äiti tekee elämästä helvettiä

väsynyt_tähän

Mitä tehdä kun äitini arvostelee aivan kaikkea elämässäni? Kaverit, vaatteet, tekemiset, etenkin ulkonäkö ja luonteeni ovat äidille sairaalloisen tärkeitä, se arvostelee jatkuvasti sanoin ja katsein. Mikään ei ole ikinä tarpeeksi hyvää, en ole tarpeeksi nätti enkä suosittu. Tietysti olen aina ollutkin vähän tällainen friikkityttö, mutta ahdistaa kun oma äiti häpeää ja nalkuttaa kaikesta, varmaan siinä toivossa että muuttuisin jotenkin paremmaksi. Aiheesta on tapeltu meillä paljon, ja jos huomautan siitä niin äiti kiistää kaiken ja pyytää vielä anteeksi. Puolen minuutin päästä saan sitten taas kuulla että 'pitääkö se nyt tuommoisissa vaatteissa lähteä, eikö sulla oo mitään nätimpää'. Muutan kotoa syksyllä mutta pelkään tulevani hulluksi ennen sitä. Itsetunto on aina ollut huono ja nyt se on aivan pohjalla, äidin takia. Miten saan sen jättämään mun elämäni rauhaan?

278

73032

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • olla ?

      Minkähän ikäinen olet, sinä alkuperäinen kirjoittaja? Se tieto auttaisi suhteuttamaan tilannetta ja neuvoja.

      • mieltä

        Eli täys-ikäisenä päätetään elämästä. Ala-ikäisen äidin on velvollisuus huomauttaa.


      • nuori nainen
        mieltä kirjoitti:

        Eli täys-ikäisenä päätetään elämästä. Ala-ikäisen äidin on velvollisuus huomauttaa.

        Ihan samasta kärsitään.
        Olen pilannut elämäni. Koskaan en olisi saannut muuttaa pois kotoa. Kohta käytän huumeita.
        Plaaplaaplaa.

        Sulkee korvat sellaiselta.
        Vuosia samaa kestänyt. Ei tuo tuosta muuksi muutu.

        Omaa perhettään ei voi valita (meinaan omat vanhemmat ja sisarukset), mutta ystävät ja tommoset voi, joten kuuntele ennemin ystäviä kuin äiteetä.
        Äidit kuvittelevat aina tietävänsä kaikesta kaiken, tahtovat kontrolloida kaikkea ja tommosta (näin ainakin meillä).

        Voimia :)


      • Aikamies
        nuori nainen kirjoitti:

        Ihan samasta kärsitään.
        Olen pilannut elämäni. Koskaan en olisi saannut muuttaa pois kotoa. Kohta käytän huumeita.
        Plaaplaaplaa.

        Sulkee korvat sellaiselta.
        Vuosia samaa kestänyt. Ei tuo tuosta muuksi muutu.

        Omaa perhettään ei voi valita (meinaan omat vanhemmat ja sisarukset), mutta ystävät ja tommoset voi, joten kuuntele ennemin ystäviä kuin äiteetä.
        Äidit kuvittelevat aina tietävänsä kaikesta kaiken, tahtovat kontrolloida kaikkea ja tommosta (näin ainakin meillä).

        Voimia :)

        Minä en kuuntele yhtään arvostelua!
        Jos arvostelee, arvostelen takaisin. "napanuora" katkeaa 18vuotiaana viimeistään!!!

        Jos jotain tulee sanomaan, sanon pidä vaan omista asioistasi huolta, en minäkään sinun tapojasi ja elämääsi arvostele vaikken kaikesta pidäkään. Viisainta on pitää vaan mölyt mahassaan..

        Sanon että, pyydän kyllä neuvoa tai apua jos TARVITSEN..
        menikö jakeluun?

        se siitä.


      • NKakskytviis
        mieltä kirjoitti:

        Eli täys-ikäisenä päätetään elämästä. Ala-ikäisen äidin on velvollisuus huomauttaa.

        Monesta on kyllä jälkeen päin sanomaan miten inhottavia vanhemmat ovat, vaikkeivat he olisikaan muuta kuin huolehtineet ja kasvattaneet.. Ettekö te edes aikuisena kasva lapsuudesta ulos?
        Aikuisuus ja lasten teko on sitä että kannetaan vastuuta! Eikä se katkea yhtäkkiä, kun lapsi täyttää kuusitoista tai on täysi-ikäinen. Mutta sitä nyt on varmaankin vaikeaa käsittää, kun vanhemmat eivät enää nykyisin tunnu välittävän hedelmistään edes vuoden vanhoina.. Pennut juoksevat kaupoissa, kaduilla, lähiöissä, baareissa huutaen, toisiaan hiekkalapioilla hakaten ja kirkuen täyttä kurkkua, eivätkä tekijänsä hyssyttelyä tai liirumia puhuen parempaan mahda.
        Mieluummin minäkin kannan vastuuni valtiostani, enkä lisää veronmaksajien taakkaa tai huononna enenpää eläkemahdollisuuksiani, vaan pysyn LAPSETTOMANA ja sinkkuna vaikka halut(ja saanti) ovatkin kuin pupulla näin kevään korvalla..
        Pankoon paremmaksi ken pystyy..


      • uuuuuuuuuuuuu
        NKakskytviis kirjoitti:

        Monesta on kyllä jälkeen päin sanomaan miten inhottavia vanhemmat ovat, vaikkeivat he olisikaan muuta kuin huolehtineet ja kasvattaneet.. Ettekö te edes aikuisena kasva lapsuudesta ulos?
        Aikuisuus ja lasten teko on sitä että kannetaan vastuuta! Eikä se katkea yhtäkkiä, kun lapsi täyttää kuusitoista tai on täysi-ikäinen. Mutta sitä nyt on varmaankin vaikeaa käsittää, kun vanhemmat eivät enää nykyisin tunnu välittävän hedelmistään edes vuoden vanhoina.. Pennut juoksevat kaupoissa, kaduilla, lähiöissä, baareissa huutaen, toisiaan hiekkalapioilla hakaten ja kirkuen täyttä kurkkua, eivätkä tekijänsä hyssyttelyä tai liirumia puhuen parempaan mahda.
        Mieluummin minäkin kannan vastuuni valtiostani, enkä lisää veronmaksajien taakkaa tai huononna enenpää eläkemahdollisuuksiani, vaan pysyn LAPSETTOMANA ja sinkkuna vaikka halut(ja saanti) ovatkin kuin pupulla näin kevään korvalla..
        Pankoon paremmaksi ken pystyy..

        No sehän on eri asia, jos lapselle pitää kuria ja opettaa kunnioittamaan toisia ihmisiä ja itseään.
        Se että puutttu ja häpäisee lasta tämän vaatevalinnoista, kavereista...
        ei ole sitä.
        Meissä äideissä on ihan tosissaan pahuutta, jota me jatkamme omiin lapsiimme.
        Rakkaus ja rajat kuuluvat lapselle, jotta hän tietää että hänestä välitetään.
        Jos ollaan välinpitämättömiä ja häväistään niin siitä seuraa välirikkoja ja lukemattomia murheita elämän tielllä, sen kai voi jokainen henkisiin kärsimyksiinsä apua hakenut tunnustaa.
        Jos ei ole lapsia ei tiedä mitä se on ja miten vaikeaa on itse kasvaa, jos ei ole saanut eväitä omilta vanhemmilta, ja sitten yrittää siinä olla ihminen omalle lapselleen.
        Mutta tämän alkuperäinen kysyjä kertoi äidistään joka oli paha hänelle, ei siinä ollut mitään kirjastossa huutajia. Mikähän niilläkin on niillä lapsilla jotka vielä huutavat, minut piskattiin niin mykäksi, että vasta aikuisena olen puhunut kaikesta siitä kärsimyksestä jota nämä ihmiset lapsuudessa aiheuttivat. Tie on ollut pitkä, voin sanoa.


      • laarumi
        NKakskytviis kirjoitti:

        Monesta on kyllä jälkeen päin sanomaan miten inhottavia vanhemmat ovat, vaikkeivat he olisikaan muuta kuin huolehtineet ja kasvattaneet.. Ettekö te edes aikuisena kasva lapsuudesta ulos?
        Aikuisuus ja lasten teko on sitä että kannetaan vastuuta! Eikä se katkea yhtäkkiä, kun lapsi täyttää kuusitoista tai on täysi-ikäinen. Mutta sitä nyt on varmaankin vaikeaa käsittää, kun vanhemmat eivät enää nykyisin tunnu välittävän hedelmistään edes vuoden vanhoina.. Pennut juoksevat kaupoissa, kaduilla, lähiöissä, baareissa huutaen, toisiaan hiekkalapioilla hakaten ja kirkuen täyttä kurkkua, eivätkä tekijänsä hyssyttelyä tai liirumia puhuen parempaan mahda.
        Mieluummin minäkin kannan vastuuni valtiostani, enkä lisää veronmaksajien taakkaa tai huononna enenpää eläkemahdollisuuksiani, vaan pysyn LAPSETTOMANA ja sinkkuna vaikka halut(ja saanti) ovatkin kuin pupulla näin kevään korvalla..
        Pankoon paremmaksi ken pystyy..

        Tahtoo vaan nykyään olla niin, ettei lapseen saa juurikaan koskea, koska mikäli lapsi ei siitä pidä, se on lapseen kohdistuvaa väkivaltaa. Tai jos moitit, niin se on sitten henkistä väkivaltaa. Molemmat ovat nykyisen lainsäädännön rajoissa rangaistavia tekoja, joten siinä on monilla vanhemmilla ja kasvattajilla keinot vähissä.

        Ja kyllä minä sitä mieltä olen, että niiden rajojen merkityksen tajuaa vasta myöhemmällä iällä, ja on jopa mahdollisesti niistä kiitollinen. Viimeistään siinä vaiheessa kun on omia lapsia.

        Kyllähän sen nyt jokainen peilistä katsomalla tajuaa, provosoiko ulkonäöllään vanhempiaan nalkuttamaan. Esimerkiksi oma äitini ei hyväksynyt liian paljastavia vaatteita tai tatuointeja. Lävistykset perusteli Suomen ilmasto-olosuhteilla epäkäytännöllisiksi. Oikeassa hän taisi ollakin, vaikka sillä hetkellä se ei siltä tuntunutkaan. "Kun kavereillakin on". Kun taas kaverini sai -20 pakkasella lähteä minihameessa, ja monesti hän kintut punaisena palelikin, mutta ei vain voinut tunnustaa palelevansa. Arvatkaas, kenellä on reumatismi ja kenellä ei? Eikä tullut otettua sitä tatuointia, jota kyllä todellakin olisin katunut nyt. Ja tämä tosiaan ei koske kaikkia, näin kävi vain minulle.


      • Eräs lukija
        laarumi kirjoitti:

        Tahtoo vaan nykyään olla niin, ettei lapseen saa juurikaan koskea, koska mikäli lapsi ei siitä pidä, se on lapseen kohdistuvaa väkivaltaa. Tai jos moitit, niin se on sitten henkistä väkivaltaa. Molemmat ovat nykyisen lainsäädännön rajoissa rangaistavia tekoja, joten siinä on monilla vanhemmilla ja kasvattajilla keinot vähissä.

        Ja kyllä minä sitä mieltä olen, että niiden rajojen merkityksen tajuaa vasta myöhemmällä iällä, ja on jopa mahdollisesti niistä kiitollinen. Viimeistään siinä vaiheessa kun on omia lapsia.

        Kyllähän sen nyt jokainen peilistä katsomalla tajuaa, provosoiko ulkonäöllään vanhempiaan nalkuttamaan. Esimerkiksi oma äitini ei hyväksynyt liian paljastavia vaatteita tai tatuointeja. Lävistykset perusteli Suomen ilmasto-olosuhteilla epäkäytännöllisiksi. Oikeassa hän taisi ollakin, vaikka sillä hetkellä se ei siltä tuntunutkaan. "Kun kavereillakin on". Kun taas kaverini sai -20 pakkasella lähteä minihameessa, ja monesti hän kintut punaisena palelikin, mutta ei vain voinut tunnustaa palelevansa. Arvatkaas, kenellä on reumatismi ja kenellä ei? Eikä tullut otettua sitä tatuointia, jota kyllä todellakin olisin katunut nyt. Ja tämä tosiaan ei koske kaikkia, näin kävi vain minulle.

        "Ja tämä tosiaan ei koske kaikkia, näin kävi vain minulle."

        Hyvä että mainitsit tuon edes lopussa, sillä rajojen asettaminen ja henkinen väkivalta eivät todellakaan ole synonyymejä. Sitä vain tuntuu olevan niiden joilla on ollut "hyvät" vanhemmat niin kovin vaikea käsittää, että kaikkialla se ei välttämättä olekaan niin. Tuo on vaarallinen asenne, sillä mikäli jossain on ihan oikeasti vakavia ongelmia (kuten mm. aikoinaan meillä) ja nuori saattaa pelätä muutenkin hakea ulkopuolista apua, jos hän kaiken lisäksi saa naurua ja vähättelyä ja "vanhempasi ovat oikeassa, olet vain liian tyhmä tajuamaan, niin se kato oli meilläki!" liirumlaarumia, se apu jää hakematta (kuten mm. kohdallani). Nimim. nuori aikuinen jolla ei aikoinaan käynyt mielessäkään koskaan juosta minihame päällä pakkasella, tai no minihame päällä muutenkaan, tai hankkia lävistyksiä ja sitä rataa... olisi silti halunnut lämpimän kodin, ilman alkoholia ja henkistä väkivaltaa.


      • Samanlaista joskus kuullut
        nuori nainen kirjoitti:

        Ihan samasta kärsitään.
        Olen pilannut elämäni. Koskaan en olisi saannut muuttaa pois kotoa. Kohta käytän huumeita.
        Plaaplaaplaa.

        Sulkee korvat sellaiselta.
        Vuosia samaa kestänyt. Ei tuo tuosta muuksi muutu.

        Omaa perhettään ei voi valita (meinaan omat vanhemmat ja sisarukset), mutta ystävät ja tommoset voi, joten kuuntele ennemin ystäviä kuin äiteetä.
        Äidit kuvittelevat aina tietävänsä kaikesta kaiken, tahtovat kontrolloida kaikkea ja tommosta (näin ainakin meillä).

        Voimia :)

        Oletko miettinyt yhtään, että äitisi voi puhua asiaa?

        Friikkityttö - käytin tuota sanaa itsestäni myös teiniaikoina. Goottityttö, peikkotyttö, metallisti. Ehkä viimeinen osuu minuun parhaiten, en koskaan tykännyt pörröttää hiuksia peikkotyttöjen tyyliin tai käyttää mekkoja, pitkiä kynsiä ja mustia kalmameikkejä kuten gootit. Viihdyin enemmän nahkatakissa, mustissa farkuissa, löysässä paidassa ja lompakkoketjussa.

        Kun katsoo, millaisia ihmisiä kaupungilla liikkuu, kyllä itsekin lastani kärvistäisin jos kulkisi sellaisena. Minihameita, meikit kuin kuolleella zombilla, niittiä ja nahkaa enemmän kuin jaksaa kantaa. Osa pörrötytöistä ja mustista meikeistä näyttävät ihan huorilta. Samoin nämä, jotka kulkevat viimeiset merkkivaatteet päällä korkkareissa ja minihameissa.

        Mieti mitä ihmiset ajattelevat sinusta - voiko tulla tuohon huorakastiin esimerkiksi? Tai näytätkö narkkarilta kalpeine ihoine, punertavine silmine? Revityt housut, rahaton, köyhä, perheessä kaikki huonosti?

        Hyvin paljon ihmiset alkavat miettiä, mitä vikaa perheessä on, jos lapsi näyttää siltä, että vaatteet on kuluneet ja meikit levinneet kuin itkun jäljiltä. Kysytään, mitä vanhemmat ovat tehneet?

        Oma äitini lopetti valitukset ja ehdotukset (tosin muutinkin kotoa heti yläasteen jälkeen) kun en enää meikannut sillä lailla kuin ennen, niitit (esim. panta) ei näkynyt enää kuvioissa ja paidatkin alkoivat välillä olla suht. normaaleita, ihoa enemmän myötäileviä ns. "tyttöjen" paitoja. Ehkä edelleenkin näiden vuosian jälkeen pukeudun tummaan, mutta ihan jo työnkin puolesta. Tummassa kun painoväri ei paljoa näy.

        Mutta kannattaa itse miettiä, mitä ajattelee niistä nuorista joita tulee kadulla vastaan ja katsotaan pitkin nokkaa - mitä muut ajattelee silloin sinusta.


      • sitten aikamies
        Aikamies kirjoitti:

        Minä en kuuntele yhtään arvostelua!
        Jos arvostelee, arvostelen takaisin. "napanuora" katkeaa 18vuotiaana viimeistään!!!

        Jos jotain tulee sanomaan, sanon pidä vaan omista asioistasi huolta, en minäkään sinun tapojasi ja elämääsi arvostele vaikken kaikesta pidäkään. Viisainta on pitää vaan mölyt mahassaan..

        Sanon että, pyydän kyllä neuvoa tai apua jos TARVITSEN..
        menikö jakeluun?

        se siitä.

        vanhempien kukkaronnyörit sulkeutuvat myös silloin kun täytät 18v !
        Vanhemmat saavat sanoa sinulle : "pidä vaan omista asioistasi huolta,
        menikö jakeluun?

        se siitä. "


      • her mes
        Eräs lukija kirjoitti:

        "Ja tämä tosiaan ei koske kaikkia, näin kävi vain minulle."

        Hyvä että mainitsit tuon edes lopussa, sillä rajojen asettaminen ja henkinen väkivalta eivät todellakaan ole synonyymejä. Sitä vain tuntuu olevan niiden joilla on ollut "hyvät" vanhemmat niin kovin vaikea käsittää, että kaikkialla se ei välttämättä olekaan niin. Tuo on vaarallinen asenne, sillä mikäli jossain on ihan oikeasti vakavia ongelmia (kuten mm. aikoinaan meillä) ja nuori saattaa pelätä muutenkin hakea ulkopuolista apua, jos hän kaiken lisäksi saa naurua ja vähättelyä ja "vanhempasi ovat oikeassa, olet vain liian tyhmä tajuamaan, niin se kato oli meilläki!" liirumlaarumia, se apu jää hakematta (kuten mm. kohdallani). Nimim. nuori aikuinen jolla ei aikoinaan käynyt mielessäkään koskaan juosta minihame päällä pakkasella, tai no minihame päällä muutenkaan, tai hankkia lävistyksiä ja sitä rataa... olisi silti halunnut lämpimän kodin, ilman alkoholia ja henkistä väkivaltaa.

        minulla oli kaikki hyvin lapsena. oli ruokaa, vaatetta, tekemistä, rajat oli mutta myös vapautta.
        silti elin kuin helvetissä koska vanhempani eivät ymmärtäneet erityispiirteitäni enkä lapsena oikein tajunnut mistä on kyse.vanhempani ja sisarukseni ovat luoteeltaan, maultaan yms niin eri maailmasta ettei minulla ole ollut minkäänlaista kommunikaatiota perheeni kanssa sen jälkeen kun täytin 14.
        surullista on että kukaan heistä ei vieläkään ole tajunnut asiaa.
        käytännössä tilanne oli kuitenkin se että vietin lapsuuteni eräänlaisella sotatantereella tai miinakentällä.
        minulla ei oikeastaan ollut kotia, vain paikka jossa kävin nukkumassa ja syömässä ja jota yritin välttää jos se oli fyysisesti mahdollista.
        kotona olin tyytyväinen jos minut jätettiin rauhaan, pahinta oli että minut passitettiin jonkun serkun luo kavereita saamaan tai jonnekin seurakunnan leirille jossa sitten piti yrittää teeskennellä sen aikaa kunnes pääsi pois.


      • Niimpä niin...
        nuori nainen kirjoitti:

        Ihan samasta kärsitään.
        Olen pilannut elämäni. Koskaan en olisi saannut muuttaa pois kotoa. Kohta käytän huumeita.
        Plaaplaaplaa.

        Sulkee korvat sellaiselta.
        Vuosia samaa kestänyt. Ei tuo tuosta muuksi muutu.

        Omaa perhettään ei voi valita (meinaan omat vanhemmat ja sisarukset), mutta ystävät ja tommoset voi, joten kuuntele ennemin ystäviä kuin äiteetä.
        Äidit kuvittelevat aina tietävänsä kaikesta kaiken, tahtovat kontrolloida kaikkea ja tommosta (näin ainakin meillä).

        Voimia :)

        No joo, ehkä olis hyvä välillä katsoa itsekkin peiliin siellä. Jokaisella on omat vikansa, niin myös näillä lapsilla kokemattomuuttaan. Ehkä ne syyt on siellä myös...ei se äitinä oleminen niin yksinkertaista ole. Vois ehkä keskustella mitä se äiti oikeasti tarkoittaa ja haluaa ?


    • ..................

      taitaa äitisi elää sinun elämääsi oman elänsä kustannuksella. Tottakai sinulla on oikeus pukeutua niin kuin haluat. Äidilläsi on erilainen maku, mutta hän tekee väärin tyrkyttäessään sitä sinulle. Pidä pintasi ja elä niin kuin haluat.

      • höhhhööö

        Kotona asutaan vanhempien ehdoilla, varsinkin jos kulukorvaukset tulee vielä mutsin pussista.(PISTE)Etkä sää tiedä nalkutuksesta mitään jos toi on sitä. Liian vähän oot saanu selkääs.


      • gaktus
        höhhhööö kirjoitti:

        Kotona asutaan vanhempien ehdoilla, varsinkin jos kulukorvaukset tulee vielä mutsin pussista.(PISTE)Etkä sää tiedä nalkutuksesta mitään jos toi on sitä. Liian vähän oot saanu selkääs.

        Just tällaset ihmiset ärsyttää minua kuin edellä oleva. Pidä pintas monesti henkinenväkivalta on sitä pahinta ja satuttavinta. päälle parikymppinen kaverini on käynyt jo pidemmän aikaa kun hänen äitinsä oli juuri saman tyylinen: vika oli tyttäressään, hän ei ollut koskaan tarpeeksi kaunis tai tarpeeksi fiksu, muiden lapset aina parempia. Muissa aina vika. Tosin hän kärsi narsismista ja maanis-depressiasta (äiti siis), jotka ilmeni perhettä kohtaan juuri tällä tavoin. Älä anna tilannetta päästä niin pahaksi. KAverini ei ole nähnyt äitiään melkein kahteen vuoteen...

        Äidit ei ikinä tule hyväksymään murkkuikäisten lastensa tyyliä se on vain tosi asia. Ei varsinkaan jos tyyli ei ole massavirtaa. Monilla kuitenkin tilanne rauhottuu kotoa pois muuton myötä. Ei äitisi pahaa tarkoita huolehtii vain. Sitten kun muutat pois kotoa kannattaa alkusi otta reippaasti etäisyyttä eikä käydä joka viikko edes äitisi luona tai päin vastoin. Näytä että hänen ei tarvitse puuttua asioihin ja osaat kyllä. Olet jo iso tyttö. Samalla saat asioihin etäisyyttä ja alat ymmärtämään kummallisella tavalla enemmän äitiäsi. Ainakin puol vuotta kannattaa ottaa etäisyyttä. Turha kenenkään siihen sanoa. mitään.

        Meillä oli kotoa muuttaessa äiotini kanssa vaikeat välit. Ei varsinaisesti mitään riitaa mutta kumminkin. Nykyään välit on paljon paremmat ja osataan käsitellä toisiamme paljon paremmin ja antaa tilaa... ei ne äidit täydellisiä ole. ihmisiä vaan, jotka yrittää parhaansa.


      • asuukin
        höhhhööö kirjoitti:

        Kotona asutaan vanhempien ehdoilla, varsinkin jos kulukorvaukset tulee vielä mutsin pussista.(PISTE)Etkä sää tiedä nalkutuksesta mitään jos toi on sitä. Liian vähän oot saanu selkääs.

        kotona ja vanhempien ehdoilla. ei tarkoita sitä että vanhemmat alistaa ja nöyryyttää lastaan. Tietyt säännöt on oltava mutta liika on liikaa...Itseläni asuu kotona 19 v tyttö vielä. Säännöt on että ilmoittaa mihin lähtee milloin tulee mutta muuten vastuussa itsestään ja tekemisistään...Itse tienää rahat ja hankkii vaatteensa...mitä niihin silloin puuttumaan..


    • oppeliini

      Kysyppä lainata hänen puseroa ja hamettaan seuraavalla kerralla. Laita hakaneulalla kiinni jos vyötärö on liian iso.
      Puserothan taas voisvatkin roikkua.

      Seuraavaksi kirpputorille ja parilla eurolla hankit samantyylisen sinulle sopivan hameen ja puseron.
      Käytä näitä aina kotoa lähtiessäsi ja omat vaatteet reppuun ( t-paita ja hame tai shortsit eivat vie paljon tilaa) jotka vaihdat kulman takana.

      Tuo on pienen pieni petkutus mutta synneistä yksi niitä pienimpiä - vain vähentääksesi äitisi negatiivista suun pieksäntää.

      • tee kuten edellä

        sanotaan!!!! Sinulla on oikeus olla juuri sellainen kuin haluat, eikä äidilläsi ole siihen sanomista niin kauan, kun kuitenkin hoidat asiasi muuten kunnolla. Pukeudu, niin kuin parhaaksi näet ja anna äitisi naputtaa ja nalkuttaa. Omapahan on ongelmansa, jos häntä ei sinun vaatteesi ja ystäväsi satu miellyttämään. Tämä on sinun elämäsi eikä äitisi!!!


      • gaktus
        tee kuten edellä kirjoitti:

        sanotaan!!!! Sinulla on oikeus olla juuri sellainen kuin haluat, eikä äidilläsi ole siihen sanomista niin kauan, kun kuitenkin hoidat asiasi muuten kunnolla. Pukeudu, niin kuin parhaaksi näet ja anna äitisi naputtaa ja nalkuttaa. Omapahan on ongelmansa, jos häntä ei sinun vaatteesi ja ystäväsi satu miellyttämään. Tämä on sinun elämäsi eikä äitisi!!!

        juu samaa mieltä. älä ala teeskenteleen missään nimessä mitään muuta kuin olet. olet juuri hyvä sellaisena


    • minullakin

      Minun äitini on aina ollut hanakka arvostelemaan ulkonäköäni, eritoten pukeutumistani. Minua loukkaa kun hän puuttuu:

      - pukeutumistyyliini (En ole koskaan ollut jakkupuku-ihminen, kuten äitini, joka käyttää aina myös korkokantakenkiä. En myöskään osaa pitää hameita/mekkoja kuin äärimmäisissä juhlatilanteissa. Tunnen oloni kotoisaksi rennossa farkku/tennarityylissä)

      - kampaukseeni (milloin on liian pitkät tai lyhyet tai suorat tai pöyheät hiukset...)

      - rahankäyttööni (Hänen mielestään on turhaa/itsekästä reissata ulkomailla niin usein kuin mieheni kanssa käymme. Ne rahat pitäisi käyttää mieluummin sisustamiseen, vaatteisiin, siskonpoikaan jne.)

      - vapaaehtoiseen lapsettomuuteemme

      - "kylläpä näytät kalpealta" (Hän on itse kova ottamaan aurinkoa ja kävivät Espanjassakin aurinkolomalla. Kyllä siinä rinnalla muut näyttääkin kalpealta keskellä Suomen talvea...)

      - "olet liian laiha" (Olen ollut AINA pienikokoinen ja hentorakenteinen, ihan syntymästäni saakka. Luulisi äidin sen muistavan!)

      Olen sanonut hänelle monta kertaa sievästi, että en pidä siitä kun hän arvostelee ulkonäköäni, ja aina vielä negatiiviseen sävyyn. Asiasta on aikoinaan tapeltu railakkaastikin, ja aina vähäksi aikaa hän malttoikin laittaa suunsa suppuun. Nykyään en enää jaksa välittää arvosteluista, annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joskus aviomieheni alkaa puolustelemaan minua, häntäkin ottaa suunnattomasti päähän äitini käytös.

      Tiedän, että äitini kyllä välittää minusta, ja ehkä tuo on hänen tapansa osoittaa rakkauttaan, mutta silti rrrrrrrrrraivostuttaa!!!!!!

      Olen siis jo aikuinen nainen, yli 3-kymppinen, eli omasta mielestäni en mikään pikkutyttö enää :)

      • zigi

        Tää on tuttua mullekin: mun äidillä oli syvä naisviha ja se tietty kohdistui minuun, ainoaan tyttäreen.
        Mä kirjoitin tonne edemmäs tätä linkkiä että Oiva Paloheimon kirjassa Suomalaisen lapsuuden haavat ja sitten se toinen jäljempi kirja kertoo juuri tästä asiasta.
        "äiti on suurin vihollisesi" jos hän käyttäytyy näin tuhoavasti. Lue niin voit sanoa että juuri näin on minullakin.


      • eus.

        "Olen siis jo aikuinen nainen, yli 3-kymppinen, eli omasta mielestäni en mikään pikkutyttö enää :)"


        aikuinen, ehkä et kuin muutamissa asioissa,
        osaat tehdä töitä ja on hieno toimentulo, se on vain yksi pieni elämän osa-alue.
        luulet vain kuten minäkin.

        Kun 40v täytimme ja 3 2 lasta oli lukion kautta saatu jatko-opinnoille vasta oli aika ajatella, kuinka tyhmiä ja ajattelemattomia olimme koko nuoruuden.

        harvoin joku on viisas kolmekymppisenä, koska se elämä on aivan ainutkertaista,
        tuskin missään muussakaan asiassa olet ollut syntymä viisas,
        kaikki asiat pitää oppia ja opetella.


      • Marttia...
        zigi kirjoitti:

        Tää on tuttua mullekin: mun äidillä oli syvä naisviha ja se tietty kohdistui minuun, ainoaan tyttäreen.
        Mä kirjoitin tonne edemmäs tätä linkkiä että Oiva Paloheimon kirjassa Suomalaisen lapsuuden haavat ja sitten se toinen jäljempi kirja kertoo juuri tästä asiasta.
        "äiti on suurin vihollisesi" jos hän käyttäytyy näin tuhoavasti. Lue niin voit sanoa että juuri näin on minullakin.

        MARTTI Paloheimo

        Kotikasvatuksen peruskysymyksiä, 1954
        Kotivammaiset, eli, "Miten sinua kohdeltiin lapsena?", 2. täyd. ja parann. p., 1992
        Kotivammaisuuden synty, 1999
        Suomalaisen lapsuuden haavat miten sinua kohdeltiin 1997
        Varhaislapsuuden merkitys persoonallisuudelle, 1955


      • Äiditön

        Onnea Äitienpäivänä.


      • ASIAN VIERESTÄ
        eus. kirjoitti:

        "Olen siis jo aikuinen nainen, yli 3-kymppinen, eli omasta mielestäni en mikään pikkutyttö enää :)"


        aikuinen, ehkä et kuin muutamissa asioissa,
        osaat tehdä töitä ja on hieno toimentulo, se on vain yksi pieni elämän osa-alue.
        luulet vain kuten minäkin.

        Kun 40v täytimme ja 3 2 lasta oli lukion kautta saatu jatko-opinnoille vasta oli aika ajatella, kuinka tyhmiä ja ajattelemattomia olimme koko nuoruuden.

        harvoin joku on viisas kolmekymppisenä, koska se elämä on aivan ainutkertaista,
        tuskin missään muussakaan asiassa olet ollut syntymä viisas,
        kaikki asiat pitää oppia ja opetella.

        Sinulla elämä varmaan ollut vain ruusuilla tanssimista. Et todellakaan ymmärrä, mitä on olla ÄIDIN tossun alla. 48 vuotias "lapsi" ja yhä haukuttu ja ahdistettu nurkkaan äitdin puolesta. En osaa tehdä mitään oikein ja kaikki kaverini ovat juoppoja, h... ja eronneita tai karanneita. Mikää asia, mitä teen ei ole oikein. Saman läksytyksen saa 76 vuotias isäni. Yli 30 vuotta kärsinyt!!


      • MENEE
        Äiditön kirjoitti:

        Onnea Äitienpäivänä.

        No mehän ei voida mitään jos olet menettänyt äitisi. Mutta ehkä niitä voidaan auttaa, joilla on tyranni äiti nk. tässä tapauksessa näkyy olevan.


      • Eeqil
        ASIAN VIERESTÄ kirjoitti:

        Sinulla elämä varmaan ollut vain ruusuilla tanssimista. Et todellakaan ymmärrä, mitä on olla ÄIDIN tossun alla. 48 vuotias "lapsi" ja yhä haukuttu ja ahdistettu nurkkaan äitdin puolesta. En osaa tehdä mitään oikein ja kaikki kaverini ovat juoppoja, h... ja eronneita tai karanneita. Mikää asia, mitä teen ei ole oikein. Saman läksytyksen saa 76 vuotias isäni. Yli 30 vuotta kärsinyt!!

        Äidin tossun alta pääsee myös pois edellyttäen että ensinnäkin tajuaa tilanteen vakavuuden ja on henkisesti tarpeeksi vahva tekemään itsenäisiä ratkaisuja ja ottamaan pesäeroa. Itselläni myös voimakastahtoinen äiti joka ymmärsi vasta välien totaalisen poikkimenon jälkeen oman paikkansa. Minusta on tosin tullut tämän myötä kylmä ihminen mutta kaikilla ei ole ruusuista lapsuutta tai lämmintä kotia. Elämä on.

        Haukkuvat ja hadasmieliset ihmiset ovat henkisesti sairaita ja levittävät sairauttaan kuin ruttoa ympärilleen. Pyrkikää käyttämään omia hoksottimianne jos ette ole riippuvaisia äideistänne!!!


      • zigi
        Marttia... kirjoitti:

        MARTTI Paloheimo

        Kotikasvatuksen peruskysymyksiä, 1954
        Kotivammaiset, eli, "Miten sinua kohdeltiin lapsena?", 2. täyd. ja parann. p., 1992
        Kotivammaisuuden synty, 1999
        Suomalaisen lapsuuden haavat miten sinua kohdeltiin 1997
        Varhaislapsuuden merkitys persoonallisuudelle, 1955

        Hyvät naurut sait aikaan, kun itse kirjoitin tuon kirjan ja tekijän ulkomuistista, kun olin kirjastossa sitä katsellut ja lukenut.
        Nyt hain sen ja voi että mä nauroin itelleni että olin väärän nimen laittanut.
        Kiitos että korjasit, jos muutkin huomaa tämän oikaisusi.


      • äidiltäsi sanottu

        että käytät liikaa rahaa matkustamiseen ja hän itse käy Espanjassa aurinkolomalla ja kauhistelee sinun kalpeuttasi :D


      • suku on pahin

        Olipa kuka tahansa moukka, ei kannata olla tekemisissä. Jos äiti tai muu sukulainen on riesa, niin älä vastaa puhelimeen, sähköpostiosoitteensa pidstä roskapostilistalle jne. Alussa voi tehdä tiukkaa, mutta muutaman kuukauden kuluttua alkaa uskoa.


      • vaan sairaus

        Itte tossa samassa paskassa ollut koko ikäni ja 30 raja puhkastu.

        Äitini vaan oli kontrollin ja petoksen mestari...esimerkiksi seuraavaksi 35 täyttävä veljeni asuu hänen takapihallaan vaimonsa kanssa, ei konkreettisesti mutta melkein.

        Meikäläinen asuu sinkkuna 70 neliön kaksiossa keskutassa joka pitäisi vielä ostaa heiltä pois.
        Rahani ovat kaikki äitini tileillä koska sukumme omaisuus on säätiöity.
        En tiedä kuinka tuonkin kikkaili aikanaa, vain hänen maailmankatsomuksensa ja arvonsa ovat
        hyväksyttävissä elämässä.

        Olen koittanut tietämättäni taistella tuota paskaa vastaan koko ikäni,
        mistää välittämisestä ei ole kyse vaan kontrollista mikä on tyypillistä maanidebresiivisyydessä
        tai narsismissa...tai sekä että. Pidin aina isääni huonona ihmesenä,
        mutta tajuan vasta nyt hänen eläneen tuon hullun käskyvallan alla.

        Jos haluan lukea eli käydä vielä kouluja löytyy siihen heti mielipide jos haluan vaikka
        käydä kusella teen senkin väärin...varmaan nukunkin väärin.
        Ja voin kertoa, että tämä helvetti loppuu joko sitten kun sen lopetan!!!
        Tarkoittaa täydellistä eristäytymistä ja hyvästelyjä ja tapaamisisa noin 1-4 kertaa vuodessa,
        tai sitten kun saan lapioida 2 metriä maata äitini päälle ja laittaa kiven painoksi.

        Mielisairautta ja välittämistä ei koskaan pitäisi sotkea.
        Hyvänä esimerkkinä kontrollista on elämäni ensimmäinen etelän matka 29 vuotiaana.
        Nyt olen käynyt joka vuosi. Ja kaikki tämä siksi, etten päässyt reilaamaan 16 vuotiaana.
        Silloin on helppo kieltää kun on koko elämänsä itse mennyt vapaasti.
        Voin kertoa, että puhepostini oli muuten silloin täynnä kun tulin vajaan viikon reissusta ekaa kertaa, puhelin oli kiinni koko matkan ajan.

        Nyt olen harkinnut koulun aloittamista ja onnelisen elämän peruspilari näyttää
        olevan ikävä kyllä että "Älä kerro äidille"!!!!!!!!!!!

        En voi puhua linjasta, en siitä missä ja koska... Tuolla hullulla on tuttavia joka
        helvetin paikassa ja näin ollen en voi edes toisella paikkakunalla asuessani
        hakea uutta vuokra auntoa julkisesti vaan senkin teen salassa.

        Ensin siirrän ne rahat joihin minulla on hallintaoikeus uudelle tilille ja sen
        jälkeen nostan kytkintä. Kun kontrollifriikki äitini syöksyy tänne,
        niin täällä ole kuin avaimet pöydällä... pitäköö rahansa!

        Emme elä enään 1970 lukua jolloin asiat tehtii toisin,
        sen mallin kopioiminen vuoteen 2011 on täysin mahdottomuus... perhesuunnitelu etc.
        Asiat olivat silloin toisin itseasiassa kaikki mitä äitini tietää normaalista
        on nykyään toisin.

        Mielumin kuolen seisten kun elän polvillani enään ikinä.
        Stemppiä äiteen kanssa omani joudun potkimaan vittuun,
        että pääsen joskus elämässä edes siivoojaksi. Mutta rauhan saan vasta
        kun toi ämmä on vainaa =(


    • lopu koskaan

      Ei, vaikka et kertoisi hänelle mitään itsestäsi saatikka näyttäytyisit.

    • olla

      Meillä on käynyt ihanasti. Arvosteleva äitini on alkanut ymmärtää minua - vai minäkö häntä, ehkä molemmat toisiamme.
      Enää ei tule sanottua pahasti. Olemme kasvaneet ystäviksi hankalan alun jälkeen. Itse olen nyt noin kolmenkymmenen ikäinen.

      Toivottavasti´tekin löydätte rakkauden ja ymmärryksen! Tämä tuntuu ihanalta.

      • zigi

        On varmaan jos ei joudu myymään itseään, niinkuin naapurin tyttö josta ei koskaan tullut isosiskonsa kaltaista, joka lähti naimisiin ja omana elämään. Vaan naapurin tyttö jäi äitinsä ja isänsä kanssa asumaan ja on nyt viisikymppinen.
        Usein heidät näkee, äidin ja tyttären yhdessä kaupassa, ulkoilemassa: tyttärellä ei ole lupa olla yhtään ystävää (kaikki ovat niin kummallisia hänen mielestään), vain äiti.
        Tytär muistuttaa äitiä omasta elämättömästä elämästä ja jos äiti ei ole käsitellyt oman elämänsä haavoja ja vaillejäämisiä niin ne lankeaa tyttären maksettavaksi.
        Ainakin mun olis pitänyt lähteä siitä "kauhujen talosta" niin äkkiä kun olisin kyennyt ja niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, noin kuvannollisesti.
        Ymmärsin sen täydellisen välirikon tehdä vasta hyvin myöhään.
        Anteeksi olen äidilleni antanut, mutta en enää sallinut hänen sanoa mitään, kun olin poissa.
        Ennen yritin tietämättäni saada äidin hyväksynnän, rimpuilin kuin mato koukussa ja olin vaikka millainen apina jotta saisin hyväksynnän, ei aina tuli syyllistämistä ja arvostelua, joka asiaan.
        Jos sinulla on terve äitisuhde, niin hyvä, mutta jos se sulkee muut ihmissuhteet pois niin mieti.


    • zigi

      Luepa Oiva Paloheimon kirja, josta löytyy vastaus ainakin minulle jota äiti vihasi.
      Että hän ei ole itse saanut olla vapaa ja siksi haluaa vangita sinut samaan.
      On kateellinen sinulle siitä että uskallat olla.
      Rohkaisen sinua yli sen mitä äitisi on uskomaan että olet ihana juuri sellaisena kuin olet.
      Älä odota äidiltä hyväksyntää: helppo sanoa, mutta tiedän itse miten tämä suhde on ainakin minulle myrkyttänyt hyvin paljon ja nyt on eheytymisen aika siitä.
      Aina odotin äidin hyväksyntää.
      Jos olisin ollut tarpeeksi vahva niin heti kun olisin pystynyt niin olisin lähtenyt kotoa.
      Usko vaan: olet ihana!

