Mulla on pakollisia toimintoja joiden aikana rentoudun ja syke nousee. Ei seksuaallisia.
Onko muita?
Onko muita?
Miten pakkoireista eroon?
Hysse.
155641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minulla keittolevyjen tarkastaminen ennen lähtöä pidemmille matkoille on tällainen. Syke nousee ja suuta kuivaa näissä tilanteissa. Erikoisinta on se, että matkustaessani esim. 30km päähän koko päiväksi pakko-oire ei häiritse. Mutta matka koko päiväksi esim. 200km päähän aiheuttaa pakko-oireen.
Pidempien matkojen yhteydessä kannattaa jotenkin huijata itseään ja lähteä vaikka tuntia aiemmalla junalla, kuin oli suunnitellut. Tarkistushetken yllätyksellisyys jotenkin estää pakko-oireen synnyn.
Itse koen tämän siis häiritseväksi pakko-oireeksi enkä rentouttavaksi, kuten viestiketjun aloittaja oli maininnut kokemistaan pakko-oireista. Voi toki olla, että hellatarkistuskin sisältää hassulla tavalla myös ajatusten "nollaamisen" ja rentouttamisen ennen lähtöä matkaan.
pääseekö niistä koskaan lopullisesti eroon. Lääkkeet ja terapia voivat auttaa.
Silti itse vieläkin toistelen samoja juttuja päässäni, enkä aina edes tiedosta sitä/ ajattele sitä. Se on jo niin rutiinia.
Ensin: älkää luulko että tietäisin paremmin kuin läkärit, se mitä sanon on OMASTA kokemuksesta.
Lamictal poisti ainani 80% mun oireista.
Sain itse ocd-diagnoosin yli kymmenen vuotta sitten psykiatrilta, sitä ennenkin olin kyllä jo käynyt asiaan perehtyneellä yleislääkärillä ja alkanut käyttää serotoniinin takaisinoton estäjiä. Psykiatri suurensi fluoksetiiniannostani huomattavasti ja lisäksi pääsin Kelan rahoittamaan kognitiiviseen terapiaan. Näistä kummastakaan en kyllä kokenut saaneeni suurtakaan apua.
Eniten minua on auttanut elämän muuttuminen perheen perustamisen muodossa - kun on huolehdittava muistakin kuin itsestään (ja itseäänhän on erittäin helppo laiminlyödä), ei yksinkertaisesti VOI käyttää tunteja päivässä pakkotoimintoihin. Luojan kiitos! Edelleenkään en ole täysin vapaa pakko-oireista, mutta ainakaan ne eivät enää invalidisoi minua, vaikken sitten ikinä enää pystyisikään opiskelemaan tai lukemaan yhtään kirjaa..
Hmm, Lamictal... mitenhän se minuun vaikuttaisi, enpä ole ennen kuullutkaan! Onko se nykyään yleisessä käytössä OCD:n hoidossa, silloin kun itse viimeksi (yli kymmenen vuotta sitten) kävin aiheesta lääkärillä, puhuttiin vain noista SSRI-lääkkeistä..
minulla nimenomaan taas seronil vähentää/(poistaa) pakko-oireista käyttäytymistä.
Minulla on sekä pakko-oireinen häiriö että kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lääkityksenä tuo Lamictal on minulla tuohon kaksisuuntaiseen ja on ensisijaisesti epilepsialääkkeenä käytetty. Lisäksi syön myös Cipralexia. Apua lääkityksestäni en ole huomannut olevan pakko-oireisiin.
Itse olen ajatellut, että en kenties koskaan pakko-oireista vapaudukkaan, vaan niiden kanssa on opittava elämään. Elleivät ne sitten ole niin vakavia, että ns. normaali elämä niistä pahasti kärsisi. Rennompaa elämänasennettava olen itse ainakin koettanut opiskella.
Minä en ainakaan rentoudu, vaan ahdistun ja hermostun käytökseeni, kun tajuan, kuinka järjetöntä se on, mutten voi lopettaa, vaikka haluaisinkin, kun aina pakkomielle "käskee" toteuttaa kompulsioita. Minulla on pääasiassa koskettelu-, tarkistus- ja toistorutiineja, ollut varmaan jo sellaiset 16 vuotta.
sertralin.
lähtee jeesuksella ;kokeile
ja sairaat seksiriippuvuudetkin katoaa
kun jeesus voittaa pahuuden amen.
mun oireet lähtivät SSRI lääkkeillä,esim.seronil,cipralex.
Kärsin väkivaltaisista ja ylirivoista seksuaalisista ajatuksista useita vuosia, ennen kuin rohkaistuin menemään psykiatrin puheille. Hän totesi heti, että kyseessä on selvästi pakko-oireinen häiriö ja määräsi hoitoon masennuslääke Fevarinia, aluksi pieninä ja myöhemmin suurempina annoksina. Oireet alkoivat vähentyä melko nopeasti ja katosivat melkein kokonaan, kun toiseksi lääkkeeksi Fevarinin rinnalle otettiin Buspar.
Olen nyt syönyt lääkkeitä parisen vuotta ja elämäni on tyydyttävässä kuosissa. Tosin lääkkeistä on myös haittavaikutuksia, Buspar aiheuttaa edelleen lievää pahoinvointia ja hikoilua ja Fevarin väsyttää. Lisäksi tuntuu, että siinä missä pakko-oireet ja masennus ovat hävinneet, on hävinnyt samalla kyky nauttia ja iloita kunnolla - elämästä on siis tullut "harmaata massaa". Käytän satunnaisesti alkoholia, enkä ole havainnut ongelmia alkoholin ja lääkkeiden käytössä. Myös lääkäri sanoi, ettei ongelmia pitäisi tulla.
Suurin ongelma lääkkeiden käytössä on, että ne pilaavat seksin. Juttelin äskettäin asiasta lääkärini kanssa ja hän kehotti vaihtamaan Fevarinin (joka kuulemma aiheuttaa usein seksiongelmia) Efexoriin, jonka vaikutusten pitäisi olla vähäisemmät. Onko kenelläkään kokemusta, miten Busparin ja Efexorin yhteiskäyttö vaikuttaa pakko-oireiseen häiriöön ja miehen seksihaluihin ja -kykyyn? Lääkäri määräsi minulle Busparia 2x10 mg päivässä ja Efexoria 1x75 mg päivässä.
Tavoitteenani olisi lopettaa lääkitys kokonaan, silläkin riskillä että oireet saattavat palata. Onko kukaan päässyt oireista eroon lääkkeillä ja saanut ne pysymään poissa myös lääkityksen lopettamisen jälkeen?
mulla on efexorista huono kokemus.minä kärsin ajoittain pakkoajatuksista ja efexor sinkautti ne aivan uusiin ulottuvuuksiin.kokemus oli todella pelottava.nyt menee sepram.
Kts. viesti:
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000001978&posting=22000000035588782
tee altistamis harjoituksia