Ihmisellä on oma vapaus omassa elämässään. Ymmärrä, että hän on oma persoonansa, ja että hänellä on oma mielensä ja tahtonsa, joihin sinä et voi vaikuttaa.
Jos hän ei tahdo, hän ei voi ottaa vastaan rakkautta, mutta jos hän tahtoo, hän voi tehdä sen.
Voit auttaa häntä parhaiten muuttamalla itseäsi, kasvamalla itse tässä tilanteessa, voimistamalla itseäsi ja omaa realiteettien tajuasi. Sillä tavoin voit parhaiten auttaa häntä.
Sinun on kyettävä hyväksymään hänen oma persoonallisuutensa ja hänen oma tahtonsa oman elämänsä suhteen, ja opittava kunnioittamaan näitä arvoja. Tee se myös hänelle selväksi. Kunnioita häntä ihmisenä, oman tahdon omaavana persoonallisuutena ja kunnioittamaan hänen omia ratkaisujaan oman itsensä suhteen, vaikka ne tuottaisivatkin paljon surua hänelle itselleen ja muille. Hän on itse tehnyt valintansa.
Hyväksymällä nämä, pystyt asettamaan itsesi hänen palvelukseensa. Kunnioita ihmisen omaa tahtoa ja vapautta. Asetat vain tietosi ja rakkautesi hänen palvelukseensa toimien hänen ehdoillaan, hänen toivomustensa mukaisesti. Hän voi sulkea mielensä ja olla näkemättä rakkautta. Hyväksy hänen persoonallisuutensa, tahtonsa, toiveensa ja vakaumuksensa. Sinun osasi on olla kuin ilma, maa hänen ympärillään, joka on valmiina antamaan hänelle rakkautta, jos hän on valmis vastaanottamaan.
Sinulla tulisi olla rakkaus lähimmäiseesi. Kasvata rakkauttasi, se kasvaa ymmärtämällä realiteetit. Pyri elämään hetkessä. Pyrkimällä tähän pelko ei saa sinussa valtaa. Kun elät hetkessä ja hyväksyt realiteetit pelko haihtuu sinusta.
Hyväksyntä on rakkautta, joka poistaa pelon. Voit sanoa lähimmäisellesi..."Minä tunnen näin, minä näen asian näin...". Tällä tavalla et painosta häntä. Ihminen joka on kriisivaiheessa on omalla tavalla sulkeutunut ympäristöstä ja voi kokea ympäristön ylivoimaisena uhkana itselleen. Jokainen sanamuoto, jonka silloin aloittaa sanalla: SINÄ! on kuin syytös häntä kohtaan, kuin kivi hänen reppuunsa. Huoli tuottaa sanamuotoja: SINÄ! Huoli ei palvele ihmistä, huoli ei ole Rakkaudesta. Huoli on torajyvä, se tuo mukanaan pelon ja vääristää todellisuuden. Pelko ottaa hiljalleen ihmisen mielen valtaansa ja siitä väistyy rakkaus ja todellisuus.
Puhuminen sinä-muodossa ahdistaa lisää jo ahdistettua. Esim. äiti ei tässä tilassa pysty hyväksymään eikä näkemään todellisuutta eikä oman lapsensa ainutkertaista vapautta valita. Äiti näkee vain oman tunneminänsä välittämänä oman hätänsä. Et voi antaa hänelle mitään, mitä hän ei halua vastaanottaa, eikä häntä saavuta se, mille hän tahdollaan avaa oven. Ymmärtämällä hän tilansa pystyt aloittamaan puheesi: MINÄ! Sitä ei silloin sävytä itsekeskeisyys eikä huoli, ainoastaan rakkaus, joka pyrkii kantamaan ja palvelemaan, auttamaan ja tukemaan. Muuttamalla itseäsi pystyt välittämään hänelle sen tiedon, mitä hän tarvitsee.
Hyväksynnän kautta annat hänelle tilaa olla ja elää. Annat hänen olla siinä tilassa missä hän tahtoo sillä hetkellä olla, etkä täytä hänen reppuaan kivillä. Hän istuu ympyrän keskipisteessä. Hyväksymällä tilanteen kykenet muovaamaan hänen ympärilleen rakkauden kehän.
Jos hän tahtoo ojentaa kätensä, hän kykenee ottamaan rakkauden kehästä sen palvelun, mitä hän silloin tarvitsee. Jos hän taas ei halua ojentaa kättään, hänelle jää silti tilaa, eikä hänen tarvitse puolustautua, eikä rakentaa muuria, koska ei ole mitään mikä uhkaa häntä. Hän voi olla vapaasti itsessään ja omassa olotilassaan. Hän voi vapautua ja se on askel avautumiselle, joka tark. mahdollisuutta kyvyn ymmärtää oma tilansa ja nähdä se asia mihin tuntee sillä hetkellä tarvitsevansa eniten apua. Hän voi ojentaa kätensä ja pyytää apua.
Nuista: rakkaus ei aseta rajoja, se ainoastaan palvelee.