      • *vatelma*

        Äiti ei ole antanut minulle koskaan kiitosta ei mistään. Olen nyt jo yli 50v ja teinpä niin tai näin niin kaikki on väärin päin. Nyt äiti on ruvennut komentelemaan minua kaikesta huutaa perään kun pikkutytölle kaikenlaisia varoituksia. Mikään minun tekemä tai antama ei ole tarpeeksi hyvä.


      • zigi
        *vatelma* kirjoitti:

        Äiti ei ole antanut minulle koskaan kiitosta ei mistään. Olen nyt jo yli 50v ja teinpä niin tai näin niin kaikki on väärin päin. Nyt äiti on ruvennut komentelemaan minua kaikesta huutaa perään kun pikkutytölle kaikenlaisia varoituksia. Mikään minun tekemä tai antama ei ole tarpeeksi hyvä.

        Kuule mun äiti kuoli viime syksynä ja olin pitänyt välit poikki mutta sairaalassa kun hän ei pystynyt mua enää loukkaamaan niin menin häntä katsomaan.
        Nyt kun hän on kuollut niin tämä puoli vuotta on ollut tiedostamisen aikaa, että tosiaankin mä jäin vaille äidinrakkautta.
        Sitä olen sitten yrittänyt tiedostomattomasti etsiä muista naissuhteista ja tietää että se ei toimi: tunneriippuvuus.
        Mä luin tätä Oiva Paloheimon kirjaa Suomalaisen lapsuuden haavat, kirjastossa niin siinä oli juuri tästä: äidistä joka ei kykene rakastamaan juuri tytärtään. Pojat ei ole samaa sukupuolta niin ei heihin kohdistu tämä kateellisuus omasta elämättömästä elämästä jota näkee tyttäressään.
        Eheydytään me juuri siksi miksi meidät on tarkoitettukin, eikä etsitä äidin hyväksyntää, sillä sitä ei tule.


      • Taavi

        Se auttaa.


      • huomiota
        *vatelma* kirjoitti:

        Äiti ei ole antanut minulle koskaan kiitosta ei mistään. Olen nyt jo yli 50v ja teinpä niin tai näin niin kaikki on väärin päin. Nyt äiti on ruvennut komentelemaan minua kaikesta huutaa perään kun pikkutytölle kaikenlaisia varoituksia. Mikään minun tekemä tai antama ei ole tarpeeksi hyvä.

        miten sinä kohtelet äitiäsi.


      • ikä ja terveys
        Taavi kirjoitti:

        Se auttaa.

        siinä menee.mistä kohtaa saa äiti sieltä neuvoja.miten elää aikuisten lastensa lähellä ja yrittää olla erillään.


      • *vattu*
        huomiota kirjoitti:

        miten sinä kohtelet äitiäsi.

        Yritän tehdä kaiken äidin mieliksi ja sittenkään ei ole hyvä. Nuorenpana oli tietysti äidin kanssa riitojakin, mutta nykyisin en ole sanonut äidille pahaa sanaa vaikka mieli olisi tehnyt. Haen äidin hyväksyntää vieläkin, mutta näen jo äidin ilmeistä ja eleistä, että tyhjän saa pyytämättäkin.


      • zigi
        ikä ja terveys kirjoitti:

        siinä menee.mistä kohtaa saa äiti sieltä neuvoja.miten elää aikuisten lastensa lähellä ja yrittää olla erillään.

        Mario Bergner on sanonut (on kirjoittanut kirjan Rakkauden uusi suunta): Kunnioitan isääni kun en anna hänen tehdä syntiä minua vastaan.
        Äitii ei voi muuttaa mut itteäs voi.
        Mä tein sen sillalailla, kun äitisuhde oli rakkaudeton ja vaikea niin katkaisemalla välit.
        Yks kirja on myös jossa käsitellään tätä äitien kateutta ja vihaa tyttäriä kohtaan: Oiva Paloheimo: Suomalaisen lapsuuden haavat, ja sieltä Äidit.


      • ....,,,.,.,.,
        Taavi kirjoitti:

        Se auttaa.

        Antaa kaikkeen vastauksen Raamatusta, se kirja muuten teki koko perheeni elämästä yhtä helvettiä. Sellaisen kummallisen asian takia, että sitä lukevat ihmiset tuntuivat menettäneen viimeisenkin inhimillisen piirteen itsestään. "Lue Raamattua". Kyllä Jumala hoitaa kaiken, minun ei tarvitse nousta tästä laiskuuden nojatuolista, on niin mukavaa.


      • ...-...
        Taavi kirjoitti:

        Se auttaa.

        raamattu on perseestä ja sieltä muka löytää kaikkeen vastauksen? ja hevonpaskat!


      • EI OLE OIVA
        zigi kirjoitti:

        Mario Bergner on sanonut (on kirjoittanut kirjan Rakkauden uusi suunta): Kunnioitan isääni kun en anna hänen tehdä syntiä minua vastaan.
        Äitii ei voi muuttaa mut itteäs voi.
        Mä tein sen sillalailla, kun äitisuhde oli rakkaudeton ja vaikea niin katkaisemalla välit.
        Yks kirja on myös jossa käsitellään tätä äitien kateutta ja vihaa tyttäriä kohtaan: Oiva Paloheimo: Suomalaisen lapsuuden haavat, ja sieltä Äidit.

        on Martti Paloheimo.


      • ärsyyntynyt
        ....,,,.,.,., kirjoitti:

        Antaa kaikkeen vastauksen Raamatusta, se kirja muuten teki koko perheeni elämästä yhtä helvettiä. Sellaisen kummallisen asian takia, että sitä lukevat ihmiset tuntuivat menettäneen viimeisenkin inhimillisen piirteen itsestään. "Lue Raamattua". Kyllä Jumala hoitaa kaiken, minun ei tarvitse nousta tästä laiskuuden nojatuolista, on niin mukavaa.

        miksi ihmiset edes lukevat raamattua! Kaikista jotka lukee raamattua tulee ärsyttäviä! Kaikki aina paasaa "jumala" sitä... ja "jumala"tätä.. ÄRSYTTÄVÄÄ!!!


      • weskuu
        Taavi kirjoitti:

        Se auttaa.

        Raamattua luetaan vasta ,kun kaikki toivo oikeasta elämästä mennyt ja olet hulluuden kynnyksellä....


      • eri kirjailijoita
        EI OLE OIVA kirjoitti:

        on Martti Paloheimo.

        OIVA Palohimo on kirjoittanut satukirjan nimeltä "Tirlittan". Sekin kertoo suomalaisen lapsuuden haavoista?


      • TäsmäTietäjä
        Taavi kirjoitti:

        Se auttaa.

        Selailin raamattua. Ei löytynyt pukeutumisohjeita. Siellä ei kerrottu mitään Diorin ja muiden vastaavien vaatemyymälöistä, jotta voisi pukeutua niin säädyllisesti, että maailman kaikki äidit olisivat tyytyväisiä. Vuittonin laukuistakaan ei kerrottu mitään. Olisi ollut kiva tietää, mitä muotia ja myymälöitä oli siihen aikaan, kun raamatun historiaa on kirjattu eri kääröihin.


      • hjk2lm

        Kirjoittaja taisi olla Martti Paloheimo?! :)

        Siltä on yksi tämän aihealueen peruskirjoja, Kotivammaisuuden synty, jossa käsitellään juurikin hyväksymättömyyttä ja muita vanhempi-lapsi-suhteen ongelmia.

        Jos lisää haluat lukea niin onhan näitä kirjoja, Alice Miller, Olavi Noronen, Arthur Janov, Tommy Hellsten.


      • Raamatusta
        TäsmäTietäjä kirjoitti:

        Selailin raamattua. Ei löytynyt pukeutumisohjeita. Siellä ei kerrottu mitään Diorin ja muiden vastaavien vaatemyymälöistä, jotta voisi pukeutua niin säädyllisesti, että maailman kaikki äidit olisivat tyytyväisiä. Vuittonin laukuistakaan ei kerrottu mitään. Olisi ollut kiva tietää, mitä muotia ja myymälöitä oli siihen aikaan, kun raamatun historiaa on kirjattu eri kääröihin.

        Löytyy,pukeutumiohjeita.SALOMON en muista nyt kohtia.Ei Salomonkaan ollut kaikessa,loistossaan
        yhtä vaatetettu,kuin Kedonkukkaset,katsokaa myös
        taivaanlintuja.Miksi te murehditte,jos näin teidän Taivaallinen isänne pukee kedon ja ruokki
        linnut.Eikö hän pitäisi siis teistä huolta,jotka
        olette.Paljon Suurempiarvoiset?Älköön kauneutenne
        olko,hiusten palmikoimista.Vaan olkoon kauneutenne
        sydämestä lähtevää,hyvyyttä.Sillä hyvyys kaunistaa
        kasvot.?-En tarkoita alkuperäistä,kysyjää,ei kenen
        kään äidinkään tartte,sanoa loukkaavasti.Kerran
        ollaan nuoria.Entinen hippi-70 luvulta.Amen


      • löytyy
        TäsmäTietäjä kirjoitti:

        Selailin raamattua. Ei löytynyt pukeutumisohjeita. Siellä ei kerrottu mitään Diorin ja muiden vastaavien vaatemyymälöistä, jotta voisi pukeutua niin säädyllisesti, että maailman kaikki äidit olisivat tyytyväisiä. Vuittonin laukuistakaan ei kerrottu mitään. Olisi ollut kiva tietää, mitä muotia ja myymälöitä oli siihen aikaan, kun raamatun historiaa on kirjattu eri kääröihin.

        selkeät pukeutumisohjeet niin miehille, kuin naisillekin! Koraani. Otapa ja lue.


      • jioåj
        hjk2lm kirjoitti:

        Kirjoittaja taisi olla Martti Paloheimo?! :)

        Siltä on yksi tämän aihealueen peruskirjoja, Kotivammaisuuden synty, jossa käsitellään juurikin hyväksymättömyyttä ja muita vanhempi-lapsi-suhteen ongelmia.

        Jos lisää haluat lukea niin onhan näitä kirjoja, Alice Miller, Olavi Noronen, Arthur Janov, Tommy Hellsten.

        ihan sama kumpi oli!!!EI KIINNODTA KET*ÄÄÄÄN


      • yx-raamatun lukija
        weskuu kirjoitti:

        Raamattua luetaan vasta ,kun kaikki toivo oikeasta elämästä mennyt ja olet hulluuden kynnyksellä....

        Raamattua,ottaa sieltä oppia ja siten osata edes käyttäytyä asiallisesti...
        Mitä vähemmän ihmiset raamattua lukee,sen pahemmaksi tilanne ja ihmiset muuttuvat.
        Raamattu kehoittaa rakastamaan ja antamaan anteeksi ja ohjaamaan oikeaan suuntaan.


      • suku on pahin
        *vattu* kirjoitti:

        Yritän tehdä kaiken äidin mieliksi ja sittenkään ei ole hyvä. Nuorenpana oli tietysti äidin kanssa riitojakin, mutta nykyisin en ole sanonut äidille pahaa sanaa vaikka mieli olisi tehnyt. Haen äidin hyväksyntää vieläkin, mutta näen jo äidin ilmeistä ja eleistä, että tyhjän saa pyytämättäkin.

        Kusipäitten ei kannata antaa pilata ainoaa elämäänsä. Älä pidä yhteyttä, älä vastaa puheluihin, tekstareihin sähköpostiin. Jos tulee ovelle rimputtamaan ovikelloa, älä edes avaa.


    • Mulla on kuule ihan samat kokemukset, olin jopa ekassa avioliitossani niin tunki nokkansa kaikkeen mitä tein jne. mutta nyt kun muutin pois ja olen sanonut että nyt hyväksyt joko mut näin tai suksi mäkkeen. Ookko sie aikuinen immeinen? jos olet niin voit ihan hyvin kuule katkasta välit. EI sun tartte kestää sitä että sua kohdellaan väärin.

      Itse olen saanut onnen, mutsi hyväksyy nyt miten pukeudun, goottimami kun olen. ja kun on välimatkaa ja olen taistellut tieni tähän kuka olen ja mitä olen. Jos ei kelpaa niin voi häipyä elämästäni.

      • zigi

        No mä ihailen sua että olet varmaan nuorempi ja olet ymmärtänyt tällaisen.
        Ole vain ihana oma itsesi :)


      • sydän kiehuu

        Äitini ei ole puuttunut minun avioelämään, mutta muuten en ole koskaan saanut häneltä hyväksyntää enkä kiitosta.
        Kun olin jotain parikymppinen, niin hän huomautteli aina ettei HÄN ollut tuon näköinen sinun iässäsi antaen ymmärtää olleensa itse kauniimpi.
        En laittanut äitienpäivä korttia, koska se ei kuitenkaan olisi ollut tarpeeksi kaunis äitini mielestä.


      • vaikea äiti ja

        olen joutunut kärsimään siitä. Äiti ei ymmärtänyt eroani, masennustani, uupumistani työssä, entistä miestäni, nuoruuttani, vaikeuksiani nuoruudessa jne...
        Itse kärsin lapsena perheväkivallasta. Kovin on huono muisti, ettei omat virheet muistu mieleen tai ne unohdetaan ja kaikki on minun syytä. Lapsena mietin, että miksi ne teki minut?
        Köyhää oli ja ankeaa. Sisko syntyi myöhemmin ja hän sai kaikki periksi.
        Äiti on jäänyt vaille rakkautta, niin miten hän olisi sitä mulle osannut antaa?
        Äidin kotona lapset olivat eriarvoisessa asemassa ja tottakai äiti pani kaiken kiertoon..
        Siskoa äiti kehuu vielä aikuisenakin miten on ihana ja hyvä lapsi, aivan tahallaan, että tulisin mustasukkaiseksi.
        Kun aloin vihdoin muutama vuosi sitten toipua ja sain töitä ja uusia ystäviä, niin äiti yritti lähestyä ja kokoajan on ollut vailla kylään. Minulla on lapsi, niin varmaan sen takia pelkäsi, että välit menee kokonaan. En jaksa sitä kun hän haukkuu minua isälle ja kehuu siskoani!
        Onko mun pakko kestää tuommoista???
        Äidille en kelpaa, kun en ole tarpeeksi hyvä. Kallis asunto ja auto ja yms materia puuttuu.
        Äiti ei ole vastannut tekstiviesteihini, eikä hän soita minulle koskaan!
        Miksi minun pitäisi tehdä sovinnon ele aina??
        Ei olla puoleen vuoteen nähty eikä olla puhuttu. Haluaisin saada rauhan, koska syytän itseäni,enkä tiedä mikä olisi oikein. En jaksa häntä!
        Huomenna on äitienpäivä. En itsekkään ole täydellinen, mutta toivottavasti parempi omalle tyttärelleni. Ainakin rakastan häntä sydämestäni, enkä hylkäisi häntä, vaikka hän mitä tekisi. Onneksi hän on ainoa lapsi, etten tekisi samaa virhettä kuin äiti, että alkaisin toista lelliä ja toisen hylkäisin.


      • jhklhkjkljlk
        vaikea äiti ja kirjoitti:

        olen joutunut kärsimään siitä. Äiti ei ymmärtänyt eroani, masennustani, uupumistani työssä, entistä miestäni, nuoruuttani, vaikeuksiani nuoruudessa jne...
        Itse kärsin lapsena perheväkivallasta. Kovin on huono muisti, ettei omat virheet muistu mieleen tai ne unohdetaan ja kaikki on minun syytä. Lapsena mietin, että miksi ne teki minut?
        Köyhää oli ja ankeaa. Sisko syntyi myöhemmin ja hän sai kaikki periksi.
        Äiti on jäänyt vaille rakkautta, niin miten hän olisi sitä mulle osannut antaa?
        Äidin kotona lapset olivat eriarvoisessa asemassa ja tottakai äiti pani kaiken kiertoon..
        Siskoa äiti kehuu vielä aikuisenakin miten on ihana ja hyvä lapsi, aivan tahallaan, että tulisin mustasukkaiseksi.
        Kun aloin vihdoin muutama vuosi sitten toipua ja sain töitä ja uusia ystäviä, niin äiti yritti lähestyä ja kokoajan on ollut vailla kylään. Minulla on lapsi, niin varmaan sen takia pelkäsi, että välit menee kokonaan. En jaksa sitä kun hän haukkuu minua isälle ja kehuu siskoani!
        Onko mun pakko kestää tuommoista???
        Äidille en kelpaa, kun en ole tarpeeksi hyvä. Kallis asunto ja auto ja yms materia puuttuu.
        Äiti ei ole vastannut tekstiviesteihini, eikä hän soita minulle koskaan!
        Miksi minun pitäisi tehdä sovinnon ele aina??
        Ei olla puoleen vuoteen nähty eikä olla puhuttu. Haluaisin saada rauhan, koska syytän itseäni,enkä tiedä mikä olisi oikein. En jaksa häntä!
        Huomenna on äitienpäivä. En itsekkään ole täydellinen, mutta toivottavasti parempi omalle tyttärelleni. Ainakin rakastan häntä sydämestäni, enkä hylkäisi häntä, vaikka hän mitä tekisi. Onneksi hän on ainoa lapsi, etten tekisi samaa virhettä kuin äiti, että alkaisin toista lelliä ja toisen hylkäisin.

        Tässä on kuin luku elämästäni, voin samaistua tuskaasi. Meidän perheessä on neljä lasta. Minä olen vanhin kaikista lapsista. Siskoni on kaksivuotta nuorempi. Olin kiltti ja hiljanen tyttö lapsena. Isäni oli aina väsynyt ja töissä. Sitten siskoni syntyi kun olin kaksi, minusta tuli esimerkki lapsi en saanut tehdä virheitä enkä saanut olla kiukkunen enkä enkä ilmaista tunteitani lapsena. Mutta siskoni sai vapaasti ilmaista mitä tunsi. Sitten minun oli pakko leikkiä hänen kanssa vaikka olin väsynyt jo leikkimään näin minua kiellettiin oppimaan itsesäätelyn taidot. Vihaan sitä että minut alistettiin oman minuuteni kustannuksella. Sitten isäni uhkaili meitä eri tavoin ja kiihkoili jos teimme jotain väärin. Ajattelin usein siskoani ja pelkäsin että meille tapahtuu jotain silloin lapsena ja suojelin siskoani jollain tavalla. Laitoin itseni syrjään ja olin esimerkki lapsi joka ei saanut ilmaista mitään.

        Koulussa en tietenkään osannut olla sosiaalinen kun en saanut ilmaista itseäni tunsin vain jatkuvasti sekavaa pelkoa ja halusin kuolla niin kurjaa minulla oli lapsuudessani.

        Aina kun toin todistuksen koulusta joka oli ihan hyvä he sanoivat että se ei kelpaa.
        En saanut tehdä mitään lapsena kuten mennä ulos yksin 7 vuotiaana enkä saanut mennä ainoalle kaverilleni koska minun piti ylittää tie. Olin jatkuvasti yksin ja peloissani.

        En saanut esim pudottaa maitoa lattialle vahingossa koska se oli muka tahallista ja vanhempani huusivat minulle suunnattomasti ja uhkailivat antaa remmiä.
        He myös nimittelivät minua läskiksi pienenä, vaikka en ollut huomattavasti ylipainoinen.

        Samaa jatkui 12 vuotta elämässäni jonka jälkeen joiduin sairaalaan koska olin niin masentunut alistunut surullinen ja sekava täysin sisäänpäin kääntynyt.


        Sairaalassa minua arvostettiin ja hyväksyttiin ensimmäisen kerran elämässä. Ja huomasin kuinka väärin he olisvat minulle tehneet.


        Mutta heidän käytöksensään ei ole muuttunut.

        Isäni uhkailee edelleen meitä kaikkia millä milloinkin. Huutaa ja on epäsosiaalinen ja kyvytön sosiaalisuuteen. Äitini kehuu niitä joista pitää eikä sen perusteella ketä kehuja tarvitsisi. Hän kohtlee meitä tosi eriarvoisesti, eikä pahoittele sitä mitenkään. Hänestä on normaalia suosia toisia avoimesti ja latistaa toisia jotka yrittävät olla mukavia ja hyviä ihmisiä. Hän on myös sanonut pitävänsä ilkeistä ihmisistä.

        Pystyykö tälläiselle ihmiselle mitenkään kostamaan?


    • sivusta-tarkkailija

      Moni muori potee (niinkuin pappakin) alemmuutta. Sitä yritetään sitten paikata mukulaa vahtaamalla, morkkaamalla ja pynttäämälllä. Vahditaan liikaa seuraa,kulkemisia ja vaatetusta. Nuori, itsenäistyvä, kokee sen sitten vahtimisena ja jopa kiusaamisena.

      Olisi pitänyt aiemmin opettaa ja neuvoa, miten, missä kenen kanssa, jne.. 16-18 on siinä siiklalla ja vanhemman vahtiminen on jo sairaalloista holhoamista.

      Jos on ihan hirveä tapaus, on olemassa mahdollisuus perheen sisäiseen lähestymiskieltoon. Prosessi menee alioikeuden kautta. Oikeusaputoimistosta avut ja hakemus raastupaan. Siitä se lähtee.

      Kotoa lähtevää tulisi kannustaa ja avustaa itsenäistymisessä sen mukaan, kuinka rahkeet antavat myötä. Nähdäkseni ei nyt niin nökönuukaa, kuin tämä pukeutuu. "Esivaltaa" kiusten ja vastaanpullikoidenhan sitä vaan kaikenlaista lutamaa ja ryysyä päälle laitetaan. Oma tyyli tulee kyllä aikanaan. Ilman vahtimisia.

      Kun ei ole aiemminkaan ollut näyttää, mitä rakkaus on, ei se vahtimalla ja jäkättämällä enään nuoren kaaliin uppoa.... kuin sitten joskus vuosien päästä.

      Jaksa vain. Kyllä se ohi menee,...vaikka joskus tuntuu aivan hirweelle.


      :-)

      • Jukkis43

        Moi! Ei ku eteenpäin vaan sano mummo lumessa. Äitit on äitei, vaik joskus rasittaaki. Miäki nyt jo ?? tai sanonko "vasta" 43 vuatiaana heppuna saan kuulla jatkuvasti mun elämäntavoista.... ottaa joskus päähän, mut ku viikon ei käy siällä, ni johan alkaa ihmetellä... Joo ei ku jaksamista vaan sulle kuule ja mukavaa kesää. :))


      • kokemusta on
        Jukkis43 kirjoitti:

        Moi! Ei ku eteenpäin vaan sano mummo lumessa. Äitit on äitei, vaik joskus rasittaaki. Miäki nyt jo ?? tai sanonko "vasta" 43 vuatiaana heppuna saan kuulla jatkuvasti mun elämäntavoista.... ottaa joskus päähän, mut ku viikon ei käy siällä, ni johan alkaa ihmetellä... Joo ei ku jaksamista vaan sulle kuule ja mukavaa kesää. :))

        Pojilla on helpompaa, ainakin oma äitini hyysää veljiäni, mutta me tytöt ollaan epäonnistuneita,vaikka olemme ihan kunnollisia. Kyllä olisi kiva saada joskus hyväksyvä sana.


      • zigi
        kokemusta on kirjoitti:

        Pojilla on helpompaa, ainakin oma äitini hyysää veljiäni, mutta me tytöt ollaan epäonnistuneita,vaikka olemme ihan kunnollisia. Kyllä olisi kiva saada joskus hyväksyvä sana.

        Niin ei pojat ole samaa sukupuolta kuin äiti ja siksi ei ole heille kateellinen.
        Mä olen tähän ketjuun kirjottanut äitisuhteesta, miten se voi olla tuhoava mut laitan saman kirjan nimen joka voi vähän valaista asiaa ainakin mun mielestä: Oiva Paloheimo: Suomalaisen lapsuuden haavat.
        Siitä näet että syy ei ole sinussa vaan oman äidin kyvyttömyydessä rakastaa tytärtään.
        Mun äiti oli tollainen juuri joka siinä kirjassa on.
        Kun tietää totuuden niin tietää mitä tekee, eikä odota enää äidiltään hyvää.


      • terveiset
        kokemusta on kirjoitti:

        Pojilla on helpompaa, ainakin oma äitini hyysää veljiäni, mutta me tytöt ollaan epäonnistuneita,vaikka olemme ihan kunnollisia. Kyllä olisi kiva saada joskus hyväksyvä sana.

        joskus me äiditkin temme virheitä.yritämme niitä sitten vuosien saatossa korjailla,miten kukin osaa.usein koemme että olemme olleet liian vähän lasten kanssa,ja kun sitten tulee aikaa ,se läsnä olo ei kelpaa.tämä nykyinen elämä on sitä että on lapsille saatava myös leipää ja asunto.ei silloin ehdi ajatella lasten lähellä oloa.ja omatunto alkaa jossain vaihessa kolkuttaa,mutta aikuiselle lapselle on vaikea antaa neuvoja.luulen että se on vain huolen pitoa ja välittämistä,se neuvominen ja arvostelu.kyllä se on sama pojilla kuin myös tytöillä.Anteeksi jos nyt yritän ,sillä nyt minulla on aikaa.kun talo on maksettu.


      • rakastavansa
        terveiset kirjoitti:

        joskus me äiditkin temme virheitä.yritämme niitä sitten vuosien saatossa korjailla,miten kukin osaa.usein koemme että olemme olleet liian vähän lasten kanssa,ja kun sitten tulee aikaa ,se läsnä olo ei kelpaa.tämä nykyinen elämä on sitä että on lapsille saatava myös leipää ja asunto.ei silloin ehdi ajatella lasten lähellä oloa.ja omatunto alkaa jossain vaihessa kolkuttaa,mutta aikuiselle lapselle on vaikea antaa neuvoja.luulen että se on vain huolen pitoa ja välittämistä,se neuvominen ja arvostelu.kyllä se on sama pojilla kuin myös tytöillä.Anteeksi jos nyt yritän ,sillä nyt minulla on aikaa.kun talo on maksettu.

        Äitini oli kotiäitinä joten aikaa oli latistaa tyttärensä itsetunto. Kohdallani on kysymys hyväksynnästä yleensä ja edes yhdestä kiitoksen ja hyväksynnän sanasta. Näitä kerjäilen vieläkin äidiltäni, mutta hän muuttaa puheenaihetta heti kun yritän asiasta puhua.Sanoisi äiti edes yhdenkerran, että rakastaa minua, edes yhden kerran.


      • Yvipäällikkö
        kokemusta on kirjoitti:

        Pojilla on helpompaa, ainakin oma äitini hyysää veljiäni, mutta me tytöt ollaan epäonnistuneita,vaikka olemme ihan kunnollisia. Kyllä olisi kiva saada joskus hyväksyvä sana.

        Psykologian mukaan juuri kylmä äiti tyttölapselle saa tästä itsestään tulevan kylmän ja arvostelevan - ja tämä käytös useimmiten kohdistuu luonnolliseen valintaan MIEHEEN.

        Miksiköhän Suomi on maailman feministisin maan?

        ...Suomalainen nalkuttava naistyyppi nalkuttaa ja kieroilee pääsääntöisesti juuri miehelle, mutta siinä samalla myös lapsilleen, koska perheissä ei ole enää mitään miehen auktoriteettia joka pystyisi tämän helvetillisen kasvavan ilmiön hiljentämään perheessä tai työpaikoilla.

        ---

        Pojila helpompaa? Hahah.

        Kaikissa kurjuuttaa mittaavissa tilastoissa juuri pojat/miehet ovat täysin yliedustettuna Suomessa.

        Esim.
        Itsareista miehet tekee lähes 90%
        Mielisairaalan joutuneista on miehiä yli 2/3 osaa.
        Samoin vakavaan masikseen ja burn outtiin sairastavista.
        Miehet kuolevatkin jo keskiverrosti pian lähes 10 vuotta vähemmän aikaa eläkkeestä nauttineina.
        Lähes kaikki miesten sairaudetkin ovat ainakin osittain stressiperäisiä esim yleisimmät sydänkuolemat vrt naisten rintasyöpään ynm.

        jne jne jne

        ---

        Mutta poikalapsilla ei ole epäselvää, että eikö hän oppisi pukeutumaan "hieman määräilyn mukaan ja muuttamaan pois kotoa" koska vain hän joutuu palkattomaan pakkotyöhön vankilaa kovempiin olosuhteisiin upporikkaassa, urbaanissa nykysuomessa.

        Ja tarpeen vaatiessa tässä yhtäkkisessö "maahanmuuttajien, gayden, l-koodien, ikisinkkujen ja feministien" luvatussa maassa myös vain poikalapsi joutuu heidän edestään palkatta tykinruakseen...


      • maternally
        zigi kirjoitti:

        Niin ei pojat ole samaa sukupuolta kuin äiti ja siksi ei ole heille kateellinen.
        Mä olen tähän ketjuun kirjottanut äitisuhteesta, miten se voi olla tuhoava mut laitan saman kirjan nimen joka voi vähän valaista asiaa ainakin mun mielestä: Oiva Paloheimo: Suomalaisen lapsuuden haavat.
        Siitä näet että syy ei ole sinussa vaan oman äidin kyvyttömyydessä rakastaa tytärtään.
        Mun äiti oli tollainen juuri joka siinä kirjassa on.
        Kun tietää totuuden niin tietää mitä tekee, eikä odota enää äidiltään hyvää.

        Kiitos sinulle ZIGI kirja neivosta,luin aikaisemman kirjoituksen ja ajattelin jo silloin, että pahus kun ei ollut kirjan nimeä.
        Onneksi kirjoitit uudelleen ja myös kirjan nimen.
        Aihe on minullekkin niin tuttu, että olen todella kiinnostunut lukemaan kyseisen teoksen.
        Kiitos vielä kerran.Toivottavasti myös muut innostuvat kirjasta!!!!


      • loving mama
        Yvipäällikkö kirjoitti:

        Psykologian mukaan juuri kylmä äiti tyttölapselle saa tästä itsestään tulevan kylmän ja arvostelevan - ja tämä käytös useimmiten kohdistuu luonnolliseen valintaan MIEHEEN.

        Miksiköhän Suomi on maailman feministisin maan?

        ...Suomalainen nalkuttava naistyyppi nalkuttaa ja kieroilee pääsääntöisesti juuri miehelle, mutta siinä samalla myös lapsilleen, koska perheissä ei ole enää mitään miehen auktoriteettia joka pystyisi tämän helvetillisen kasvavan ilmiön hiljentämään perheessä tai työpaikoilla.

        ---

        Pojila helpompaa? Hahah.

        Kaikissa kurjuuttaa mittaavissa tilastoissa juuri pojat/miehet ovat täysin yliedustettuna Suomessa.

        Esim.
        Itsareista miehet tekee lähes 90%
        Mielisairaalan joutuneista on miehiä yli 2/3 osaa.
        Samoin vakavaan masikseen ja burn outtiin sairastavista.
        Miehet kuolevatkin jo keskiverrosti pian lähes 10 vuotta vähemmän aikaa eläkkeestä nauttineina.
        Lähes kaikki miesten sairaudetkin ovat ainakin osittain stressiperäisiä esim yleisimmät sydänkuolemat vrt naisten rintasyöpään ynm.

        jne jne jne

        ---

        Mutta poikalapsilla ei ole epäselvää, että eikö hän oppisi pukeutumaan "hieman määräilyn mukaan ja muuttamaan pois kotoa" koska vain hän joutuu palkattomaan pakkotyöhön vankilaa kovempiin olosuhteisiin upporikkaassa, urbaanissa nykysuomessa.

        Ja tarpeen vaatiessa tässä yhtäkkisessö "maahanmuuttajien, gayden, l-koodien, ikisinkkujen ja feministien" luvatussa maassa myös vain poikalapsi joutuu heidän edestään palkatta tykinruakseen...

        sukupuolta -molemmissa vikansa ja puutteensa.

        Kulttuuri ja kasvatus on mitä on.
        Kylmyyttä ja tunteettomuutta riittää. Ja kun ei niitä tunteita näytetä eikä saa näyttää, se kierouttaa ihmisen.
        Ihminen on tunteva olento ja tunteet kuuluu elämään. Kaikki haudataan vuosikausiksi sinne jonnekin ja lopulta ne ilmenevät kylmyytenä, masennuksena, itsemurhina...parhaassa ja pahimmassa tapauksessa sukupolvesta toiseen perintönä.


      • C G M
        loving mama kirjoitti:

        sukupuolta -molemmissa vikansa ja puutteensa.

        Kulttuuri ja kasvatus on mitä on.
        Kylmyyttä ja tunteettomuutta riittää. Ja kun ei niitä tunteita näytetä eikä saa näyttää, se kierouttaa ihmisen.
        Ihminen on tunteva olento ja tunteet kuuluu elämään. Kaikki haudataan vuosikausiksi sinne jonnekin ja lopulta ne ilmenevät kylmyytenä, masennuksena, itsemurhina...parhaassa ja pahimmassa tapauksessa sukupolvesta toiseen perintönä.

        Feministien sormi tai paremminkin koko luonnoton "tuhatsorminen miesvihan lietsonta händy" on osoittanut kiihtyvällä tahdilla miesten suuntaan ainakin tuolta 70-luvulta asti Suomessa.

        Naisten lehtiä syytöksineen ja "opetuskirjoituksineen erojen ottamisesta ja sinkkuilusta" ilmestyy joka kk kymmeniä, netti on täynnä naisten palstoja ja keskustelurinkejä, kirjasto feministibestsellereitä, Suomen suurimmat mediatkin ovat feministinen YLE "keskustelu/opetus ohjelmineen tasa-arvosta" ja HS "me lynkkaamme miehet, vaikka kansanedustajatkin ilman näyttöä", päälle ovat vielä lukuisat koko maan kattavat naisunionit ynm tasa-arvoliikkeet sekä viherpiipertäjät tuhansine syyttävine sormineen... perheiden sisälläkin se naisten sormi on yhä useammin pystyssä syytöksineen... jne jne jne

        Ja nyt kun sitten Suomen syytöksistä "puolikuolleessa jamassa" oleva mies sukukunta on vihdoin ja viimein sanut 2 vaivaista, mutta kyllä hyvinkin osuvaa ja laadukasta kirjaa aikaiseksi itseään ja poikalapsiaan puolustamaan - niin Suomen kulttuuria määräävät feminatsit ovat aaaaivan hädissään ja syytökset senkuin vain lisääntyvät..

        Lukekaa nyt "luonnottomat tuhatsormiset feminatsit" nuo 2 uutuuskirjaa - jos teillä kuitenkin jollain on sen ISMINNE lumoissa vielä olemassa ripaus omatuntoa?

        MIES VAILLA TASA-ARVOA
        ja
        NAISTEN SEKSUAALINEN VALTA

        ----

        Ja ajankuluksenne voitte lukea vaikka noita Laitisen kolumneja ;) Uusin ilmestyi juuri tänään:

        Suvaitsemattomuuden päivä

        http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200805097631650_ko.shtml

        TAI VAIKKA

        Mafian kiristystä

        http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200804127508390_ko.shtml


      • weskuu
        kokemusta on kirjoitti:

        Pojilla on helpompaa, ainakin oma äitini hyysää veljiäni, mutta me tytöt ollaan epäonnistuneita,vaikka olemme ihan kunnollisia. Kyllä olisi kiva saada joskus hyväksyvä sana.

        Monesti taas isät ovat tässä kohtaa antamassa sikahyviä neuvoja ,miten tästä elämästä selvitään tismalleen yhtä huonosti ,kuin isukkikin selvinnyt.Mene kattelemaan esim.fudiskentän laidoille tai muihin urh.treeneihin.Isät kilpailee ja pojat tekee.


      • kakesss
        kokemusta on kirjoitti:

        Pojilla on helpompaa, ainakin oma äitini hyysää veljiäni, mutta me tytöt ollaan epäonnistuneita,vaikka olemme ihan kunnollisia. Kyllä olisi kiva saada joskus hyväksyvä sana.

        sellaisista pojista tulee äkkiä balettitanssijoita tai stylistejä ,mil maistuu arse.


      • meitä siihen
        rakastavansa kirjoitti:

        Äitini oli kotiäitinä joten aikaa oli latistaa tyttärensä itsetunto. Kohdallani on kysymys hyväksynnästä yleensä ja edes yhdestä kiitoksen ja hyväksynnän sanasta. Näitä kerjäilen vieläkin äidiltäni, mutta hän muuttaa puheenaihetta heti kun yritän asiasta puhua.Sanoisi äiti edes yhdenkerran, että rakastaa minua, edes yhden kerran.

        opetettu,sanottiin että jos kehuu se ylpistyy.Rakastan..rakastan..ja olet kaikkeni.älä sinä tee samaa virhettä kuin minä.Rakasta ja kerro se myös lapsillesi.Minäkin sen jo tiedän että näin olisi pitänyt tehdä.


      • voi yhren kerran
        meitä siihen kirjoitti:

        opetettu,sanottiin että jos kehuu se ylpistyy.Rakastan..rakastan..ja olet kaikkeni.älä sinä tee samaa virhettä kuin minä.Rakasta ja kerro se myös lapsillesi.Minäkin sen jo tiedän että näin olisi pitänyt tehdä.

        Kun vittuilit tyttärellesi jatkuvasti ja latistit hänen itsetuntonsa, etkö muka nähnyt, miten paha hänen oli olla?

        Ihan sama mitä sulle opetettiin joskus aikoinasi. Sen vertaa et näköjään lastasi rakastanut, että olisit vaihtanut kohtelutapaasi. Nyt sitten nyyhkit täällä että anteeksi pitäisi sulle antaa. Hyi häpeä.


      • Mamiblue
        C G M kirjoitti:

        Feministien sormi tai paremminkin koko luonnoton "tuhatsorminen miesvihan lietsonta händy" on osoittanut kiihtyvällä tahdilla miesten suuntaan ainakin tuolta 70-luvulta asti Suomessa.

        Naisten lehtiä syytöksineen ja "opetuskirjoituksineen erojen ottamisesta ja sinkkuilusta" ilmestyy joka kk kymmeniä, netti on täynnä naisten palstoja ja keskustelurinkejä, kirjasto feministibestsellereitä, Suomen suurimmat mediatkin ovat feministinen YLE "keskustelu/opetus ohjelmineen tasa-arvosta" ja HS "me lynkkaamme miehet, vaikka kansanedustajatkin ilman näyttöä", päälle ovat vielä lukuisat koko maan kattavat naisunionit ynm tasa-arvoliikkeet sekä viherpiipertäjät tuhansine syyttävine sormineen... perheiden sisälläkin se naisten sormi on yhä useammin pystyssä syytöksineen... jne jne jne

        Ja nyt kun sitten Suomen syytöksistä "puolikuolleessa jamassa" oleva mies sukukunta on vihdoin ja viimein sanut 2 vaivaista, mutta kyllä hyvinkin osuvaa ja laadukasta kirjaa aikaiseksi itseään ja poikalapsiaan puolustamaan - niin Suomen kulttuuria määräävät feminatsit ovat aaaaivan hädissään ja syytökset senkuin vain lisääntyvät..

        Lukekaa nyt "luonnottomat tuhatsormiset feminatsit" nuo 2 uutuuskirjaa - jos teillä kuitenkin jollain on sen ISMINNE lumoissa vielä olemassa ripaus omatuntoa?

        MIES VAILLA TASA-ARVOA
        ja
        NAISTEN SEKSUAALINEN VALTA

        ----

        Ja ajankuluksenne voitte lukea vaikka noita Laitisen kolumneja ;) Uusin ilmestyi juuri tänään:

        Suvaitsemattomuuden päivä

        http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200805097631650_ko.shtml

        TAI VAIKKA

        Mafian kiristystä

        http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200804127508390_ko.shtml

        Kyllä tässä nyt poikettiin asiasta. Sitä paitsi taitaa olla tässä feministien haukkujassa naisvihaajan vikaa. Huomenna on äitien päivä ei feministien päivä. Ja tuo kaikki feministien haukkuminen on ihan turhaa. Kyllä miehillä on edelleenkin enemmän valtaa kuin naisilla. Niin tasa-arvoisia kuin ollaankin olevinamme.
        Minusta kypsä nainen tai mies ei ryhdy haukkumaan
        toista sukupuolta. Molempia tarvitaan.


