmallisuus tulee paljolti assin ulkopuolisesta maailmasta, siitä että ylivoimaisen enemmistön aivotoiminta on erilaista, odotukset ovat erilaisia, normaaliksi koettu käyttäytyminen on erilaista jne.

"Tuntuu, että tarvitsisin samanhenkisiä ihmisiä ympärilleni, jotka ymmärtäisivät paremmin."

Ritalin on sanonu suuren viisauden todetessaan: "Eiköhän asperger-oireyhtymän suurin ongelma ole se, ettei enemmistö ihmisistä pysty kokemaan empatiaa assia kohtaan." On yleistä, että assi syyttää itseään, vaikka perusongelman aiheuttaa se, että ylivoimainen enemmistö on ns. neurotyypillistä ja vain 1-2 prosenttia on assimaista. On tietenkin toiveajattelua kuvitella, että huomenna kaikki ihmiset olisivat muuttuneet samanhenkisiksi meidän AS-ihmisten kanssa ja ymmärtäisivät meitä paremmin. Erilaisuus on vain hyväksyttävä. Samankaltaisuuteen pyrkiminen
näissä synnynnäisissä neurobiologisissa tosiasioissa on ymmärtämättömyyttä - pyritään sitten samankaltaistamaan kaikki neurotyypillisiksi tai asseiksi.

Minun elämänkokemukseni on johtanut mm. sellaiseen tärkeään oivallukseen, että kaikissa neurobiologisissa aivotoiminnan muodoissa on löydettävissä myös hyviä puolia eli vahvuuksia.
Niitä on ns. neurotyypillisyydessä mutta niitä on myös assiudessa. Samanhenkisten tukihenkilöiden puutteessa assi joutuu itse etsimään ja löytämään oman itsensä parhaat puolet, ne vahvuudet, joiden avulla hänen on mahdollista pärjätä tässä ns. normaalien hallitsemassa maailmassa. Hyödyllisin, tärkein ja paras neuvo ainakin minulle olisi ollut jo varhain tämä: "Älä pyri muiden kaltaiseksi, vaan etsi oman itsesi parhaat puolet ja toteuta ne!"

Onko sulla joku pätemisen tarve tai muu vakava ongelma? Huomaat kai itsekin kirjoittelevasi kuukausikaupalla tänne yksinäsi. Ketään ei kiinnosta jauhaa vuositolkulla samoja asioita.

ps. taidat olla niin "voimaantunut" jo, että suurinta osaa lukijoista alkaa ärsyttää tämä voimaantumisesi taso siinä määrin, että siitä on pelkkää haittaa kaikille Asperger-henkilöille.

Joo samaa mieltä lopeta jo. Pätkän vertaa kiinnosta.