Palvellessaan ihminen aloittaa puheensa sanomalla: MINÄ tunnen ja näen asian näin. (eikä MINÄ TAHDON näin).
Jos hän ei tahdo, hän ei voi ottaa vastaan rakkautta, mutta jos hän tahtoo, hän voi tehdä sen.
Voit auttaa häntä parhaiten muuttamalla itseäsi, kasvamalla itse tässä tilanteessa, voimistamalla itseäsi ja omaa realiteettien tajuasi. Sillä tavoin voit parhaiten auttaa häntä.
Sinun on kyettävä hyväksymään hänen oma persoonallisuutensa ja hänen oma tahtonsa oman elämänsä suhteen, ja opittava kunnioittamaan näitä arvoja. Tee se myös hänelle selväksi. Kunnioita häntä ihmisenä, oman tahdon omaavana persoonallisuutena ja kunnioittamaan hänen omia ratkaisujaan oman itsensä suhteen, vaikka ne tuottaisivatkin paljon surua hänelle itselleen ja muille. Hän on itse tehnyt valintansa.
Hyväksymällä nämä, pystyt asettamaan itsesi hänen palvelukseensa. Kunnioita ihmisen omaa tahtoa ja vapautta. Asetat vain tietosi ja rakkautesi hänen palvelukseensa toimien hänen ehdoillaan, hänen toivomustensa mukaisesti. Hän voi sulkea mielensä ja olla näkemättä rakkautta. Hyväksy hänen persoonallisuutensa, tahtonsa, toiveensa ja vakaumuksensa. Sinun osasi on olla kuin ilma, maa hänen ympärillään, joka on valmiina antamaan hänelle rakkautta, jos hän on valmis vastaanottamaan.
Sinulla tulisi olla rakkaus lähimmäiseesi. Kasvata rakkauttasi, se kasvaa ymmärtämällä realiteetit. Pyri elämään hetkessä. Pyrkimällä tähän pelko ei saa sinussa valtaa. Kun elät hetkessä ja hyväksyt realiteetit pelko haihtuu sinusta.
Hyväksyntä on rakkautta, joka poistaa pelon. Voit sanoa lähimmäisellesi..."Minä tunnen näin, minä näen asian näin...". Tällä tavalla et painosta häntä. Ihminen joka on kriisivaiheessa on omalla tavalla sulkeutunut ympäristöstä ja voi kokea ympäristön ylivoimaisena uhkana itselleen. Jokainen sanamuoto, jonka silloin aloittaa sanalla: SINÄ! on kuin syytös häntä kohtaan, kuin kivi hänen reppuunsa. Huoli tuottaa sanamuotoja: SINÄ! Huoli ei palvele ihmistä, huoli ei ole Rakkaudesta. Huoli on torajyvä, se tuo mukanaan pelon ja vääristää todellisuuden. Pelko ottaa hiljalleen ihmisen mielen valtaansa ja siitä väistyy rakkaus ja todellisuus.
Puhuminen sinä-muodossa ahdistaa lisää jo ahdistettua. Esim. äiti ei tässä tilassa pysty hyväksymään eikä näkemään todellisuutta eikä oman lapsensa ainutkertaista vapautta valita. Äiti näkee vain oman tunneminänsä välittämänä oman hätänsä. Et voi antaa hänelle mitään, mitä hän ei halua vastaanottaa, eikä häntä saavuta se, mille hän tahdollaan avaa oven. Ymmärtämällä hän tilansa pystyt aloittamaan puheesi: MINÄ! Sitä ei silloin sävytä itsekeskeisyys eikä huoli, ainoastaan rakkaus, joka pyrkii kantamaan ja palvelemaan, auttamaan ja tukemaan. Muuttamalla itseäsi pystyt välittämään hänelle sen tiedon, mitä hän tarvitsee.
Hyväksynnän kautta annat hänelle tilaa olla ja elää. Annat hänen olla siinä tilassa missä hän tahtoo sillä hetkellä olla, etkä täytä hänen reppuaan kivillä. Hän istuu ympyrän keskipisteessä. Hyväksymällä tilanteen kykenet muovaamaan hänen ympärilleen rakkauden kehän.
Jos hän tahtoo ojentaa kätensä, hän kykenee ottamaan rakkauden kehästä sen palvelun, mitä hän silloin tarvitsee. Jos hän taas ei halua ojentaa kättään, hänelle jää silti tilaa, eikä hänen tarvitse puolustautua, eikä rakentaa muuria, koska ei ole mitään mikä uhkaa häntä. Hän voi olla vapaasti itsessään ja omassa olotilassaan. Hän voi vapautua ja se on askel avautumiselle, joka tark. mahdollisuutta kyvyn ymmärtää oma tilansa ja nähdä se asia mihin tuntee sillä hetkellä tarvitsevansa eniten apua. Hän voi ojentaa kätensä ja pyytää apua.
Nuista: rakkaus ei aseta rajoja, se ainoastaan palvelee.
Palvellessaan ihminen aloittaa puheensa sanomalla: MINÄ tunnen ja näen asian näin. (eikä MINÄ TAHDON näin).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.