Vaikka runsaasti julkisuudessa keskustellaankin kunnallisvaalien äänestysiän laskemista, olisi syytä aloittaa todellinen keskustelu äänestysiän nostosta.
Demokratia on huono, mutta kuitenkin vähiten huono hallintojärjestelmä. Huonon siitä tekee jatkuva kompromissien teko, päätösten pinnallisuuden ja äänestäjien voitelun tarve jne.
Lisäksi huonoksi ominaisuudeksi voi laskea myös sen, että päättäjät heijastavat kansan olemusta. Ja mitä enemmän 'pintaliitomediayhteiskunta' kasvattaa valtaansa, sitä heikompaan suuntaan tällä saralla mennään. Niin kauan kuin yllättävän merkittävä osa kansanedustajista on Toni Halmeita ja kumppaneita, demokratia alkaa pudota vähiten huonosta järjestelmästä alaspäin.
Tätä osaa kansasta edustaa erityisesti nuorimmat äänestäjät. Ne, joilla ei ole vielä ymmärrystä yhteiskunnan yksinkertaisimmistakaan perusasioista. Toki on nuoria, joilla on enemmän älliä kuin kylällisellä vanhoja viisaita. Mutta suuremmassa mittakaavassa asia on näin. Harvalla 18 vuotialla on realistista käsitystä juuri mistään.
On oikeastaan kummallista, että äänestysprosentin laskua pidetään niin ikävänä ja sitä halutaa nostaa nimenomaan nuorten avulla. Demokratian tärkein kulmakivi on juuri se ajatus, että kansalla on todellinen mahdollisuus vaihtaa vaikka koko johto ilman tarvetta väkivaltaan, tai muuhun epänormaaliin liikehdintään.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisten vaalien tarvitsisi olla suuri vallan uusjaon aika, tai että kansan tarvitsisi olla suunnattoman aktiivista näinä aikoina, kun kokonaisuudessaan olot ovat maassa varsin hyvät. Tärkeintä on se tieto mahdollisuudesta.
Ja tähän tietoon ja mahdollisuuteen, ja siis sitä kautta politiikan suureen linjaan, ei vaikuta mitenkään se, että onko äänestysikäraja 18, vai vaikkapa 22. Sen sijaan tämä vaikuttaa niihin politiikan pieniin linjoihin. Niihin, jotka pidemmällä tähtäimellä voivat ohjata sitä suurempaakin linjaa. Tässä tapauksessa käytännössä huonompaan suuntaan.
Niinpä ehdotankin äänestysiän alarajaa nostettavaksi juurikin tuohon 22 v.
------
Tässä kirjoituksessa on toki paljon yksinkertaistuksia, mutta perusajatus on aivan vakavaa pohdintaa.
Kirjoituksen kirvoitti juttu Johanna Tukiaisesta ja hänen kiinnostuksesta politiikkaan. Pelottavaa on, että ehdokkaaksi päästyään hänellä on realistinen mahdollisuus mennä vielä läpi. Tuskin kukaan, joka tätä palstaa on eksynyt lukemaan, voi rehellisesti sanoa toivovansa tätä. Ja juuri tällaisista asioista tässä kirjoituksessa on kyse.
Demokratia on huono, mutta kuitenkin vähiten huono hallintojärjestelmä. Huonon siitä tekee jatkuva kompromissien teko, päätösten pinnallisuuden ja äänestäjien voitelun tarve jne.
Lisäksi huonoksi ominaisuudeksi voi laskea myös sen, että päättäjät heijastavat kansan olemusta. Ja mitä enemmän 'pintaliitomediayhteiskunta' kasvattaa valtaansa, sitä heikompaan suuntaan tällä saralla mennään. Niin kauan kuin yllättävän merkittävä osa kansanedustajista on Toni Halmeita ja kumppaneita, demokratia alkaa pudota vähiten huonosta järjestelmästä alaspäin.
Tätä osaa kansasta edustaa erityisesti nuorimmat äänestäjät. Ne, joilla ei ole vielä ymmärrystä yhteiskunnan yksinkertaisimmistakaan perusasioista. Toki on nuoria, joilla on enemmän älliä kuin kylällisellä vanhoja viisaita. Mutta suuremmassa mittakaavassa asia on näin. Harvalla 18 vuotialla on realistista käsitystä juuri mistään.
On oikeastaan kummallista, että äänestysprosentin laskua pidetään niin ikävänä ja sitä halutaa nostaa nimenomaan nuorten avulla. Demokratian tärkein kulmakivi on juuri se ajatus, että kansalla on todellinen mahdollisuus vaihtaa vaikka koko johto ilman tarvetta väkivaltaan, tai muuhun epänormaaliin liikehdintään.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisten vaalien tarvitsisi olla suuri vallan uusjaon aika, tai että kansan tarvitsisi olla suunnattoman aktiivista näinä aikoina, kun kokonaisuudessaan olot ovat maassa varsin hyvät. Tärkeintä on se tieto mahdollisuudesta.
Ja tähän tietoon ja mahdollisuuteen, ja siis sitä kautta politiikan suureen linjaan, ei vaikuta mitenkään se, että onko äänestysikäraja 18, vai vaikkapa 22. Sen sijaan tämä vaikuttaa niihin politiikan pieniin linjoihin. Niihin, jotka pidemmällä tähtäimellä voivat ohjata sitä suurempaakin linjaa. Tässä tapauksessa käytännössä huonompaan suuntaan.
Niinpä ehdotankin äänestysiän alarajaa nostettavaksi juurikin tuohon 22 v.
------
Tässä kirjoituksessa on toki paljon yksinkertaistuksia, mutta perusajatus on aivan vakavaa pohdintaa.
Kirjoituksen kirvoitti juttu Johanna Tukiaisesta ja hänen kiinnostuksesta politiikkaan. Pelottavaa on, että ehdokkaaksi päästyään hänellä on realistinen mahdollisuus mennä vielä läpi. Tuskin kukaan, joka tätä palstaa on eksynyt lukemaan, voi rehellisesti sanoa toivovansa tätä. Ja juuri tällaisista asioista tässä kirjoituksessa on kyse.
Vastaukset 2
Vanhimmat
saatava vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa, hehän tämän selkärangattoman sukupolven EU, NATO ym. toilailut maksavat
"Harvalla 18 vuotialla on realistista käsitystä juuri mistään."
Näin se vain on. Vasta iän myötä hankittu elämänkokemus opettaa myös suhteuttamaan asioita. Kun 18-vuotiaatkin ovat keskimäärin vielä varsin lapsellisia, niin entäs sitten 16-vuotiaat! Onhan äänestysikärajaa vaadittu säännöllisesti myös laskettavaksi. Hiljan osuikin silmiini aika hyvä blogikirjoitus aiheen tiimoilta:
http://oopperankummitus.wordpress.com/2008/05/04/lapsiaanestajista/