Mun on pakko myöntää että harjottelussamme synnärisalilla oon nähny aika rajuotteisia ja sadistimaisiakin kätilökollegoita. Se on hämmästyttänyt mua.
Joukossa on toki paljon herttaisia ihmisiä ja ystävällisiä mutta joskus niitä tosi kovia "ämmiä" ja ilkeitäkin. Tää on kai vanhemman polven mentaliteettia tms jollon kätilöt oli tosi kamalia suustaan ja potilaitakin sai kohdella miten vaan. On yhä aika vaiettu asia.
AIVAN selvästi olen huomannut et pelkosektiolaisia ja osaa sektiolaisista muutenkin kohdellaan jotenkin ilkeämmin tai välinpitämättömämmin. Siitä ei vaan kukaan kehtaa puhua. Mua se on hämmästyttänyt ja olen vannonut ittelleni ettei musta tule sellaista. Mut ehkä sitä temperamenttia vaaditaankin synnytyssalin puolella.. mutta silti voi olla ystävällinen.
Joukossa on toki paljon herttaisia ihmisiä ja ystävällisiä mutta joskus niitä tosi kovia "ämmiä" ja ilkeitäkin. Tää on kai vanhemman polven mentaliteettia tms jollon kätilöt oli tosi kamalia suustaan ja potilaitakin sai kohdella miten vaan. On yhä aika vaiettu asia.
AIVAN selvästi olen huomannut et pelkosektiolaisia ja osaa sektiolaisista muutenkin kohdellaan jotenkin ilkeämmin tai välinpitämättömämmin. Siitä ei vaan kukaan kehtaa puhua. Mua se on hämmästyttänyt ja olen vannonut ittelleni ettei musta tule sellaista. Mut ehkä sitä temperamenttia vaaditaankin synnytyssalin puolella.. mutta silti voi olla ystävällinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
tulla puhumaan. Hienoa saada ammatti-ihmisen mielipiteen. Tuolla kun joku väitti että ihmiset kuvittelee.
Olet tosi rohkea et sanoit miltä susta tuntuu. Sinusta tulee varmasti hyvä kätilö! Vihdoinkin. Kiitos!
olevan. Ja työkaverin parjaajia, niitäkin. Ja ryhmätyöhön kykenemättömiä. Besserwissereitä. Kaikkeahan sinne mukaan mahtuu. Ihmisiä.
Kannattaisikohan sinun puhua ongelmistasi siellä talon sisällä, ohjaajasi kanssa? Netti on väärä paikka parjata, täältä ei parannusta asiaan löydy.
Täällä lähinnä kuulostat tasapainottomalta, juoruilevalta ihmiseltä, joka ei osaa kehittää työympäristöään ja joka vain pakenee ongelmia joita kohtaa, ja aivan väärään suuntaan.
Miksi siis et ota asiaa siellä paikanpäällä puheeksi, siellä olisi se paras mahdollisuus vaikuttaa todella asiaan. Näytä että sinussa on selkärankaa.
kerrankin uskalsi sanoa kuinka asia toisinaan on.
kyllä näistä asioista äiditkin kertoo keskenään ajoittain, ei tää mikään salaisuus ole.
toi teidän haukkuminenkin ja agressiivinen suhteutuminen kertoo mistä tuulee..
Ja kovasti tunnut tarraavan kuin hukkuva oljenkorteen kun joku tasapainoton parjaa toistaan seläntakana. Kertoo sinustakin paljon.
Se mitä täällä netissä kertovat synnytyspelkoiset kaltoinkohtelustaan, ovat jo valmiiksi psyykkisesti häiriytyneiden ihmisten sepustuksia, jotka on syytä jättää omaan arvoonsa.
Kumma kun et sellaisia juttuja hehkuta lainkaan joissa ihmiset kertovat hyvästä kohtelustaan? Taidat olla vain taipuvainen kauhistelun ihannointiin. Se on erittäin tasapainotonta.
kaikki jotka kertoo huonoista kokemuksistaa on jotenkin psyykkisesti häiriintyneitä kuten asian ilmaiset. Uskon että pelkojen takana on ihan tavallisia ihmisiä eikä häiriintyneitä. enkä todellakaan jätä omaan arvoonsa kenenkään sepustuksia/kirjoituksia. Mielestäni kaikki mielipiteet ovat arvokkaita.