      • hyviäkin äitiä
        terveiset kirjoitti:

        joskus me äiditkin temme virheitä.yritämme niitä sitten vuosien saatossa korjailla,miten kukin osaa.usein koemme että olemme olleet liian vähän lasten kanssa,ja kun sitten tulee aikaa ,se läsnä olo ei kelpaa.tämä nykyinen elämä on sitä että on lapsille saatava myös leipää ja asunto.ei silloin ehdi ajatella lasten lähellä oloa.ja omatunto alkaa jossain vaihessa kolkuttaa,mutta aikuiselle lapselle on vaikea antaa neuvoja.luulen että se on vain huolen pitoa ja välittämistä,se neuvominen ja arvostelu.kyllä se on sama pojilla kuin myös tytöillä.Anteeksi jos nyt yritän ,sillä nyt minulla on aikaa.kun talo on maksettu.

        olemassa. Eräskin äiti kirjoitti lehteen aivan ihanan kirjoituksen..tässä katkelmia
        ...Yhteiskunta on pahan olon aiheuttaja ihmiselle..
        Oravanpyörä pyörähtää liikkeelle jo siinä vaiheessa, kun pienokainen imee tuttipulloa. Tahti kiihtyy päiväkodissa ja koulussa. Kaikki lapset lyödään niissä samaan muottiin...
        Luova tai hiemankaan poikkeava persoona otetaan heti herkästi silmätikuksi..
        En yhtään ihmettele, että nuoriso alkaa kapinoida yhteiskuntaa vastaan...
        Juuri murrosiässä moni nuori päättää päivänsä oman käden kautta. Yleensä tällainen nuori on erittäin älykäs, herkkä ja luova persoona.
        Aikuisikään saavuttuamme meidät on ohjelmoitu tekemään kovasti töitä..
        Mitä enemmän ansaitsee, sitä parempi. Kun tehdään töitä, ollaan väsyneitä ja stressaantuneita. Osalle työelämän vaatimukset ovat liian kovat. He eivät kestä, vaan sairastuvat ja palavat loppuun.
        Itselläni on herännyt kysymys, että eikö tämä yhteiskunnan rakentaminen jo vähemmälläkin työnteolla riitä?
        Uskon, että tämä "rakentaminen" on perua sodan jälkeiseltä ajalta. Silloinhan alkoi "jumalaton" uudelleen rakentaminen.
        Nyt on valmista jo.Työpäivää voisi lyhentää...
        Kehotan lastenkasvattajia rakkauden lisäksi tukemaan lastensa luovuutta.
        Älkää PAKOTTAKO heitä ajattelemaan niin kuin te itse ajattelette, vaan kuunnelkaa mitä heillä itsellään on sanottavaa!
        Lapsissa on tulevaisuus. He rakentavat uutta ja toivon mukaan parempaa yhteiskuntaa, jossa kasvaa ajattelevia, luovia ja onnellisia ihmisiä.
        IKÄNSÄ TYÖTÄ TEHNYT ÄITI
        (LUKIJOIDEN MIELIPITEET 2.5.2008,FORUM)


      • F. me
        Yvipäällikkö kirjoitti:

        Psykologian mukaan juuri kylmä äiti tyttölapselle saa tästä itsestään tulevan kylmän ja arvostelevan - ja tämä käytös useimmiten kohdistuu luonnolliseen valintaan MIEHEEN.

        Miksiköhän Suomi on maailman feministisin maan?

        ...Suomalainen nalkuttava naistyyppi nalkuttaa ja kieroilee pääsääntöisesti juuri miehelle, mutta siinä samalla myös lapsilleen, koska perheissä ei ole enää mitään miehen auktoriteettia joka pystyisi tämän helvetillisen kasvavan ilmiön hiljentämään perheessä tai työpaikoilla.

        ---

        Pojila helpompaa? Hahah.

        Kaikissa kurjuuttaa mittaavissa tilastoissa juuri pojat/miehet ovat täysin yliedustettuna Suomessa.

        Esim.
        Itsareista miehet tekee lähes 90%
        Mielisairaalan joutuneista on miehiä yli 2/3 osaa.
        Samoin vakavaan masikseen ja burn outtiin sairastavista.
        Miehet kuolevatkin jo keskiverrosti pian lähes 10 vuotta vähemmän aikaa eläkkeestä nauttineina.
        Lähes kaikki miesten sairaudetkin ovat ainakin osittain stressiperäisiä esim yleisimmät sydänkuolemat vrt naisten rintasyöpään ynm.

        jne jne jne

        ---

        Mutta poikalapsilla ei ole epäselvää, että eikö hän oppisi pukeutumaan "hieman määräilyn mukaan ja muuttamaan pois kotoa" koska vain hän joutuu palkattomaan pakkotyöhön vankilaa kovempiin olosuhteisiin upporikkaassa, urbaanissa nykysuomessa.

        Ja tarpeen vaatiessa tässä yhtäkkisessö "maahanmuuttajien, gayden, l-koodien, ikisinkkujen ja feministien" luvatussa maassa myös vain poikalapsi joutuu heidän edestään palkatta tykinruakseen...

        Hohhoijaa sinulle... Mitä sitten tekevät isät? Vetävät turpaan feministi-eukkoaan, kun eivät muutakaan keksi? Nyt miehet peili käteen ja miettimään, missä mennään metsikköön! Missä ovat teidän munanne???
        Minun mieheni on MIES, eikä mikään marjanpoimija. Ise olen vahva nainen, meillä homma pelaa, kun vastuu on jaettu tasan, ja kumpikin hoitaa siivun yhteistä tonttia; niin lastenhoidossa kuin renkaiden vaihdossa. Se ei tee miehestäni vähemmän miestä, jos hän vaihtaa vaipat, eikä minusta vähempää naista, jos korjaan auton.
        Raivostuttaa näiden heikkojen nutipäiden ruikutus; "voivoivoi, vedän ranteet auki, kun minulla oli feministi-äiti, joka nalkutti". Missä ovat sellaiset miehet, jotka taistelivat meille itsenäisyyden? Näistä mammanpojista ei siihen olisi!


      • aina löytyy...
        kokemusta on kirjoitti:

        Pojilla on helpompaa, ainakin oma äitini hyysää veljiäni, mutta me tytöt ollaan epäonnistuneita,vaikka olemme ihan kunnollisia. Kyllä olisi kiva saada joskus hyväksyvä sana.

        jotku ihmiset eivät ole tyytyväisiä ikinä.
        valittajia on tämä maa täynnä, on paljon isompiakin asioia, entäs sitten kun sitä äitiä ei enää ole???


      • Rehn ja Havonen
        F. me kirjoitti:

        Hohhoijaa sinulle... Mitä sitten tekevät isät? Vetävät turpaan feministi-eukkoaan, kun eivät muutakaan keksi? Nyt miehet peili käteen ja miettimään, missä mennään metsikköön! Missä ovat teidän munanne???
        Minun mieheni on MIES, eikä mikään marjanpoimija. Ise olen vahva nainen, meillä homma pelaa, kun vastuu on jaettu tasan, ja kumpikin hoitaa siivun yhteistä tonttia; niin lastenhoidossa kuin renkaiden vaihdossa. Se ei tee miehestäni vähemmän miestä, jos hän vaihtaa vaipat, eikä minusta vähempää naista, jos korjaan auton.
        Raivostuttaa näiden heikkojen nutipäiden ruikutus; "voivoivoi, vedän ranteet auki, kun minulla oli feministi-äiti, joka nalkutti". Missä ovat sellaiset miehet, jotka taistelivat meille itsenäisyyden? Näistä mammanpojista ei siihen olisi!

        Itseäsi siteeraten:

        "Missä ovat sellaiset naiset jotka synnyttävät keskiverrosti 4-5 lasta, pysyvät kotona hoitamassa niitä ja miestään, eivätkä tod. kilpaile miesten kanssa urista ja palkoista kiihtyvään tahtiin, eivät ota eroja ME tahtiin, eivät sinkkuile, eivät ole bi/lesboja, eivät feministejä, pukeutuvatkin kuin naiset, kunnioittavat eniten juuri valkoihoista hetero miestä, inhoavat homoja Jareja ja Marcoja, eivät voisi kuvitellakaan olevansa puolustusministereitä rehn) tai ylipäälliköitä (halonen), eivätkä myöskään tietysti esim pappeja, vartijoita tai poliiseja jne jne

        Näistä nykyajan "pikku Halosista" ei siihen olisi!

        (Eli on täysin selvää, että kun katsotaan vaikka länsimaiden karttaa/maita - niin Suomen sinkku ja uraohjus naiset ovat itse jo luopuneet kaikkein eniten perinteisen naisten/kotiäitien roolista "ylipäällikköineen ja valtion päämiehineen", ME erotilastoineen, vanhenemmekin tutkitusti länsimaiden nopeiten jne jne - ja Suomen miehet taas pitäneet (jallitettu pitämään?) kaikkein eniten kiinni perinteisestä miehen roolista
        esim. vastaavaa koko mies sukupuolen kattavaa palkatonta asevelvollisuutta ei ole enää YLEN uutistenkaan mukaan missään urbaanissa länsimaassa, ei yhdessäkään siis, vain Suomessa ja siten Turkissa ja Kyproksella...eli melkoinen ristiriita Suomen miesten häviöksi
        ja kaikkein naurettavinta juuri tälläisten faktojen vallitessa on että aina jos ottaa Suomessa edes puheeksi sellaiset keskustelut, jota kaikkialla muissa länsimaissa n.700-800 miljoonan ihmisen alueella on käyty jo ja asiat muutettukin - niin maailman eniten perinteisestä naisen roolista luopuneet feministi ja sinkkulandian naiset ovat välittömästi ekana syyttämässä miehiä ja vetoamassa perinteisiin)


        Ja vielä kysyt, että missä on miehet teidän munanne?

        Siitä olemme samaa mieltä että ne ovat pienentyneet puoleen - mutta syy on nimenomaan se, että tarpeeksi ajoissa ei olla pistetty tälle yllä olevalle feministipropagandalle kovaa kovaa vastaan.

        Nyt ne munat pitäisi löytyä aika nopeaan ja alkaa ajamaan lujaa omia oikeuksiamme muiden länsimaiden tapaan. Paluuta entiseen ei ole. Ei varsinkaan maailman feministisemmässä sinkkulandiassa. Kaikki vaan muutuu kiihtyvällä tahdilla.

        Ei voi olla enää vain Suomalaisten poikalasten pakko enää mennä palkatta!! upporikkaassa täysin arvoiltaan muuttuuneessa maassa tykinruaksi kaikenlaisten maahanmuuttajien, gayden, ikisinkkunaistetn, bi/lesbo miesvihanaisten ja feministien edestä.

        Menkööt h****ti itse.
        Ja menkööt myös tasa-arvolla ja syrjinnällä joka paikasssa syyllistävät myös palkattomaan sivariin/asetyöhön. Näin päästäisiin siihen heidän ajamaansa asiaan eli Suomalaisten poikalasten raju syrjintä loppuisi ja tasa-arvo tapahtuisi sukupuolten vaälillä.


      • zigi
        voi yhren kerran kirjoitti:

        Kun vittuilit tyttärellesi jatkuvasti ja latistit hänen itsetuntonsa, etkö muka nähnyt, miten paha hänen oli olla?

        Ihan sama mitä sulle opetettiin joskus aikoinasi. Sen vertaa et näköjään lastasi rakastanut, että olisit vaihtanut kohtelutapaasi. Nyt sitten nyyhkit täällä että anteeksi pitäisi sulle antaa. Hyi häpeä.

        Ethän lýö sitä joka virheensä tunnustaa. Olen itse ainakin joutunut niin kovissa syyllisyyden syövereissä olemaan sen tähden että jatkoin sitä mitä kotonakin, kunnes lasten ollessa pieniä hain itselleni apua terapiasta.
        Tajusin että haluan katkaista sen ketjun joka lyö, mitätöi, käyttää hyväksi, nolaa ja syyllistää. Ei siinä ole kyllä mitään lyömisen paikkaa enää toisella, kun on ihan ruvella jo omista lyönneistään itseään kohtaan.
        Kova on syyllisyys ja anteeksipyyntö ainoa mitä voi tehdä ja muuttaa suuntaa en mukaan kuin pystyy.
        Ollaan armollisia niitä kohtaan jotka ovat halunneet muuttaa suuntaa.
        Jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, niin ei puhuta eikä kirjoiteta mitään.


      • zigi
        Yvipäällikkö kirjoitti:

        Psykologian mukaan juuri kylmä äiti tyttölapselle saa tästä itsestään tulevan kylmän ja arvostelevan - ja tämä käytös useimmiten kohdistuu luonnolliseen valintaan MIEHEEN.

        Miksiköhän Suomi on maailman feministisin maan?

        ...Suomalainen nalkuttava naistyyppi nalkuttaa ja kieroilee pääsääntöisesti juuri miehelle, mutta siinä samalla myös lapsilleen, koska perheissä ei ole enää mitään miehen auktoriteettia joka pystyisi tämän helvetillisen kasvavan ilmiön hiljentämään perheessä tai työpaikoilla.

        ---

        Pojila helpompaa? Hahah.

        Kaikissa kurjuuttaa mittaavissa tilastoissa juuri pojat/miehet ovat täysin yliedustettuna Suomessa.

        Esim.
        Itsareista miehet tekee lähes 90%
        Mielisairaalan joutuneista on miehiä yli 2/3 osaa.
        Samoin vakavaan masikseen ja burn outtiin sairastavista.
        Miehet kuolevatkin jo keskiverrosti pian lähes 10 vuotta vähemmän aikaa eläkkeestä nauttineina.
        Lähes kaikki miesten sairaudetkin ovat ainakin osittain stressiperäisiä esim yleisimmät sydänkuolemat vrt naisten rintasyöpään ynm.

        jne jne jne

        ---

        Mutta poikalapsilla ei ole epäselvää, että eikö hän oppisi pukeutumaan "hieman määräilyn mukaan ja muuttamaan pois kotoa" koska vain hän joutuu palkattomaan pakkotyöhön vankilaa kovempiin olosuhteisiin upporikkaassa, urbaanissa nykysuomessa.

        Ja tarpeen vaatiessa tässä yhtäkkisessö "maahanmuuttajien, gayden, l-koodien, ikisinkkujen ja feministien" luvatussa maassa myös vain poikalapsi joutuu heidän edestään palkatta tykinruakseen...

        Se on mun mielestä kanssa tosi mitä kirjoitit, että miehet on heikoilla tässä maassa, kun naiset määrää: kotona varsinkin.
        Se on sukupolvi toisensa jälkeen vaan mennyt monessa talossa että akka on emannuutena, ja määrää miten talossa eletään.
        Sitten itkee kun ei ole kainaloa mihin painautuu, kun on miehensä ihan tossukaksi masentanut.
        Nainen on vaan verbaalisesti lahjakkaampi yleensä, että saa miehen matalaksi.
        Tekee vaan itselleen karhunpalveluksen varsinkin lastenkasvatuksessa: Pieninä lapset tottuvat siihen että äiti määrää ja isä on tossukkana jossakin nurkassa. Mutta sitten kun tulee lapsille murrosikä eikä ole ketään isompaa auktoriteettiä, eli isää, joka laittaisi rajoja, niin sitten on hukassa tämä "äitiparka".
        Haukkuu yleenä miestään että etkö sinäkään nyt mitään saa aikaiseksi, ja etkö sinä saa kuria aikaiseksi. Vaikka on itse pistänyt toisen matalaksi.
        Siksi mä ainakin ajattelen että on tärkeetä että nainen on alamainen miehelleen: lastensa, itsensä ja miehensä tähden.
        Noita Justiinoita tuntuu nykyäänkin riittävän ihan pilvin pimein, joiden miehet seisoskelee hiljaksilleen nurkissa. Maskuliinisuus hukassa.
        Pojat ovat usein kasvaneet "vahvan" (lue: ymmärtämättömän) äidin hoivissa ja nähneet miten isää on kohdeltu. Hakevat sitten samanlaisen Justiinan omaksi vaimoksi ja kukaan ei huomaa mitään.
        Etsi vaan totuutta omasta lapsuudestasi niin vähän kerrasaan sinullakin viha ja katkeruus häviää.


      • suku on pahin
        rakastavansa kirjoitti:

        Äitini oli kotiäitinä joten aikaa oli latistaa tyttärensä itsetunto. Kohdallani on kysymys hyväksynnästä yleensä ja edes yhdestä kiitoksen ja hyväksynnän sanasta. Näitä kerjäilen vieläkin äidiltäni, mutta hän muuttaa puheenaihetta heti kun yritän asiasta puhua.Sanoisi äiti edes yhdenkerran, että rakastaa minua, edes yhden kerran.

        2-5% ihmisistä on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsisiä. Itse eivät asiantilaansa huomaa, tila on peruuttamaton. Itsekeskeisiä paskiaisia, pitävät itseään maailman fiksuimpina tai kauneimpina. Tuollaisen ihmisenkuvatksen kanssa ei kannata olla tekemisissä. Pilaavat muiden elämän jatkuvalla piruilulla ja jaksavat itseään kehua. Huomionkipeitä paskoja.

        Tässä wikistä: "narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:

        1. Suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan
        2. Keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta
        3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot
        4. vaatii korostunutta ihailua
        5. oikeus erityiskohteluun
        6. muiden hyväksikäyttö
        7. empatian puute
        8. kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä) ja
        9. ylimielisyys ja röyhkeys
        Jos noista täyttyy 5 kohtaa, on kyseessä narsistinen persoonallisuushäiriö.


    • hävettää.

      Jos pukeudut riepuihin ja kasvoissasi on lävistyksiä,nehän näyttävät syyliltä.Kun pukeudut siististi ja laitat hiuksesi kunnolla,etkä meikkaa kasvojasi sotamaalaukseen,silloin ei äitisikään tarvitse sinua hävetä.Ja koska ilmeisesti elät vielä kotona vanhempiesi rahoilla,silloin on parempi että kuuntelet ja teet mitä vanhempasi haluaa.Sitten kun olet aikuinen ja muutat kotoasi pois,ei ole enään väliä miten pukeudut tai olet.

      • zigi

        JOkainen on yksilö ja monet äidit on niin kateellisia omille tyttärilleen etteivät sallisi mitään näille, varsinkaan elämää.
        Koska se muistuttaa heitä itseään elämättömästä elämästä.
        Nuorille pitää antaa hyväksyntää ja rakkautta ei mitään lakia lueta.
        Älä viitti ruveta täällä toiseksi äidiksi jonka rakkautta turhaan odottaa.


      • taina

        olen samaa mieltä, kyllä rakastava vanhempi haluaa lapselleen kaikkea hyvää ja jos nuori (vielä alle18v.) lävistää itseään ja meikkaa sotamaaluksia niin vanhemman on hyvä neuvoa asioissa. Silloin siellä taustalla voi olla muutakin josta on hyvä keskustella.


      • lapsi rakas
        zigi kirjoitti:

        JOkainen on yksilö ja monet äidit on niin kateellisia omille tyttärilleen etteivät sallisi mitään näille, varsinkaan elämää.
        Koska se muistuttaa heitä itseään elämättömästä elämästä.
        Nuorille pitää antaa hyväksyntää ja rakkautta ei mitään lakia lueta.
        Älä viitti ruveta täällä toiseksi äidiksi jonka rakkautta turhaan odottaa.

        meillä ei kaikilla ole elämäntilanne sama.mutta antaisin vaikka sydämmeni rinnasta että lapsillani olisi helpompi elämä kuin minulla.en missään tapauksessa kadehdi sitä hyvää josta olen itse jäänyt paitsi,päin vastoin yritän neuvoa että et tekisi samoja virheitä elämassäsi kuin minä olen tehnyt.mutta kun luulet koko ajan aivan muuta.en väheksy sinun tekemisiä.mutta luultavasti emme osaa keskustella oikein.anteeksi...anteeksi..kun en ole täydellinen,vaikka olen äiti


      • zigi
        lapsi rakas kirjoitti:

        meillä ei kaikilla ole elämäntilanne sama.mutta antaisin vaikka sydämmeni rinnasta että lapsillani olisi helpompi elämä kuin minulla.en missään tapauksessa kadehdi sitä hyvää josta olen itse jäänyt paitsi,päin vastoin yritän neuvoa että et tekisi samoja virheitä elämassäsi kuin minä olen tehnyt.mutta kun luulet koko ajan aivan muuta.en väheksy sinun tekemisiä.mutta luultavasti emme osaa keskustella oikein.anteeksi...anteeksi..kun en ole täydellinen,vaikka olen äiti

        Olen itsekin äiti ja samaa paskaa aloin toistaa kuin itselleni oltiin tehty: eli pojat sai olla äidiltä rauhassa mutta mä olin aina syyllinen ja jäin vaille äidinrakkautta.
        Mä hain sitä pienenä sedältä joka käytti mua seksuaalisesti hyväksi. Nuorena ryyppäsin ja voin todella huonosti.
        Aina valehtelin itselleni että olen paha, koska äiti oli aivopessyt minut siihen.
        Nyt apua saaneena näen enemmän näitä kuvioita ja että äiti ei kyennyt minua rakastamaan, en minä ollut paha.
        Olen tyttäreltäni pyytänyt anteeksi, mutta hän ne haavat joutuu kuitenkin läpikäymään ja antamaan minulle anteeksi jos pystyy.
        Onneksi olen tajunnut nämä jutut, mutta niin kovin myöhään.
        Jos, jos jos olisin lähtenyt tai pystynyt lähtemään kotoani jo nuorena niin olisin saanut oikeita vastauksia myös.


      • zigi

        Se on totta että lapsen kanssa pitää olla läheinen jotta tietää mitä hänelle kuuluu.
        Tää juttu että vaaditaan toista olemaan sellainen kun me halutaan niin on niin syvässä meissä että ihan oikeesti ruvetaan nuorelle sanomaan millainen hänen pitäisi olla jotta tulisi hyväksytyksi.
        Ei, vaan nuori on hyväksytty juuri sellaisena kuin on eikä sellaisena kuin muut vaatii.
        Se on yksi asia joka ei vahingoita ketään miten toinen pukeutuu ja siihen ei saa puuttua.
        Mistä minä tiedän millainen persoona tästä lapsestani tulee, enkä saa puuttua ja arvostella häntä.
        Minun tulee vain rakastaa ja hyväksyä hänet ilman lainlukemista.
        Mulla on ollut niin keskitysleirilapsuus enkä ole ainakaan siinä kuorossa joka määrää miten tullaan hyväksytyksi miellyttämällä muita.
        Mua ei kukaan kuunnellut ja siksi varmaan kirjoitan tännekin vähän rikinkatkusta tekstiä.
        Mut en ota siitä syyllisyttä jos puolustan heikompaa, eli nuorta.


      • loving mama
        zigi kirjoitti:

        Olen itsekin äiti ja samaa paskaa aloin toistaa kuin itselleni oltiin tehty: eli pojat sai olla äidiltä rauhassa mutta mä olin aina syyllinen ja jäin vaille äidinrakkautta.
        Mä hain sitä pienenä sedältä joka käytti mua seksuaalisesti hyväksi. Nuorena ryyppäsin ja voin todella huonosti.
        Aina valehtelin itselleni että olen paha, koska äiti oli aivopessyt minut siihen.
        Nyt apua saaneena näen enemmän näitä kuvioita ja että äiti ei kyennyt minua rakastamaan, en minä ollut paha.
        Olen tyttäreltäni pyytänyt anteeksi, mutta hän ne haavat joutuu kuitenkin läpikäymään ja antamaan minulle anteeksi jos pystyy.
        Onneksi olen tajunnut nämä jutut, mutta niin kovin myöhään.
        Jos, jos jos olisin lähtenyt tai pystynyt lähtemään kotoani jo nuorena niin olisin saanut oikeita vastauksia myös.

        voit pysäyttää sen syyllistämisen perinnön mikä uhkaa tytärtäsi. Eikä hän siirrä sitä enää eteenpäin.


    • ja tyttäret

      Tiedän tuon tunteen, niinkuin niin moni muukin. Itse yritin tehdä paljon äidilleni mieliksi kuten jatko-opiskelujen valinta yms. Kaverini olivat äitini silmissä parempia tyttäriä. Vertailukohtia kyllä hänen mielestään riitti... Yritin puhua äitini kanssa monet kerrat, mutta tilanteet päättyivät äitini pilkalliseen nauruun ja tunteideni vähättelyyn. Itsetuntoni oli aivan nollassa ja hakeuduin myös psykologin juttusille.
      Tilanne laukesi 18 vuotiaana kun äitini heitti minut kotoa pois. Tiesin heti alkujärkytyksen jälkeen seuraavana päivänä, että se oli elämäni paras päivä. Itsetuntoni alkoi kohota samantien jo senkin vuoksi, että jouduin järjestelemään elämäni uudestaan aivan nollasta. Nyt olen normaali onnellinen aikuinen ja arvostan itseäni. Katkeruus on kuitenkin niin kova, etten halua äitini kanssa olla missään tekemisissä. Hänen anteeksi pyytelynsä ovat samaa liirum laarumia kuin ne 18 vuotta. Ei mene enää läpi.
      Jotta välinne voisivat joskus vielä olla kunnossa eivätkä tulehtuisi täysin, kehottaisin lähtemään mahdollisimman nopeasti kotoa.

      • *vattu*

        Minäkin luulin jättäneeni taakse kaikki äitini aiheuttamat itsetunto-ongelmat, kun muutin omaan huusholliini. Nyt kun olen yli 50v, niin ne on tulleet esiin vielä pahempana ja äidiltä ei tule vieläkään mitään hyväksyvää sanaa.


    • 7 kansanedustajaa

      - Mies tappaa, nainen raatelee hengiltä -

      Miesten agressio on suoraa (voimankäyttöä ynm) ja naisten epäsuoraa (arvostelua, juoruilua, valehtelemista jne).

      Miehet katsovat tv:stäkin toimintaleffoja ja jääkiekkoa, joissa on selvät säännöt ja juonikuviot ja kaikki on avointa.
      Naiset taas katsovat saippuaoopperoita joissa kaikki perheenjäsenet kieroilevat toinen toisiaan kohtaan selän takana mitä moninaisimmin keinoin.

      Miesten agressio on hyvin tunnettua ja hyvin nähtävää. Siitä keskustellaan (jo liikaakin?), siihen yritetään hakea muutosta jne - mutta naisten agressoista ei juurikaan välitetä. Vaikka voi olla että juuri naisten nykykäytös tekee perheistä ja työpaikoista sen helvetin.

      Jospa naisissa esim onkin ihan yhtä paljon, jollei enemmän narsistisia persoonallishäiriöitä ja a-sosiaalisia tyyppejä kuin miehissä - mutta heitä ei rekisteröidä yhtä hyvin koska he toimivat eri tavalla "saippuaooppera tyyliin kieroillen".

      Yllä oleva avaus voi olla yksi esimerkki tällaisesta narsun naisen yrityksestä alistaa perheenjäsentään. Yleensä kohteena on kyllä valitettavasti nykysuomessa se perheen mies.

      Mietittyttäähän tämä Suomen naisten lisääntyvä käytös siinäkin valossa, että naiset juuri niin "kiihkomielisesti" jaksavat katsoa noita kieroutuneista, narsistisesti häiriintyneiden ihmisten elämää kuvaavia saippuaoopperoita jatkumolla päivästä toiseen, vuodesta toiseen - miehistä se jatkuvat petos ja kieroilu tuntuvat lähinnä sairaalta oman perheen parissa?

      • *vattu*

        Äitini ei ole mikään nykynainen, mutta on kyllä osannut latistaa tyttärensä tyystin, mutta miehiä passannut ja kehunut maasta taivaaseen. Ei ollut edes televisiota siihen aikaan meillä josta äitini olisi voinut ottaa oppia.


      • Perheissäkin...
        *vattu* kirjoitti:

        Äitini ei ole mikään nykynainen, mutta on kyllä osannut latistaa tyttärensä tyystin, mutta miehiä passannut ja kehunut maasta taivaaseen. Ei ollut edes televisiota siihen aikaan meillä josta äitini olisi voinut ottaa oppia.

        Ei taideta puhua ihan nykyajasta jollei tv:täkään vielä ollut...

        Tilastot faktana osoittavat mm. että olemme eroissa yhtäkkiä ainakin koko maailman TOP3 joka kerta, eroja on avioliitoissa 50%, avoliitoissa 90% ja suomessa - muutenkin koko maailman TOP 1-3 maassa vielä sillä erikoispiirteellä Suomessa, että NAINEN ON SE JÄTTÄJÄ lähes 3/4 tapauksestta. (huhuh)

        Muutoksen tahti on ollut huikea Suomessa. Muutoksen nopeudessa ja feministien vallassa olemme selkeästi ja tasantarkkaan koko maapallomme ykkösiä. Jos nyt olemme siis jo pelkillä erotilastoillakin ynm sitä.

        Vielä muutama vuosikymmen sitten eroja ottivat vain miehet ja lukemat olivat vain murto-osan tuosta.

        ---

        Heitän tähän siteerauksen "kopiona" maailman ykköstutkijalta.

        Francesco Alberon: Häälento

        Naisen ja miehen suhteissa on menossa vallankumous...miesten asema on syvästi muuttunut"

        "Pojille, päinvastoin kuin tytöille, rakkaus ja seksuaalisuus ovat alun alkaen täysin eri asioita."

        "Tyttöjen rakkaudenvalintoihin eroottinen arvoasteikko vaikuttaa paljon enemmän kuin poikien...heti herättyään tytöt kts niitä joilla on korkein eroottinen arvoasteikko, siis valtaa, kuuluisuutta jne"

        "nykyään kaikki näyttää voimistuneen, koska nainen näkee televisiossa äärimmäisen korkean rakkauden mallin... myöskään painetta naimisiin ei enää ole...60 luvun jälkeen femismi muutti kaiken..."

        "Nykyään miehet eivät ole lainkaan parempia. Tytöt ottavat ja jättävät noin vain. Aikoinaan juuri tytöt tavoittelivat avioliiton vakautta, nykyään taas miehet. Nykyään nainen onkin se joka menettää eroottisen kiinnostuksen, kun mies ei ole tarpeeksi korkea statukseltaan ynm. Ja turhautunut arvostelu tekee noidankehän, miehet aliarvioituneena vastaavat yhä huonommin heidän ihannettaaan."

        "nykypäivän naiset ovat alttiita turhautuneisuudelle, sillä miehet joiden kanssa he ovat tekemisissä päivittäin, pystyvät yhä vähemmän yltämään heidän unelmiensa mittaiseksi."

        "Nykyään miehet tavoittelevat avioa, naiset nöyryttävät, jättävät - on kuin roolit olisivat muuttuneet"

        "Mitä tapahtuu tulevina vuosina?
        naisten pyrkimystaso ei voi jatkuvasti pysyä näin korkealla, sillä se johtaa liian usein pettymyksiin. Mutta yksi asia tuntuu selvältä, muutoksen päähenkilöitä, sen liikkeellepanijoita ovat naiset..."

        SIINÄ YKKÖSTUTKIJAKIN KAUHISTELEE JO 90 LUVLLA, ETTÄ MITÄ TULEE TAPAHTUMAAN - NAISTEN PYRKIMYSTASO EI VOI JATKUVASTI PYSYÄ NÄIN KORKEALLA...

        ---

        Lopuksi PS ketjun aloittajalle. Sen äitisi nalkuttamisen ja narsistisen syyttelyn periaatteessa kuuluisi ja voisi laittaa kuriin vain yksi taho - perinteinen perheenpää - mutta kun heitä ei enää ole... lopuksi se feministien pilkka alkaa osumaan monella tapaa omaan nilkkaan.


      • asiantuntija
        Perheissäkin... kirjoitti:

        Ei taideta puhua ihan nykyajasta jollei tv:täkään vielä ollut...

        Tilastot faktana osoittavat mm. että olemme eroissa yhtäkkiä ainakin koko maailman TOP3 joka kerta, eroja on avioliitoissa 50%, avoliitoissa 90% ja suomessa - muutenkin koko maailman TOP 1-3 maassa vielä sillä erikoispiirteellä Suomessa, että NAINEN ON SE JÄTTÄJÄ lähes 3/4 tapauksestta. (huhuh)

        Muutoksen tahti on ollut huikea Suomessa. Muutoksen nopeudessa ja feministien vallassa olemme selkeästi ja tasantarkkaan koko maapallomme ykkösiä. Jos nyt olemme siis jo pelkillä erotilastoillakin ynm sitä.

        Vielä muutama vuosikymmen sitten eroja ottivat vain miehet ja lukemat olivat vain murto-osan tuosta.

        ---

        Heitän tähän siteerauksen "kopiona" maailman ykköstutkijalta.

        Francesco Alberon: Häälento

        Naisen ja miehen suhteissa on menossa vallankumous...miesten asema on syvästi muuttunut"

        "Pojille, päinvastoin kuin tytöille, rakkaus ja seksuaalisuus ovat alun alkaen täysin eri asioita."

        "Tyttöjen rakkaudenvalintoihin eroottinen arvoasteikko vaikuttaa paljon enemmän kuin poikien...heti herättyään tytöt kts niitä joilla on korkein eroottinen arvoasteikko, siis valtaa, kuuluisuutta jne"

        "nykyään kaikki näyttää voimistuneen, koska nainen näkee televisiossa äärimmäisen korkean rakkauden mallin... myöskään painetta naimisiin ei enää ole...60 luvun jälkeen femismi muutti kaiken..."

        "Nykyään miehet eivät ole lainkaan parempia. Tytöt ottavat ja jättävät noin vain. Aikoinaan juuri tytöt tavoittelivat avioliiton vakautta, nykyään taas miehet. Nykyään nainen onkin se joka menettää eroottisen kiinnostuksen, kun mies ei ole tarpeeksi korkea statukseltaan ynm. Ja turhautunut arvostelu tekee noidankehän, miehet aliarvioituneena vastaavat yhä huonommin heidän ihannettaaan."

        "nykypäivän naiset ovat alttiita turhautuneisuudelle, sillä miehet joiden kanssa he ovat tekemisissä päivittäin, pystyvät yhä vähemmän yltämään heidän unelmiensa mittaiseksi."

        "Nykyään miehet tavoittelevat avioa, naiset nöyryttävät, jättävät - on kuin roolit olisivat muuttuneet"

        "Mitä tapahtuu tulevina vuosina?
        naisten pyrkimystaso ei voi jatkuvasti pysyä näin korkealla, sillä se johtaa liian usein pettymyksiin. Mutta yksi asia tuntuu selvältä, muutoksen päähenkilöitä, sen liikkeellepanijoita ovat naiset..."

        SIINÄ YKKÖSTUTKIJAKIN KAUHISTELEE JO 90 LUVLLA, ETTÄ MITÄ TULEE TAPAHTUMAAN - NAISTEN PYRKIMYSTASO EI VOI JATKUVASTI PYSYÄ NÄIN KORKEALLA...

        ---

        Lopuksi PS ketjun aloittajalle. Sen äitisi nalkuttamisen ja narsistisen syyttelyn periaatteessa kuuluisi ja voisi laittaa kuriin vain yksi taho - perinteinen perheenpää - mutta kun heitä ei enää ole... lopuksi se feministien pilkka alkaa osumaan monella tapaa omaan nilkkaan.

        Aina voi kehittää miljoona teoriaa miehistä ja naisista. Kaikki on erilaisia, on olemassa erilaisia miehiä ja on olemassa erilaisia naisia. On myös olemassa erilaisia koiria ja kissoja ja hevosia ja pupujusseja. Eli aivan sama kuka on joku perheen pää, vai onko sellaista ollenkaan, tai että kuka eroaa ja kenestä. Aika vanhanaikaista yrittää rajata naisten ja miesten reviirit. Se on kuules mennyttä elämää se!

        Ja asiasta kolmanteen... Alkuperäiselle ihmiselle (aloittajalle) äidistäsi sen verran, että vaikken häntä henkilökohtaisesti mitenkään tunnekkaan, voisin kuvitella että hän omalla omituisella tavallaan ajattelee vain parastasi. Hän ei ehkä TOIMI parhaaksesi mutta AJATTELEE näin. Äidit on välillä sellaisia. Uskon että on todella ikävää tuollainen arvostelu, ja käy välillä itsetunnon päälle. Luulisin että pääsyyllisenä on se että äitisi ei halua ihmisten pitävän sinua jonain kummajaisena (anteeksi ilmaus :D) ja hössöttää siksi asian ympärillä. En itse keksi asiaan mitään muuta, kuin puhuminen, puhuminen ja puhuminen... Mutta jos sitä on jo yritetty niin hankalaksi menee. Mielenosoituksellinen käytös tuskin auttaa mitään. Sinun pitäisi vain saada äitisi ymmärtämään asia, ja hyväksymään sinut sellaisena kuin olet. Hänen pitäisi avata silmänsä ja nähdä että sinulla on hyvä juuri noin ja juuri tuon näköisenä. Varmasti äitisi oppii hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat, mutta ajan kanssa. Ja lohdutukseksi voin sanoa, että monilla muilla on varmaan samanlainen tilanne! Koita pärjäillä, asioilla on tapana järjestyä.


      • 7 kansanedustajaa
        asiantuntija kirjoitti:

        Aina voi kehittää miljoona teoriaa miehistä ja naisista. Kaikki on erilaisia, on olemassa erilaisia miehiä ja on olemassa erilaisia naisia. On myös olemassa erilaisia koiria ja kissoja ja hevosia ja pupujusseja. Eli aivan sama kuka on joku perheen pää, vai onko sellaista ollenkaan, tai että kuka eroaa ja kenestä. Aika vanhanaikaista yrittää rajata naisten ja miesten reviirit. Se on kuules mennyttä elämää se!

        Ja asiasta kolmanteen... Alkuperäiselle ihmiselle (aloittajalle) äidistäsi sen verran, että vaikken häntä henkilökohtaisesti mitenkään tunnekkaan, voisin kuvitella että hän omalla omituisella tavallaan ajattelee vain parastasi. Hän ei ehkä TOIMI parhaaksesi mutta AJATTELEE näin. Äidit on välillä sellaisia. Uskon että on todella ikävää tuollainen arvostelu, ja käy välillä itsetunnon päälle. Luulisin että pääsyyllisenä on se että äitisi ei halua ihmisten pitävän sinua jonain kummajaisena (anteeksi ilmaus :D) ja hössöttää siksi asian ympärillä. En itse keksi asiaan mitään muuta, kuin puhuminen, puhuminen ja puhuminen... Mutta jos sitä on jo yritetty niin hankalaksi menee. Mielenosoituksellinen käytös tuskin auttaa mitään. Sinun pitäisi vain saada äitisi ymmärtämään asia, ja hyväksymään sinut sellaisena kuin olet. Hänen pitäisi avata silmänsä ja nähdä että sinulla on hyvä juuri noin ja juuri tuon näköisenä. Varmasti äitisi oppii hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat, mutta ajan kanssa. Ja lohdutukseksi voin sanoa, että monilla muilla on varmaan samanlainen tilanne! Koita pärjäillä, asioilla on tapana järjestyä.

        Tarkoitatko tällä lausunnollasi hyvä feministi että on "aika vanhanaikaista yrittää rajata naisten ja miesten reviirit" kenties sitä, että vain toinen sukupuoli joutuu palkattomaan pakkotyöhön vankilaa kovempiin olosuhteisiin? (Tarpeen vaatiessa vielä pakotetuksi palkattomaksi tykinruoaksi ja pahimmaksi "massamurhaajaksi" verorahoista maksetuin tykein ja hävittäjien kaikenlaisten maahanmuuttajien, gayden, L-koodinaisten, v**tumaisten exiensä ja miesvihafeministien edestä täällä sinkkulandiassanne?)

        Vai tarkoitatko sillä, että pääsääntöisesti vain toinen sukupuoli tekee näitä raskaita, likaisia ja kylmissä oloissa tehtäviä töitä esim. raksa, lvi, metalliteollisuus, tietyöt, metsäteollisuus?

        Vai tarkoitatko kuitenkin sillä reviirien jakamisella sitä, että tämä toinen sukupuoli ei todella halua millään tavalla mitään reviirejä kumoavia tasa-arvolakeja tai naiskiintiöitä näihin kovimpiin töihin perustasolle - mutta haluaa kyllä päästä esim. metalli tai metsäteollisuuden huippupalkkaisiin johtokuntiin silti naiskiintiöillä?
        Vähän saman logiikan mukaan kuin puolustusministeriksi (rehn) tai ylipäälliköksi (halolen) mutta ei silti edes kevyttä siviilipalvelusta tälle sukupuolelle? Ei edes vapaaehtoisena?

        Tätäkö tarkoitit jos rehellisiä ollaan feministi hyvä?

        ---

        Ja mitä tulee syyttelyyn, niin luepa ylempää tuo kirjoitus siitä miten vähintään 30-40 vuotta naiset ovat syyttäneet yleisesti SUOMEN MIEHIÄ lähes kaikesta:

        Pojat feministien vihan kohteena.


      • asiantuntija
        7 kansanedustajaa kirjoitti:

        Tarkoitatko tällä lausunnollasi hyvä feministi että on "aika vanhanaikaista yrittää rajata naisten ja miesten reviirit" kenties sitä, että vain toinen sukupuoli joutuu palkattomaan pakkotyöhön vankilaa kovempiin olosuhteisiin? (Tarpeen vaatiessa vielä pakotetuksi palkattomaksi tykinruoaksi ja pahimmaksi "massamurhaajaksi" verorahoista maksetuin tykein ja hävittäjien kaikenlaisten maahanmuuttajien, gayden, L-koodinaisten, v**tumaisten exiensä ja miesvihafeministien edestä täällä sinkkulandiassanne?)

        Vai tarkoitatko sillä, että pääsääntöisesti vain toinen sukupuoli tekee näitä raskaita, likaisia ja kylmissä oloissa tehtäviä töitä esim. raksa, lvi, metalliteollisuus, tietyöt, metsäteollisuus?

        Vai tarkoitatko kuitenkin sillä reviirien jakamisella sitä, että tämä toinen sukupuoli ei todella halua millään tavalla mitään reviirejä kumoavia tasa-arvolakeja tai naiskiintiöitä näihin kovimpiin töihin perustasolle - mutta haluaa kyllä päästä esim. metalli tai metsäteollisuuden huippupalkkaisiin johtokuntiin silti naiskiintiöillä?
        Vähän saman logiikan mukaan kuin puolustusministeriksi (rehn) tai ylipäälliköksi (halolen) mutta ei silti edes kevyttä siviilipalvelusta tälle sukupuolelle? Ei edes vapaaehtoisena?

