Onko masennuslääkkeiden popsimisessa mitään järkeä, jos masennuksella on selvä ulkopuolinen syy (ihmissuhteet, yksinäisyys, menneisyyden traumat, sopeutumisongelmat, aikuistumisen vaikeus ym.), eikä kyse ole ns. endogeenisestä masennuksesta? Masennuslääke ehkä helpottaa oloa, mutta ei korjaa asioita, jotka ylläpitää masennusta, eikä siten hoida masennusta loppupeleissä tippaakaan. Sitä on vain vähän vähemmän masentunut, mutta silti masentunut.
Hain apua noin puoli vuotta sitten kun en enään kestänyt tulehtuneista ihmissuhteista, yksinäisyydestä, lapsuuden traumoista ja yleisestä erilaisuudestani johtuvaa tuskaa, joka oli jo kauan ennen alkanut kasautumaan masennukseksi. Olen kuitenkin huomannut, että lääkäreillä ja psykiaatreilla ei ole aikomustakaan antaa käytännön neuvoja, joiden avulla voisin saada masennusta aiheuttavat tekijät kuriin. Aina vaan lääkkeitä ja lääkkeitä koristeltuna tyhjänpäiväisellä sanahelinällä.
"Eikö olo ole viime kerrasta parantunut? No nostetaan lääkeannostusta". Tämä tuntuu aina olevan heidän vastaus ongelmiini. Mitä varten he käyvät vuosia kouluja saadakseen psykiatrin paperit?
Hain apua noin puoli vuotta sitten kun en enään kestänyt tulehtuneista ihmissuhteista, yksinäisyydestä, lapsuuden traumoista ja yleisestä erilaisuudestani johtuvaa tuskaa, joka oli jo kauan ennen alkanut kasautumaan masennukseksi. Olen kuitenkin huomannut, että lääkäreillä ja psykiaatreilla ei ole aikomustakaan antaa käytännön neuvoja, joiden avulla voisin saada masennusta aiheuttavat tekijät kuriin. Aina vaan lääkkeitä ja lääkkeitä koristeltuna tyhjänpäiväisellä sanahelinällä.
"Eikö olo ole viime kerrasta parantunut? No nostetaan lääkeannostusta". Tämä tuntuu aina olevan heidän vastaus ongelmiini. Mitä varten he käyvät vuosia kouluja saadakseen psykiatrin paperit?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samaa minäkin olen miettinyt monesti. Sanoo vaikka psykiatrille että mua masentaa yksinäisyys niin se kirjoittaa reseptin. Ja jos vaikka olosuhteet on ihan paskat elämässä niin eikun lääkehuuruun vaan, kyllä kai se siitä. :/
Toi on ihan totta et täytyis selvittää niitä perimmäisiä asioita et miksi on masentunut, puhumalla ja miettimällä. Tosin masennuslääkkeet on mun nähdäkseni ihan hyvä juttu siinä mielessä, et se helpottaa oloa sen verran, että on edes teoriassa mahdollisuus jaksaa yrittää pohtia asioita ja ehkä siten myös toteuttaa parannusehdotuksia. Itselläni ainakin masennus oli siinä pisteessä ennen masennuslääkitystä, että itkin vaan kaiket päivät ilman selvää syytä. Tämä lamautti niin, etten jaksanut enää normaaleja pakollisia toimintoja kuten pyykin pesemistä ja tiskaamista. Itse olen kokenut että masennuslääkkeet ovat antaneet edes vähän toivoa, että pystyn ehkä joku päivä selviytymään tästä pirullisesta sairaudesta... Vaikka vielä on paljon tehtävää!! Mut mun tietääkseni masennuksessa aivoissa tapahtuu ihan biokemiallisia muutoksia, joita esim. SSRI-lääkkeet pyrkii normalisoimaan.
Mutta mutta jokainen päättää tietysti itse miten elämässään haluaa vaikeuksista selviytyä, eikä nämä tietenkään kaikille sovi. Lääkäreistä oon vähän samaa mieltä että aika helpostihan ne noita lääkkeitä vaan kouraan lykkää. Toisaalta eihän lääkäreiden "tehtäväkään" ole keskustella tunteja ongelmista. Se on sitten psykiatrien ja psykologien tehtävä. Siitä en sitten tiedäkkään miten he hommansa hoitavat.
Ei kaikille sovi kaikki keinot. Ehkä monia eri keinoja yhdistelemällä (keskustelu, liikunta, lääkkeet) voi päästä ainakin nopeammin tuloksiin? Enpä tiedä, tällänen mielipide mulla :-)
Kyllä ne taitavat monilla vain lievittää oireita ja ahdistusta. Esim. minulla ei vaikeuksiin liity mitään menetyksiä, joiden takia olisin depressiivinen. Pikemminkin elämäni on ollut aina vaikeaa pelkojen ja häpeän takia. Ongelmat kasautuivat ja ajauduin hyvin lähelle tuhoa. Lääkkeillä saadaan hieman puhtia ja vähemmän synkistelyä.
Haluaisin tavata usein psykiatriani, mutta ei heillä ole aikaa keskusteluihin. Uusia asiakkaita tulee ja entisten kanssa vain ollaan yhteyksissä lääkeasioissa ja työkyvyn tutkimisissa.
Sinun tulisi saada keskusteluapua ensisijaisesti. Ehkä lääkehoito voisi auttaa pahimman yli. Mutta en usko, että lääkkeet ratkaisevat. Eivät ainakaan minun kohdallani. Tarvitsisin hyväksyntää, onnistumisia ja itsearvostuksen kehitystä. Ja rakastavaa syliä meistä monet kaipaisivat, mutta mistä sitä yksinäinen ja estynyt saa?
Lääkkeillä hoidetaan sinut siihen kuntoon, että jaksaisit hoitaa itsesi ja asiat kuntoon (ihmissuhde, työ yms.). Lääkkeet ja terapia on hyvä yhdistelmä.
Samaa mieltä olen aika lailla edellisten kanssa.
Itsellänikin masennus johtuu ulkopuolisista syistä, mutta mukana on myös sisäisiä syitä, kuten itsensä arvostamisen puute ja pelko kasvaa aikuiseksi.
Lääkkeitä itse en kannattanut alunperin, mutta kun olin siinä pisteessä että itkin ja makasin vain, niin päätin kokeilla. Ja auttoi kyllä. Ja niiden myötä sain voimaa pohtia, mikä on pielessä myös ulkopuolisissa asioissa.
Voimia sinulle!