Ja on paljon ihmisiä jotka sanovat että synnytys oli ihana ja helppo ja mukava kokemus.
tarvitse todellakaan mitään pelkoryhmiä synnyttämiseen. Pelko toki on todellinen tunnetila, mutta se syntyy ihan omassa päässä, oman mielikuvituksen teettämänä. Todellisuuspohjaa sillä ei ole. Lääketieteellisessä valossa totuus on, että alatiesynnytys on terveellisempi ja luonnnonmukaisempi tapa naiselle synnyttää kuin se niin kärkkäästi haluttu sektio.
Tunnettua toki myös on että pelko helposti luo harhaan johtavia mielikuvia. Tasapaino järkkyy. Olotila ei ole terve. Sellaisessa tilassa kirjotetut kirjoitukset tulisi jättää omaan arvoonsa, eikä lähteä tukemaan tälläistä kauhistelua, siitä ei ole todellista hyötyä kellekkään. Ei sille joka pelkää sen jälkeen kahta kauheammin, eikä siihen yhtyneelle kauhistelijalle joka jo kohta uskoo todeksi ryhmäkauhistelun mietteet. Pakkoko on ruokkia paniikkia? Ja ihan tyhjästä? Kuka siitä hyötyy? Saatko siitä jotain sairasta hupia?
vastineeseen et kyennyt vastaamaan, ainoastaan tyhjänpäiväisiä löpisit.
Miksi kirjoitat jonkun tekstiin vastausta, kun et asiasta siis mitään tiedä?
Minustakin tuo tilanne pitäisi purkaa paikanpäällä. Viisas oli neuvo ottaa puheeksi kouluttajasi kanssa.
Netti on vääräpaikka heitellä syytöksiä, joihin ei ole mahdollista puolustautua.
Kertoo paljon myös sinusta tekstiesi hyökkäävä sävy..
Olet huomattavasti tasapainottomampi kuin naiset jotka ovat kertoneet kokemuksiaan.
Säälittävää on roikkua täällä pätemässä, varsinkin kun olet siinä aivan helvetin huono!
Voin vain kuvitella, miten asiaan suhtauduttaisiin. Itse en ainakaan kovin herkästi opiskelijana alkaisi kommentoidan vanhojen konkareitten taitoja, varsinkaan naisvaltaisella alalla. Minulla oli synnytyksessä joku "vastaavakätilö". Kukaan muista kätilöistä ei edes minua uskaltanut tutkia, kun saivat tietää kuka minun synnytykseen oli laitettu kätilöksi. Omalla kätilöllä oli siis toinen synnytys menossa ja minun alkamassa. Yksi kätilöistä oli jo tutkimassa, kun sanoin, että vastaava haluaa itse tutkia.
vaikuttaa se, että "keisarinnat" eli sectio-potilaat aiheuttavat paljon työtä hoitajille.
Alateitse synnyttäneethän ovat heti synnytyksen jälkeen terveitä ja reippaita ja hoitavat itse itsensä ja lapsensa. He käyvät alusta asti itse syömässä ruokalassa, eikä heitä tarvitse passata sänkyyn.
Keisarinnat taas makaavat sängyssä ja soittavat välillä kelloa saadakseen lisää kipulääkettä. Muut joutuvat hoitamaan heidän lapsensa, tuomaan heille ruuat sänkyyn ja vaihtamaan heidän lakanansa, antamaan kipulääkkeitä pistoksina ym.
Suomalainen sairaanhoitaja, kätilö tai lähihoitaja on peruslaiska, hän juoruilee mieluummin kansliassa muiden hoitsujen kanssa kuin hoitaa potilaita. Ilman "keisarinnoja" lapsivuodeosasto olisikin erittäin lokoisa paikka hoitajille, ei siellä olisi juuri mitään tekemistä. Sectio-potilaat pilaavat olemassaolollaan tämän hoitajien lepokodin.
kirjotat!!!
oon niin monta kertaa nähny ton!
keisarinnoja saa sen vähän passata mitä pitää ja muita ei tartte auttaa juurikaan. on omatoimisia ja monet euforisen onnellisia kun vauva on tullut maailmaan.
tottakai ottaa tästä kritiikistä nokkiinsa, kukapa haluaisi totuutta kuulla!
filippiiniläiset hoiturit on kovia tekeen töitä ja siksi niitä ei halutakaan mihinkään duuneihin tänne kun ehkä pitkäaikaisosastoille.
kukas nyt suojatyöpaikastaan luopuisi.
mielestäni lapsivuodeosastolla on lempeempiä mut laiskempia kätilöitä.
synnäripuolella on rivakampia ja sadistisempia ns. pahimpia kätilöitä mitä vuodeosastolla. mutta tosin siinä tartteeki ehkä sitä temperamenttia ja vauhtia toisella tavalla ja ehkä siitä on joskus hyötyäkin kun tsempataan mammoja synnyttämään.