        Tätäkö tarkoitit jos rehellisiä ollaan feministi hyvä?

        ---

        Ja mitä tulee syyttelyyn, niin luepa ylempää tuo kirjoitus siitä miten vähintään 30-40 vuotta naiset ovat syyttäneet yleisesti SUOMEN MIEHIÄ lähes kaikesta:

        Pojat feministien vihan kohteena.

        Häh?! En ymmärrä yhtään mitä selität, enkä jaksa lukea noin rönsyilevää tekstiä. En tarkoittanut mitään muuta kun sitä että mulle on ihan sama jos poika vaikka haluaa tanssia balettia ja tyttö ryhtyy kirvesmieheksi. Tai että isi pesee pyykit ja äiti vaihtaa renkaat. Eli sama se mitä kukin tekee, kunhan kukaan ei valita, niinkuin sinä. Kaikki me olemme yksilöitä, sukupuolestamme riippumatta, eiköhän olisi aika alkaa kunnioittaa sitä.(?)

        Ps. Otan osaa kärsimyksiisi, jos sinulle niitä on sukupuolesi perusteella koitunut. Kyllä Suomi on kauhean epätasa-arvoinen maa... *kyynel*

        ... Ja mikä vitun "hyvä feministi"?? Muistappa ne lääkkeet!


      • kotkotkot
        asiantuntija kirjoitti:

        Häh?! En ymmärrä yhtään mitä selität, enkä jaksa lukea noin rönsyilevää tekstiä. En tarkoittanut mitään muuta kun sitä että mulle on ihan sama jos poika vaikka haluaa tanssia balettia ja tyttö ryhtyy kirvesmieheksi. Tai että isi pesee pyykit ja äiti vaihtaa renkaat. Eli sama se mitä kukin tekee, kunhan kukaan ei valita, niinkuin sinä. Kaikki me olemme yksilöitä, sukupuolestamme riippumatta, eiköhän olisi aika alkaa kunnioittaa sitä.(?)

        Ps. Otan osaa kärsimyksiisi, jos sinulle niitä on sukupuolesi perusteella koitunut. Kyllä Suomi on kauhean epätasa-arvoinen maa... *kyynel*

        ... Ja mikä vitun "hyvä feministi"?? Muistappa ne lääkkeet!

        Tulit itse sivusta kommentoimaan ja käytit vielä nimimerkkiä asiantuntija. Kirjoitit:

        "Aika vanhanaikaista yrittää rajata naisten ja miesten reviirit. Se on kuules mennyttä elämää se"

        Ja nyt vielä toistat vaikka juuri asia väännettiin välissä taas arvon kanalle uudestaan rautalangasta:

        "Kaikki me olemme yksilöitä, sukupuolestamme riippumatta, eiköhän olisi aika alkaa kunnioittaa sitä.(?)

        "Eli sama se mitä kukin tekee, kunhan kukaan ei valita, niinkuin sinä."

        ---

        Yleensä ei ole tapana käyttää tällaista kieltä mutta täytyy kertakaikkiaan nyt todeta -KUINKA S**TANAN YKSINKERTAINEN IHMINEN OIKEIN VOI OLLA? MIKÄ ÄO MAHTAAKAN OLLA?
        LUE NYT V***U TUO TXT YLÄPUOLELTA UUDESTAAN JA LUE SE TOINEN TXT MYÖS JOHON SIINÄ VIITATAAN, ÄLÄKÄ VAAN ENÄÄ SEN JÄLKEEN KOLMATTA KERTAA ALA KOTKOTTAMAAN VIELÄ JOSTAIN "SUKUPUOLI REVIIREIDEN/VELVOLLISUUKSIEN KUULUMISESTA MENNEISYTEEN TAI YKSILÖN VAPAUDESTA SUKUPUOLESTA RIIPPUMATTA TAI VALITTAMISISTASI".

        PALAA APUKOULUUN VAIKKA TAKAISIN JA LOPETA SIVUSTA KOMMENTOIMINEN/VALITTAMISESI KUN JOKU YRITTÄÄ PARANTAA OIKEASTI MIESTEN YKSILÖNVAPAUTTA JA LOPETTAA SUKUPUOLIREVIIRIT MM ASEVELVOLLISUUDESSA.


        ----

        Väännetään oikein rautalangasta vielä piruuttaan.

        1.Naiset eivät mm. joudu palkattomaan armeijaan. Eli ei ole yksilön vapautta, näetkö ja on sukupuolireviirit, käsitätkö.

        2.Naiset eivät halua naiskiintiöitään lainkaan perustyön tasolle esim. metalli tai metsäteollisuuteen, mutta haluavat kyllä naiskiintiöt huippupalkkaisiin johtokuntiin.
        He haluavat siis pitää reviirit etuoikeutetusti tässäkin isossa yhteiskunnallisessa asiassa, sekä sukupuoliroolit -käsitätkö.

        3.Samoin naiset toimivat tuossa vaihtoehto ykkösessä. He eivät halua koskea tikullakaan palkattomaan kovaan perustyöhön/asevelvollisuuteen, mutta he kyllä haluavat huippupalkkaiseksi puolustusministeriksi (Elisabeth Rehn aikanaan) ja ylipäälliköksi (Tarja Halonen).
        He siis haluavat nimenomaan pitää sukupuoliroolit, töiden eri reviirit ja pitää yksilönvapauden vain heillä itsellään, ei asevelvollisilla miehillä

        4.Valittamisesta: Naisten lehdet, mediat, bestseller feministikirjat, naisjärjestöt, jopa kansanedustajanaiset, HS naistoimittajat ynm valittavat miehistä minkä ehtivät.

        ---

        mm. miestenkin verorahoista maksettu tasa-arvovaltuusto ei ole näihin asioihin puuttunut mitenkään - vaikka valittaa päivätyökseen kaikista pikkuriikkisistäkin asioista jotka koskevat "naisten reviirejä ja yksilönoikeutta".

        Mutta, mutta ..minä en henk.koht jaksa vastailla enää noin s***nan yksinkertaiselle ihmiselle. Jos haluat toistoa ja toistoa, niin ostapa kirja MIES VAILLA TASA-ARVOA.

        Sen jälkeen hommaat jonkun jolla ÄO on edes normaali apukoululaisen tasolla ja joka osaa tavata tuon kirjan sinulle uudestaan ja uudestaan - ei sitä tiedä vaikka jopa käsittäisit jotain ;)


      • haha

        tämä naistenvihaaja kertoo näitä hauskoja juttujaan täällä! :D Ja TAAS ihan aiheen vierestä. Tainnut oma äitisi olla huono äiti vai akkako on pettäny ja jättäny kun noin suuri viha on naisia kohtaan. Sääli sinulle. Mutta pura nyt tuota naisvihaasi vaikka nyrkkeilysäkkiin, äläkä näytä tuota ahdasmielisyyttäsi täällä!

        Aloittajalle: Tsemppiä, ole vahva! Katkaise vaikka välit äitiisi, mutta älä missään nimessä ala miellyttämään äitiäsi, vaan ole oma itsesi. Tämä on kuitenkin sinun elämäsi. Pidä lähelläsi ne ihmiset joista eniten välität ja ketä eniten arvostat! :)


      • asiantuntija (ps. olen mies)
        kotkotkot kirjoitti:

        Tulit itse sivusta kommentoimaan ja käytit vielä nimimerkkiä asiantuntija. Kirjoitit:

        "Aika vanhanaikaista yrittää rajata naisten ja miesten reviirit. Se on kuules mennyttä elämää se"

        Ja nyt vielä toistat vaikka juuri asia väännettiin välissä taas arvon kanalle uudestaan rautalangasta:

        "Kaikki me olemme yksilöitä, sukupuolestamme riippumatta, eiköhän olisi aika alkaa kunnioittaa sitä.(?)

        "Eli sama se mitä kukin tekee, kunhan kukaan ei valita, niinkuin sinä."

        ---

        Yleensä ei ole tapana käyttää tällaista kieltä mutta täytyy kertakaikkiaan nyt todeta -KUINKA S**TANAN YKSINKERTAINEN IHMINEN OIKEIN VOI OLLA? MIKÄ ÄO MAHTAAKAN OLLA?
        LUE NYT V***U TUO TXT YLÄPUOLELTA UUDESTAAN JA LUE SE TOINEN TXT MYÖS JOHON SIINÄ VIITATAAN, ÄLÄKÄ VAAN ENÄÄ SEN JÄLKEEN KOLMATTA KERTAA ALA KOTKOTTAMAAN VIELÄ JOSTAIN "SUKUPUOLI REVIIREIDEN/VELVOLLISUUKSIEN KUULUMISESTA MENNEISYTEEN TAI YKSILÖN VAPAUDESTA SUKUPUOLESTA RIIPPUMATTA TAI VALITTAMISISTASI".

        PALAA APUKOULUUN VAIKKA TAKAISIN JA LOPETA SIVUSTA KOMMENTOIMINEN/VALITTAMISESI KUN JOKU YRITTÄÄ PARANTAA OIKEASTI MIESTEN YKSILÖNVAPAUTTA JA LOPETTAA SUKUPUOLIREVIIRIT MM ASEVELVOLLISUUDESSA.


        ----

        Väännetään oikein rautalangasta vielä piruuttaan.

        1.Naiset eivät mm. joudu palkattomaan armeijaan. Eli ei ole yksilön vapautta, näetkö ja on sukupuolireviirit, käsitätkö.

        2.Naiset eivät halua naiskiintiöitään lainkaan perustyön tasolle esim. metalli tai metsäteollisuuteen, mutta haluavat kyllä naiskiintiöt huippupalkkaisiin johtokuntiin.
        He haluavat siis pitää reviirit etuoikeutetusti tässäkin isossa yhteiskunnallisessa asiassa, sekä sukupuoliroolit -käsitätkö.

        3.Samoin naiset toimivat tuossa vaihtoehto ykkösessä. He eivät halua koskea tikullakaan palkattomaan kovaan perustyöhön/asevelvollisuuteen, mutta he kyllä haluavat huippupalkkaiseksi puolustusministeriksi (Elisabeth Rehn aikanaan) ja ylipäälliköksi (Tarja Halonen).
        He siis haluavat nimenomaan pitää sukupuoliroolit, töiden eri reviirit ja pitää yksilönvapauden vain heillä itsellään, ei asevelvollisilla miehillä

        4.Valittamisesta: Naisten lehdet, mediat, bestseller feministikirjat, naisjärjestöt, jopa kansanedustajanaiset, HS naistoimittajat ynm valittavat miehistä minkä ehtivät.

        ---

        mm. miestenkin verorahoista maksettu tasa-arvovaltuusto ei ole näihin asioihin puuttunut mitenkään - vaikka valittaa päivätyökseen kaikista pikkuriikkisistäkin asioista jotka koskevat "naisten reviirejä ja yksilönoikeutta".

        Mutta, mutta ..minä en henk.koht jaksa vastailla enää noin s***nan yksinkertaiselle ihmiselle. Jos haluat toistoa ja toistoa, niin ostapa kirja MIES VAILLA TASA-ARVOA.

        Sen jälkeen hommaat jonkun jolla ÄO on edes normaali apukoululaisen tasolla ja joka osaa tavata tuon kirjan sinulle uudestaan ja uudestaan - ei sitä tiedä vaikka jopa käsittäisit jotain ;)

        Se on hyvä kun tiedät meikäläisen ÄO:n! Jännä vaan että näinkin yksinkertainen ihminen pääsi ensiyrittämällä lääkikseen. Eli kai minunkin jotain pitäisi tietää? Mutta en usko että olet tosissasi, tuskin monikaan täällä. Että hyviä jatkoja ja mukavaa kesän odotusta sinulle! :)


      • nyt typerys
        kotkotkot kirjoitti:

        Tulit itse sivusta kommentoimaan ja käytit vielä nimimerkkiä asiantuntija. Kirjoitit:

        "Aika vanhanaikaista yrittää rajata naisten ja miesten reviirit. Se on kuules mennyttä elämää se"

        Ja nyt vielä toistat vaikka juuri asia väännettiin välissä taas arvon kanalle uudestaan rautalangasta:

        "Kaikki me olemme yksilöitä, sukupuolestamme riippumatta, eiköhän olisi aika alkaa kunnioittaa sitä.(?)

        "Eli sama se mitä kukin tekee, kunhan kukaan ei valita, niinkuin sinä."

        ---

        Yleensä ei ole tapana käyttää tällaista kieltä mutta täytyy kertakaikkiaan nyt todeta -KUINKA S**TANAN YKSINKERTAINEN IHMINEN OIKEIN VOI OLLA? MIKÄ ÄO MAHTAAKAN OLLA?
        LUE NYT V***U TUO TXT YLÄPUOLELTA UUDESTAAN JA LUE SE TOINEN TXT MYÖS JOHON SIINÄ VIITATAAN, ÄLÄKÄ VAAN ENÄÄ SEN JÄLKEEN KOLMATTA KERTAA ALA KOTKOTTAMAAN VIELÄ JOSTAIN "SUKUPUOLI REVIIREIDEN/VELVOLLISUUKSIEN KUULUMISESTA MENNEISYTEEN TAI YKSILÖN VAPAUDESTA SUKUPUOLESTA RIIPPUMATTA TAI VALITTAMISISTASI".

        PALAA APUKOULUUN VAIKKA TAKAISIN JA LOPETA SIVUSTA KOMMENTOIMINEN/VALITTAMISESI KUN JOKU YRITTÄÄ PARANTAA OIKEASTI MIESTEN YKSILÖNVAPAUTTA JA LOPETTAA SUKUPUOLIREVIIRIT MM ASEVELVOLLISUUDESSA.


        ----

        Väännetään oikein rautalangasta vielä piruuttaan.

        1.Naiset eivät mm. joudu palkattomaan armeijaan. Eli ei ole yksilön vapautta, näetkö ja on sukupuolireviirit, käsitätkö.

        2.Naiset eivät halua naiskiintiöitään lainkaan perustyön tasolle esim. metalli tai metsäteollisuuteen, mutta haluavat kyllä naiskiintiöt huippupalkkaisiin johtokuntiin.
        He haluavat siis pitää reviirit etuoikeutetusti tässäkin isossa yhteiskunnallisessa asiassa, sekä sukupuoliroolit -käsitätkö.

        3.Samoin naiset toimivat tuossa vaihtoehto ykkösessä. He eivät halua koskea tikullakaan palkattomaan kovaan perustyöhön/asevelvollisuuteen, mutta he kyllä haluavat huippupalkkaiseksi puolustusministeriksi (Elisabeth Rehn aikanaan) ja ylipäälliköksi (Tarja Halonen).
        He siis haluavat nimenomaan pitää sukupuoliroolit, töiden eri reviirit ja pitää yksilönvapauden vain heillä itsellään, ei asevelvollisilla miehillä

        4.Valittamisesta: Naisten lehdet, mediat, bestseller feministikirjat, naisjärjestöt, jopa kansanedustajanaiset, HS naistoimittajat ynm valittavat miehistä minkä ehtivät.

        ---

        mm. miestenkin verorahoista maksettu tasa-arvovaltuusto ei ole näihin asioihin puuttunut mitenkään - vaikka valittaa päivätyökseen kaikista pikkuriikkisistäkin asioista jotka koskevat "naisten reviirejä ja yksilönoikeutta".

        Mutta, mutta ..minä en henk.koht jaksa vastailla enää noin s***nan yksinkertaiselle ihmiselle. Jos haluat toistoa ja toistoa, niin ostapa kirja MIES VAILLA TASA-ARVOA.

        Sen jälkeen hommaat jonkun jolla ÄO on edes normaali apukoululaisen tasolla ja joka osaa tavata tuon kirjan sinulle uudestaan ja uudestaan - ei sitä tiedä vaikka jopa käsittäisit jotain ;)

        edes sitä yhtä nimimerkkiä, äläkä aliarvioi muita ja kirjoita samoja asioita eri nimimerkeillä. Olet nämä samat soopat kirjoittanut monessa eri kirjoituksessa ja aiheessa ja joka kerta tuo lapsellinen naisvihasi nostaa päätään. Ota lääkkeesi, mene hoitoon! :D Sillä pelastetaan suomi.


      • naenen!
        kotkotkot kirjoitti:

        Tulit itse sivusta kommentoimaan ja käytit vielä nimimerkkiä asiantuntija. Kirjoitit:

        "Aika vanhanaikaista yrittää rajata naisten ja miesten reviirit. Se on kuules mennyttä elämää se"

        Ja nyt vielä toistat vaikka juuri asia väännettiin välissä taas arvon kanalle uudestaan rautalangasta:

        "Kaikki me olemme yksilöitä, sukupuolestamme riippumatta, eiköhän olisi aika alkaa kunnioittaa sitä.(?)

        "Eli sama se mitä kukin tekee, kunhan kukaan ei valita, niinkuin sinä."

        ---

        Yleensä ei ole tapana käyttää tällaista kieltä mutta täytyy kertakaikkiaan nyt todeta -KUINKA S**TANAN YKSINKERTAINEN IHMINEN OIKEIN VOI OLLA? MIKÄ ÄO MAHTAAKAN OLLA?
        LUE NYT V***U TUO TXT YLÄPUOLELTA UUDESTAAN JA LUE SE TOINEN TXT MYÖS JOHON SIINÄ VIITATAAN, ÄLÄKÄ VAAN ENÄÄ SEN JÄLKEEN KOLMATTA KERTAA ALA KOTKOTTAMAAN VIELÄ JOSTAIN "SUKUPUOLI REVIIREIDEN/VELVOLLISUUKSIEN KUULUMISESTA MENNEISYTEEN TAI YKSILÖN VAPAUDESTA SUKUPUOLESTA RIIPPUMATTA TAI VALITTAMISISTASI".

        PALAA APUKOULUUN VAIKKA TAKAISIN JA LOPETA SIVUSTA KOMMENTOIMINEN/VALITTAMISESI KUN JOKU YRITTÄÄ PARANTAA OIKEASTI MIESTEN YKSILÖNVAPAUTTA JA LOPETTAA SUKUPUOLIREVIIRIT MM ASEVELVOLLISUUDESSA.


        ----

        Väännetään oikein rautalangasta vielä piruuttaan.

        1.Naiset eivät mm. joudu palkattomaan armeijaan. Eli ei ole yksilön vapautta, näetkö ja on sukupuolireviirit, käsitätkö.

        2.Naiset eivät halua naiskiintiöitään lainkaan perustyön tasolle esim. metalli tai metsäteollisuuteen, mutta haluavat kyllä naiskiintiöt huippupalkkaisiin johtokuntiin.
        He haluavat siis pitää reviirit etuoikeutetusti tässäkin isossa yhteiskunnallisessa asiassa, sekä sukupuoliroolit -käsitätkö.

        3.Samoin naiset toimivat tuossa vaihtoehto ykkösessä. He eivät halua koskea tikullakaan palkattomaan kovaan perustyöhön/asevelvollisuuteen, mutta he kyllä haluavat huippupalkkaiseksi puolustusministeriksi (Elisabeth Rehn aikanaan) ja ylipäälliköksi (Tarja Halonen).
        He siis haluavat nimenomaan pitää sukupuoliroolit, töiden eri reviirit ja pitää yksilönvapauden vain heillä itsellään, ei asevelvollisilla miehillä

        4.Valittamisesta: Naisten lehdet, mediat, bestseller feministikirjat, naisjärjestöt, jopa kansanedustajanaiset, HS naistoimittajat ynm valittavat miehistä minkä ehtivät.

        ---

        mm. miestenkin verorahoista maksettu tasa-arvovaltuusto ei ole näihin asioihin puuttunut mitenkään - vaikka valittaa päivätyökseen kaikista pikkuriikkisistäkin asioista jotka koskevat "naisten reviirejä ja yksilönoikeutta".

        Mutta, mutta ..minä en henk.koht jaksa vastailla enää noin s***nan yksinkertaiselle ihmiselle. Jos haluat toistoa ja toistoa, niin ostapa kirja MIES VAILLA TASA-ARVOA.

        Sen jälkeen hommaat jonkun jolla ÄO on edes normaali apukoululaisen tasolla ja joka osaa tavata tuon kirjan sinulle uudestaan ja uudestaan - ei sitä tiedä vaikka jopa käsittäisit jotain ;)

        1."Naiset eivät mm. joudu palkattomaan armeijaan. Eli ei ole yksilön vapautta, näetkö ja on sukupuolireviirit, käsitätkö."

        Ihan kuin syyttäisit kaikkia naisia siitä, että asia on näin. Kummasti juuri miehet eivät tunnu haluavan muutosta tähän. Omasta puolestani naisille voisi olla jokin armeijaa vastaava velvollisuus, armeijassa naisista tuskin kuitenkaan olisi paljoa hyötyä. Tai sitten se palkallinen asevelvollisuus.

        2."Naiset eivät halua naiskiintiöitään lainkaan perustyön tasolle esim. metalli tai metsäteollisuuteen, mutta haluavat kyllä naiskiintiöt huippupalkkaisiin johtokuntiin.
        He haluavat siis pitää reviirit etuoikeutetusti tässäkin isossa yhteiskunnallisessa asiassa, sekä sukupuoliroolit -käsitätkö."

        Mitään kiintiöitä ei pitäisi olla, jos minulta kysytään. Nainen ja mies ovat fyysisesti erilaisia. On turha yrittää väkisin tehdä jotain, mikä luonnistuu toiselta huomattavasti paremmin.

        3."Samoin naiset toimivat tuossa vaihtoehto ykkösessä. He eivät halua koskea tikullakaan palkattomaan kovaan perustyöhön/asevelvollisuuteen, mutta he kyllä haluavat huippupalkkaiseksi puolustusministeriksi (Elisabeth Rehn aikanaan) ja ylipäälliköksi (Tarja Halonen).
        He siis haluavat nimenomaan pitää sukupuoliroolit, töiden eri reviirit ja pitää yksilönvapauden vain heillä itsellään, ei asevelvollisilla miehillä."

        Sama vastaus kuin 3:een.

        4."Valittamisesta: Naisten lehdet, mediat, bestseller feministikirjat, naisjärjestöt, jopa kansanedustajanaiset, HS naistoimittajat ynm valittavat miehistä minkä ehtivät."

        Enpä tuommoisesta tiedä. Ehkä niillä on syytä tehdä niin. Onhan miehet aika saatanan rasittavia toisinaan... :)


      • ...
        nyt typerys kirjoitti:

        edes sitä yhtä nimimerkkiä, äläkä aliarvioi muita ja kirjoita samoja asioita eri nimimerkeillä. Olet nämä samat soopat kirjoittanut monessa eri kirjoituksessa ja aiheessa ja joka kerta tuo lapsellinen naisvihasi nostaa päätään. Ota lääkkeesi, mene hoitoon! :D Sillä pelastetaan suomi.

        Nyt kun asian otit puheeksi niin tähän koko etusivun juttuun suomi24 ei ole montaa kirjoitusta tullut klo 18-19 välillä - sen kun näkee tuosta kellon ajasta.

        Sattumalta juuri tähän yhteen kommenttiin niitä kuitenkin tuli tuona aikana 4 kappaletta - vielä about 20 minuutissa. Kaikki saman sävyisiä ja parin entisen vastauksen kaltaisia.

        Esim. tuossa yläpuolella vastaat tuolla samalla asiantuntija nimimerkillä millä olet vastannut jo siis ainakin kolme kertaa sanomatta kuitenkaan mitään järkevää.
        Logiikka kuitenkin unohtuu naiselta niin helposti ja vaikka edellisellä kerralla kirjoittaessasi tuolla asiantuntija nimimerkillä jankutit tuota "ota lääkeesi" puberteetti idiotismiasi, niin nyt vahingossa sama slogan tulikin yhteen näistä 20 minuutissa ilmestyneeseen muuhun kommenttiin eri nimimerkillä ;)

        Myös tuo "voi kyynel" mitä tuossa yhdessä kommentissa heitit - on yleinen tavaramerkkisi, Kommentoit täällä netissä yleensä kaikkia kirjoituksia jotka hiukankin arvostelevat feminismiä. Kirjoituksesi ovat säännönmukaisesti täysin ala-arvoisia, ei koskaan itse asioista kirjoittavia tai tieteellisesti asioita kumovia, ei sinne päinkään vaan suoraan henkilön kimppuun käyviä.

        Myös joku heittosi "eka kerralla lääkikseen" on täyttä valetta. Sen näkee kaikesta tyylistäsi "ota lääkkeesi, idiootti, typerys" ja siitä että et pysty kommentoimaan mitenkään helpoimpiakaan teesejä tai tilastoja.

        Todellisuudessa olet jonkun tyypillisen kiukkusen telaketjufemakko yh-äidin valmiiksi "miehiä vihaamaan" opetettu puberteetti ikäinen pikku kovis tytär joka on nyt aivan sekaisin kun äidin opit kumotaan netissä - siihen ei tietty osaa muteen reagoida kuin kirjoittaa about 10 eri vastausta jossa kaikissa sanotaan että ota lääkkeesi tai olet typerys. Niin äitikin aina sanoi isille...;)


      • asiantuntija
        ... kirjoitti:

        Nyt kun asian otit puheeksi niin tähän koko etusivun juttuun suomi24 ei ole montaa kirjoitusta tullut klo 18-19 välillä - sen kun näkee tuosta kellon ajasta.

        Sattumalta juuri tähän yhteen kommenttiin niitä kuitenkin tuli tuona aikana 4 kappaletta - vielä about 20 minuutissa. Kaikki saman sävyisiä ja parin entisen vastauksen kaltaisia.

        Esim. tuossa yläpuolella vastaat tuolla samalla asiantuntija nimimerkillä millä olet vastannut jo siis ainakin kolme kertaa sanomatta kuitenkaan mitään järkevää.
        Logiikka kuitenkin unohtuu naiselta niin helposti ja vaikka edellisellä kerralla kirjoittaessasi tuolla asiantuntija nimimerkillä jankutit tuota "ota lääkeesi" puberteetti idiotismiasi, niin nyt vahingossa sama slogan tulikin yhteen näistä 20 minuutissa ilmestyneeseen muuhun kommenttiin eri nimimerkillä ;)

        Myös tuo "voi kyynel" mitä tuossa yhdessä kommentissa heitit - on yleinen tavaramerkkisi, Kommentoit täällä netissä yleensä kaikkia kirjoituksia jotka hiukankin arvostelevat feminismiä. Kirjoituksesi ovat säännönmukaisesti täysin ala-arvoisia, ei koskaan itse asioista kirjoittavia tai tieteellisesti asioita kumovia, ei sinne päinkään vaan suoraan henkilön kimppuun käyviä.

        Myös joku heittosi "eka kerralla lääkikseen" on täyttä valetta. Sen näkee kaikesta tyylistäsi "ota lääkkeesi, idiootti, typerys" ja siitä että et pysty kommentoimaan mitenkään helpoimpiakaan teesejä tai tilastoja.

        Todellisuudessa olet jonkun tyypillisen kiukkusen telaketjufemakko yh-äidin valmiiksi "miehiä vihaamaan" opetettu puberteetti ikäinen pikku kovis tytär joka on nyt aivan sekaisin kun äidin opit kumotaan netissä - siihen ei tietty osaa muteen reagoida kuin kirjoittaa about 10 eri vastausta jossa kaikissa sanotaan että ota lääkkeesi tai olet typerys. Niin äitikin aina sanoi isille...;)

        Täytyy kyllä kehua sun provosointitaitojas, ne hipoo pilviä! Vähemmän rauhallisena ihmisenä olisin saattanut jopa muutamiksi sekunneiksi suuttua :) Kunpa itse olisin yhtä hyvä siinä.(Ei ollut sarkasmia).


      • psyciatric student

        ei ole eroa. kyse on enemmänkin siitä että kummatkin suhteuttavat aggressionsa vastustajansa ylivoimaan. jos vastustaja on vahva, silloin käytetään piilotettua aggressiota. asiasta on julkaistu hyviä tutkimuksia viime vuosina, ehkä ne ehtivät tännekin 20 vuoden kuluttua.


    • Saman kokenut

      Et tule hulluksi, vaan kestät kyllä puoli vuotta äitisi kanssa. Kyse on siitä, että sinun on aika lentää pesästä ja hallita omaa elämääsi. Puoli vuotta menee nopeasti, usko pois, ja sitten alkaa uusi elämä.

      Äidillä on oma elämänsä ja omat lähtökohtansa, sinulla omasi. Älä tuomitse äitiäsi, hänellä on luultavasti syynsä käyttäytyä noin omituisesti.

      Olen kokenut saman, mutta isäni puolelta. Se kokemus on vain vahvistanut minua.

      • eikä toinenkaan

        Niin surullista kuin se onkin, "kestäminen tapahtuu siten että ensiksi sen saa kokea ja tuntea sekä jäädä kohdelluksi miehenne ja sittemmin lapsenne.

        Niin iroonista ja pirullista kuin se onkin juuri näitä kostetaan aina muille sillä äidille tai isälle ei mutta muille siis omalle perheelle ja lapsille.

        Se kierre vain ei taida katketa mitenkään,, ?

        Käyttäkää ihmeessä järkeä ja harkintaa sekä vastuu velvollisuuden tuntoa. Emaptia kasvaa empatiasta.


    • Nimetön

      Mitäs jos yksinkertaisesti, myös äitilläsi on huono itsetunto,eli mun mielestä aika mennä kahdestaan yhteiseen neuvotteluun,kuuntelemaan miten aikuiset ihmiset ajattelee asioita lasten kanssa olemisesta,vaatii työtä psyykkisesti ja kovasti,mutta tulos on parhaassa tapauksessa molempien paraneminen ja ainakin nuoremalla parempi mahdollisuus saada rentous omaan elämään.
      -psykologi-

      • zigi

        Voi voi vaan ku meniski näin.
        Ei ainakaan mulla, joka olin aina syyllinen kaikkeen.
        Ei kait nyt sellainen joka näkee kaiken syyn olevan toisessa lähde mihinkään sykolokille.
        Vasta kun myöntää että olen tehnyt virheitä ja haluan parantua "pyssylookille" Päätalon Riitun sanoin voi mennä.
        Mitä ei hyväksy sitä ei voi muuttaa, toistaa aina Dr Phil.
        Olisi ollut itselläkin hyvä kun olisi ajoissa tajunnut olla erossa ihmisestä joka tuhoaa elämääni, mutta kun hän oli äitini, niin se oli syvässä että mielistelin häntä että edes rippusen saisi hyväksyntää.
        Kun sitä on lapsesta saakka tehnyt niin sitä ei huomaa miksi apinaksi joutuu tekeytymään.


    • lyyli

      suoraan miltä sinusta tuntuu,jos itse on lapsensa synnyttänyt täytyy hänet myös hyväksyä.Voit sanoa myös sen minkä minäkin aikoinaan nuorena tyttönä,että katsoo peiliin kuka minut on tänne maailmaan hommannut.Loppui irvistely ja arvostelu.Nyt on kymmenet vuodet menneet eikä ole suurempia vaikeuksia ollut.Kyllä tuntuu olevan lapsenlapset hyvin tärkeitä,eikä hiusten muuttuvista väreistä ole heille motkottanut yhtään.

      • edestään löytää

        Vietin talvella äitini luona kaksi viikkoa ja se oli virhe, kaikki jatkui siitä mihin 35 vuotta sitten jäi. Äiti ei ollut muuttunut miksikään päinvastoin. Mikään ei ollut hyvin mitä tein ei ruoka ei tiskaus eikä mikään, jopa kukkakimppu jonka ostin pöytää koristamaan ei ollut hyvä. Tietenkin hänellä on oikeus mielipiteeseensä, mutta kun en ole saanut ikinä hyväksyntää eikä kiitosta äidiltä niin pienikin arvosteleu satuttaa tosi syvältä.


      • poihttr

        Olen melkein 30 ja nyt viimeiset viisi vuotta sanonut takaisin, että älä aina arvostele ja puhu pyytävässä muodossa ei käsy. Pese, tee, miten ois pesisitkö voisitko tehdä..

        Se ei suostu kuuntelee ja sano "älä jäkätä" olen sanonut monesti, että ehkä ihmiset on erilaisia ja miten ois jos vähän ymmärtäisit muitakin mutta kun ei tajua niin ei tajua =) En sitten ole käynytkään enää vierailulla kun kerran vuodessa. Kyllä se nyt yrittää mielistellä


    • tuttua

      meidän äiti arvostelee minua kanssa..tulen hulluksi siksi en ole kauheasti kotona.miten saan välit paremmiksi?

    • jjkl

      Teet niinkuin minä en ole pitänyt mitään yhteyttä yli 30 vuoteen.

    • Mari-Matleena

      Äitisi tekee elämästäsi helvetin, koska on menettämässä valtaansa sinuun. Säälittävää, mutta totta.

      Ajattele, miten suuri valta äidillä on lapseen. Hän määrää esim. milloin lapsi syö, mitä hän syö, miten hän syö...
      Omien oikkujensa ja mielihalujensa mukaan äiti voi halutessaan saada lapsensa tekemään mitä tahansa.
      Suuri valta, eikö totta?

      Huomaamatta lapsi kasvaakin aikuiseksi. Ketä äiti sitten määrää? Äiti on aivan tyhjän päällä. Hän menettää hallinnan ja vallan.
      Niinpä äiti alkaa kynsin ja hampain hankkimaan takaisin tätä valtaa lapseensa.

      Tästä arvostelu johtuu. Tästä, eikä mistään muusta.

      Tee itsellesi tarkat säännöt, miten aiot sallia äitisi käyttäytyvän sinua kohtaan.

      Heti negatiivista arvostelua saadessasi, katkaise keskustelu vaihtamalla kylmästi aihetta.
      Älä riitele. Riitelyllä tärvelet koko 'äitisi kasvatuksen'.
      Äitisi oppii kyllä (tosin siihen menee aikaa) miten sinulle saa puhua.

      Älä salli äitisi tulla kotiisi yllättäen, ainoastaan kutsuttuna. Tee tämä kuitenkin hyväntahtoisesti, ei milloinkaan ilkein sanoin.

      Jos äitisi moittii tai haukkuu esim. ulkonäköäsi, kehu sinä hänen ulkonäköään heti perään. Tee tämä joka kerta moitteita kuullessasi.

      Jos äitisi kommentoi esim. kotisi sotkuisuutta, älä vastaa lainkaan. Älä ole kuulevinasi. Toimi samalla tavalla joka kerta.

      Älä lannistu, ellei äitisi opi käyttäytymään ja kunnioittamaan sinua parissa vuodessa. Minä olen kasvattanut omaa äitiäni jo 10 vuotta, ja kasvatus jatkuu enää ainoastaan hiusten arvostelussa. Minulla kun on aina 'kauhea tukka'.

      Parannusta on kuitenkin tapahtunut jo paljon. Siskoni on nyt äidin kasvatuksen alkumetreillä ja aikataulu on tiukempi kuin minulla oli.
      Siskoni on temperamenttisempi ja tulisempi, ja saattaa saada äidin aisoihin jopa parissa vuodessa.

      Tsemppiä sulle kasvatukseen!

      • velvollisuus

        on määrätä lapsen elämää.hyvä ihminen ellei näin olisi se olisi nyky lain mukaan heittelle jättö.mutta mahdollisimman pian me haluamme että te olisitte omillaan.näytä vain että pärjäät itsenäisesti,niin äitikin saa levätä.


      • äiti ei
        velvollisuus kirjoitti:

        on määrätä lapsen elämää.hyvä ihminen ellei näin olisi se olisi nyky lain mukaan heittelle jättö.mutta mahdollisimman pian me haluamme että te olisitte omillaan.näytä vain että pärjäät itsenäisesti,niin äitikin saa levätä.

        lopeta holhoustaan ja määräilyään, vaikka 'lapsi' on jo 40-vuotias?

        Taitaa äiti haluta luulotella itselleen, että 'lapsi'
        ei kertakaikkiaan tule toimeen ilman häntä!


    • itsekkin äiti

      kuule anna äitisi tuputtaa sinunhan on elämä .... me äidit tahdomme sanoo enemmän mitä tarkoitamme huolissamme olemme vaan ... mutt elä tyttö niinkuin itse parhaaksi tunnet..kaikki tasaantuu aikanaan...

      • äitinä ja tyttärenä

        Häpeä on sisintä raastava tunne siitä ettei kelpaa sellaisena kuin on. Olen äitinä syyllistynyt siihen, että omat lapset tuntevat häpeää asioista joiden heidän ei tarvitsisi tuntea. Olen itse vuosikausia hävennyt omaa ulkonäköä, koska olen kokenut olevani erilainen. Tämä erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemus todennäköisesti juontaa juurensa varhaislapsuuden tapahtumista. Tämä häpeästä johtuva erilaisuuden tunne on aiheuttanut aika paljon tummia pilviä elämääni. Mä oon esim keskusteluissa tiedostamatta yrittänyt peittää sitä kohtaa mun kasvoista, minkä olen kokenut epämielyttävänä.

        Vasta kun nyt oivalsin, mistä mun alemmunnudentunne johtuu voin ruveta pikkuhiljaa korjaamaan itesäni ja samalla yritän myös korjata ja tukea omia lapsia eri tavalla kuin ennen.

        Ehdotan että selailette Ben Malisen kirjaa Häpeän monet kasvot.


    • BubbleGirl

      Anna äitis sanoa, mitä sen huvittaa. Tee kuitenkin selväksi, että se loukkaa sua kovasti. Jos olet kerran jo syksyllä muuttamassa, ei sinulla ole enää hät'hätää. Käytä vaikka tulppia siihen asti tai jotain.
      Ihmisellä on oikeus käyttää semmosia kledjuja, kuin häntä itseään huvittaa. Äitisi on varmaan vaan huolissaan ja pelkää, että sinua katsottaisiin huonosti.
      Kohta se on ohi. :)

    • sama juttu

      itse kärsin täysin samasta mitä tekstisi antoi ymmärtää. äitini haluaa olla kaikessa täydellinen ja arvostelee kaikkea mitä teen. en saa rauhaa vaatteiden valinnassa, kavereiden 'kunnollisuudessa', liian räväkässä meikissä, väärissä kengissä..
      Tuntuu että äiti yrittää muuttaa itseään lapsensa kautta.
      tiedän miltä sinusta tuntuu, et ole yksin :)

    • sinua..

      sano äitilles, että tuollaiset friikkitytöt ovat
      kaikkein parhaimpia .. :D Äitin täytys opetella pukeutumaan uudestaan .. hih.. ja voit todeta, että ei se sulle kuulu.. tsemiä.

      t: Mies

    • jupe-hki

      Mulla on ollut tuo sama tilanne koko ikäni isäni kanssa, nyt olen 29v jätkä. Mun isä arvostelee kaikkea mun tekemistä, kaikki on väärin jos en ole tehnyt niin miten hänen mielestään on oikein tai miten minun veli on asiansa hoitanut. Nään isääni edelleen joka viikko ja haistatan sille suoraan päin naamaan kun alkaa arvostelu, jos me ryypätään saman pöydän ääressä niin siitä syntyy sellainen tappelu, muutaman kerran on ollut lähel etten ole vetäny turpaan sitä äijää. Noin vuos sit mun mutsi alkoi puuttua mun tekemisiin, sille sanoin suoraan et ellei toi lopu niin ei kuule musta enään koskaan.. sillä se jäi yritykseks, ei ole sen jälkeen puuttunu mun asioihin. Näin mulla.. hampaattomat voi pitää nokkas kiinni ellei niitten mielipidettä kysytä!

    • kahden murkkupojan isä

      Ei se äiti sua häpeä, se on ihan varmaa. Se on vaan vanhemmille tosi hankala paikka kun lapset kasvaa aikuiseksi. Jokaisella vanhemmalla on jotain toteutumattomia unelmia, joita jotkut haluaa toteuttaa lastensa kautta.
      Sun tapauksessa sun äiti haluaisi sun näyttävän joltakin tietyntyyppiseltä, omanlaiseltaan. Ehkä se pelkää ettet pärjää elämässä sellaisena kuin nyt olet. Mutta se pelko on syntynyt äitisi omista kokemuksista, ei siitä millainen sä oot.
      Kyllä äiti tietää, mutta ei aivan kaikkea!

    • pystyin hyväksymään...

      itseni, minulla oli vähän samankaltaista nuorempana, mutta sukulaisten taholta, Olen saanut syntymälahjaksi isänipuolelta tuhdit reidet...ja kyllä siitä teini-iässä äitinipuolen sukulaisilta sain kuullakkin... joten olin yli nelikymppinen kun vasta pystyin itseni hyväksymään täysin sellaisena, kuin olen...Toiset kun oli muokanneet sanoillaan itsetuntoni ja minäkuvani. Omien lasteni kohdalla kyllä olen pitänyt huolen että kukaan ei heidän minäkuvaansa pääse muokkaamaan typerillä arvosteluilla ja huomautuksilla. Joten kokemuksesta voin sanoa, että se toisten muokkaama minä kuva istuu tiukassa... mutta toivon, että sulla ei mene yhtäkauan itsesi hyväksymiseen kuin meni minulla. Nyt tosin olen jo elämän koulinut ja uskallan sanoa takaisin ja pitää puoleni. Jaksamisia sulle.