Suomalainen sairaanhoitaja, kätilö tai lähihoitaja on peruslaiska, NIINPÄ NIIN: Kaikki perusTYHMÄT saavat tänne kirjoitella.
Ai että
"Alateitse synnyttäneethän ovat heti synnytyksen jälkeen terveitä ja reippaita ja hoitavat itse itsensä ja lapsensa. He käyvät alusta asti itse syömässä ruokalassa, eikä heitä tarvitse passata sänkyyn. Keisarinnat taas makaavat sängyssä ja soittavat välillä kelloa saadakseen lisää kipulääkettä. Muut joutuvat hoitamaan heidän lapsensa, tuomaan heille ruuat sänkyyn ja vaihtamaan heidän lakanansa, antamaan kipulääkkeitä pistoksina ym."
Mä synntin alateitse ja olin kipeämpi kuin moni sektiolla lapsensa saanut,joten SINÄ KAIKKITIETÄVÄ, lopetahan tuo yleistäminen. En pystynyt istumaan,enkä kävelemään (joten ruoka piti tuoda huoneeseen ja söin makuulta). Lapseni oli 4 ensimmäistä elinpäiväänsä keskososastolla erityishoidossa (joten sen hoisi joku muu kuin minä). Soitin kelloa usein (koska kipuun tarvin kipulääkettä). Enkä itse saanut petivaatteitakaan vaihdettua... Kotiin päästyänikin olin vielä kuukauden istumatta.. ..oli välilihan leikkaushaavaan iskenyt tulehdus ja siitä levisi kohtuun!
Siinä sulle faktaa tältäosin!
viisi lasta alateitse ja olen aina heti synnytyksen jälkeen kävellyt itse suihkuun. En ole ikinä nähnyt kaltaistasi tapausta. Normaalisti synnyttänyt on terve ja reipas. Tosin ensisynnyttäjä voi tarvita istumarenkaan avuksi, jos hänellä on episiotomia. Se on pienempi haitta.
Synnytyskomplikaatiotapaukset ovat eri asia, mutta niitä ei ole minun huonetovereitteni joukkoon sattunut, "keisarinnoja" kylläkin.
Mistä näitä ihme trolleja sikiää suomi24:lle? Minä synnytin isokokoisen esikoiseni kuusi viikkoa sitten. Synnytyksessä ei ollut komplikaatioita. Menetin verta, mutta se pysyi silti normaalin rajoissa - kuitenkaan en päässyt edes vessaan aluksi pyörtymättä, vaan minut piti taluttaa sinne. Ilmeisesti minun olisi pitänyt reippaasti raahautua lattiaa pitkin sinne omin avuin? Nivusista liitokset paukahtivat niin, että jopa sängyssä kääntyminen kesti tajuttoman kauan ja oli erittäin kivuliasta. Mies joutui nostamaan jalkani sängyn laidalle, että pääsin ylös. Nyt edelleen kipuilevat. Tätä ei lasketa vielä komplikaatioksi, koska harvemminhan synnytyksestä selviää naarmuitta. Repesin jonkin verran, ja minua tikattiin. Alapää oli sen verran kipeä ja turvoksissa, että pystyyn noustessa tuntui, kuin sisäelimet tipahtaisivat sitä kautta ulos. Istu siinä sitten ilman renkaita ja käppäile reippaasti pitkin osastoa. Suikuun pääsin omin avuin vasta pari päivää synnytykestä. Ja tämä kaikki kuului synnytykseen, joka oli ihan normaalin rajoissa. Viikon sisällä toki olin jo varsin hyvässä kunnossa, mutta nuo alkupäivät olivat aika helvettiä. Joten mene muualle pätemään.