    • oma yksilönsä

      Minäkin sain aina kuulla kaikesta ja kapinoin äidilleni kun en saanut elää omaa elämääni. Tein tyhmyyksiä ja selvisin itse niistä. Tyttäreni haluaa nyt elää omaa railakasta, erilaista elämäänsä ja nyt äitini yrittää vaikuttaa siihenkin, en minä. Minä sallin erilaisuuden!!! Mutta onneksi jaksan tukea tytärtäni mummin pahoilta puheilta. Meillä kaikilla on oma elämä ja kaikki me elämme sen niin kuin parhaaksi näemme. Kun vain ei rikosten tielle lähdetä kaikki on hyvin. Tyyli ja elämän valinnat ovat kaikkien meidän omat!!!

      • kirjahylly

        Martti Paloheimon kirja lapsuuden haavoista. Runoilija Oivalta voit tietenkin lukea myös vaikka koko tuotannon, mutta et saa yhtä suoraa vastausta kuin psykiatri Martilta.


    • Minulla ei ole aivan samaa ongelmaa siitä, että minua arvosteltaisiin, vaan en saa yksityisyyttä. Sain tietää hänen lukevan päiväkirjaani niin, että ystäväni kysyi olenko kertonut äidilleni yhdestä päivästä koska tämä oli soittanut sille. Hän tietää aina mitä roskiksessani on, ja aina "ohi mennen" huomaa tavaroitani ja kysyy mikä se on jne. Hän myös käyttää tavaroitani, joita olen kieltänyt käyttämästä (kalliita tusseja käytti kirjoittamiseen ja jätti korkin auki. Onneksi se ei kuivunut, oli kallis kynä).
      Tietty tähän kaikkeen vaikuttaa kalja jnejne jota hän kittaa ja sitten kaikki on pers**stä ja on salajuonia häntä vastaan ja hän kyllä vielä tilaa mafian tappamaan jne.

      Itse aina raivosin hänelle ja sota nousi pienemmästäkin asiasta (kyllä nykyisinkin, mutta ei niin usein), ja päässä naksahti ihan mistä tahansa mitä hän tekikin. Mutta nyt tuossa vuoden alussa tajusin että hei, lähden ensi syksynä pois täältä. Ilo ja helpotus tuli selvästi, enkä ole jaksanut koskaan pahemmin nostaa kissaa pöydälle ja edes puhua siitä päiväkirjasta. Lähden pois, eikä minun tarvitsisi tulla takaisin.

      Yritä ajatella positiivisesti. En ole hyvä neuvomaan koska itse alan raivota hyvin nopeasti ja nostaisin hirveän sanakostosodan hänen kanssaan, mutta ole vain oma itsesi. SYksy koittaa pian. ^^

    • kun kotona vielä eleli

      itse en tiedä olenko "friikki", mutta tulen isääni siinä että olen helvetin nuuka, ja jos mielestäni jokin vaate tai tavara on vielä monen vuoden käytön jälkeen mielestäni käyttökelpoinen niin en tosiaan osta uutta! Äitini mielestä joka vuosi pitäisi ostaa uusia vaatteita niin keväälle kuin talvellekin.. "sulla on rahaa ja kuljet rääsyissä! siis mihin niitä rahoja muuten käyttäis ku vaatteisiin??"

      Rääsyt: tavalliset polvihousut ja t-paidat... t-paita on lempparini ympärivuoden, samoin polvihousut raitasukkien kanssa. Nahkatakkini on kulunut, olen leikannut siitä kaikki napit irti koska ne vain roikkuivat narujen päissä. Meikkiä käytän joskus, mutta hyvin kepeästi (paitsi mustaa huulipunaa). Inhoan kaikkia naisellisia hepeneitä kuten hameita, korkokenkiä, mekkoja jne. Olen aina ollut poikamainen ja nyt olen aivan yhtä huutoa täällä kotona aina kun Tuomo Ruutu taklaa ja lujaa!

      "Tavalliset normaalit nuoret naiset käyvät ulkona, viettävät aikaa kaverine kanssa ja huolehtivat ulkonäöstään!" Olen urheilullinen ja erakko. Minulla on kyllä yksi hyvä kaveri ja miesystävä, joka on aivan yhtä renttu ulkoisesti kuin minäkin, ja hivenen erakkotyyppinen. Hänen mielestään äidilleni eivät minun päätökseni ja tekemiseni enää kuulu, mutta pakko myöntää että yhä monen asian kohdalla hermoilen koska pelkään että taas tulee negatiivista palautetta kodin suunnalta. Ei minua se haittaa että olen äidin kanssa samaa mieltä vaan se negatiivinen ilmapiiri :(

      Hyvä kuitenkin kuulla että pääset omillesi.

      • Kaizoku-Akatsuki

        Olen myös poikamainen (pinkit pitsit hyi!) erakko. Erakkoisuus on tullut siitä että olen aina asunut syrjässä, ilman sisaruksia ja vanhempani olivat ryhtyneet ylisuojeleviksi.
        Kuitenkin jos yrittäsit saamaan äitisi hyväksymaan tyylisi. Se ei ole vaikeaa :)


    • 4 pojan äiti

      Äidit ovat äitejä ja yksilöllisiä. Tosin äitisi peilaa sinuun omaa huonoa itsetuntoa. Jotkut nuoret voisivat saada apua äitien ongelmakäyttäytymiseen perheneuvoloista. Voit mennä sinne yksinkin, ellei äitisi halua tulla mukaan. Saat ainakin voimia ja ennenkaikkea ymmärrystä siihen, miksi äitisi käyttäytyy noin sinua kohtaan. Olen itse lähtenyt kotoa aikoinani pois sen vuoksi, etten saanut tehdä mitään.....koskaan. Nuorelle pitää antaa tilaisuus kokea elämää ja opetella ottamaan vastuuta pikkuhiljaa enemmän ja enemmän, että olisi valmis sitten astumaan omaan elämään kun sen aika on. Persoonallisuutta ei saa äidit eikä isät nujertaa! Me kaikki olemme yksilöitä. Harmittaa äitisi puolesta, minkälaisen kuvan hän jättää itsestänsä sinulle. Se tulee varmasti vaikuttamaan sinuun tulevaisuudessa. Toivottavasti opit ymmärtämään, että äitisi luulee tekevänsä parhaansa, mutta ei ymmärrä tekevänsä mitään väärää. Monet vanhemmat eivät ymmärrä, että nykynuorilla on erilaisia kausia elämässään....huulilävistykset...nenärenkaat...napakorut yms. Meidän aikanakin oli Levis-farkut...pillifarkut.....ruutuhameet jne. Muuten siis samaa juttua mutta muoti vain muuttunut.
      Sinun täytyy uskoa itseesi ja siihen mitä valintoja teet itse. Äitisi on ymmärrettävä, että te olette erilaisia nuoria kuin me aikanamme ja että maailma muuttuu.
      Kunhan et sekaannu mihinkään ei-toivottuihin tekoihin. Silloin teet itsellesi karhunpalveluksen totisesti!
      Voisit vaikka soittaa nuorten auttavaan puhelimeen että saisit voimia jaksaa syksyyn asti. Numeron löydät puhelinluettelosta tai netistä. Vielä se tulee aika, että saat elää omassa kodissasi rauhassa ja olla oma itsesi.
      Älä anna periksi. Sinusta ei tule hullua :))
      Tällä hetkellä varmaan kaikki tuntuu raskaalta. Joskus äitisi vanhempana tulee ymmärtämään mitä on aiheuttanut.........tai sitten ei koskaan.

    • äiti itsekkin

      YRITA PUHUA ÄITISI KANSSA, YRITÄ SAADA HÄNET HUOMAAMAAN,ETTÄ PUKEUDUT SITTEN MITEN PUKEUDUT,OLET KUITENKIN SE SAMA TYTTÖ,JOKA KERRAN OLI PIENI.EIVÄT VAATTEET TEE IHMISESTÄ PAHAA IHMISTÄ. ÄITISI EHKÄ KAPINOI AJATUSTA VASTAAN,ETTÄ MUUTAT POIS KOTOA,OLET NUORI AIKUINEN,ET ENÄÄ LAPSI. EHKÄ HÄN PELKÄÄ MENETTÄVÄSI SINUT. YRITTÄKÄÄ KESKUSTELLA. TÄMÄ ON LAIHA LOHTU,MUTTA TOIVON ETTÄ ONNISTUTTE.
      OIKEIN HYVÄÄ JATKOA SINULLE.

      • ei tajuu

        Eikä noille itseriittoisille raivopäille mitään voi puhua, eivät he kuuntele. Vain heidän mielipiteensä, tunteensa yms. ovat tärkeitä. Ja että lapsi tottelee kaikessa, vaikka äidin neuvojen takia jokin menisi aivan omaa tahtoa vastaan. Ja tämä pätee hamaan hautaan saakka, "lapsi" voi olla jopa yli viiskymppinen, kun äiti vielä mäkättää kaikesta loputtomiin.


    • ....,,,,.,.,

      Sanon tähän alkuun ihan suoraan että äitisi on yksi s****an pa*****nen. Meidän äiti teki sitä lähes jokaiselle lapselleen. Kertoo sadistisesta, henkisesti laiskasta luonteesta joka pakottaa muut muuttumaan koska ei itse viitsi. Äärettömän tyhmää ja itsekästä. En voi nyt oikein muuta sanoa, kuin että tuollaisiin tilanteisiin auttaa vain se, että sinä teet jotain konkreettista elämällesi. Sinähän kirjoitit muuttavasi syksyllä omaan asuntoon, tosi hyvä koska monet eivät ikinä pääse irti sieltä lapsuudenkodistaan äidin hyväksynnän toivossa. Ikävä kyllä yhtä asiaa kukaan ei voi muuttaa, äitejä. Mutta sulla on nuoruus etunasi ja nyt on se aika, jolloin sä määrittelet tarkasti, ketkä kuuluu sun elämään ja ketkä eivät ja minkä asenteen valitset elämääsi. Voin kuvitella, että nämä asiat sattuu suhun kovin ja niinhän se tekeekin. Sun äidilläsi on kova tarve sitoa sut itseensä ja hän tekee todella pahan virheen siirtäessään häpeänsä sinuun. Hän toimii ei pelkästään sinua vaan myös itseään vastaan, koska tuolla asenteella hän löytää itsensä yksinään sieltä vanhuudesta kun kukaan ei tahdo nähdä häntä. En tunne sinua laisinkaan mutta lataa äidillesi sellaisia tosia tulevaisuudenkuvia, joiden tiedät olevan mahdollisia. Äläkä rupea pehmenemään jos hän yrittää kerätä sääliä. Kyseessä on vain ja ainoastaan sun kallis elämäsi, älä myy sitä. Eli jos sulle tulee ennen syksyä sellainen tunne, että nyt pää hajoaa, sano suorat sanat ja lähde pois. Sellaiseen paikkaan johon tiedät voivasi mennä ja jossa sinua ymmärretään. Tiukkaa siitä tulee kun äitisi hyppii pitkin seiniä mut uskalla vain olla rohkea. Kaikista vaikeintahan on aina tehdä jotain konkreettista koska kaikki tutut asiat menevät myllerryksessä ihan uusiksi. Eli anna palaa vaan, jätä rannalla ruikuttajat sinne rannalle.
      Sanon vielä sen verran, että minua on koko nuoruuteni ja lapsuuteni haukuttu noilla samoilla sanoilla ja olin se kylän friikki. Kesti pitkän aikaa kun nousin siitä suosta; samalla kun muut ikäiseni aloittelivat ammattiopintojaan, minä opettelin sitomaan kengännauhoja vertauskuvallisesti. Mut nyt minäkin opiskelen itselleni ammattia ja juuri sitä mitä olen aina halunnutkin, asun rakastavan kumppanin kanssa yhdessä ja tunnen itseni osaavaksi ja tärkeäksi. Täydellistä ei ole eikä ikinä tule olemaankaan mut onni ei riipu siitä. Haistata mutsillesi pitkät ja ole onnellinen. Kyllä sä onnistut.

    • sijaiskärsijä

      Olisiko mahdollista että äitisi on uuden miehen kanssa, joka vaikuttaa äitisi mielipiteisiin..uusioperheissä se tyypillistä. Toisen lapsia ei hyväksytä ja se vaikuttaa kaikkeen.Manipulointia yms. Toki äidilläkin omia mielipiteitä, joskus jopa oikeita.Elä kuitenkin itsellesi, älä äidillesi,asteta tavoitteet elämässä ja pyri niihin..kyllä äitisi siitä rauhottuu iän myötä, liikkeet hidastuu ja näkö ja kuulo huononee ja itsetunto laskee ja sinä hallitset :)

    • hekla

      älä välitä siitä ja sano sille tosta viestistä ja sano että sä oot jo tarpeeks iso huolehtimaan omista asioistas!

    • wish86

      Myös mun äti tuhosi mun itsetuntoni. Oon asunu kotoa poissa jo jonkin aikaa ja silti asia vainoaa aina välillä. Oletko yrittänyt tehdä selväksi että olet oma persoonasi ja pukeudut miten haluat ja tapa jolla pukeudut on sinun tyylisi, ettet ole niitä massasta erottumattomia muodin orjia. Mikäli ostat itse vaatteesi niin voit myös siitä huomauttaa ettei hänellä pitäisi olla mitään sanottavaa siihen mitä ostat ja miltä haluat näyttää, omat on rahasi.
      Nykyään itseäni harmittaa etten kääntynyt omaa äitiäni vastaan kun hän sanoi julmimman asian minkä oon kuullut.. "kukaan ei koskaan sua rakasta ku oot ton näköinen.." Nyt oon onnellisesti naimisissa ja joku todella rakastaa.

    • Samaa koenut

      Sinä nuori ja kaunis neiti ,Äitisi on kyllä Sinua rakastava mutta hän näyttää sen liian korostetusti,näe siinä suunatonta Äidin rakkautta ja siinnä on siunausta sinun elämääsi.Kestä se ja elä sovussa äitisi kanns...

      • puhuttiin:

        "OIVA kirjoitteli SATUJA tarkoitat
        Kirjoittanut: Marttia... 10.5.2008 klo 11.10

           
           MARTTI Paloheimo

        Kotikasvatuksen peruskysymyksiä, 1954
        Kotivammaiset, eli, "Miten sinua kohdeltiin lapsena?", 2. täyd. ja parann. p., 1992
        Kotivammaisuuden synty, 1999
        Suomalaisen lapsuuden haavat miten sinua kohdeltiin 1997
        Varhaislapsuuden merkitys persoonallisuudelle, 1955
        ymym"


    • uskovainen nainen 27.v

      Minä en sanoisi että kun vain avaat raamatun ja luet sitä noin vartin ..tai päivän..tai jotain, niin kylläpä auttaa heti asiaan jos toiseenkin.

      Mutta sen sanon että uskon että Jumala on meidät kaikki luonut juuri sellaisiksi persoonallisiksi ihmisiksi kuin on parhaaksi nähnyt ja ollaan kaikki Jumalan taideteoksia.
      Sekin että sanot olevasi "friikki" on sellainen persoonallinen ominaisuus(oletan että edustat jonkinsortin ns.poikkeavaa/huomiota herättävää pukeutumistyyliä) joka on ainoastaan rikkaus ja ihana lahja näiden beigen väristen jakkupukujen ja mustien housujen seassa.

      Mä rukoilen sun puolesta että saisit tuntea Jumalan ihanan rakkauden sun elämässä ja kokisit olevasi hyväksytty ja vapaa!
      Jeesus rakastaa sua aina ja antoi jopa henkensä jotta sulla olisi elämä ja olisi vapaus. Hän siis kuoli sun puolesta eikä kysynyt mitkä vaatteet sulla on päällä.

      Se, että saisi kokea olevansa rakastettu on niin ensiarvoisen tärkeää itsetunnolle ja hyvälle ololle ettei sitä voi sanoin kuvata.

      Jos taistelet aina vaan sun äidin mielipidettä vastaan, niin sun omakin mielipiteet ja just esim pukeutumismieltymysten suunta on sinänsä vaarassa että alat vaan tehdä asioita jotka mahdollisimman vähän miellyttäis sun äitiä. Eihän se enää silloin olis sun oma mielipide ja näkemys vaan se ois täysin sun äidin hallinnassa, olisit vaan aina vastakkaista mieltä.

      Ainut vaihtoehto on kyllä mun mielestä välimatkan otto niin että saat tilaa kehittää ja vahvistaa omaa persoonaa omissa ympyröissä. Ja kun se vahvistuu niin sun äidinkin valta siinä vähenee ja voit joskus ehkä löytää vielä uudenlaisen yhteyden häneen. Mutta tuon vallan alla mitään parannusta ei voi tapahtua. Sun äiti tekee tossa tosi väärin. Ja sulla on oikeus omaan elämään, sellaiseen jonka itse valitset.

      Haluan rohkaista sua. Taiteen ystävänä olen sitä mieltä että ihmiset pukeutuu liian tylsästi koska pelätään. Persoonat kunniaan! Pidä kiinni omista mielipiteistä mutta pidä huoli että ne on sun omia eikä vaan vastakkaisia sun äitiin nähden.

      Siunausta sulle.
      Rukoilen sun puolesta..ja sun äidin puolesta myös, sillä ei varmaan oo myöskään hyvä olla.

    • soppa

      Minusta tuntuu että Äitisi rakastaa sinua niin paljon jotta hän haluaa että pärjäisit elämässä sitten pois muutettuasi ilman ohjeita ja oppeja,pelkää myös sinun menettämistään nyt jo koko ajan,nyt asia tuntuu jankutukselta ja arvostelulta.Kun sinulla on omia lapsia sitten joskus niin mieti miten itse toimisit samassa tilanteessa, meistä jokainen on oman polkunsa kulkijoita ja sen mukaan meidän on elettävä, ajttele myös niin pitkälle että äitisi ei ole kuolematon,kannataako välit pilata ja sitten joskus joutua katumaan molempien tekemisiään.

    • sussu__11112

      olen kokenut joskus saman asian.. mutta pääsin ohi kun muutin pois kotoa. sinuna juttelisin jonkun läheisen ystävän kanssa ja pitäisin hauskaa.. koita olla huomaamatta ollenkaan mitä äitisi puhuu vastaat vaikka vain että itse mä päätän mitä päälleni laitan ja jos se siihen vielä jotain sanoo niin oot vain niinkuin et olisi koskaan kuullutkaa.. eihän se äitisi ole joka sun elämää elää.. se olet sinä itse ja sulla on oikeus päättää siitä.. elä omaa elämää älä äitis.. se auttaa ja pian ku muutat omaan asuntoon niin tilanne rauhoittuu paljon.. pidä hauskaa äläkä vain masennu kotona.

      • Poxixta

        Kaiva jostain Irwinin vanha levy ja soita sieltä Vain elämää ei sen enempää,niin kyllä se siitä ja lähde pois jo tänään.Hyvää kesää.SE ON SIINÄ.


    • weskuu

      Se elää omaa elämääs sun kauttas uusiks ja koittaa tehä susta yhtä masentavan,kuin ite ollut.Tiekkö ,se pelkää ,et sulla menee lunkimmin mies ym.asiat ja olet suositumpi ,kuin hän ite aikanas ollut.

    • itsekinväsynyt

      Olen itse juuri samassa tilanteessa,enkä jaksaisi enää oikeasti äidin jankkausta,mutta se on sitä että hän välittää sinusta... :) mutta sinun täytyy jaksaa loppuun asti ennen kuin muutat.kyllä hän sinua rakastaa vaikka se ei sitä sanokkaan..:) luota minuun.. minun täytyy vielä asua kaksi vuotta kotona ja joudun kuuntelemaan sitä jankkausta,joten ole huoleti et ole ainut joka kokee saman tilanteen. :)

    • kokemuksia minullakin

      Itse kasvoin äidin kanssa, jolle mikään ei ollut hyvää ja välillä vielä isä säesti äidin marmatusta. Esim. ensimmäisen lapsen syntymänjälkeen olin kuulemma tosi läski (174cm/67kg).

      Jos asiasta puhuminen ei ole auttanut, niin tuskin se auttaa jatkossakaan. Nyökyttelet vain ja olet hyväksyvinäsi marmatuksen. Sitten annat sen vain mennä korvista ulos.

      Minä huomasin kyllä äitini marmatuksen vaikutuksen täyden vaikutuksen vasta siinä vaiheessa, kun omat lapseni olivat murrosikäisiä. Eräänä päivänä vain huomasin yrittäväni vaikuttaa tyttäreni vaatevalintoihin jne. Kauhistuin. Meillä on tyttäreni kanssa aivan erilainen vaatemaku. Mutta olen oppinut sen hyväksymään. Puutun hänen pukeutumiseen vain silloin kun olemme menossa johonkin ns. klassiseen juhlaan, missä edellytetään siistiä pukeutumista (esim. isoisän juhlat). Muuten olen oppinut katsomaan olemaan puuttumatta. Koska itse tiedän kuinka syvät jäljet äidin jatkuva marmatus jätti.

      Onhan se varmaan eräällä tavalla totta sekin, että osa siitä marmtuksesta on vain äitisi tapa kertoa että hän välittää sinusta. Mutta rajansa siinäkin.

      Tsemppiä vaan siis sinulle aloituksentekijä. Jos et halua täydellistä sotaa äitisi kanssa tai katkaista täysin välejä hänen kanssaan, niin eipä juuri muu auta kuin purra hammasta. Sinä olet oma yksilösi ja niin kauan kuin sinulla on hyvä olla etkä käytökselläsi muita tietoisesti loukkaa, niin anna äitisi marmatuksen mennä ohi korvien. Korkeintaan voit sanoa hänelle, että "Olen oma persoona, en sinun kopio". Hankalaa varmaan, kun asut vielä kotona. Mutta kun muutat omaan kotiin, niin voit kyllä helpostikin sulkea äitisi marmatuksen pois. Et vastaa hänen puheluihin, etkä päästä häntä kotiisi, jos hän ei lupaa olla valittamatta.

      Tärkeintä on kuitenkin se, että itse hyväksyt itsesi sellaisena kuin koet itsellesi hyväksi olla. Aina löytyy elämässä ihmisiä, jotka arvostelevat esim. ulkonäköä. Ajattele vain, että olet ainutlaatuinen timantti!!!! Sinua ei ole kuin yksi maailmassa.

    • sekakäyttäjä.

      Juo harva se päivä ja popsii rauhottavia päälle. Ihan on sekopäinen, en jaksa.

    • maibrit

      Olen itsekkin aikusten lasten äiti,eikä ole koskaan tullut mieleeni kiusata heitä henkisesti,olen sanonut heille aina,että jos heillä on murheita voivat kääntyä minun puoleeni ja niin he myös ovat tehneet.Sinuna muuttaisin kotoa jos sinulla on vain paikka missä olla?Eihän tuo ole normaalia käytöstä äidiltä!Jos olisit minun tyttöni niin saisit elää omaa elämääsi ja olla rauhassa!

    • Luin kirjoituksesi aikuisena, useamman lapsen äitinä. Omat lapseni ovat kyllä nuorempia, eivät vielä kotoa lähdössä.

      Äitinä sitä haluaa lapselleen kaikkea hyvää. Jos tuntee lapsensa, voi antaa neuvoja ja opastusta hyvässä hengessä. Murrosiän myrskyihin kuuluu räiskyntä ja rajojen kokeilu. Vahva aikuinen kestää ne ja opastaa rauhallisempaan tilanteiden ratkaisuun.

      Oletteko tarpeeksi keskustelleet esim.pukeutumistyylistäsi? Haluat olla oman tyylisesi, viestittää sillä omasta itsestäsi. Olet jo aikuisuuden kynnyksellä, vastaat kohta itse itsestäsi. Äitisi kenties pelkää jotain puolestasi, koska vieläkin ilmenee riitoja.

      Äitisi on myös havainnut lapsuuden olevan ohi kohdallasi. Se voi herättää haikeuden tunteen, vaikeuden laskea irti.

      Mielestäni teidän kannattaisi jutella. Perustele äidille valintojasi, kuuntele, ota neuvoja vastaan, mutta elä omaa elämääsi. Niin kauan, kun olette saman katon alla, myös sinulla on velvollisuus kuunnella ja kunnioittaa vanhempiasi.

      • kuin äidin?

        Voi jessus teidän juttujanne. Lapsen pitäisi käsittää äidin tarpeita ja kummia mielteitä ihan loputtomiin, äidin ei tarvitse. Mistä syystä? Eikö se äiti olekaan se aikuinen?

        Ja tuota voi muuten sitten jatkua vaikka hautaan asti. Itse on nyt 47 eikä se mitään ole muuttanut. Minun oli pakko kokonaan katkaista välit, sillä äitini oli niin hirveä.


      • samaamietä!!
        kuin äidin? kirjoitti:

        Voi jessus teidän juttujanne. Lapsen pitäisi käsittää äidin tarpeita ja kummia mielteitä ihan loputtomiin, äidin ei tarvitse. Mistä syystä? Eikö se äiti olekaan se aikuinen?

        Ja tuota voi muuten sitten jatkua vaikka hautaan asti. Itse on nyt 47 eikä se mitään ole muuttanut. Minun oli pakko kokonaan katkaista välit, sillä äitini oli niin hirveä.

        Rajansa kaikella. Minunkin äitini jatkuvasti hoki, että -mikset ymmärrä, että vanhemmat tekevät virheitä ja anna anteeksi. Pilaat syntymäpäivät ja joulut (kun et saavu paikalle), Mikset kunnioita meitä kun olemme ikämme käyneet työssä ja tienanneet. Häpeä!!
        Yms paskaa minulle aikuiselle ihmiselle heittää..
        Pitääkö kunnioittaa tai hyväksyä tuommoista ala-arvoista käytöstä. EI ihminen muutu. Ja aina kun meet käymään, niin sama alkaa mihin viimeksi jäätiin. Ja selän takana vielä haukkuu.
        Kumpi meistä on todellakin äiti??
        Minulla on oma lapsi ja vastuu siitä, pitääkö mun vielä omaa äitiäni ymmärtää ja mielistellä??


    • Vieläkin vaikuttaa

      Oma äitini on myöskin kovin arvosteleva. Lisäksi hän on moralisoiva. Olen jo keski-ikäinen, mutta olen saanut paljon kärsiä äitini lyttäävästä tyylistä. Vieläkin huomaan yrittäväni liikaa miellytää muita ihmisiä, en aina osaa sanoa ei,kun pitäisi, en ole tyytyväinen vartalooni, koulutukseeni ym.Minua on auttanut muutto pois kotoa toiselle paikkakunnalle, yleensäkin etäisyyden ottaminen. Sen ei tarvitse olla maantieteellistä. Välejä ei tarvitse laittaa poikki, mutta kuunnella omaa itseä ja omia arvoja. Tämä on kuitenkin sinun elämäsi. Tsemppiä!

    • tuollainen mummo

      Minulla on vähän samaa luokkaa edustava mummo! Me ei sentään onneksi asuta yhdessä, eikä olla koskaan asutukaan, muutamia poikkeustilanteita lukuunottamatta. Mutta me asutaan lähekkäin, ja aina kun nähdään, riittää arvosteltavaa. Mummo yrittää määrätä AIVAN KAIKESTA. Mm.

      -Opiskelemani ala on väärä, samoin oli edellinenkin. Ainoa oikea olisi hoitotyö.

      -KOSKAAN et saisi syödä ulkona, sillä se maksaa liikaa. Kaikki ulkonasyömiset pitää salata, sillä mummo on kyselemässä aina hintaa.

      -Ainoa oikea harrastus on pianonsoitto. Edes viulu tai kuorolaulu ei vedä sille vertoja, ja siskoani hän arvostelee kovasti, koska ei ole soittanut pianoa, vaan viulua ja laulanut.

      -Kesät ja lomat pitäisi käyttää koulutehtävien kertaamiseen, ei suinkaan lomailuun.

      -Ihmiset jotka eivät ole käyneet lukiota, ovat jääneet paljosta paitsi. Se että ei ole ollut lukiossa, tarkoittaa yhtä, kuin on ollut huono ja lahjaton koulussa.

      Listaa voisi jatkaa loputtomiin! Mummoni yrittää puuttua aivan kaikkeen, siihen mitä syö, milloin syö, millä tavalla, mitä opiskelee, mitä harrastaa jne jne. Muut vaihtoehdot kuin hänen, ovat vääriä ja huonoja. Ihmisillä ei sais olla toisenlaisia tapoja/mielipiteitä, ja jos niitä erehtyy tuomaan ilmi, tai loukkaantuu mummon kohtelusta, niin ihminen on ymmärtämätön ja epäkohtelias, joka ei ymmärrä vanhempia ihmisiä.

    • Birgitte.

      Voi,voi, minkälainen pikkutyttö olet. Äitisi tahtoo IHAN VARMASTI vain parastasi. Hänen kuuluukin neuvoa sinua!!!!!!!

    • Parodie

      Sinä et valitettavasti voi tehdä mitään. Kyseessä on luonnehäiriö. Et millään sanoilla tai teoilla saa toista ymmärtämään, että tämän käytös loukkaa sinua, koska hän tekee kaiken " vain sinun omaksi parhaaksesi". Ainoa, mitä voit tehdä, on toisiaan lähteä kotoa ja olla pitämättä liikaa yhteyksiä. Terapia saattaa auttaa huonoon itsetuntoon. Itse olen kärsinyt aivan samanlaisesta äidistä, tein niin tai näin, niin aina se on väärinpäin. Kaikesta huolimatta voimia ja jaksamista sinulle. Usko itseesi, sinä olet hyvä ja vahva ihminen, joka kyllä pärjää elämässään juuri sellaisena kuin olet!

      • niin..

        minunkin äitini aikoinaan valitti joka asiasta,koskaan ei kehunut,ei kannustanut,mutta minusta kasvoikin hyvin itsenäinen,vahva nainen,vaikka hänellä on ollut vaikee lapsuus,niin silti sillä ei olisi ollut oikeutta pahoinpidellä mua!Olin tosi onnellinen,kun pääsin sen luota muuttamaan omilleni...


    • POIS

      Minun äitini on tehnyt minun elämästäni helvetin jo yli 30 vuotta. No, tietysti kotoa muuttaminen vähentää kanssakäymistä, mutta sitten räkätetään puhelimen välityksellä ja aina, kun käyn vanhempieni luona. Kävin äitini kanssa etelänmatkalla, kun olin 17 v - siellä se oikeen urakalla alkoi: laihuttaisit vähän, niin saisit paremmin miehiä ja olin ihan normaalipainoinen. Aloitettuani e-pillerit 2-kymppisenä siitä alkoi painon nousuni ja räpätys sen, kun lisääntyy vaan. Olen ollut ikäni jojo-laihdutta ja nyt olen sairastanut viimeiset 3 vuotta ja ollut pöyörätuolissakin. Vappu viikolla kaaduin aamulenkillä tosi pahasti. Nivelsiteet meni jalasta molemmin puolin. Äitini: omaa syytään, läski köntys :( Monta kertaa olen äidilleni sanonut, että etkö ymmärrä, kuinka paljon se minua loukkaa, kun aina haukut minua, ystäviäni ja kaikki ihmisiä yleensä. Hän ei voi edes radiota aukaista, kun jo sanoo, että haista sinäkin v...., pidä sinäkin turpas kiinni - itseksiään juttelee - isä makuuhuoneestaan kuuntelee, että ei tuo nyt ihan normaalia ole!! Isäni sanoi, että hän ei voi kohta asua äidin kanssa ja ikää on jo 76 vuotta. Minä jos joku tiedän, mitä äidin AHDISTELU on, mikään ei ole koskaan hyvin minulla. Vanhempi veljeni on taas SUPERmies. Olen hyvin ahdistunut tilanteesta myös isäni takia. Hän joutuu kuuntelemaan sitä päivästä toiseen, ettei osaa tehdä mitään oikein. Mutta pakko vaan tsempata ja pyyhkiä välillä kyyneleet silmistä. Hyvää kevättä Sinulla ja muuta en voi sanoa, kun koita kestää ja hae tarvittaessa ammattiapua. Minulle se oli tarpeen yhdessä vaiheessa ja siitä oli myös hyötyä.

    • minä vain

      oma äitini arvostelee minua kaikesta. Jouduin pienenä (4v) pedofiilin uhriksi. Reagoin tähän syömällä itseni ylipainoiseksi jotta mies ei enää koskisi. Äidille en saanut kerrottua ennen kuin vuosi sitten, olen nyt 25 vuotias ja edelleen vakavasti ylipainoinen. pelkään kaikkia miehiä ja lihavana saan olla rauhassa helitä..
      NO miten äiti suhtautui, syyllisti minut. Miksi en ollut kertonut, miksi olin sallinut tuon miehen tehdä mitä teki?
      tämä keskustelu johti hermoromahduksen kohdaltani. Äitini sanoi: onko pakko olla aina noin negatiivinen? etkö tajua miltä se saa minut näyttämään? kuule joskus masentuneelle pitää vain sanoa kova sana jotta tulevat järkiinsä!

      Olen muuttanut jo pois kotoa vuosia sitten. äiti tulee käymään: miksi et ole tiskannut, hyi kuinka lemmikkihäkki haisee, kauheen sotkusta, miksi pyykit vielä narulla, miksi et ole pedannut sänkyä, mitä sulla on jääkaapissa (meni aina kaapille kun tuli), mikä tämä lasku, miksi olet tälläistä tilannut, miksi puhelin lasku näin suuri?
      Äiti aina tullessaan penkoi kaikki laskuni, joudun omassa kodissani piilottelemaan laskuja ja kirjeitä ettei äitini pääse lukemaan niitä. Tärkeät paperit joudun säilyttämään lukollisissa paikoissa tai äitini penkoo ne kun esim. kä'yn vessassa.
      itsetuntoa minulla ei ole, en pysty sanomaan vastaan.

      olen käynyt psykiatrilla, ja hän sanoi että äidilläni vaikeuksia päästää irti ja minun vain tulisi asettaa rajat...

      mutta on vaikea saada itsetuntoa kun "tärkein ihminen maailmassa" ei pidä sinua minään.

    • äitee™

      Niin tuttua, varmaan monelle. Itse olen ratkaissut asian pitämällä välimatkaa äitiini. Jos puhumme puhelimessa, en suostu puhumaan mistään sellaisesta, että asia lähtee riidaksi. Äidilläsi on mielipiteensä - voitko miettiä, mistä ne kertovat? Itse ajattelen, että oman äitini mielipiteet johtuvat paljolti hänen omista kokemuksistaan eikä hänellä ole kykyä ymmärtää, että se jatkuu sukupolvelta toiselle, ellei joku sitä katkaise. Näin se vaan valitettavasti menee.

      Kun itse nyt tiedät, mikä tuntuu pahalta, pidä huoli, että sinä voit olla se, joka katkaisee tuon kierteen ja omat lapsesi eivät joudu koskaan ainakaan samoista asioista kärsimään. Muista kuitenkin, että jokainen tekee virheitä. Tärkeintä on, että jos niin käy, osaa myös myöntää virheensä ja pyytää anteeksi.

      Jos asia painaa mieltäsi niin, että se haittaa elämää, suosittelisin hakemaan siihen apua. Varaa aika omalääkärillesi, joka voi neuvoa sinua eteenpäin.

    • Juutanen

      Olisiko niin, että äitisi peilaa itseään sinussa ja on siksi aina valmiina antamaan kommenttejaan. Uskon että hän ihan aidosti haluaa sinun parastasi, mutta ei vaan osaa tuoda sitä esille rakkaudella ja kunnioituksella sinun persoonaasi kohtaan. Äitisi on kuitenkin jo aikuinen ihminen ja hänellä pitäisi olla senverran järkeä, että ymmärtäisi antaa sinun elää omaa elämääsi. Uskon lisäksi, ettei äitisikään koe olevansa vapaa. Sen kertoo hänen käyttäytymisensä.

      Äitisi tulee luottaa sinun arviointukykyysi ja antaa ohjat omasta elämästäsi sinulle itsellesi. Hän ei saa kontrolloida sinua, niinkuin olisit vielä alaikäinen. Itsetuntosi on äitisi vuoksi saanut kokea kovia, mutta vaikka varmaankin juuri nyt olet vihainen ja katkera äidillesi, niin oman henkisen hyvinvointisi vuoksi sinun kannattaisi asennoitua äitiisi anteeksiantavasti- hän on kaikesta huolimatta sinun äitisi, joka varmaan ihan aidosti rakastaa sinua. Se, ettei hän osaa tuoda sitä esille niin, että sen ymmärtäisit, ei vähennä hänen rakkauttaan sinuun.

      Käytännön syistä on hyvä jos voit muuttaa kotoa pois. Anna ajan kulua ja paranna itseäsi sisältäpäin. Jos koet tarvetta puhua esim. psykologin kanssa, niin se usein auttaa. Älä katkeroidu äidillesi, vaan kun koet olevasi kyllin vahva henkisesti, ota asia esille äitisi kanssa ja puhukaa asiat selviksi. Äläkä silloin anna äitisi määrätä marssijärjestystä, vaan osoita hänelle, että sinusta on kasvanut vahva nainen, joka ei anna periksi. Ei kuitenkaan uhmakkaasti vaan kunnioittavasti ja rakkaudella omaa äitiäsi kohaan. Lopuksi vielä: Muista että vastoinkäymiset vahvistavat meitä ja saavat todellisen luonteemme esille. Toivotan sinulle parasta mahdollista jatkoa elämääsi.

    • Juuhan..sd

      Tuota kutsutaan niin sanotusti hössöttämiseksi. Se on vain merkki siitä, että äitisi välittää sinusta vaikka se sinusta rasittavalta tuntuukin.

    • samoja ongelmia. esim mulla. heti ku aloni kuuntelee black metallia yms ja pukeutumaan sen mukaisesti. 1. faija ei kehtaa lähtee mun kaa kaupungille enää. 2. mutsi nalkuttaa pukeutumisesta, ketjuista sun muista. mutta ne on vittu vanhempia. ne on ite eläny elämää jossa ei oo ollu mitää muuta ku työtyötyö. ja ne ei elä nykyajassa. ne haluais että me elettäis samanlaista elämää ku neki eli nuoruudes. eli koittaa tehä meistä niitten kopioita.

      • Mulla on kans

        sellainen tunne, että vanhemmat haluaa panna kaiken paskan kiertoon. Töitä ja töitä ja velkaa.. kaikki samat virheet pitäs tehdä, ettei kuitenkaan menestyis paremmin, ettei tarvis olla kateellinen. Ja onhan nykyaikana jotain systeemejä, mistä pitää olla kateellinen. Voi että mua ärsyttää mun vanhemmat ja äiti varsinkin! Aina se kateus... ja katkeruus.


    • chise.

      Olen käynyt läpi saman kuin sinä, enkä ole vieläkään täysin toipunut äiti-suhteestani. Olen 26 vuotias nainen ja muuttanut omilleni jo 15vuotiaana, en jaksanut kuunnella äitiäni (enkä isäänikään), tosin aikuisiällä olen joskus punkannut heidän luonaan muutaman kuukauden. Elämäni on ollut vaikeaa ihan lapsesta saakka. Ensimmäinen muistikuva äitini arvostelusta mua kohtaan on kun olimme reilusti vanhemman isosiskoni ja äitini kanssa muistaakseni dingon konsertissa ja olin ehkä joku viiden vanha. Innostuin musiikista ja pidin siitä, ja nostin käteni ylös muiden mukana sekä lauloin. Äiti haki mut pois lavan edestä, näytin naurettavalta ja tyhmältä kun tanssin, hän sai omien sanojensa mukaan hävetä minua.
      Sen jälkeen olen saanut kuulla olevani pojan näköinen, ruma jne. en muista kaikkea. Ala-asteella mulla oli jo vaikeuksia koulussa, mua kiusattiin. Vasta nyt aikuisiällä olen ymmärtänyt ettei kiusaaminen ollut mun vika, olin vaan syrjäänvetäytyvä, olin se jota oli helppo kiusata. Kerroin äidille että mua kiusataan, hän kysyi vain, että mitä pahaa mä olen tehnyt niille kiusaajille? Ja oli ehdottoman varma että mä olen se syyllinen siihen kiusaamiseen. Sit se asia jäi siihen, ja silloin mä aloitin vetäytymään kuoreeni ja tukahduttamaan tunteeni. Yläasteella kiusaaminen jatkui, mä lintsailin ja vanhemmat oli tietty pahana, jotenkin mä silti selvisin siitä ja sain päästötodistuksen.
      Sit muutin pois kotoa, yritin opiskella ja tehdä töitäkin, poikaystäväkin oli, mut kaikki oli niin sekaisin, mä yritin sietää äitiä ja kuunnella sen nalkutusta miten huono mä oon ja miten sen täytyy hävetä mua. Aloin alkoholisoitumaan ja elämä luisui alamäkeä. Viinan voimalla täysin romuttunut itsetuntoni kohosi, olin vihdoinkin sosiaalinen. Samalla tein kaikkea tyhmää ja vuosien varrella luisuin aina vaan alemmas, alkoi rikollisuus ja huumeiden käyttö. Miehiä tuli ja meni ja heillä pönkitin vaan itsetuntoani. Mulla ei ollut edes ystäviä, heidät olin ajanut pois jatkuvalla kiukuttelulla. Olin vihainen kaikille, tukahdutettu viha oli möykkynä sisälläni ja vihasin kaikkia ihmisiä.
      Sitten tapasin mieheni, hän oli alkoholisoitunut, mutta erittäin viisas. Hän tiesi elämästä paljon. Hän auttoi mua eteenpäin, hänen avullaan oon selvinnyt. Huumeista ja rikollisuudesta pääsin eroon, alkoholi vaivaa ajoittain vieläkin, ja itseluottamukseni on aika ajoin huono.
      Käyn psykologilla ja yhdessä käymme näitä asioita läpi. Toivon että joskus olisin ehjä ihminen! Nyt vasta olen alkanut ymmärtää, ettei minussa olekaan vikaa, kelpaan ihan tällaisena. Äidissä on vikaa. En oo hänen kanssaan puheväleissä, isän kanssa olen, mut isä on vähän yksinkertainen ihminen ja täysin äidin tossun alla. Äiti on muokannut hänetkin mieleisekseen ja polkenut tossun alle. Voin vain kuvitella miltä hänestä tuntuu.... Viimeksi kun näin äidin, törmäsimme eräässä kaupassa ja hän kailotti niin että kaikki kääntyivät katsomaan: Mikäs ihmeen hippi se täällä pyörii? Silloin vihdoinkin uskalsin sanoa hänelle: Ettäs kehtaat huudella noin. Hän havahtui, kysyi että sanoiko hän nyt muka jotain pahaa, sanoin joo, ja hän lähti itkien pois. Sen jälkeen hän ei oo mulle soittanut enkä mäkään hänelle. Isältä oon kuullut että äiti oli mennyt poraten kotio ja sanonut mun sanoneen hänelle jotain pahaa.... Että tämmöstä.
      Kaikki ei voi olla kotona siinä ihmisessä, hän ei ilmeisesti tajua millainen tyranni ja arvostelija hän on. Kaikki nämä vuodet oon jaksanut kuunnella kuinka ruma olen, kuinka ruma kotini on. Miehenikin on lihava ja huono. Siskoani ja hänen tekemisiään äitini on kyllä jaksanut kehua, kuinka hienoa heillä on, uusi upea auto ja iso talo. Meillä onkin kaikki ollut huonoa.
      Ja jos äiti luet tän, niin sanon sen että mene itseesi. Olisin joskus kaivannut sun tukeasi, mutta sä et muutakuin syyttänyt mua kaikesta ja mä olen hiljaa kuunnellut. Tiedoksi sulle, että mä olen ihan yhtä hyvä ihminen kuin kaikki muutkin. Rikollisuuttani pyydän anteeksi, ja pyydän anteeksi muiltakin kuin sulta. Pyydän anteeksi kaikilta joita olen vihallani loukannut.
      Mä yritän vaan jatkaa elämää ja rakentaa omaa minääni paremmaksi, ja alku näyttää kyllä hyvältä.

      Sulle ap. ja muille annan neuvoksi sen että puhukaa näistä asioista vaikka sen terapeutin kanssa. Tärkeintä on hyväksyä se ettette ole äitinne tai kenenkään muunkaan valittamisen arvoisia ja olette täydellisiä juuri noin omana itsenänne. Ton asian tajuamiseen multa meni vuosia, mutta tajuan sen nyt ja pystyn taas elämään hyvää elämää. Ja ilman äitiä.

      • nuoruus,

        ilman tuota rikollisuutta. Mä oon jo vanhempi sua ja mulla on iso lapsi itsellä. Lapsen syntymä teki äidistäni mummin. Sen jälkeen on oltu jonkinlaisissa väleissä. EI hän kuitenkaan itse pidä yhteyttä, vaan se on ollu mun varassa. Sit erosin ja se ei ymmärtänyt sitä. Sit masennuin ja väsyin, se ei auttanut mua. Miksi pitäis olla kiitollinen jostain, kun mitään ei ole saanu?
        Mä oon nyt raitis ja mä katson tulevaan avoimin mielin. Jonain päivänä mulla on helvetin hyvin, ja mun äiti on musta ylpee. Mulla on uusperhe ja äiti on siellä jossain ja se miettii.
        Miettii ja pitkään.


    • Mamma Mia

      Päinvastoin minä häpeän äitiäni! Koko kaupunki ihmettelee sen käyttäytymistä. Äitilläni ei ole mitään itsekunnioitusta vaan se kävelee kaupungilla tämän tästä silmä mustana kun sen ukko jonka kanssa on ollut viimeiset noin kolme vuotta takoo sitä päinpläsiä tai leikkii äitilläni "helikopteria" liki joka viikko ja uhkailee milloin milläkin.

      Siitä huolimatta äitini jaksaa roikkua siinä miehessä!! En voi käsittää ja kaikki muutkin ovat yrittäneet puhua sille järkeä mutta ei näy menevän perille! Tosin äitilläni on "lievä" rahankäyttö ja sen hamuamis ongelma, josta syystä otti tämän miljoona omaisuuden omistavan ukkelin itselleen.

      Äitini pistää oman tilinsä jo kuukausi aiemmin sileäksi elämällä yli varojensa ja vinguttamalla Visaa, joten pakko sitä on jokin rahoittaja olla. En voi kuitenkaan käsittää miksi pitää alentua rahan takia niin alas, että antaa käsitellä itseään miten toinen haluaa! Saa hävetä hänen puolestaan oikein kunnolla, koska koko kaupunki tietää ettei hän kävelisi omilla varoillaan kaupungilla päällään viisi eri aitoa turkista ja viimeisintä huutoa olevilla vaatteilla tai omistaisi keskeltä kaupungia palttiarallaa miljoonan euron asuntoa.

      Lisäksi muissa ihmisissä on aina jotain vialla ei hänessä ja kaikki muut ovat matkineet häntä ja niillä ja niillä on sitä ja tätä vaikka yleensä on toisinpäin tai sitten haukkuu toisten ihmissuhteita kun itsellään menee päin p***settä! En ole enää vähään aikaan viitsinyt olla erityisemmin läheisissä ja jatkuvassa tekemisissä hänen kanssaan koska ei voisi vähempää kiinnostaa jatkuva valitus ja toisten asioista urkinta, vaan olen silloin antanut mennä asioiden toisesta korvasta sisään ja toisesta samalla ulos!

    • Quasimod0

      Ärsyttää sitten tahallaan äitiäs niin kauan jotta se lopettaa sulle piipittämisen...pukeudu vaikka gootti tyyliin tai pintaa paljastavaisiin vaatteisiin! Mutta vaikea on neuvoa koska en tiedä ikääsi? jos olet joku 12-15v teinix/pissis niin yritä kaikessa rauhassa kasvaa aikuiseksi menemällä vaikka luontoon kuuntelemaan hiljaisuutta...mutta jos olet täysikäinen niin haistata äidiles vitut jossei tajua olla puuttumatta!

    • Nimetön

      Ei taida tu onnistua et äitis jättää sut rauhaan.
      Mulla on omia kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista tosin ei oman äitini kanssa vaan mua kiusattiin koulussa. Kestin sitä aikani ja itsetunto laski sitä mukaan mut sit huomasin et mitä väliä sillä on mitä ne ajattelee. Oon kuka oon ja sillä siisti. Mua ei pahemmin enää jaksa kiinnostaa niitten ajatuksenmaailma. Mun neuvo sulle on älä välitä nuista kommenteista tai kriittisistä haukuista tee niinko meikä teki älä kuuntele. Viimeinen asia minkä opin ennenko otin hatkat koulusta on et ihmisinä me kaikki olemme yksilöiyä ja omalla tavallamme uniikkeja. Miksi muuttua vaikka joku meitä haukkuu tai kritisoi. Yritähän jaksaa.

    • riisku

      Olen samaa mieltä monien ketjun kirjoittajien kanssa: tsemppaa vielä jokin aika ja muuta pois!

      Itse tein sen 14-vuotiaana, ja hyvä jos vanhemmat edes huomasivat. Asuin tuttujen kotona, jotka olivat NORMAALEJA, lämpimiä aikuisia ihmisiä, tukivat minkä pystyivät.

      Sain 2-vuoriaana kuulla vanhemmilta, että olin paitsi vahinko, myös vähällä tappaa äitini (vaikea synnytys) ja kaiken lisäksi väärää sukupuolta eli tyttö.

      Äitini ja isäni motto oli: Lasten tehtävä on tuottaa vanhammilleen kunniaa.

      Molemmat vanhammat pahoinpitelivät meitä kaikkia neljää lasta. Ulospäin kenelläkään, siis tosiaankaan kenelläkään, ei ollut aavistustakaan, mitä varakkaan ja näennäisesti sivistyneen kodin seinien sisäpuolella tapahtui. Eikä lapsena ollut ketään jolle kertoa. Ja siis: vanhempani eivät olleet alkoholisteja tai jotenkin ulkoisesti "sekaisin", kaikkea muuta.

      Mikään ei kelvannut, ei äidille eikä isälle. Ei hyvä koulumenestys, ei musikaalinen lahjakkuus ym., tai mitä nyt kenenkin lapsen osalle oli sattunut.

      Kaikki lapset yrittivät omalla tavallaan ja ihan turhaan ostaa rakkautta ja hyväksyntää. Lopputulos, tai ainakin käsitys itsestä: Teen ihan mitä hyvänsä, olen surkea ja arvoton.

      Kirjoitin ylioppillaksi parhain mahdollisin arvosanoin (sattui olemaan hyvä muisti); ylioppilasjuhlissa oli joukko kavereita ja ne upeat aikuiset, jotka aikanaan näkivät nuoren tytön ahdingon ja huonon itsetunnon ja auttoivat omalla hienovaraisella tavallaan. Vanhempia ei kutsuttu.

      Aikuisena ymmärsin vanhampieni (molemmat ovat jo kuolleet) olleen sairaita, ja koska tunnen heidän omaa tarinaansa, tavallaan ymmärrän heitä. Anteeksi antaminen on vieläkin vaikeaa.

      En vuosiin pitänyt heihin yhteyttä. Kun sitten lopulta aloin yrittää solmia aikuiselta pohjalta yhteyksiä ja vein mm. tulevan mieheni vanhempieni kotiin, hän joutui tyrmistyksekseen kuuntelemaan hilpeästi jutustelevan äitini kuvauksia: Niin, tämä on siis se meidän nuorimmaisemme, joka oli lapsista kaikkein lahjakkain mutta josta ei koskaan tullut mitään.

      "Koskaan ei tullut mitään" myöskään lääkäri- ja mikrobiologisisaristani, ison yrityksen toimaribroidista tai minusta, joka teen työtä häiriintyneiden lasten auttamiseksi.

      Pahinta on, ettei tavallaan "tullutkaan". Eivät ihmisen arvoa määrtittele raha, tittelit ja sen sellaiset. Oman itsestäänselvän arvon käsittämisen pohja luodaan lapsuudessa, ja ainakin meidän perusperheemme lapsilla on ollut ja on vieläkin sen rakentaminen kesken.

      Pitkät terapiat ja korjaavat kokemukset ovat auttaneet käsittämään, siis muutenkin kuin "kirjoista luettuna", että jok'ikinen ihminen on arvokas, eikä sitä arvoa tarvitse jo polvenkorkuisesta alkaa ansaita. Kova työ, kova koulu.

      Voimia siis sulle, ja kaikille teille, jotka näiden paineissa joutuvat elämään.

      • rikollista?

        kokenut, mutta lapsena ja nuorena ihmettelin, miksei äitini voi olla ihan tavallinen. Miksei sen syliin voi mennä itsenään ja sitten nuorena, miksei sille uskalla tai voi kertoa mitään. Se tuomitsee ihan kaiken.

        Silti sitä oli jotenkin pakko rakastaa. Se oli kuitenkin Äiti, mun ainoa.

        En pysty menemään Äitienpäiväkahveille osoittamaan rakkautta ja kiitollisuutta tai tavan vuoksi. Se olisi valheellista.


      • kova tarina

        ..mutta oli ilo lukea tämä juttu..kaikkea hyvää sinulle ja sisaruksillesi.


      • riittää
        rikollista? kirjoitti:

        kokenut, mutta lapsena ja nuorena ihmettelin, miksei äitini voi olla ihan tavallinen. Miksei sen syliin voi mennä itsenään ja sitten nuorena, miksei sille uskalla tai voi kertoa mitään. Se tuomitsee ihan kaiken.

        Silti sitä oli jotenkin pakko rakastaa. Se oli kuitenkin Äiti, mun ainoa.

        En pysty menemään Äitienpäiväkahveille osoittamaan rakkautta ja kiitollisuutta tai tavan vuoksi. Se olisi valheellista.

        Mun Äitini vaatii perinteisen valkovuokkokimpun joka jeesuksen Ä-päivänä.

        Sitten kun se on kissojen ja koirien kanssa kerätty, hän pistää sen pöydälle kuihtumaan ja muistaa kertoa että on saanut jonkin interfloran kautta todella upean kukkalähetyksen. Lapsetkin ihmettelevät mummia.

        Enää ei tule enempää vuokkoja kuin muitakaan muistamisia.

        Jos mikään ei kelpaa, saa kyllä olla.


    • nuori naisen alku.

      Oma äitini arvostelee myös kaikkea minussa,oli se sitten painoni,vaatteeni,mielipiteeni,haaveeni tai tulevaisuuden suunnitelmani. :|

      Monet aikuiset ketkä tuntevat minut kuvailevat minua "kypsäksi" nuoreksi naisen aluksi,joka omaa hyvät käytöstavat,mahtavan luonteen,paljon monipuolisia mielipiteitä sekä reaaliset elämän suunnitelmat.
      -> Oman äitini omin sanoin olen itsekäs (ajattelen aina vain itseäni kaikessa),olen muotivaatteiden perään juoksija,lapsellinen,epäkypsä,en ajattele asioita loppuun asti sekä tuhlaan rahaa älyttömyyksiin. :S
      Sekä hän koittaa talloa minut maanrakoon puhuttaessa opiskeluistani sekä siitä että elintasoni tulee olemaan korkeammalla tasolla kuin hänen.

      Oma äitini ei ymmärrä,että tämä on vuosi 2008.
      Asiat eivät ole niinkuin ne ovat olleet hänen ollessaan nuori,lähtökohtani ovat aivan eriluokkaa kuin hänen lapsena/nuorena.
      Hän jollakin tavoin vertaa itseään minuun,
      eikö hän voisi ymmärtää että olen oma persoonani,
      tämä on minun elämäni,onko minun kilpailtava siitä oman äitini kanssa?

      Ja lisäksi ne mummonmarkat,ne on mennyttä!

      Olen kiitollinen,en joudu kestämään tätä ihmistä enää suhteellisen kauaa. :)

      PLZ COME TO REALITY.

      Kaikille muille "äiti- ongelmaisille" jaksamisia,
      päästäkää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos äitien arvostelut jos ne sortavat sinua ihmisenä (psyykkista väkivaltaa).

      *Kunnioitan ihmistä joka kunnioittaa minua.*

      !Arvostusta arjen sankareille,äideille!

    • puolestaan..

      tekee äitienpäivästä helvetin. Hän ei anna mitään arvoa minulle ihmisenä, vaikka ikääkin jo on 26.
      Turhaan taas odottelin korttia.
      Kun olisi joku, jonka kanssa edes kävisi äitienpäivä-kahvilla??

      Tyttäreni mielestä kaikki mikä hänen elämässään ei mene hyvin, on äidin vika.
      Kivut ja säryt. Paniikkihäiriö. Univaikeudet yms.

      Käytös on kuin pahaisen murkun.
      Äitienpäivät ovat minulle PAINAJAISIA.

      • en koskaan..

        ole arvostellut tyttäreni pukeutumista, ulkonäköä vaan päin vastoin aina kehunut, kuinka kaunis tytär on.
        Siitäkin olen maininnut kuinka kauniin meikin hän tekee, ei mitään mustaa sotkua.

        Ainoa asia johon olen joskus puuttunut on tolkuton rahankäyttö.
        Hän pyytää (vaatii) mummoltaan rahaa ja saa liian suuria summia, koska mummo (äitini) on jo dementoitunut.
        Sitten hän käyttää ne kymmeniin samoihin tuotteisiin, vähän eri värisävyä.

        Olemme puhuneet koko sisarusparvi ja äitini, ettei saa antaa niin isoja summia rahaa, koska tytär käyttää myös opintolainaa??
        Häneltä menee sekaisin taju rahankäytöstä, kun ymmärrys ei tunnu riittävän, että OPINTOLAINA ON MAKSETTAVA KORKOJEN KANSSA TAKAISIN!!

        Siksi hänen käytöksensä on niin loukkaavaa, kun pieni teko, kortti äidille kerran vuodessa jää tekemättä.


      • Minä83
        en koskaan.. kirjoitti:

        ole arvostellut tyttäreni pukeutumista, ulkonäköä vaan päin vastoin aina kehunut, kuinka kaunis tytär on.
        Siitäkin olen maininnut kuinka kauniin meikin hän tekee, ei mitään mustaa sotkua.

        Ainoa asia johon olen joskus puuttunut on tolkuton rahankäyttö.
        Hän pyytää (vaatii) mummoltaan rahaa ja saa liian suuria summia, koska mummo (äitini) on jo dementoitunut.
        Sitten hän käyttää ne kymmeniin samoihin tuotteisiin, vähän eri värisävyä.

        Olemme puhuneet koko sisarusparvi ja äitini, ettei saa antaa niin isoja summia rahaa, koska tytär käyttää myös opintolainaa??
        Häneltä menee sekaisin taju rahankäytöstä, kun ymmärrys ei tunnu riittävän, että OPINTOLAINA ON MAKSETTAVA KORKOJEN KANSSA TAKAISIN!!

        Siksi hänen käytöksensä on niin loukkaavaa, kun pieni teko, kortti äidille kerran vuodessa jää tekemättä.

        Tekstisi perusteella tyttäresi käytös muistuttaa huomattavasti omaa käytöstäni vielä muutama vuosi sitten. Lapsi yleensä syyttää vanhempiaan jos ei pärjää elämässä. Se on kasvun paikka ottaa vastuuta omasta elämästään ja ymmärtää se, että jokainen on oman onnensa ja onnettomuutensa seppä. Syyttämällä muita on helppo kiertää vastuuta. Omalla kohdallani asiaa auttoi täydellinen välien katkaiseminen äitiini, jolloin sain aikaa miettiä asioita. Nykyään välimme ovat äitini kanssa paremmat kuin koskaan.


      • viestistäsi!
        Minä83 kirjoitti:

        Tekstisi perusteella tyttäresi käytös muistuttaa huomattavasti omaa käytöstäni vielä muutama vuosi sitten. Lapsi yleensä syyttää vanhempiaan jos ei pärjää elämässä. Se on kasvun paikka ottaa vastuuta omasta elämästään ja ymmärtää se, että jokainen on oman onnensa ja onnettomuutensa seppä. Syyttämällä muita on helppo kiertää vastuuta. Omalla kohdallani asiaa auttoi täydellinen välien katkaiseminen äitiini, jolloin sain aikaa miettiä asioita. Nykyään välimme ovat äitini kanssa paremmat kuin koskaan.

        olen kyynelehtinyt koko päivän ja kaivellut itseäni, missä meni vikaan? Samalla kaipaan rakasta tytärtäni ja Sinun sanasi lohduttavat tosi paljon. Ne tulivat siihen sydämen vuotavimpaan kohtaan lohduksi! Kiitos vielä kerran!

        Jospa meilläkin vielä olisi toivoa??


      • Minä83
        viestistäsi! kirjoitti:

        olen kyynelehtinyt koko päivän ja kaivellut itseäni, missä meni vikaan? Samalla kaipaan rakasta tytärtäni ja Sinun sanasi lohduttavat tosi paljon. Ne tulivat siihen sydämen vuotavimpaan kohtaan lohduksi! Kiitos vielä kerran!

        Jospa meilläkin vielä olisi toivoa??

        Tunnistin kirjoituksessasi oman äitini tuskan ja se sai minut vastaamaan viestiisi. Äitien ja tyttärien välit ovat harvoin yksinkertaisia, mutta niin kauan kun on elämää on toivoa.


      • musa3

        Hirveän ikävää jos tyttäresi elämä on pilalla sinun takiasi.
        Mietin tänään , että kun ne tyttäret on nuoria ja työelämässä , niin hyvällä onnella onnistuvat keräämään samanhenkisiä työkavereita..siis nuoria ympärillensä ja vanhemmat ( jotka muistuttavat äidistä )hoidetaan pois,,kauneus, nuoruus, yhteishenki ,hyvät sosiaaliset kyvyt ( nuorena on helpomi olla hyväsytty kuin vanhana ja ryppyisenä)
        Hyvä tytär kuntelee vanhempaa, kokenutta ihmistä ja oppi paljon käytännön asioita, ei sitä mieten juonitellaan.
        Itselläni on tytär -- myönnän että välillä menee ylilyönniksi, mutta tyttäreni on itsepäinen , eikä kylläkään välitä sanomisistani.Kaikki asiat pitää koettaa ja tehdä eri tavalla kuin äitee ..kauppassa käynti ei suju, kun 1 kerta kymmenestä on pyydetty tuote juuri se oikea.
        Kuulit oikein OIKEA , jos pyydän kaupasta vaalensinistä maitoa, niin miksi se on vihreää, jonka tyttäreni minulle toimittaa.Ja sitten valitan --ja kaikesta-- ja välillä tyttö ikäänkuin nauttii ..kuin tuntee elävänsä ..
        ja sitten voi taas sanoa kun äiti on niin rasittava, ilkeä ja valittaa koko ajan ,,ja tekee 95 % kaikesta kotityöstä , pakkosta ja vapaaehtoisesti lainaa 95 % tavaroistansa ...

        Luultavasti tämä on tyttärien tapa erottautua äidistään ?
        Ja kuuluu myös nuoruuteen, että luullaan että vanhemmat ihmiset on kateellisia.
        Pahimmassa tapauksessa luulen tämän johtuvan ympäristön vaikutuksesta -- olen vitsaillut teinieni kanssa kun ruoka ei olekaan ollut odottamassa valmiina-että se ei ole vielä tullut (siis ovesta sisään --sekin työtä )
        olimme Ikean ravintolassa ja kuulin kun isä sanoi pienemmälle tyttärelleen joka leikki leikkipaikassa..mennään syömään ,nyt ruoka tuli, kun äiti astui sisään

        Äitejä syödään ??
        Milloin kuulee kauniita sanomisia ,vanhemmista naisista tai edes äideistä --harvoin --
        ollaan eukkoja ja akkoja - tyttäret hyvinkin ymmärtävät tästä että ollaan semmoista kastia josta kannattaa sanoutua irti - pahinta että se tapahtuu alitajuisesti --sitä ei tytär itse huomaa ja voi käyttäytyä hyvinkin tylysti ja itsekkäästi ( perheen tärkeys ? ) huomaamattaan.
        Kuinka olisi jos se olisikin se akka joka saisi kaikkien huomion ja arvostuksen taidoillaan eikä suloillaan ? Miehet ruokkivat tyttäriämme -keskittymällä epäolennaisiin ominasuuksiin --

        Intiassa tytär on hyvä morsian ja sopiva vasta sitten kun osaa 88 asiaa ..


      • ei jaksa enää..
        en koskaan.. kirjoitti:

        ole arvostellut tyttäreni pukeutumista, ulkonäköä vaan päin vastoin aina kehunut, kuinka kaunis tytär on.
        Siitäkin olen maininnut kuinka kauniin meikin hän tekee, ei mitään mustaa sotkua.

        Ainoa asia johon olen joskus puuttunut on tolkuton rahankäyttö.
        Hän pyytää (vaatii) mummoltaan rahaa ja saa liian suuria summia, koska mummo (äitini) on jo dementoitunut.
        Sitten hän käyttää ne kymmeniin samoihin tuotteisiin, vähän eri värisävyä.

        Olemme puhuneet koko sisarusparvi ja äitini, ettei saa antaa niin isoja summia rahaa, koska tytär käyttää myös opintolainaa??
        Häneltä menee sekaisin taju rahankäytöstä, kun ymmärrys ei tunnu riittävän, että OPINTOLAINA ON MAKSETTAVA KORKOJEN KANSSA TAKAISIN!!

        Siksi hänen käytöksensä on niin loukkaavaa, kun pieni teko, kortti äidille kerran vuodessa jää tekemättä.

        Minulla on melko samanlainen tilanne kuin sinullakin. Tyttäreni on 18 v. ja muuttanut pois kotoa. Mummonsa on ostanut hänelle kalliin auton, pari koiraa, tietokoneen, tiskikoneen, uuden pesukoneen, (vanha hajosi ja ei voinut kuvitellakkaan sen korjaamista) autoon hands free laitteet ja muuta sälää, hienoja vaatteita, laukkuja ym.
        Kaiken tämän he tekevät, koska haluavat "näyttää" minulle, miten läheisiä he keskenään ovat, ja kuinka huono minä olen, kun en osallistu tähän pröystäilyyn. Tytär on iltaopiskelija, ei muuta.

        Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin katsella vierestä tätä rahan ylenmääräistä tuhlaamista, ja olla heidän kummankin pilkan kohteena. Kukaan ei voi ymmärtää, kuinka tuskallista se on.
        Minä en ole heidän kummankaan mielestä yhtään mitään muuta kuin säälittävä turha äiti, jota ei tarvitse, kun rahaakaan en anna.

        Minä haluaisin mielummin ihmissuhteet kuntoon, kuin pröystäillä rahalla, mutta sehän on ihan turha ajatus. Millään muulla ei ole mitään väliä kuin sillä, kuinka hyvältä ulkokuori muille näyttää.

        Säälin heitä, koska luulen, etteivät he kuitenkaan voi olla onnellisia tuolla lailla.


      • ÄITI + aik pojat

        helvetin....niin koska panikkihäiriö ja univiakudet ja hänellä itsellään vaikeaa ottaa pattiin omakin elämä...ei jaksa sinua..niin kyllä sinun se pitäisi ymmärtää eikä tyttöä syyllistää...työkaverilla kuoli tytär 25v nyt kesällä autokolarissa...ainut tytär ...sinulla sentään on tytär jota rakastaa ja jolle sanoa äiti ymmärtää ja äiti rakastaa..niin ja auttaa jos paniikkihäiriöinen ei jaksa asioita...vai kuinka ..varmaan hänenkin elämänsä on painajaista ...syyttää sinua koska ei ole vaan itse kunnossa..älä ajattele noin kielteisesti kun olisi terve asiat vain menisi paremmin teillä voisi olla paljon yhteistä...elämää yhdessä toivoa paremmasta...paniikki vie voimat ja univaikudetkin..eikä ihme sitä et ole tainnut ajatella.


    • milllllli

      en tieä minkä ikäinen olet mutta tuttua tarinaa.niskavillat nousi raivosta ,kun luin viestisi.teee jotain nyt! aseta rajat!

      itse olen 50-nainen joka edelleen repii itseään irti holhouksesa,aikoinan ja koko elämäni äiti on haukkunut pukeutumista,mielipiteitäni,tapaa hoitaa asioitani,maailmanatsomustani,,,,ihan kaikkea.olen naurettava hullu lapsellinen....mitä vielä. sen lisäksi hän käy minuun käsiksi kun sanon oma mielipiteeni,vieläkin.

      koskaan ,huom koskaan kukaan ei saa alistaa sua tuolla tavoin...sun pueutuminen on sun asia,sun musiikki sun mielipiteet on sun asia,kukaan muu ei niihin saa puuttua.
      pelkäät ettet jaksa siihen asti kun muutat kotoa. kuule,ei se kontrollointi siihen lopu,,,jatkuu jatkuu,,,,

      laitat äidilles selkeet rajat joita hän ei saa ylittää...sano että sun asiat on sun,vaikka hän kuulustelisi miten! tovottavasti sinun ei tarvi taistellla yhtä kauan kuin minä.

      tsemmpiä ja iso voimahali

      • suslapsi

        rakastaa äitiään!


    • Janita85

      Ihan tuli oma äitini mieleen kuvauksestasi. Äitini ei ehkä niinkään arvostele pinnallisia asioita, mutta kaikkea muuta...oli todella ahdistavaa asua kotona vielä vuosi sitten mutta nyt olen jo vuoden asunut yksin ja elämä on huomattavasti helpompaa. Enää ei mene kaikki energia äidin kanssa riitelemiseen. Riitely jatkuu aina kun käyn kotona. Äidilläni on hyvin ankara, pikkutarkka ja ilkeä luonne. Ei hän sitä itse tietenkään myönnä. Väsynyt olen minäkin. Mutta onneksi asun nyt kaukana äidistä. Ja tottahan äidissä jotain hyvääkin joskus on.

    • jotkut äidit

      Älä välitä, jotkut äidit eivät ikinä opi sitä, että mukulat eivät ole sen kopioita. Mie olen elänyt sellaisen äidin kanssa yli 50 v. 30:senä keksin, että tekisin vaikka mitä ja yrittäisin kuinka kovasti tahansa, niin koskaan se ei ole tyytyväinen - miksi sitten edes yrittää? Jos ei hyväksytä sellaisena kuin on niin ei tarvitse sitten hyväksyä ollenkaan - omaa mukulaa... vieläkään en osaa kertoa mitään elämästäni hänelle, koska mulle tulee olo, että selittelen, kaunistelen tai valehtelen. Niin se vain on, ja sen kanssa mun on elettävä... en tiedä sitten kummalta se on pois: minulla on äidin ainoa lapsenlapsikin. Häneenkään äiti ei pidä minkäänlaista yhteyttä, eikä minuunkaan. Jos itse en soittelisi ja kyselisi kuulumisia niin ehkä kerran puolessa vuodessa äiti soittaisi minulle.

      Minulle sattui sellainen äiti. Käsi sydänmellä voin sanoa, että parhaani olen yrittänyt eikä minulta varmaan enempää voi pyytääkään. Kovan koulun kautta opin, että kuitenkin ja kaikesta arvostelemisesta ja mollauksesta huolimatta olen ihminen - tosin itsetunto ei varmaa psykiatrien mielistä ole vieläkään normaali, jos kävisin sellaisten luona. Mutta näillä eväillä körötten loppuelämäni ja omaan lapseen minulla on aivan ihanat välit : ) meillä ei ole koskaan ollut minkäänlaista riitaa ja lapsi on nyt 20:nen. Että älä anna äidin tehdä likka hallaa itselle, ei se sille (vissin) mitään voi, että on sellainen ku on. Elä vain omaa elämää - mitä ne sanoo kissan hännästä ja sen nostamisesta : ) ja laita asiat tärkeysjärjestykseen.

    • Äitis vaan on ylihuolehtivainen. Se pelkää, että joudut turmioon. Se vaihe menee ohi :)

    • Pilipilipompotilas

      En tiedä, mutta itselläni on myös ollut tällaista alistamista ja vittuilua vuodesta toiseen. Ikinä ei ole hyvä, eikä osaa mitään. Tässähän on AMK:n ja YO:n pääsykoekaudetkin; kömmin kirjallisen kokeeni, koska äiti oli haukunut koko lukuajan minua ties miksi ja sanoi, etten ikinä pääse sisälle minnekään, eikä minusta ikinä ole mihinkään. Siinä uskossa sitä on tänäkin vuonna. Tiedän, etten pääse minnekään nytkään. Purskahdan varmaan taas itkuun haastatteluissa, enkä pääse sisään ja sekös saa lisää aihetta vittuiluun. Tämä paska itsetunto vetää ihan pohjalle ja on vetänyt jo ala-asteesta alkaen ja siitä asti on ollut itsemurhatäytteisiä ajatuksia. Olen harkinnut terapiaa viimeiset viisi vuotta ja taidan tässä kallistua sinne puolelle. Asun vielä kotonani, sillä en ole tarpeeksi omavarainen. En saa kunnon työtäkään, kun huono itsetunto paistaa läpi ja saatan purskahtaa itkuun haastatteluissa.
      En ole ostanut äidilleni mitään. Viime vuosi oli viimeinen pisara, kun hankkimani lahja hylättiin taas heti kättelyssä. Nyt ei ole edes varaa hankkia mitään, joten mitä väliä hankkia jotain, joka on äidin mielestä paska, eikä sitä tule käytettyä.
      Ystävät eivät voi edes ymmärtää, miten paska tilanne itsellään on. Sen tietää vain asian itse kokenut.

      • likka24v

        :(
        juuh sama täälläkin


      • Janita85

        Voi, pystyn niin hyvin eläytymään siihen mitä käyt läpi...kun vielä asuin kotona, ja aamulla olin lähdössä kouluun, äiti haukkui ja saattoi lyödäkin. Siinä sitten itku kurkussa mentiin kouluun. Suosittelen kaikille "äitinsä uhreille" lämpimästi terapiaa. Itse kävin terapiassa 3 vuotta ja nykyään vähän sen tyyppisessä, mutta en niin intensiivisessä. On auttanut, paljon. Missään muualla ei voi samalla tavalla purkaa tunteitaan. Vaikka olen aika estynyt, kerran jopa purskahdin äidin takia itkuun terapiassa. Olin niin lopussa. Puhukaa jonkun kanssa! Varmaan se onkin niin, että kaverit ei voi ymmärtää, omalla läheisimmälläni kaverilla on tosi hyvät suhteet vanhempiinsa.


      • eroon

        hankkiudu eroon siitä naisesta, ei se ole oikea äiti, se on vain synnyttänyt sinut. ala elämään omaa elämää ja mene sinne terapiaan. ilman sitä sinulla menee puolet loppu elämästä kun yrität selvitä tapahtuneesta. jokaisessa meissä on ihminen ja kenelläkään ei ole oikeutta mollata kenenkään persoonallisuutta ja nitistää sitä. minulle tehtiin niin enkä varmaan koskaan selviä siitä lopullisesti - vaikka olen asunut 16 vuotiaasta saakka poissa kotoa eli kohta 40 vuotta. siihen aikaan vain ei tiedostettu näitä juttuja ja terapiassa kävivät vain "hullut". tsemppiä - ala oman elämän sankariksesi : ) kyllä se onnistuu vaikka pienin askelin, mutta onnistuu : )


    • komemusta on.

      Täytän 24, minulla on mies ja lapsi.
      Silti en pääse äitini arvostelua pakoon.
      Mikään minussa ei ole hänelle kelvannut.
      Olen harkinnut muuttavani kauemmaksi.
      Olen aina ollut liian lihava tai liian laiha, olen aina valinnut väärän miesystävän.
      Minulla on liian huono työ.
      Vaatteeni ovat kuulemma rumia jne...
      Minäkin olen kuulemma ruma.

    • koittaa auttaa

      yleensä ihmiset arvostelee muita sen takia, etteivät ole itse täysin varmoja omasta katu-uskottavuudestaan ja siitä miten ihmiset näkevät hänet silmissään. itselläni on kaveri, joka arvostelee lähes kaikkea mitä teen. en usko kuitenkaan, että olet täysin samanlaisessa tilanteessa. varaa joku ilta pari tuntia siihen että voit puhua äitisi kanssa asiasta. kerro hänelle että arvosteleminen on murtanut sun itsetunnon. sano että hän on tärkeä sulle mutta et halua että hän arvostelee koko ajan kaikkea mahdollista ja tuo esiin ajatus että ellei kyseinen jatkuva arvosteleminen lopu, et vois asua loppu vuotta hänen kanssaan, koska kärsit siitä. koita löytää itsellesi sellainen ystävä, joka kuuntelee ja pitää sinusta. koita opetella rakstamaan itseäsi, vaikka joku muu sanoisi mitä. mene puhumaan vaikka koulusi sosiaalityöntekijälle ja voitte hänen kanssaan sopia tapaamisen missä olet sinä,äitisi ja hän koittamassa selitellä asiaa. voimia ja iso hali sulle ja koita jaksaa!

      • äitiin turhautunut

        Ei puhe nykyaikana auta mihinkään äidin kanssa,
        hän on täydellinen ja "koittaa vaan pitää huolta"
        vaikka todellisuudessa äiti on jotain ihan muuta.
        Kummallista kyllä mutta äidin sana on painavampi kuin äidin lapsen oma koskaan menitpä mihin vain puhumaan,koettu,todettu,naurettu.


    • sille..................

      Ärsyttävälle muijalle että arvaa milät toi jatkuva natina tuntuu? Äitisi arvostelee sinua itsensä vuoksi, koska häntä hävettä että on tuollainen tytär joka pukeutuu friikisti, on siis hieman erilainen, massasta poikkeava. HYVÄ! että olet "oma itsesi", ainakin sellaien joka haluat olla, äitistä piittaamatta. Muziasi hävettä että mitähän muut nyt meistä ajattelee, ja minusta äitinä kun tytär pukeutuu noin. PASKIAINEN!

      • sipsu72

        moikka, minulla äitini suuttui minulle olimme erimieltä asioista ja hän käänti asian päälaelleen, eli minin pitäisi pyytää häneltä anteeksi kun en sanonut asiaan mitään eli tulkitsi asian toisin.Välimme on poikki tämän asian tiimoilta ollut marraskuusta lähtien, äitini yrittää halita minunkin elämää, vaikka olen jo 35v ja omat lapset ja mies.Minulla tuli mitta täyteen saa olla soittamatta miten kauan haluaa.


    • irami

      sinun äiti oikeassa?Hän rakastaa sua varmasti...Mutta,kokeile!Lähde ulkomaille, jos haluat.Ulkomailla ei o makea...mä tiedän.Omalla iholla..Hyvää ÄITIENPÄIVÄÄ SULLE, sun äidille ja kaikille naisille Suomessa!!!Me olemme parhaita ja kauniita!!!Kaikki!

    • Nimetön

      Itsellänikin oli jonkin verran riitaa mutsin kanssa kaikennäköisistä asioista, musiikkimausta, pukeutumisesta, kavereista etc.. En ole mikään heittopussi tai vässykkä joten helvetin pahaan sävyyn laitoin takaisin "mutsi mussuttaa"-tilanteissa. Toki pari viikkoa meni aina enemmän tai vähemmän hiljaa, mutta pikkuhiljaa mutsi tajus ettei kannata aukoa päätä kaikesta mikä sitä ärsyttää. Viisi vuotta kotoa poissa asuneena kuulen vanhemmillani käydessä vieläkin samaa jankutusta, tosin paljon laimentuneena "miksi et voi leikata tukkaasi, sä oot jo aikuinen mies, ei tollanen tukka sovi miehelle" "lopeta jos se tupakanpolttaminen, se on pahasta" "Älä tuhlaa rahojas tatuointeihin/ bisseen/ tupakkaan etc etc". Onpahan mutsi tässä vuosien aikana oppinu sen verran, että kun totean "nyt lopetat ton saatanan jankuttamisen" nii se loppuukin, mutta vastaus on usein jotain tyyliin "Älä oo noin vihainen"
      Pidä siis oma tyylisi ja tapasi, vanhentuessa tyyli/olemus/musiikkimaku/kaveripiiri saattaa muuttua tai varmasti muuttuukin, siihen ei kuitenkaan voi pakottaa ketään. Syksyyn ei kuitenkaaan ole pitkä aika, koita pärjäillä.

    • ...

      ok.

    • mater dolorosa

      kotkan kynnet jo kohdussa sattuivat minuun
      äiti repi minut

      särki munat

      ei tullut maailmaa
      ei tullut miestä
      ei naista

      vain kynnet
      ja minä

      • pissis...

        viimeistään silloin opit arvostamaan äitisi työtaakkaa, kun hänen arkkuaan lasketaan maan multaan.
        Sen jälkeen et häntä enää takaisin saa!!


      • se on
        pissis... kirjoitti:

        viimeistään silloin opit arvostamaan äitisi työtaakkaa, kun hänen arkkuaan lasketaan maan multaan.
        Sen jälkeen et häntä enää takaisin saa!!

        kyllähän se on niin, että myös äideissä on "vikoja" ei vain lapsissa... ja äitien työtaakka - jos lapsen hankkii niin kyllä se pitää jo siihen touhuun alkaessa tietää, että töitä tulee, minulle ei ainakaan mun lapsen tarvitse suitsuttaa, että ah, ihana äiti; niin monta yötä olet vuokseni valvonut. Se kuuluu äidin virkaan ja jos lapsia hankkii niin naisen täytyy tehdä mitä siihen virkaan kuuluu. Ei arvostusta pelkällä äitiydellä ja synnittämisellä hankita, siihen tarvitaan rutkasti jotain muutakin, kirjottaa oman äitinsä uhri, mutta lapsensa kunnialla yliopistokelposeksi ja tasapainoiseksi nuoreksi naiseksi kasvattanut äiti.


      • tappaaminut
        pissis... kirjoitti:

        viimeistään silloin opit arvostamaan äitisi työtaakkaa, kun hänen arkkuaan lasketaan maan multaan.
        Sen jälkeen et häntä enää takaisin saa!!

        tuonkaltaisen äidin pitää kuolla,
        haluan tappaa äidin
        etten itse kuole


      • omainen
        tappaaminut kirjoitti:

        tuonkaltaisen äidin pitää kuolla,
        haluan tappaa äidin
        etten itse kuole

        ...eli äiti tai anoppi voi olla täys vittu.Hitler..


    • pöllö198345627

      Äiti ei diggaa vaikka tekee mitä tahansa ... hyväää tai pahaaa ...Olen löynänyt ratkaisun ....Rahaaa ja sit kauas kuuhuuun

    • Erilainen nuori aikuinen

      Olen itse aivan täysin samassa tilanteessa.Äiti arvostelee juuri erityisesti ulkonäköä,opiskelusaavutuksia,syömisiä jne jne jne...Itse olen myös lähes sekoamisen partaalla.Onneksi olen 19 ja pian muuttamassa pois kotoa.Meillä tätä on jatkunut todella pitkään ja johtaa isoihin riitoihin jopa sellaisiin että olen kerran mennyt nukkumaan veljeni luokse kun otti niin paljon päähän.
      Pahin tässä on se että äitini on minulle todella rakas mutta samalla musta tuntuu että en merkkaa sille mitään ja että se häpeää mua maailmassa eniten.Ymmärrän sua täysin!Itselläni itsetunto on ollut hyvin alhaalla koko elämäni(olin koulukiusattu ulkonäköni takia)ja äiti vain pahentaa sitä!
      Oletko puhunut äitillesi suoraan että tämä asia häiritsee sua??se voisi auttaa..yleensä kommunikaatio auttaa tällaisissa asioissa...kannattaa myös keksiä itsellensä päiväksi tekemistä niin paljon että äidin kanssa ei tarvitse hengata.Opettele sanomaan äitillesi että jos hän vaikka sanoo että "etkai sä nyt tommosissa vaatteissa ulos mee?"niin sanot siihen että "menen koska mä pidän niistä"...tuo rohkeasti oma mielipiteesi esiin vaikka helppoa se ei ole!
      Puhu jollekin läheisellesi tästä ja mieti vaikka hänen kanssaan että mitä tehdä...Tsemppiä ja olen varma että olet ihastuttava ja mukava ihminen!koita jaksaa ja muista että olet jo aikuinen(?) ja alat päättää omista asioista ja tuo se myös äitisi tietoon...
      toivottavasti näistä on jotain apua ja muista että on hienoa olla erilainen ja uskaltaa olla aito ja oma itsensä!Mä uskon että pystyt selvittämään tän!!!ihanaa löytää hengenheimolaisia:)

      pahoittelen puutuvia kappalejakoja jne...en vaan jaksanut.

    • MuumilaaksostaKarannut

      Ihmisistä joskus tuntuu kuin läheiset arvostelisivat yms. Toisinaan tunne on lähtöisin omasta epävarmuudesta .. toisinaan se valitettavasti on totta.

      Äitien ollessa kyseessä melkein, 100 % varmuudella, itsekin äitinä, voin todeta sinulle, ettei äitisi ihan varmasti häpeä sinua.

      Meillä äideillä on paha tapa kuvitella, että me tietäisimme mikä lapsellemme on parasta. Me ajattelemme siistien vaatteiden, kauniiden hiusten ja huolitellun ulkonäön olevan tärkeitä ympäristön silmissä.. kuvittelemme sen helpottavan lapsemme elämää ja siloittavan tietä ulkomaailmaan.

      Tapaamme unohtaa sen oman nuoruutemme.

      Henkilökohtaisesti se käsitti niin outoa vaatetusta, ettei sellaista kukaan enää ovestaan ulos laskisi ja mitä erikoisimpiin väreihin ja muotoihin leikattua punk nuoruutta.. onneksi oma äitini oli usein niin päissään, ettei huomannut ulos kävelevää todellisuutta. Jälkeenpäin ajatellen olisin toivonut äitini edes joskus kommentoivan maailmaan kävelevää teinityttöä.

      *

      Viimeksi tänään käyty keskustelu erään äidin ja 12-vuotiaiden poikiensa välillä.

      - Nyt kun te lähdette yläasteelle teidän on kesän aikana vähän treenattava tuota päänne laittoa. Ostetaan vähän mousseja ja vahoja sun muita.

      - Äiti !

      - No, ettet te voi ihan juntin näköisinä sinne mennä. Jos haluatte päätä myöten niin laitetaan jos pystyyn niin fiksataan.

      - Äiti !!

      - Ja noilla vaatteilla, ette sitten enää julkisesti liiku. Täytyy käydä ostamassa teille jotain vähän enemmän "In".

      - Äiti !!!

      - Yläaste tulee. Ei ole kiva jos te erotutte joukosta ihan täysinä toopeina.

      - No joo.
      (Alistunut huokaus kahdesta suusta)

      *

      Mitä minä (tuo edellä mainittu, ah niin fiksu, äitihenkilö) sanoin täydellisille lapsilleni?

      "Ette kelpaa, olette juntteja.. täysiä toopeja.
      Muuttukaa, parantakaa..olkaa jotain muuta."

      Mitäs minun piti sanoa?

      "Olette täydellisiä. Ihan omana itsenänne juuri sellaisia kuin pitää. Minä rakastan teitä enemmän kuin mitään"

      *

      Tulee toistumaan lukuisia kertoja aikuisuuden jälkeenkin. Minä kuvittelen tietäväni kaiken paremmin.. kuvittelen ymmärtäväni elämää täydellisemmin.. ajattelen kokemukseni antavan minulle oikeuden ja äitiyden velvollisuuden sanella miten olla, elää ja miltä näyttää.

      Ja kaiken sen teen rakkaudesta, välittämisestä ja suojelunhalustani toivoen, että lapseni, joskus sitten aikuisena ymmärtävät.

      ... ehkä sinun äitisi ei kuitenkaan häpeä sinua. Ehkä hän vaan kuvittelee tietävänsä mikä sinulle on parasta ja tekee sen rakkaudesta.

      • ihmettelen.

        Langetat vain suit sait taakan lapsiesi harteille. Eikö yhtään hävetä?

        Mitenkään outoa ei liene se, että jatkuva arvostelu latistaa lapsen itsetunnon. Miten vaikeaa muka on muuttaa omaa käytöstään?

        Vastuuhan on SINUN. Ei lapsiesi. Inhottaa tuommoinen kun aikuinen sysää vastuun avuttomille lapsilleen. Hyi olkoon.


      • MuumilaaksostaKarannut
        ihmettelen. kirjoitti:

        Langetat vain suit sait taakan lapsiesi harteille. Eikö yhtään hävetä?

        Mitenkään outoa ei liene se, että jatkuva arvostelu latistaa lapsen itsetunnon. Miten vaikeaa muka on muuttaa omaa käytöstään?

        Vastuuhan on SINUN. Ei lapsiesi. Inhottaa tuommoinen kun aikuinen sysää vastuun avuttomille lapsilleen. Hyi olkoon.

        ...luetun ymmärtäminen ja sen puutekin sellainen lahja, ettei mitään rajaa.

        *nauraa hän*


      • Löytyihän täältä seasta asiallinen ja varsin realistisen tuntuinen vastaus!

        Olen suurinpiirtein samaa mieltä kanssasi.

        Mitä ilmeisimmin ketjun avaaja on melko nuori henkilö - todennäköisesti alle 18v., 15-17v arvelen.

        Muistan omasta teini-iästäni ongelmatilanteita.
        Vaikka menestyin koulussa loistavasti, en tupakoinut enkä käyttänyt alkoholia (- hauskaa ilmankin), olin hyväkäytöksinen jne., äitini ei luottanut minuun, en saanut koskaan mennä minnekään - hän ikään kuin vahti minua ja melkoisen törkeitä haukkumanimityksiäkin ajoittain sateli.
        Mutta aikuisiällä olen ymmärtänyt, että hän tarkoitti vain hyvää, halusi suojella minua - siis pelkäsi, että minulle sattuisi jotakin (esim. kaupungilla, diskoreissulla tms.).
        Nuoret harvoin pysähtyvät miettimään tai ymmärtävät, ettei kaikkien vanhempien ole helppo ilmaista itseään, ajatuksiaan, tunteitaan verbaalisesti "oikein". Hyvää tarkoittava ajatus voi ulos putkahtaessan muokkautuakin nipotuksen kaltaiseksi, huolehtiminen voi tuntua vahtimiselta jne... Osin tilanteet muuttuvat sähköisiksi ja/tai ongelmallisemmiksi teinin oman asenteen vuoksi - ajatukset "minä itse, minä osaan, minä päätän" kuuluvat aikuistumisprosessiin, jolloin vanhempien huolenpito tarkoituksellisesti koetaan vahtimisena, arvosteluna jne.
        (En kuitenkaan tarkoita, että aina olisi näin - suljen myös pois ketjussa esiintyneet ääritapaukset, joissa äiti/vanhempi voi olla sairaskin).

        Oman tyttäreni tultua teini-ikään ja hänen oman tahdon ja itsenäistymis- & aikuistumiskriisinsä myllerryksessä ymmärsin tuon kaiken vielä paremmin. Nyt olemme taas parin ongelmavuoden jälkeen todella läheisiä, toisillemme rakkaita, kuten ennenkin (- & tyttärenikin ymmärtää ja tietä sen).
        Nuo tilanteet ja tuntemukset todella kuuluvat kehitykseen.

        Avaajalle sanoisin, että pysähdypä hetkeksi miettimään... Uskon, että suurin osa nuorista, etenkin voimakkaammin tuntevat, herkemmät tytöt kokevat iässäsi samankaltaisia asioita, suhde äitiin kuohuu. Muistelet muutaman vuoden päästä näitä hetkiä, ehkä 1-3 vuotta hymy huulillasi...

        Äidillä on aina huoli lapsestaan/-sistaan - läpi koko elämän, kuten myös halua auttaa, olla tukena, mutta aina sen ilmaiseminen ei ole helppoa.


    • Death69

      Ensin haukutaan muusiikkimaku.

      :- tollasta karjuntaa kuuntelee vaan satanistit. Et kai sää semmone ol?

      Sitte ulkonäkö.

      :- Kui sul on taas noi paljo mustaa päällä. Laita jottai muuuta tai mää en kehtaa liikkuu sun kanssas.

      Ja kaverit.

      :- Et sää tommosten kans sais hengata. Ties mitä huumeita ne käyttää.

      Ja tämän kaiken lisäksi, hän mönkii huonettani koko ajan.

      Miten tollasen sais loppumaan?

      Se myös jankkaa aina sukulaisille kuinka kamala olen.

      Eikö äitini ymmärrä, että ihmisillä on oikeus olla erilaisia, ja kaikkien ei tarvitse olla mitään vitun massapissiksiä.

      Anteeksi viestini :D

      • bjkgugyftudtyddtred

        Hauskaa aitienpaivaa rakkaalle aidilleni!

        Haluan kiittaa sinua rakas aitini,etta opetit minulle lapsena hyvaa kuria;tukistelemalla etta paassani oli kaljuja laikkuja.

        -Haluan kiittaa sinua etta teini-iassa otit minulta kotiavaimet pois ja nukutit 13 vuotiasta tytartasi puistossa.

        -Haluan kiittaa sinua rakas aitini,koska paatit etta 14 vuotias nainen osaa jo elattaa itse itsensa.Muutinkin kotoamme pois,kaikki repussa kulkeva omaisuus mukanani-eli 8.luokan koulukirjat.

        Mina kiitan sinua siita,kuinka sinulla rakas aitini oli autoa ajaessasi tapana jattaa minut myohemmilla yhteisilla kesalomillamme keskelle moottoritieta.

        -Muistatko rakas aiti,kun jatit minut 14 vuotiaana Jyvaskylaan rahattomana ja kehotit minua menemaan huoraamalla kotiin Helsinkiin.

        -Kiitos rakas aiti,kun kielsit lapsiasi tulemasta kotiisi;kun olit naimisissa rakkaan isapuoleni kanssa,joka ei voinut sietaa lapsiasi.

        -Kiitos rakas aitini,kun toimitit pienen veljeni sijaiskotiin isapuoleni pyynnosta.

        -Kiitos rakas aiti,kun salasit minulta veljeni olinpaikan vuosiksi ja kiitos siita,kuinka yritit rikkoa valimme.Onnistuitkin.

        -Kiitos rakas aiti kun erosin ensimmaisesta miehestani,soitit itse henkilokohtaisesti sosiaalivirastoon ja vaadit lapsen huoltajuuden antamista taman taydelliselle isalle.Kiitos sinulle rakas aitini,nain tehtiinkin.

        -Kiitos rakas aiti,ettet ole kiinostunut lapsenlapsestasi,edes yhden puhelinsoiton vertaa.

        -Kiitos rakas aitini,etten ole saanut tavata isalleen maarattya lastani enaan vuosiin.Tamahan on kaapattu ulkomaille.
        Kiitos rakas aiti,etta sanot sen johtuvan synneistani ja siita miten huono tytar olen ollut kohtaasi.Kiitos Jumala rankaisee kommenteistasi.

        -Kiitos rakas aitini niista kaikista lyonneista,huoritteluista ja mielenterveysepailyista,joita minuun edelleen kohdistat.

        -Kiitos rakas aiti tasta kaikesta rakkaudestasi.

        Toivotan snulle oikein hyvaa aitienpaivaa.Entas sina minulle?Jumalan rankaisemalle tyttarellesi.

        Hyvaa elamaa ja toivotan siunausta sinulle sinne tyopaikallesi-luterilaiseen kirkkoon.Kiitos etta jaksat rakastaa lahimmaisiasi,kuin itseasi.


      • tyylilyylinen
        bjkgugyftudtyddtred kirjoitti:

        Hauskaa aitienpaivaa rakkaalle aidilleni!

        Haluan kiittaa sinua rakas aitini,etta opetit minulle lapsena hyvaa kuria;tukistelemalla etta paassani oli kaljuja laikkuja.

        -Haluan kiittaa sinua etta teini-iassa otit minulta kotiavaimet pois ja nukutit 13 vuotiasta tytartasi puistossa.

        -Haluan kiittaa sinua rakas aitini,koska paatit etta 14 vuotias nainen osaa jo elattaa itse itsensa.Muutinkin kotoamme pois,kaikki repussa kulkeva omaisuus mukanani-eli 8.luokan koulukirjat.

        Mina kiitan sinua siita,kuinka sinulla rakas aitini oli autoa ajaessasi tapana jattaa minut myohemmilla yhteisilla kesalomillamme keskelle moottoritieta.

        -Muistatko rakas aiti,kun jatit minut 14 vuotiaana Jyvaskylaan rahattomana ja kehotit minua menemaan huoraamalla kotiin Helsinkiin.

        -Kiitos rakas aiti,kun kielsit lapsiasi tulemasta kotiisi;kun olit naimisissa rakkaan isapuoleni kanssa,joka ei voinut sietaa lapsiasi.

        -Kiitos rakas aitini,kun toimitit pienen veljeni sijaiskotiin isapuoleni pyynnosta.

        -Kiitos rakas aiti,kun salasit minulta veljeni olinpaikan vuosiksi ja kiitos siita,kuinka yritit rikkoa valimme.Onnistuitkin.

        -Kiitos rakas aiti kun erosin ensimmaisesta miehestani,soitit itse henkilokohtaisesti sosiaalivirastoon ja vaadit lapsen huoltajuuden antamista taman taydelliselle isalle.Kiitos sinulle rakas aitini,nain tehtiinkin.

        -Kiitos rakas aiti,ettet ole kiinostunut lapsenlapsestasi,edes yhden puhelinsoiton vertaa.

        -Kiitos rakas aitini,etten ole saanut tavata isalleen maarattya lastani enaan vuosiin.Tamahan on kaapattu ulkomaille.
        Kiitos rakas aiti,etta sanot sen johtuvan synneistani ja siita miten huono tytar olen ollut kohtaasi.Kiitos Jumala rankaisee kommenteistasi.

        -Kiitos rakas aitini niista kaikista lyonneista,huoritteluista ja mielenterveysepailyista,joita minuun edelleen kohdistat.

        -Kiitos rakas aiti tasta kaikesta rakkaudestasi.

        Toivotan snulle oikein hyvaa aitienpaivaa.Entas sina minulle?Jumalan rankaisemalle tyttarellesi.

        Hyvaa elamaa ja toivotan siunausta sinulle sinne tyopaikallesi-luterilaiseen kirkkoon.Kiitos etta jaksat rakastaa lahimmaisiasi,kuin itseasi.

        Kuinka sinä jaksat elää? Mitä teet ja oletko työssä? Miten olet ja mistä löytänyt voimia elämään? Olisi mukava tietää, mitä sinulle tänä päivänä kuuluu? Joka tapauksessa jaksamista, ja ihana että olet jaksanut tänne asti!


      • massaaaaaaaaa

        Mitä eroa on muka hevareilla ja pissiksillä? Kummatkin ovat laumakäyttäytymistä.


    • tekipä .

      .,appivanhemmat.,että kivaa pohojanmaalla.,muttei onneski alajärveltä.,

    • kyllä.

      Meillä sama touhu.Appivanhemmat kaiken lisäksi puolueellisia lastensa suhteen varsinkin henkisellä tasolla.

    • minäkin vain

      saan päivästä toiseen osakseni sellasii katseita..se satuttaa :( ja loukkaa mua sanoillaan..
      se ämmä on katkera ja kateellinen kai jostain..
      olen monesti saanut kuulla että olen vahinko,jos sitä jos tätä..ois sillo miettiny mitä teki,mä aion elää kyllä,vaikka välillä..vaikka miten ois ollu ni ikinä en oo mielyttäny..
      asun yhä kotona valitettavasti,viimeistään syksyllä minäkin muutan pois,jos nyt jaksan sinne asti..multa se on monesti ottanu jopa avaimet pois,tänne ei oo enää tulemist,se pakannu mun tavarat...se on rikkonu mmun kamoja...
      käyn töissä tällä hetkellä palkani ei ole suuri,mutta paremmin minulla menee kuin sillä ämmällä,ja sekös sitä ottaa päähän,mulla on vaikka mitä..en tiedä,en oo koskaan mitää tukea saanu,ei se arvosta mitää koulutusta,ku ite se ei oo mikää..mul taitaa taas tulla välivuos,en oo yhtää jaksanu lukea,vaikka olisin halunnut kovasti...oon muutenkin nii yksin ,tahdon pois!
      tahdon jonnekin missä kukaan ei tuntis mua ja saisin aloittaa alusta..
      sille ei oo koskaa voinu puhuu mistää se on kääntäny aina kaiken vastaan ja piikitelly..
      no kai sulla on niitä kavereita,joidenka luokse voit mennä..kun ei ole.
      mua on kiusattu..ja aina kun oon noussut ja jotenkin selvinnyt niin pian olen taas ollu pohjalla..olen loppu.
      multa tulis vaikka kuinka viel tekstii... :O
      mä en ees enää puhu sille mitää,mulle ei oo mitää syytä miks mun pitäis siltä anteeks pyytää,mielummin vaikka kusen housuihini,tai hameeseen,käytän mä niitäkin..
      tekopyhä paska!
      kun mä lähen sit,ni se on vika kerta ku nään sen,en haluu olla minkäälaisis tekemisis sen kaa..

      • minäki n vain

        mä oon aatellu kans jotain terapiaa,tuun oikeest varmaa hulluks..
        en haluis kyl mitää lääkkeitä alkaa käyttämään..
        tää mun ihon huono kuntokin varmaa johtuu tosta..

        kiva,jos joku jakso lukea..en jaksanu siistiä sitä,muutama virhe siel näytti olevan..

        hyvää kevättä kuitenkin! :)


      • jaksaa....

        ....sulla on tuleivaisuus edessä ja vastuu yhteikunnasta.


      • turhia

        Jos et ole saanut tähän mennessä tukea niin tuskin sitä tulet saamaankaan. Tunnusta tosiasiat ja toimi.

        Et voi aloittaa alusta. Tiedät sen itsekin. Älä pakene haavemaailmoihin.

        Se mitä on tapahtunut on mennyttä eikä koskaan muuksi muutu. Nyt sinä voit vaikuttaa omaan tulevaisuuteesi. Älä jää märehtimään menneitä. Minä uskonn että sinä sisimmässäsi tiedät tilanteen todellisen laidan ja mitä tehdä. Tärkeintä on juuri toimia muuten sama paska jatkuu vuosikausia.

        Älä vaan anna äitisi vaikuttaa sinun koulunkäyntiin tai muuhun tuleviasuudensuunnitelmiin. Sinä tiedät että hänellä on vaikutusta sinuun joten ymmärrät että se ei johdu sinusta.


    • vihaa,

      ei rakasta...
      tääl jotkut muka sanoo,et kyl rakastaa..
      ei kaikki äidit vaa pidä lapsistaa..
      sen olen saanut tuntea..
      mä en pidä mun äidist eikä se musta.
      sama se mulle,meil ei koskaa oo ollu mitää yhteistä..ei mitää,me ei paljo jutella.

    • Pasi Koppinen

      Arvostan rohkeutta olla oma itsesi. Toivotan tsemppiä, voimia ja rohkeutta jatkossakin.

      Usein perhepiiri onkin juuri ihmisen hyvän toiminnan pahimpana jarruna. Onhan niitä varmaankin hyvin toimivia perheitä, mutta äitisi teot ovat aivan naurettavia. Tuskin viitsin enempää kommentoida äitisi ääliömäisyyttä. Taitaa olla niin kiinni näkemyksissään, etten tiedä, voiko sellaisen ihmisen kanssa saada kyseistä perusihmissuhdetta parempaan tilaan. Ehkä ajan kanssa, mutta äitisi on kaikkea muuta kuin muutoshakuinen. Katsoisi itseään peiliin!

    • "vahinko".

      ..sanoisin että mielisairaan äidin lapsena ei ollut helppoa elää.
      Nyt olen jo vanha, kuuskymppinen, kaikenlaiset nk.
      hyvät terapiat läpikäynyt.
      Lähes koko elämä on mennyt lapsuutta pohtiessa..
      Olen sellainen sota-ajan jälkeisen äidin kakara..
      Toki vien haudalle ruusun mutta muistot eivät
      katoa milloinkaan, kaikki se henkinen ja fyysinen
      pahoinpitely. Ei katoa ei.

      Olen yhä niin pahoillani kun kuulen jonkun synnyttäneen lapsen.
      En usko lapsuuteen.

    • 10 vuotta sitten

      Minun äitini on varmaan koko aikuisikäni yrittänyt muuttaa minua. Kuulin vasta vähän aikaa sitten, että äidilläni oli nuorena suuria suunnitelmia, mutta ne jäivät toteutumatta, kun hän tapasi isäni. Heillä on edelleen hyvä suhde, mutta äitini ikään kuin yrittää elää omaa elämäänsä minun kauttani. Teini-iässä en ollut tarpeeksi kaunis, en hankkinut sitä koulutusta, minkä äitini olisi minulle halunnut, kaverini eivät muka olleet aitoja kavereita, kukaan ei voinut välittää minusta oikeasti, varsinkaan kukaan miespuolinen jne.... varsinkin sukukokouksissa äitini selvästi häpesi, kun alettiin puhua minusta. Tottakai siinä itsetunto sai aikamoisia kolhuja. Eikä tilanne parantunut, kun muutin kotoa pois. Äiti soitteli jatkuvasti ja jakeli neuvojaan. Jossain vaiheessa en enää vastannut puheluihin, äiti vaan ei tuntunut tajuavan syytä siihen. Eihän hänessä mitään vikaa ollut.

      Vasta nyt, kun olen lähes 30-vuotias, äiti on päästänyt minusta irti. Hän on jopa yksi parhaista ystävistäni. Toki hän neuvoo joissain asioissa yhä, mutta tietää, että teen päätökseni itse. Ja kai se holhoaminen oli osittain sitäkin, että äiti tahtoi minun pärjäävän ja menestyvän elämässäni. Vasta vanhempana sen ymmärtää. Muutenkin teininä ja parikymppisenä kaikki on niin sekavaa.

    • Äiti x 4

      Uskon, että äitisi haluaa sinun parastasi. Äidin saattaa olla hankala suhtautua teini-ikäiseen tyttöön. Voi antaa helposti käsityksen, että ei välitä vaikka olisi valmis jopa kuolemaan oman lapsensa puolesta. Ei ole äitinä olokaan helppoa, kun tyttäret haukkuvat joka päivä läskiksi, tyhmäksi yms. Ei ole fiilikset kovin korkealla!
      Kun muutat kotoa ole ainakin puhelimitse yhteydessä äitiisi. Hän kuitenkin miettii miten sinulla menee jne. Jaksamista sinulle!

    • Jani123232

      Kuulostaa minun aidilta. Sisteri paatyikin jorvin suljetulle osastolle muutama vuosi takaperin. Diagnoosi oli skitsofrenia.

      Tuo voi hyvinkin olla sinun tulevaisuus jos et tee mitaan. Katkaise valit 100% aitisi kanssa heti alaka koskaan aloita minkaanlaista yhteydenpitoa haneen. Usko pois, han EI KOSKAAN tule muuttumaan. Etsi kavereita jotka voivat palauttaa sinulle terveen itsetunnon ja tehda sinusta taas kokonaisen ihmisen. Tama voi tosin olla vaikeata nykyisin.

      Tietysti kuula paahan olisi paras ratkaisu tuollaiselle paskavaelle. Minunkin elamani on suurelta osin onnistunut tuhoamaan. Karsin kokoajan depressivisista kohtauksista ja levottomuudesta. Keskittyminen johonkin on todella vaikeata joten koulutus on jaanyt vahaiseksi. Tyopaikkaa en ole koskaan vuotta enempaa onnistunut pitamaan. Seurustelu ja ystavyyssuhteet ovat hyvin vaikeita enka usko etta koskaan pystyisin menemaan naimisiin ja viettamaan normaalia perhe-elamaa.

    • ................

      Kuulostaa minun aidilta. Sisteri paatyikin jorvin suljetulle osastolle muutama vuosi takaperin. Diagnoosi oli skitsofrenia.

      Tuo voi hyvinkin olla sinun tulevaisuus jos et tee mitaan. Katkaise valit 100% aitisi kanssa heti alaka koskaan aloita minkaanlaista yhteydenpitoa haneen. Usko pois, han EI KOSKAAN tule muuttumaan. Etsi kavereita jotka voivat palauttaa sinulle terveen itsetunnon ja tehda sinusta taas kokonaisen ihmisen. Tama voi tosin olla vaikeata nykyisin.

      Minunkin elamani on suurelta osin onnistunut tuhoamaan. Karsin kokoajan depressivisista kohtauksista ja levottomuudesta. Keskittyminen johonkin on todella vaikeata joten koulutus on jaanyt vahaiseksi. Tyopaikkaa en ole koskaan vuotta enempaa onnistunut pitamaan. Seurustelu ja ystavyyssuhteet ovat hyvin vaikeita enka usko etta koskaan pystyisin menemaan naimisiin ja viettamaan normaalia perhe-elamaa.

    • 4927098423758043

      Kuulostaa minun aidilta. Sisteri paatyikin jorvin suljetulle osastolle muutama vuosi takaperin. Diagnoosi oli skitsofrenia.

      Tuo voi hyvinkin olla sinun tulevaisuus jos et tee mitaan. Katkaise valit 100% aitisi kanssa heti alaka koskaan aloita minkaanlaista yhteydenpitoa haneen. Usko pois, han EI KOSKAAN tule muuttumaan. Etsi kavereita jotka voivat palauttaa sinulle terveen itsetunnon ja tehda sinusta taas kokonaisen ihmisen. Tama voi tosin olla vaikeata nykyisin.

      Minunkin elamani on suurelta osin onnistunut tuhoamaan. Karsin kokoajan depressivisista kohtauksista ja levottomuudesta. Keskittyminen johonkin on todella vaikeata joten koulutus on jaanyt vahaiseksi. Tyopaikkaa en ole koskaan vuotta enempaa onnistunut pitamaan. Seurustelu ja ystavyyssuhteet ovat hyvin vaikeita enka usko etta koskaan pystyisin menemaan naimisiin ja viettamaan normaalia perhe-elamaa.

    • Anneko

      Hei taas!!! Koeta jaksaa kestää sitä äitiäs vaikka millä voimalla. Onneks olet vielä nuori ja elämä edessä.Mä ymmärrän todella miltä sust tuntuu, se on yhtä he.....ä oon ite kärsiny siitä kokoelämän.Muista aina vain itseäsi ja tee niin kun susta hyvältä tuntuu, ei tarvitse ketään miellyttää olemalla jotain muuta kun on. Nyt vaan voimaa ja iloa sulle toivoen mummi!!!

    • villiruusu-kristalli

      saa lastaan hävetä!!!

      Puhu äitillesi tai kirjoita kirje jos tuntuu ettet osaa tai uskalla sanoa tunteitasi suoraan ja viimmeistään kun muutat pois kotoa ja saatte molemmat etäisyyttä toisiinne niin sitten varmasti helpompi keskustella.

      Toivotan onnea että saat pian äitisi kanssa suhteenne kondikseen.

    • urputiurputi

      Minä maksaisin mitä hyvänsä, että voisin vielä kerran keskustella äitini kanssa muutoinkin kuin yksinpuheluna hänen haudallaan.

    • Äitisi aina

      Kiitos. Tämä oli Sinulta ja kaltaisiltasi (suomi24) ihana äitienpäivälahja!
      Minä vietän äitienpäivää tyttäreni ja tyttärentyttäreni seurassa ja nautin joka hetkestä. Meillä on lämpimät välit vaikka olen ihan tavallinen, arvosteleva, nalkuttava ja onneton tunari-äiti.

    • teini kökköö

      Onhan tääkin yks tapa saada paljon kommentteja!
      Aivan selvästi kyseessä on teinipimu!

      Vai luuleeko toi kirjoittaja ettei meillä kellään muulla ole ollut samanlaisia tuntemuksia. Kyllä ne ohi menee kunhan AIKUISTUT! Ja lopetat ton turhan syyttelyn ja ruikauttamisen!

      AIKUISTU!

      • tyttö 15

        Aikuistu sinä ensin, ennen kuin alat siitä muille puhumaan.

        Jos on nuori, tarviiko sitä leikkiä aikuista? Ei.
        Vaikka 18v on täysi-ikäinen, en itse kutsuisi tämän ikäistä henkilöä aikuiseksi.
        Aikuisuus on henkinen prosessi, jossa ei paljoa fyysistä muutosta tapahtu. Aikuisuus tulee iän myötä kaikille hieman eriaikaan.

        Älä sinä siis käske nuoren tytön aikuistua ennen aikojaan, asia ei sinulle mitenkään kuulu!

        JA nuo tunteet, eivät ne ole siltikään oikeutettuja sillä että ne kuitataan kun on 'aikuistunut', ja väitätkö todellakin hänen äitinsä käytöstä oikeksi nimittämällä tytön tunteita turhaksi?

        Idiootti, hankkisit elämän.


    • aikuinen tyttö

      Tiedätkö,mun äitini on ihan samanlainen.Mut oman äidin kohdalla huomasin et sillä on vain pirun huono itsetunto ja kateutta mun nuoresta iästä.Sun muuttos tulee olemaan hyvä ratkaisu ja kehotan käymään terapiassa et sat itsetunnon takaisin.huomaat sen jälkeen miten arvokas ja ainutlaatuinen ihminen olet ja saat itsetuntosi takaisin.toivon sulle kaikkea hyvää elämässä ja tsemppiä omaan elämään:)

    • kysymykseesi

      On jo iso askel, että tiedostat ongelmasi! Mieti seuraavaksi, millainen haluaisit olla ja pyri sitkeästi sitä kohti. Usein oman suhtautumisen muuttaminen vaikuttaa. Miten nyt reagoit, kun äitisi sanoo "pitääkö se nyt tuommoisissa vaatteissa lähtetä, eikö sulla oo mitään nätimpää"? Miten haluaisit reagoida? Jos vaikka nyt ärsyynnyt tai kiukustut tai lähdet etsimään uutta vaatetta, kokeile seuraavaksi tapoja, jotka tekisit, jos olisit sellainen kuin haluat. Voit todeta kuivasti, että "se ei sulle kuulu, mitä päälleni laitan" tai "minusta nämä vaatteet ovat tosi upeat" tai "sinuna en sanoisi minun pukeutumisesta mitään" tai "millainen vaate sinusta olisi nätimpi" tai käyttää huumoria tai jotakin muuta, mikä ei vastaa entistä käytöstäsi ja vastaa sitä, mitä haluat olla.

      Vältä kuitenkin kiihtymistä ja riitelyä sekä halventavia kommentteja. Ennen kaikkea, lakkaa välittämästä äitisi nalkutuksesta ja anna hänen nähdä ja tuntea se. Se ei tietenkään ole helppoa, mutta olet jo aikuinen ja itsenäinen ihminen, joka voi päättää itse omista asioistaan. Kun suhtaudut itseesi aikuisena, joka päättää asioistaan ja tuo sen julki, on äitisi vaikeampi pitää kiinni vanhasta tavastaan käyttäytyä. Itsevarmaksi voi tulla vain rupeamalla itsevarmemmaksi.

      Toisena voit yrittää keskustella asiasta toisella äänenpainolla kuin mitä nykyisin on tapahtunut. Kerro äidillesi asiallisesti, että haluat hänen lopettavan arvostelusi. Vaadi sitä kerta toisensa jälkeen. Pysäytä hänet itse teosta, älä puutu enää hänen sanoihinsa, vaan kysy, ettekö ole sopineet, että hän ei arvostele sinua. Älä hyväksy enää kertaakaan arvostelua, jos sovitte sen loppuvan, ja pidä siitä kiinni.

      Jos nämä esimerkit eivät sovi elämääsi, yritä asettua äitisi asemaan ja mieti, miksi hän sanoo, mitä sanoo. Voit myös kysyä sitä häneltä itse tilanteessa: "Minusta nämä vaatteet ovat ihan ok, miksi ne eivät sinusta ole tarpeeksi nätit?" Voit miettiä, miten itse toimit äitisi arvostelun seurauksena ja mitä se antaa äidillesi? Tekeekö se sinusta vaikkapa epäitsenäisemmän ja riippuvaisemman hänestä? Miltä näytät äitisi silmissä? Mitä äitisi tuntee tai ajattelee, jos käyttäytyisit toisella tavalla? Jos äitisi tukee sinua, voisitte kokeilla vaihtaa osia, sinä olet äitisi ja nalkutat tyttärellesi samoin sanoin. Se voisi avata kummankin silmiä huomattavasti. Jos et pysty tähän äitisi kanssa, niin ota nukke ja arvostele sitä äitisi sanoin. Toista ensin tavallinen kuvio eli nukke tekee sen, miten sinä tavallisesti reagoit. Mieti sitten, mitä nukke voisi tehdä, jotta äiti sanoisi jotakin muuta?

      Voit ajatella äitiäsi pienenä lapsena, jolle on opetettava rakkaudella ja kärsivällisesti tiettyä sopivaa käytöstä. Joka kerta kuullessasi arvostelua, ajattele, että hän on vielä kyvytön ja tehtäväsi on hiljalleen opettaa hänelle oikeampi tapa suhtautua. Jos asetat itsesi mielessäsi hänen yläpuolelleen, esim. luotat asuvalintaasi, ja katsot häntä lempeästi ja itsevarmasti, voi se yksin jo saada muutosta aikaan. Itsevarmemmaksi voi tulla, muutos lähtee sinusta itsestäsi. Helppoa se ei ole, mutta tuo tulosta, kunhan yrität. Toisena vaihtoehtona on asioiden pysyminen ennallaan. Anna itsellesi aikaa ja myös lupa epäonnistua.

      Tsemppiä!

    • marutsellemarutsee

      harmi,kun sun äiti ei anna sun olla nuori ja asettua asemaasi,on ollut itsekin nuori.jotkut vanhemmat ei sitä tajua,ehkä ovat saaneet lapset niin vanhana,että eivät osaa olla kaverillisia ollenkaan.en osaa neuvoa muuta kuin,että kerro,miltä tuntuu ja jos ei tavat muutu,saa puhua seinille kohta.ei tarvitse kenenkään kestää liiallista holhousta,jos olet kypsä muuttamaan,ei se ainakaan paha asia ole,voi olla hyväkin kummankin kannalta.Tsemppiä vaan!äiti 43v

    • novemberrose

      ....ehkä se onkin niin että äidilläsi on huono itsetunto kun olet kaunis ja nuori. Nosta selkäsi suoraan ja ole ylpeä itsestäsi-pääset eteenpäin ja kasvatat itseluottamustasi............halein ja tsemppiä

    • mizzippi`

      meillä riidellään paljon aiheesta mun äiti arvostelee aina mua mikkän ei riiät mikään ei oo hyvä mulla on paks atyyli ja kaikkee mun itsetuntu/omatunto on iavan romuna ja mä oon ollu vielä 5 vuotta koulu kiusattu ja sitten himassa vielä riidellään mutsinkaa niin mun oma tunto on ihna pohjalla sentakii oon varmaan siarastunukkin syömishäiriöön mua on arvosteltu niin paljon ja nytten kun mulla on sh niin se arvostelee mua vielä enemmän ei oo todellakaan kivaa

      • hanki apua!

        Mulla nimittäin on kokemusta tuosta. Jos teillä on geeneissä alkoholismia, niin kohta sä turvaudut siihen jne..
        Kannattaa hommata keskusteluapua ennen kuin asiat menee vielä pitemmälle, koska se paraneminen sitten kestää ja pilaat vain elämäsi.
        Tsemppiä! toivottavasti saat pian asiat järjestymään, oot kärsinyt jo niin kauan.


    • pikachu1983

      Se on kuulkaas tyttäret semmonen homma, että äiti on meille se ihminen maailmassa, joka osaa ja jonka täytyy osata neuvoa, opastaa ja ohjata elämässä eteenpäin. Jos jonkun mamma sanoo jostain vaatteista tai jostain niin se, siis äiti, ajattelee vaan teitin parastanne, että teitä ei sitten sen vaatetuksen tai minkä muun asian takia kiusattais. Enkä nyt tarkota että kaikkien tartteis olla niin samannäkösiä tai samanlaisia, mutta äidit nyt tänä päivänä vaan sattuu olee sellasia 'hössöttäjiä', jotka varsinkin kiinnittää paljonkin huomioita siihen miten heidän tyttäret pukeutuu tai käyttäytyy.
      Sitten aikanaan kun te nuoret kasvatte 'aikuisiksi', tarkoitan että kun olette ylittäneet teini-iän, niin osaatte, tai ainakin toivon, että osaatte arvostaa äitienne mielipidettä. Äiti on kaikesta huolimatta aina äiti, iästä huolimatta. Aikuisena ei tarvitse noudattaa äidin mielipidettä pukeutumisesta, meikkaamisesta...
      Joten siskot ja tyttäret ja teini-ikäiset: Rakastakaa äitiänne, ymmärtäkää että se mitä äiti sanoo on vain ohjausta ns. parempaan elämään, teini-ikäisenä on hyvää ja tervettä tietenkin kapinoida äitiään ja muita auktoriteetteja vastaan, mutta sitten on tosi pahasti jotain vialla, jos aletaan ajattelemaan, että äiti on se jota eniten vihaa tässä maailmassa. Se ei todellakaan ole niin. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Äiti on se joka tekee asioita muistaen, että lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta. Oli se lapsi sitten minkä ikäinen tahansa. HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE!! MYÖS MUN OMALLE RAKKAALLE MAMMALLE!

      • harvinaisen fiksu, kypsä, asiallinen ja lämminhenkinen kirjoitus nuorelta (edellyttäen että käyttäjätunnuksen luku on syntymävuosi) kirjoittajalta!
        Täyttä asiaa!
        Vielä kun huomioidaan, kuten tuolla aiemmin totesin, etteivät kaikki äidit välttämättä kykene pukemaan huolenpitoaan ja ohjaustaan sanoiksi "oikealla" tavalla eli vastaanottajan täytyy ikään kuin osata lukea rivien välistä, asennoitua vähemmän agressiivisesti, ymmärtäväisemmin, se on siinä...

        Kiitos äitienpäivätoivotuksistasi!

        (Tänään suren suuresti sitä, etten omalle, rakkaalle (ja "kovalla kädellä" minua ohjanneelle) äidilleni enää voi toivotella - hautasin hänet torstaina...)


      • sammaa mieltä

        Äiti neuvoo (arvostelee) koska tietää ja tuntee tämän maailman, tarkoittaa tyttären parasta, uskokaa tyttäret.


    • nofeelings

      mullaki äiti valittaa tyylistä,käytöksestä ja muusta pa:sta.äitin kaa riiellään aina.siskot sanoo vaa että äiti vaa välittää.ja vaikka onki alaikänen saa kai sitä ite päättää tyylinsä.itekki oon alaikäne ja äiti tahtos tyyliä vaihtaa mulle semmosee kilttiin tyttöö mut en vaiha.täää tyyli pysyy.sun pitää vaa pitää ittes kovana siihe asti että muutat pois.sittehän ite saat päättää ku et asu sillee enää kotona.sanot äitilles suorat sanat nii pakko sen on jättää sun elämän rauhaan.

      • tutti hukassa

        Tuntuu, kuin olisi tutti hukassa.
        Lopettakaa tuollainen itsenäistymisestä lässyttäminen.
        Olette kohta tuolla raitilla suttuisina rengasnenäpimuina ja siinä se sitten teidän elämänne on!


    • vaikka olen jo

      mummi itsekkin.Viittä vaille 50.
      Äitini ei ole koskaan arvostellut pukeutumistan mutta muuten sai kuulla kotona asuessa jatkuvasti kommenteja tyyliin "sä et osaa mitään", "susta ei tuu ikinä mitään".

      Kun erosin, äiti häpesi minua niin että kyläillessäni kotona hän käski minun mennä makuuhuoneeseen piiloon kun tuli vieraita.
      Olin siis hänen mielestään epäonnistunut elämässä kun en jaksanut hakkuuttaa itseäni.

      Omia lapsiani en arvostele. Päinvastoin, kannustan kaikessa. Niin teet varmaan sinäkin kun sinusta tulee äiti.
      Pojat kyllä arvostelee, tosin vähän leikkimielellä esim. pukeutumistani. Kiusoittlevat että pukeudun liian nuorekkaasti jne. Tykkäävät aina muistuttaa että olen vanha. Itse en ole sitä vielä huomannut.

      Pääset pian pois kotoa ja sitten helpottaa.
      Koeta kestää, tsemppiä sulle.
      Muista sitten kun sinulla on lapsia miten et heitä kohtele.
      Muistathan äitiäsi äitienpäivänä

      • mikä on

        kenen leipää syöt, sen lauluja laulat!
        ei hyödytä mitään että haukkuu äitiänsä, järkevämpää on jättää kitinät ja alkaa paiskoa töitä eli elättää itse itsensä, hankkia elämä kuten sanotaan.


    • elisa1

      Ei asiat mene niinkuin ajatellaan
      poikani hautoo jo 20-vuotta vanhoja
      asioita niitä ei voi ekiä saada tekemättömiksi
      olisiko vielä parempi et sanon et hänen isä
      vainajaansa olisi poistanut hänet alle kuukauden
      ikäisenä ilman minua tänään kuulen kuitenkin
      kiitoksena kuinka huono äiti olen

    • ja rakkaus

      Älä hyvä ihminen anna kenenkään viedä itsetuntoasi, itse kärsin vielä viisikymppisenäkin vastaavanlaisesta kohtelusta ja voin sanoa todellakin, ettei elämäni ole aina ollut helppoa ja tiedän että hyvä perusta vahvalle itsetunnolle luodaan kotona ja kellään ei ole sitä siellä oikeutta nujertaa !!! Sillä tämä maailma voi olla myöhemmin todella kova paikka omine vaatimuksineen ! Itsensä rakastaminen on sittenkin kaikkein vaikeinta ! nim. Kokemusta on ! Kaikkea hyvää sinulle !

    • Äitienpäivä

      Äidille äitienpäivänä

      Hän tulee vastaan,
      kun tulen kotiin.
      Hän laittaa kahvia,
      kun janottaa.
      Hän syöttää,
      kun olen nälkäinen.
      Hän pesee pyykin,
      kun vaatteeni ovat likaiset.
      Hän lämmittää saunan,
      kun haluan kylpeä.
      Hän antaa rahaa,
      kun olen rahaton.
      Hän vilkuttaa kädellään,
      kun lähden.
      Hän rukoilee,
      kun olen maailmalla.

         POIKA

      • eräs isä

        Voiko kauniimmin kertoa,mikä on äiti.Pyyteetön tuki-
        henkilö niin lapsilleen kuin puolisolleen.On hienoa,
        että rohkenet avoimesti tunnustaa äidin arvokkuuden.
        Äiti kantaa lastaan aina kohdusta hautaan.
        HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ kaikille äideille.


      • marresi

        Onko sinulla , mielestäsi hyvä äiti?
        Tuon kaiken olen joskus minäkin tehnyt!
        Silti poikani ei halua minua enää tavata!
        Olinko liian Äiti?


      • liiallisesti äidillisyydest...
        marresi kirjoitti:

        Onko sinulla , mielestäsi hyvä äiti?
        Tuon kaiken olen joskus minäkin tehnyt!
        Silti poikani ei halua minua enää tavata!
        Olinko liian Äiti?

        ...vaan siitä, että lapsi tarvitsee omaa tilaa aina enemmän ja enemmän mitä vanhemmaksi tulee. Jos vanhemmat eivät sitä tilaa osaa antaa, lapsi tuntee olonsa ahdistuneeksi ja ottaa sitä tilaa keinolla millä tahansa.

        Ymmärrän itsekin äitinä, että jokainen haluaa suojella lastaan viimeiseen saakka esim. kieltämällä kaupungille menon yms., mutta lapsi ei sitä ymmärrä miksi vanhemmat kieltää asioita. Jos tuntee hyvin lapsensa, tietää mihin asettaa rajat ja luottamuksen säilyttäminen lapseensa on ensisijaisen tärkeää. Jos lapsi ei uskalla tulla kotiinsa kertomaan kun jokin asia on mennyt pieleen, niin äidit ja isät eivät voi syyttää muuta kuin itseään tästä!

        Ja aina tämä niin merkityksellinen asia lapsien näkökannalta; vaatteet. Jokainen meistä on käyttänyt joskus "hassuja" vaatteita ja seurannut muotia jne. Lapsi hakee näillä asuvalinnoillaan sitä omaa tyyliään eikä siihen sen enempää kannata puuttua. Jos perheellä ei ole varaa näiden vaatteiden kustantamiseen, kannattaa se näyttää paperilla lapselle, mikä on perheen budjetti. Ei lapsi sentään niin tyhmä ole etteikö ymmärtäisi asiaa kun sen oikein ja asiallisesti osaa kertoa.

        Vanhempien on myös syytä muistaa, etteivät he yksistään voi vaikuttaa siihen, minkälainen lapsesta kasvaa. Tietysti kasvatus on suurin tukipilari lapsen kehitykselle ja sille kasvaako tästä "yhteiskuntakelpoinen" kansalainen vai ei, mutta tekijöitä on paljon muitakin; ympäristö, koulu, kaverit ja ystävät, roolimallit...eli vaikka kuinka kokisit kasvattaneesi lapsesi "oikein", voi tämä silti eksyä polulta. Tärkeintä silloinkin on yrittää tukea lasta ja puhumalla saada tämä ymmärtämään asioita. Nalkuttaminen ja/tai pahoinpitely vain ajavat lasta kauemmaksi ja silloin peli on menetetty osaltasi.

        Kasvatus on erittäin haasteellinen tehtävä ja kuka voi sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Lapset ovat jokainen oma persoonansa ja mikä tehoaa toiseen voi vaikutus olla täysin päinvastainen toisessa. Ensimmäisenä kannattaa miettiä, miten itse suhtautuisi tai olisi lapsena suhtautunut asiaan ja ajatella keinoja, joilla saavutetaan haluttu määränpää. Kun omalla toiminnallaan pystyy säilyttämään lapsen arvostuksen ja kunnioittamisen vanhempiaan kohtaan, se edesauttaa kasvatuksellisissa asioissa. Onhan sekin aika pitkälti totta, että lapsi tulevaisuudessa käyttää samanlaisia kasvatusmetodeja omiin lapsiinsa kuin häneen itseensä on kohdistettu.


    • Äiti ja mummi

      Näin meillä: -Lapseni, voisitko käyttää koiran ulkona jotta äiti voisi nukkua hiuken pidemäään näin äitienpäivän aamuna. -Äh,joo.
      Kolinaa ja surinaa keittiössä. -Miten kauan tätä kermavaahtoa oikein pitää vatkata? - Vielä viitisen minuuttia. - En minä jaksa. - No ytitä nyt vain. - Missä on pursotin? - Katsohan sieltä lusikkalaatikosta.
      Äherrystä ja sanailua. - No, nyt voit tulla syömään kakkua. - Jokos kahvi on tippunut? - En ole keittänyt, juo maitoa.
      Niinpä äiti laittaa kahvin tippumaan ja katselee kauhuissaan hirveää siivoa tiskipöydällä. Tekisi mieli saarnata siivouksesta, mutta maltan mieleni. Onhan Äiteinpäivä. Ehkäpä joskus 10-15 vuoden kuluttua nykyinen murrosikäinen tietää miltä Äitiepäivä tuntuu oikeasti.

    • 70-kymppinen isoäiti

      Sinua ei tietenkään lohduta se, että minulla oli vuosikymmeniä sitten samanlainen äiti. Läksin kotoa kymmenvuotiaana ja pelastuin elämään. Opin nokkelana tyttönä vähin erin tajuamaan, että äiti itse oli tyytymätön omaan elämäänsä, ulkonäköönsä, valintoihinsa ja kaikkeen - on helppoa heijastaa oma tyytymättömyytensä toisiin.
      Aloin tehdä töitä oman itsehyväksyntäni kohentamiseksi: minulla on ihmisarvo, kun elän. En tarvitse arvoani kysellä sen enempää äidiltäni, opettajiltani tai aviomieheltäni. En tarvitse ansaita ihmisarvoani ja tyytyväisyyttäni suorituksilla.
      Omat lapseni ovat elämän kutsuvieraita: minä heidät valitsemani miehen kanssa elämään kutsuin. Ei kutsuvieraita haukuta, eihän? Ei heille laskua esitetä eikä martyyrinelkeitä näytetä....(Lähtevät tiehensä.... yleensä ja turha sitten valittaa...)
      Kun nelikymppisenä vihdoin älysin antaa äidilleni anteeksi ja unohtaa, elämäni kirkastui ja muuttui kevyemmäksi elää. Keskityin vain omaan elämääni ja vuorovaikutukseen ympäristöni kanssa... ja nyt voin sanoa, että olen elämääni tyytyväinen mummeli, jota ei pelota vanhuus eivätkä ympäristön mielipiteet. Usakallan elää omaa elämääni ja nauttia siitä... Äidistä elämänkokemuksena taisi olla sittenkin hyötyä... muuten en olisi kehittynyt tähänkään mittaan, jos en sattunut syntymään juuri tuon äidin lapseksi. Elämä tarjosi haasteita: ei helppoa ole ollut, mutta tosi mielenkiintoista ja yhä mielenkiintoisemmaksi käy....
      Tsemppiä Sinulle ja uskoa tulevaisuuteen: kyllä se Aurinko vielä Sinunkin elämääsi paistaa, kun hoksaat jo noin nuorena olla oma itsesi ja tyytyväinen ainakin niihin asioihin joita ei voi muuttaa... energiaa jää sitten niiden asioiden muuttamiseen, jotka ovat muutettavissa.

    • Nimetön

      kerron omasta äidistäni,olen tällä hetkellä yli nelikymppinen ja voin sanoa että oma äitini on tuhonnut elämäni,en saanut käydä lukiota vaan hän pakotti töihin,maksoin pienestä lähetin palkastani 600 mk vuokraa ja ostin omat ruokani,sitten kun täytin 18v hän heitti siskoni ja minut pihalle,ikinä hän ei ole sanonut minulle mitään hyvää tai kannustanut minua olen vain saanut kuulla jatkuvaa arvostelua ja haukkumista

    • Nimetön

      oma äitini on tuhonnut täysin elämäni,olen ylinelikymppinen enkä vieläkään ole unohtanut niitä ikävyksiä mitä äitini teki tai sanoi,en saanut käydä lukiota vaan hän pakotti minut töihin,maksoin pienestä lähetin palkastani 600 mk vuokraa ja ostin itse ruokani,sitten kun täytin 18v hän heitti siskoni ja minut pihalle,ikinä äitini ei ole sanonut minulle mitään hyvää,ei ole kannustanut tai tukenut minua,olen kuulemma vahinkolapsi ja olen saanut tuntea pelkää vihaa äidiltäni

    • ettehän yleistä

      Huh, luin kauhulla näitä. Pliis hyvät ihmiset ettehän yleistä ja kuvittele että kaikki äidit ovat tuollaisia hirvityksiä! On myös paaaljon mukavia tavallisia äitejä jotka ovat tytön parhaita ystäviä. Minun äitini oli sellainen maailman ihanin ihminen, joka antoi vapautta ja huomiota juuri sopivasti. Itse olen yrittänyt olla samanlainen, eikä ole ollut tarvettakaan puuttua lasteni elämään ja heidän valintoihinsa. Mielestäni lapsella on pienestä alkaen oikeus omaan mielipiteeseen ja omiin päätöksiin, jotka saavat täysin erota omistani, kunhan eivät ole vaaraksi kenellekään. Itsellänikin oli lapsena sellainen yksilönvapaus. Meillä on nyt jo aikuisten tyttöni ja poikani kanssa tosi kivaa yhdessä, ja tiedän tunteen olevan molemminpuolista.

      Älä sinä vaan ota mallia omasta äidistäsi ja toista aikanaan hänen virheitään omien lastesi kanssa - jotenkin vaan ne ihmissuhteitten karikot tahtoo siirtyä seuraavaan sukupolveen kun luullaan että äidin kuuluukin olla kuin vanginvartija.

    • Friikki-Friidun mamma

      viestiäsi; ajattelin tämän tekstin olevan oman tyttäreni kirjoittama. Tilanne on nimittäin ihan sama meillä kotona. Tyttäreni on ollut hiukan "friikki" aina viisitoista vuotta täytettyään. Kauniit vaaleat hiukset piti rippiksen jälkeen värjätä karmean mustiksi, jotka pilasivat niin kauniin tyttäreni ulkomuodon täysin. Tai ainakin minun mielestäni. Ihmettelin kauheasti kaikkea sitä minun mielestäni rumaa vaatetta, meikkiä ja olemusta. Että kaunis nuori nainen tekee kaikkensa ollakseen mahdollisimman ruma??? Sitä en tajua. Tyttäreni täyttää 18 vuotta ja sama friikkisyys jatkuu; ehkä hiukan laimeampana, mutta kuitenkin.
      Pari vuotta sitten tilanne oli kertakaikkisen kamala, nyt pystymme jo hiukan puhumaan asioista tytön iän lisääntyessä. Äitinä ymmärrän itsenäistymisbuumin ja siihen kuuluvat keikaukset jos monenmoiset, mutta miksi tilanne pitää viedä niin äärimmäisyyksiin? Me äidit olemme huolestuneita omista lapsistamme, joille tahdomme vain kaikkea hyvää ja joita rakastamme olivat he sitten kirjavapäisiä riikinkukkoja hakaneulat poskissa. Yritämme kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia ja mikä tärkeintä; minä ainakin ajattelen, että mahdollisimman vähin kolhuin. Nuori ei voi tajuta tätä asiaa, ennen kuin oma lapsi tulee siihen ikään. Tästä tulevat konfliktit kotona, kun äidit ja isät yrittävät ymmärtää arjen hirvittävässä puristuksessa kapinoivaa nuortaan. Jossain vaiheessa käämit palaa ja sen jälkeen ollaankin jo aika peruuttamattomassa tilanteessa. Puheväleissä ei olla ja mieltä ja sydäntä painaa hirveä tuska - sekä nuoren että vanhempien. Toivon sydämmestäni ymmärrystä sinulle nuori äitiäsi kohtaan.. Hän tarkoittaa vain parastasi.

      • voitte arvostaa lastanne

        Friikkilapsia ei ole olemassakaan.
        Arvostakaa ja rakastakaa lastanne sellaisena kun hän on, kotkotuksineen tai ilman. Se on persoonallisuutta.
        Aivan sama kuinka pukeutuu tai värjää hiuksensa -- yhtä rakas on tytär.
        On se vaan kummallista jos ei nuori saa edes omista hioustenväristään päättää ilman mäkätystä, niin mistä sitten?
        Moni äiti sais katsoo mitä suustaan päästää.
        Esimerkkitarina jonka kuulin:
        Isällä mieleestään "friikki"poika joka ei suostunut leikkaamaan lyhyeksi liuhulettiään.
        Iskä oli mäkättänyt tästä päivittäin pojalleen ja välillä menty melkein käsirysyyn.
        Poika menehtyi auto-onnettomuudessa.
        Iskä tuumasi arkkuunpanijaisissa:
        "Antakaa pojan hiusten olla".


    • kaivaraani

      Minulla on vähän samalla tavalla. En ole eläissäni osannut olla vanhempieni mieliksi. Kaikessa olen väärässä, kaikkien heille kertomat valheet ja panettelut uskotaan minulta kysymättä asioiden oikeaa laitaa. Teen kaiken väärin ja en osaa mitään. Veljani osasi kaiken pahankin hyvin.
      Mikä näitä ihmisiä vaivaa. Tämä asetelma alkaa ottaa aivoon. Tosin en ole tarvinnut olla vanhempiini missään yhteydessä, kun lopettivat pitämästä yhteyttä. Vastaan samalla mitalla. Tiedän heidän tyylistään miten olen niiden hampaissa kaiken aikaa, vaikka puhuvat vastoin parempaa tietoa.

    • ettäs hän kehtaa!

      Kuulepas,

      Äitisi ei tee elämästäsi helvettiä. Sinä et vaan ymmärrä mitään ja kitiset turhasta.

      TURHASTA, KUULETKO!

      Jos äitisi ei anna sinun käyttää pissisvaatteita tai vetää silmiin mustia rajauksia, se ei tee elämästäsi helvettiä! Iron Maiden -paidan kieltäminen EI TEE ELÄMÄSTÄSI HELVETTIÄ.

      Lisää tuohon "kitinääsi" jokapäiväiset selkäsaunat, turpaan veto pienistäkin asioista, kavereista erottaminen, kaikkien kotitöiden harteille jättö ja pienten sisarusten hoitaminen ja viikkokausien arestit jos kokeesta tullut huonompi numero kuin ysi JA VALITA VASTA SITTEN!

      Sinun äitisi voi valittaa sinulle ulkonäöstäsi, oi voi ja iik, nyt olet varmasti henkisesti rikki.

      Minä antaisin mitä vaan, että äitini olisi joskus valittanut pukeutumisestani sanallisesti sen sijaan, että olisi hakannut minut verille, jos uskalsin pyytää uusia vaatteita.

      Voi "W¤#¤ näitä nykyajan teinejä joilla ei kiinnosta muu kuin "minä itte ja sinä maksat"..

      Kaikki pitää saada heti ja pumpulissa täytyy pitää. Toivoisin, että äitisi vetäisi kerran sinua niin hyvin turpaan, että ymmärtäisit kuinka hyvin asiasi ovat..

      *****!

    • Mies 34v

      Olen jo 34v mies. Armeijan jälkeen n. 21v ikäisenä muutin pois kotoa kun mikään arkipäiväisessä elämässäni ei äidille kelvannut. Tästähän äitini alkoi soittelemaan perääni. Äidille ei kelvannut työasiani, tyttöystäväni, asumiseni taikka muu. Minun olisikin pitänyt muuttaa takaisin kotiin takaisin hänen mielestä. Loppujen lopuksi äitini alkoi käymään yksityisellä psykiatrilla ja esitti siellä ison nipun perättömiä väitöksiä minusta jonka jälkeen pääsin poliisin saattelemana hulljen huoneelle. Joka ainut kerta kun elämässäni muuttui jokin, niin amppari pyöri ovellani kunnes valitin tästä lääninhallitukseen. Tämän jälkeen olen saanut olla melko rauhassa joskin työvoimatoimisto joihon äidilläni on edelleen suhteita, niin ahdistelee minua.

    • asiantuntija

      meillä on vastaavanlainen anoppi,jolle minä ja mun tekemiset ei koskaan tule kelpaamaan.kaikki,mitä teen,on pahaa,väärin,hullua,lapsellista ym ym.tämän henkilön kanssa ei pysty keskustelemaan,koska hän ei pysty vastaanottamaan.ainoastaan huutamaan niitä omia mielipiteitänsä,mm:"vihaan sinua".tämmösen ihmisen kanssa ei ehkä ikinä pysty olemaan,paraskeino on laittaa välit poikki kokonaan.tietenkin toivon,että saat joskus äitisi kanssa asiat kuntoon,mutta tämän tyyppisille ihmisille on näytettävä,että muillakin on oma tahto,oikeus elää niinkun itse parhaaksi näkee.pidä kiinni omasta elämästäsi ja tee omat valintasi.kyllä se siitä.

    • ppppö

      Sun, joka kerroit ETTÄ SUA ON HAKATTU oikeuttaako se hakkaa muita? sanon vaa et sun äiti on vittu hullu saatna

    • TimoPerttilä

      Hei "väsynyt tähän"!


      Oletko ajatellut sitä;että äitisi lienee itse Sinua väsyneempi?

      Sinä itse olet melkoisella varmuudella;murrosikäinen tyttö-jolle kapinointi on aivan paikallaan-tämä kuuluu ihmisen "kasvukipuihin"-tätä kautta Sinäkin kasvat aikuisuuteen...

      Aikuisuus on oma lukunsa-voin Sinulle sanoa:Elämässäsi tulee olemaan huomattavasti enemmän ongelmia tulevaisuudessa kuin nyt tunnet...

      Mitä "viisaammaksi" tulet;sitä enemmän huomaat ongelmia maailmassa-Sinun "pienet murheesi"-muuttuvat "kokonaisen elämän ongelma-vyyhdeksi!"


      Mutta-ole huoleti-Sinä pystyt niihinkin vaikuttamaan;asenteella-joka tahtoo muuttaa ongelmat positiivisemmaksi...

      P.S. Kaikki lähtee Sinusta itsestäsi.

    • ikuinen kapinallinen

      Tuttu kuvio.
      Jätti rauhaan todettuaan olevani toivoton tapaus. Kieltaydyin kuuntelemasta: aloin laulaa loilottamaan omia kun alkoi arvostelu / sanoin, että pidä pää kiinni / "pidä huolta omista asioistasi / "oletko puutteessa, kun et muuta jaksa ku jäkättää" (tää oli aika hyvä, kun pöyristyi, niin vaikeni nieleskellessään sanomaa!) / ja muuta alatyylin puhetta kun alkoi saada aukoessaan päätään, niin jätti rauhaan, koska ei halunnut kuulla sellaista.
      Siis oppi kantapään kautta saavansa kuulla tekstiä, mistä se ei tykännyt AINA kun aukoi päätään, asioista, joita MINÄ en tykännyt kuunnella. Mutta tässä on oltava johdonmukainen! Ja säännöllinen! Et voi kesken kaiken alkaa käyttäytyä erilailla. Muuten menee ihan pepulleen mutsin kasvattaminen tavoille!

      Terveisiä lähettelee nyt jo 45v. itsekin äiti, jonka äiti vielä joskus yrittää sanoa jotain arvostelua, mutta kun näkee varoittavan ilmeeni, niin vaikenee.

      Lisäx: JOS arvostelee sua "julkisesti" eli muiden kuullen, niin sama juttu, vastaat sillä tyylillä, että saa hänet häpeämään käytöstäsi, ja hiljenee taatusti!

      MISSÄÄN TAPAUKSESSA ET SAA NÄYTTÄÄ ÄIDILLESI, ETTÄ ONNISTUI TAVOITTEESSAAN! VAHINGOSSAKAAN ÄLÄ NÄYTÄ, ETTÄ MASENNUIT tai jotain muuta!!!
      Päin vastoin, pyri käyttäytymään niin, että typertyy. Esim. seuraavaksi kun taas arvostelee sua, voisitkin hymyillen halata äitiäsi ja sanoa hänelle "voi., kiitos , äiti, osaat olla niin huomaavainen / ystävällinen / löydät aina niin kannustavia sanoja / tulen aina niin iloiseksi kun huomaat kuinka upealta näytän / ihanko totta - näytänkö todellakin mielestäsi tuolta, upeeta, sittenhän asuni on todella ONNISTUNUT!!!

      • zigi

        Tää oli tervettä jota kirjoitit, ja jota olet ihan tehnyt.
        Rohkaisee että minäkin voin kasvaa ja päästä näiden juttujen yläpuolelle.


    • kasvatusta kaikille

      Ei se sun kiusaamisesi lopu, vaikka kotoa muuttaisit pois! Pahenee vaan, sitten alkaa arvostelee kotiasi, jos sinne päästät käymään. Pikku vinkki, älä anna kertaakaan yhdestäkään esineestä päättää, mitä kotiisi otat tai sen paikkaa! Muuten olet antanut pirulle pikkusormen! Äläkä mene siihen halpaan, että äitisi itkeä pirauttaa, kun pahoitat hänen mielesi, esim. kun hän on tehnyt kovasti töitä löytääkseen sinulle sopivat verhot tms. ja sitten ne ei sinulle kelpaakaan!

      Kun saat lapsia tai otat koiran /rotan / hevosen tai mitä vaan, niin sama laulu jatkuu, jos et ITSE TEE SIITÄ LOPPUA -NYT.

      Jos sinulla on ollut koira, niin ymmärrät, miten äidit koulutetaan: kun se/hän tekee jotain väärää, niin itse teet jotain sellaista, josta koira/äiti ei itse pidä lainkaan. Muutaman kerran päästä, riippuen koiran / äidin kovasta päästä tai sitkeydestä, pääset tavoitteeseesi. Pätee muuten melkoisen hyvin myöskin lapsiin. Koirat ja lapset sekä äidit, koettelevat aina silloin tällöin rajojaan, että oletkos edelleen samaa mieltä. Jos kerrankin olet epäjohdonmukainen ja annat käydä saman "rangaistuksetta" - saat nauttia luomastasi helvetistä, koska SEN JÄLKEEN joudut tekemään kolminkertaisen työn, ennen kuin saat ne / he ruotuun taas.

    • kelaappas

      jos kerta asut äitisi luonna ilmeisesti olet ala ikäinen ä'itisi koittaa autaa sinua sitä paitsi kotona on tollasta ei auta muuta kuin kestää sitähän se meillä muillakin on kotona on vaan kestettävääitisi ei ehkä toivonut sinulle sellastaa tyyliä

      • RakAstava ÄITI

        ja sinä olet sinä ja äidit ovat..jokainen sellaine kun on...minunkin nipotti ajoi medät hulluuteen kotona kun asuimme..jokainen lähti alle 20v kotoa omaan elämään..minäkin n 1v iässä oisin vaikka mustalaisen mukaan menny..siihe aikaan peloteltiin että mustalainen vie...äidit siis pelotteli...huh ..minä ihastuinkin mustalaispoikaan ihanaan hymyyn ja komeesen ulkomuotoon sillo 16 v iässä..ikinä ei ole ollut mitään pahaa sanottavaa heistä joitä naapurissa asui olivan kunnon ihmisiä...ihmistä pitää katsoa tekojen mukaan eikä siihen mitä synt perää on...äitini taas arvosteli kaikkea..meillä lapset ei saanu tuoda kotiin toisia lapsia ei ketään..nyt olen sitä mieltä että elän elämääni ystäväni saan nyt valita itse...äitini moittii vieläkin mutta en kuuntele,hyräilen tai vitsailen tai sanon suoraan mitä mieltä taas olenkaan siitä.aikuiset poikani ei ymmärrä sillä lapset ovat saaneet olla sanomassa tärkeissä asoissaan mitä haluavat ym ja meillä sanotaan...äiti rakastaa sillä olen opetellu ja nyt se tulee jo luonostaan aikuisille pojilleni...minunn äitini sanoi kun siitä sanoin ..ai että minä en alentuis moiseen hullu vaan niin tekee ja vähä älyinen..hän on kaikki tietävä ei voi sortua moiseen...nuoremman poikani syntymän aikaan oli taas riitaa lapseni isästä josta ei pitänyt...vaan haukkui minulle aina...lapsen synnyttyä n vuoden ikäisenä mieheni muutti noin vaan pois kodistamme ja jäin yksin shokissa itkin ja huusin..oli tulossa äitien päiväkin ja mieli ala maissa r-kioskilta ostin korttia ja yks kaks aloin itkee..ja myyjä kysy mikä hätä..minä sanoin vaan että koko tää elämä...tai ajattelinko vain en muista..äiti hylkäsi minut sillo se oli minun vika mieheni lähtö ja erokin...etten saa kotiin tulla lapseni kans...että saa taas hävetä minua...en osaa miestä pitää enkä lapsia kasvattaa ...alkuun en menny käymään sitten syksyllä jo kävin ..ja n viikon parin välein käynkin..joskus ihan ok ja joskus samaa vanhaa en osaa ja saa hävet aikuiselle naiselle sanoo...mutt tullut muutos osaan sanoa jo ole hiljaa..älä viitti. se on helpompaa itselleni...hän ei muutu,minä voin muuttua ja äitinä olenkin aivan toisenlainen lapseni ovat arteeni työni ym jää kirkaasti kakkoseksi ja meillä saa sanoa että rakastaa ennko haudalla niissä seppeileissä..ja kukkiaki vien jo eläissä


      • RakAstava ÄITI
        RakAstava ÄITI kirjoitti:

        ja sinä olet sinä ja äidit ovat..jokainen sellaine kun on...minunkin nipotti ajoi medät hulluuteen kotona kun asuimme..jokainen lähti alle 20v kotoa omaan elämään..minäkin n 1v iässä oisin vaikka mustalaisen mukaan menny..siihe aikaan peloteltiin että mustalainen vie...äidit siis pelotteli...huh ..minä ihastuinkin mustalaispoikaan ihanaan hymyyn ja komeesen ulkomuotoon sillo 16 v iässä..ikinä ei ole ollut mitään pahaa sanottavaa heistä joitä naapurissa asui olivan kunnon ihmisiä...ihmistä pitää katsoa tekojen mukaan eikä siihen mitä synt perää on...äitini taas arvosteli kaikkea..meillä lapset ei saanu tuoda kotiin toisia lapsia ei ketään..nyt olen sitä mieltä että elän elämääni ystäväni saan nyt valita itse...äitini moittii vieläkin mutta en kuuntele,hyräilen tai vitsailen tai sanon suoraan mitä mieltä taas olenkaan siitä.aikuiset poikani ei ymmärrä sillä lapset ovat saaneet olla sanomassa tärkeissä asoissaan mitä haluavat ym ja meillä sanotaan...äiti rakastaa sillä olen opetellu ja nyt se tulee jo luonostaan aikuisille pojilleni...minunn äitini sanoi kun siitä sanoin ..ai että minä en alentuis moiseen hullu vaan niin tekee ja vähä älyinen..hän on kaikki tietävä ei voi sortua moiseen...nuoremman poikani syntymän aikaan oli taas riitaa lapseni isästä josta ei pitänyt...vaan haukkui minulle aina...lapsen synnyttyä n vuoden ikäisenä mieheni muutti noin vaan pois kodistamme ja jäin yksin shokissa itkin ja huusin..oli tulossa äitien päiväkin ja mieli ala maissa r-kioskilta ostin korttia ja yks kaks aloin itkee..ja myyjä kysy mikä hätä..minä sanoin vaan että koko tää elämä...tai ajattelinko vain en muista..äiti hylkäsi minut sillo se oli minun vika mieheni lähtö ja erokin...etten saa kotiin tulla lapseni kans...että saa taas hävetä minua...en osaa miestä pitää enkä lapsia kasvattaa ...alkuun en menny käymään sitten syksyllä jo kävin ..ja n viikon parin välein käynkin..joskus ihan ok ja joskus samaa vanhaa en osaa ja saa hävet aikuiselle naiselle sanoo...mutt tullut muutos osaan sanoa jo ole hiljaa..älä viitti. se on helpompaa itselleni...hän ei muutu,minä voin muuttua ja äitinä olenkin aivan toisenlainen lapseni ovat arteeni työni ym jää kirkaasti kakkoseksi ja meillä saa sanoa että rakastaa ennko haudalla niissä seppeileissä..ja kukkiaki vien jo eläissä

        se saa riittää ... minua haukuttiin ja arvosteltiin olin tappaa pariin otteeseen itteni...minä joka halusi pois vaikk mustalsien mukaan...oli haukuttu huoraksi ja kun minut 16v raskattiin ensiitä kellekään kertonu koska äiti oli jo sanonu että H---- oon...kaunistelen itteeni ym..eli sen taakan kans olen elänyt..kamalaa puhettä äidiltä tytärileen..omille lapsille olen äiti minulta äiti puuttui vaikk oli läsnä.mummoni oli äiti minulle kuunteli auttoi jaksoin kannustaa siks kai suht hyvin oon pärjännytkin elämässä.minä en lapsiani hylkäisi saavat tulla vaikk mikä ois hätä hyvässä ja pahassa ja ovat tuleetkin on halattu ja itketty ja naurettu mitä milloinkin KUN KUUNTELLEE LAPSET TULEVAT LUOKSESI KERTOMAAN .JA KUN EI ,EI HE ELÄMÄN VAIKEUKSIAAN SANO SINULLE VAIN VAIKKA MINÄKIN MUMMOLLENI..OLIN MUMMON TYTTÖ


    • al

      Ollan me äidit joskus aika nipottajia. No. En tuota ikääsi tiedä, mutta jos aikuisempi oot, rupea ihmeessä rakentamaan hissun kissun omia unelmiasi seuraten sitä omaa elämääsi. Tänään 03.03. iltiksessä oli tosi todenperäinen ja asiallinen juttu "Jaanasta", jonka äidille ei kelvannut tytär missään muodossa, se oli surullista luettavaa. Äiti tässä tapauksessa narsisti pahimmasta päästä. Jos elämäsi tuntuu äitisi puolelta tältä, ettet kelpaa hänelle lapsenaan jne., lue netistä lisää tästä narsismi-aiheesta, ehkä sekin helpottaa.
      Tietysti äiti-tytär-suhde voi olla jossain vaiheessa tosi hankala käsiteltävä, aikaa ottava kummankin asennekasvussa. Toivoisin vain, ettei ahdistus saisi hallintavaltaa elämässäsi vaan aurinko pilkistelisi vaikkapa näin pian tulevan kevään merkeissä pilvenkin takaa.
      Tsemppiä.

    • nomorepunk

      omasta kokemukssesta miten hankalaa asia voi olla. Omassa nuoruudessani jouduin kanssa aikamoisen arvostelun kohteeksi omalta äidiltäni. Mutta loppujen lopuksi näin myöhemmin tiedän ettei äiti sitä pahallaan tarkoittanut. Hän vain halusi että minulla on kaikki hyvät lähtökohdat saamaan ystäviä, töitä ym. Taidat olla nuori... mutta vanhemmiten tulet ymmärtämään miten tärkeä siistin ensivaikutelman antaminen on... ainakin työelämässä ja luulen että sitä sinunkin äitisi yrittää tätä painottaa. On normaalia että nuoruus menee sitä omaa tyyliä haeskellessa. Minäkin ennen käytin paljon meikkiä, pukeuduin mitä kummallisempiin vaatekappaleisiin. Muutin pois kotoolta 18vuotiaana, äitini ja minun välimme paranevat kummasti. Hän ei enää puuttunut pukeutumiseeni ym. No ny olen lähes 30. Ja ny muutaman vuoden olen ymmärtänyt mitä äitini haki takaa tällä "pilkkaamisella". Enää käytän hyvin kevyttä ja luonnollista meikkiä, arkisin en juuri käytä ollenkaan meikkiä, pukeutumiseni on muuttunut siistiksi muutamia väriläiskiä lukuun ottamatta ;D Nykyään äiti monesti kehuu miltä näytän ja olemme yhdessä nauraneet sille "pesukarhu/gootti/boheemi"-lookille.
      Joten älä ota sitä itseesi.
      Äitisi vaan haluaa parastasi ja tulet huomaamaan että kun kasvat vanhemmaksi ja alat löytämään tyylisi niin se nokittaminenkin loppuu. Jonain päiväna sinäkin huomaat että hei ehkä äiti olikin oikeassa vaikka ei oikealla tavalla sitä ilmaissutkaan. Tämä on normaalia naisilla matkalla aikuisuuteen.

      • -SS-

        Minun äitini on esittänyt toiveen,että joku tappaisi minut..Ennustaja on kertonut jo ennen syntymääni äitini saavan tyttären,jolla on jotain vaivaa kaulasta ylöspäin..Minulla todennettiin kuuden ikäisenä toisen silmän sokeus,mutta n. kolmekymppisenä äitini kertoi muiden läsnäollessa ennustajan tarkoittaneen mielenvikaisuuttani..Kuitenkin olen mieleltäni täysin terve ja häpeän äitini käytöstä.Olen kuitenkin hyväkäytöksinen,enkä tahdo loukata äitiäni.Olen mieluummin ilman välejä,kuin huonoissa väleissä..
        Ainut mille tahtoisin selityksen on "kymmenien tuhansien eurojen velan"..Ilmeisesti äitini on laskenut hinnan lapsena saamalleni ihan ok hoidolle..


    • mimikry

      Äitini parjaus itseäni kohtaan muuttui kamalaksi teini-iästäni lähtien. Mikään minussa ei ollut/ole hyvää, olin pelkkä ongelmakasa, vaikka koulu sujui, oli ystäviä ja muutakin. Kaikki elämänsä pettymykset miehiin ja muihin asioihin hän vuodatti teini-ikäiselle tyttärelleen. Olin hänen mukaansa elähtäneen näköinen, kamala ihminen, jolla oli huono itsetunto. Koulutin itseni pitkälle, olin mallitoimistossa töissä, hyvä urheilussa ja minulla oli ystäviä, joten ihmettelen vähän näitä kommentteja. Koska äitini on suurimman ajan aikuisiästäni ollut sinkku, hän ei ole päästänyt otettaan minusta vieläkään. Nimelläni olevan puhelimen hän katkaisi selkäni takana viime syksynä ja minähän olen vasta 44-vuotias.

      Toissa kesänä hän syyti minulle syytöksiä siitä, että olen soittanut isoäidilleni vain kerran kolmessa kk:ssa, vaikka soitin hänelle joka toinen viikko. Kesämökin olin homehduttanut ja pitkä otsatukkani on merkki hulluudestani. Lisäksi hän soitti avomiehelleni selkäni takana, haukkui minut kamalaksi ihmiseksi ja pyysi olla kertomatta soitostaan. Isäni kuoleman jälkeen viisi vuotta sitten äitini asui osittain omistamassani asunnossani ilman vuokraa, tästä minun piti olla hänelle vain kiitollinen, koska hän maksoi vastikkeen.

      Tällainen äiti minulla on, mutta muun maailman silmissä hän käyttäytyy ilmeisesti täysin eri tavalla, koska samana vuonna hänet palkitiin Suomen valtion leijonamerkillä. Ikävää, että manipulointi, valehtelu ja toisen persoonan rikkomiseen pyrkiminen saavat palkinnon.

      • sukuani

        Vihaan kohta 80 vuotiasta äitiäni ja sisaruksiani samaan syssyyn!Koskaan en ole kuulunut joukkoonne.Minua on aina väheksytty tein mitä tein.Viilaatte joka-asiassa linssiin.Saatte minut ajoittain johonkin projektiin mukaan,mutta huomaan että kaikki mitä saan aikaiseksi heitetään roskiin.Haluatte kontrolloida tekemisiäni.Olen musta lammas ja sinä pysyn.Kuvittelin että muuttuisitte iän myötä fiksummiksi,mutta pompotus pahenee.Mustamaalaatte minua äidille,joka kohtelee minua sen mukaisesti.Kas kummaa,oikeastihan minun pitäisikin kiittää teitä.Koska tunnen saaneeni vähän,minua ei vaivaa syyllisyys teitä kohtaan.En ole mitään velkaa.Turhaan suunnittelette minun uhrautuvan äitini takia.Elän omaa elämääni ilman mitään velvollisuutta teitä kohtaan.Äiti,koska olit minulle läsnä,kun olin pieni lapsi,nuori nainen?Sainko tukeasi?


    • Anonyymi

      On kyllä itselläkin aika paska äiti. Oon vasta 10 vuotta mutta silti mun itsetunto on romahtanut ihan kokonaan kun tänä vuonna kun olen ollut nelosella Niin on ollut kavereiden kanssa riitoja ja tälleen. En uskalla edes avata oman huoneeni ovea kun pelottaa että äiti rupeaa vaan raivoamaan mulle. Mulla on kyllä tosi mukava isä mutta pelkään tulevani hulluksi on muutenkin aina ollut tosi outo ja tosi pitkä koska Onhan nyt 160 cm pitkä nelosluokkalainen aika pitkä. Ja yleensä kun mua raivostuttaa niin mä vaan puhun itselleni koska en keksi mitään parempaakaan. Ja musta oikeasti tuntuu että mä tuun hulluksi koska oon jopa harkinnut että muutan meidän pihapuuhun kun en enää kestä. Mä kirjaimellisesti itken varmaan joka ilta sitä kuinka pilalle tää mun elämä on mennyt. Jos pikkusisko tulee kotiin ilman ulkohousuja niin sekin on sitten tietenkin mun vika. Ja mua helpottaa tosi paljon kun mä voin kirjoittaa tänne mitä Mä tunnen mun omasta äidistäni. Olen siis 10 vuotta ja mulla on 7-vuotias pikkusisko ja 5-vuotias pikkuveli. Ja mun pikkuveli on mun äidin suosikkilapsi ja sen tiedän siitä että pikkuveljeni kerran rikkoi viikko sitten ostetun telkkarin mutta ei saanut siitä mitään rangaistuksia vaan pääsi palkinnoksi kaverinsa kanssa Mäkkäriin tietenkin sen kaverin äiti oli siellä mukana mutta silti. Äiti vaan haukkuu mua ja mulla ei sitä paitsi ole edes paljoa kavereita niin äiti ja raivoaa siitäkin mutta kuitenkin itse sanoo ettei kyllä itsekään haluaisi olla mun kaveri kun oon tällainen. Yritän hommata vaan mahdollisimman paljon harrastuksia ettei mun tarvitsisi olla kotona. Ja sitä paitsi nelosluokan aikana Kaikki kaverisuhteetkin on mennyt ihan pilalle Mulla on kyllä käsipallossa kavereita mutta mun yksi kaveri muutti Porvooseen kun asun siis vapaalassa ja mun paras kaveri jätti mut. Äiti varmaan itse luulee olevansa jotenkin kuningatar mutta voisin luetella tästä vaikka kuinka pitkän listan mitä äiti on tehnyt mutta pitää nyt lopettaa koska äiti asentelee mun puhelimeen jatkuvasti jotain rajoja niin nyt Multa loppuu aika puhelimesta.

    Ketjusta on poistettu 41 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      49
      2988
    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      47
      2851
    3. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2649
    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      342
      1715
    5. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      71
      1084
    6. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      10
      1061
    7. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      193
      927
    8. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      101
      782
    9. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      26
      780
    10. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      44
      739
    Aihe