Niin sulla on hehtaaripillu, eihän se silloin missään tunnu, mutta sääli vain miestäsi.
se että sinä et ole nähnyt yhtään edellisen kaltaista tapausta ei tarkota etteikö niitä olisi.
myös minä synnytin alateitse ja olin todella kipeänä. pitkä synnytys johon sisältyi 2tunnin ponnistusvaihe. osastolle salista kun päästiin, mieheni ja hoitaja kantoivat minut sänkyyn(salista siirrettiin entiselle reumaosastolle joka silloin toimi synnyttäneiden osastona remontin takia, ja sängyllä vietiin sinne. jyväskylässä siis synnytin)koska jalat eivät pitäneet. edes vesilasia en jaksanut nostaa, saati sitten hoitaa lastani. joka kerta kun piti vaippa vaihtaa, piti soitella kelloa että hoitaja tulee vaihtamaan. sama juttu imetyksen kanssa: hoitaja piti hälyttää paikalle että saan vauvan sänkyyn, sitten imetettiin, uudestaan piti hälyttää hoitaja kun piti vaihtaa rintaa. itse en halunnut riskeerata vauvaani sillä että edes yrittäisin nostaa koska tiesin etten jaksa.
juuri ja juuri jaksoin vessaan mennä. vasta kolmantena pvänä jaksoin hoitajan avustuksella nostaa vauvaa ja siirtää puolelta toiselle kun imetin ja vaipan jaksoin vaihtaa. pitkä synnytys ja pitkä ponnistusvaihe vaati veronsa.
että äläppäs yleistä.
Loit uskoa kätilöihin. On vain siis tuurista kiinni kenen kanssa joutuu synnyttämään ja ketä joutuu kohtamaan lapsivuode aikana. Itse tapasin reilu kymmenen kätilöä, kun olin käynnistyksessä. Synnytyksessä oli lopulta 4 kätilöä hoitaja lääkäri. Ensin kehut hoitajalle. Hoitaja tai sairaala-apulainen? oli ainut joka katsoi minua silmiin ja tuntui välittävän, kun pyysin armoa. Jälkikäteen sain tietää, että kyseessä ei ollut kätilö.
Kolme kätilöä koko aikana kohtaamistani oli inhimillisiä. Minulla oli siis vain huono tuuri ja toivoa paremmasta on. Hyvä tietää, että alalle hakeutuu järkeviä ihmisiä, eikä pelkkiä pätemisen haluisia auktoritäärisiä ääliöitä. Voisiko syynä olla yksi pisimmistä koulutksista AMK:ssa? Nousisiko itse tunto liikaa? Oon kuullut, että kätilöt ei kovin lämpimästi suhtaudu kandeihinkaan. Voisiko taustalla olla kateus lääkärin päätäntävallasta? No meni jo vähän naurettavaksi nämä arvailut, mutta sallittakoon pitkän valvomisen jälkeen.
Vaikka onneksi itsellen osui nuoret ja ihanat valistuneet kätilöt kun oli osastolla.
Pelkokeskusteluissa tuli kyllä ripaus sadismia peliin kun laitettiin mieskätilölle puhumaan repeämis peloista kysymättä mielipidettä.
Ja muutenkin oli outoa kohtelua kätilöiden puolelta ja yhdeltä lääkäriltä näillä käynneillä.
Onko joku "kosto" kun "tuhlaa" yhteiskunna varoja.
Itse kyllä "säästin" sillä sectiossa minulle sanottiin, että jokatapauksessa olisi täytynyt tehdä hätäsectio. Säästin siis kun vaadin se n heti
kätilöitä mutta on niitä sadistisiakin.
heti jos en jotain tehny heidän pillin mukaan niin huomasin että jotenkin heidän asemaansa "uhmasin"
toki ne tykkää kilteistä potilaista jotka ei mukise.
omaa tarinaansa kertoo noi nuivat kommentit ja suuri vastarinta minkä tää kirjotus sai. kyllähän siellä on totuutta mukana. harva vaan myöntää sitä tai haluaa ajatella.
jotkut tosiaan hermoistui tosta ja se näkyy noissa vastauksissa. turha syytellä ap:ta tasottomaksi, katsokaas vähän noita vastauksia...
Minäkin kohtasin yhden ÄMMÄN ollessani synnärillä. Hän passitti mut kotiin,vaikka olin ihan varma,että muksu syntyy ihan just. Hän heristi mulle sormeaan sanoen "Tänne saa tulla vasta sitten kun ei kotona enää pysty olemaan!!!" No,minkä helvetin takia se luuli,että ,ä sinne olin menny!? Huvikseni? En pystynyt enää olemaan kotona... No,menin sit seuraavan vuorokauden puolella uudestaan,niin se ÄMMÄ oli lähtenyt kotiin ja oli muut kätilöt.. ..sitten tyttö päätti syntyä!!
Profiiliisi kurkkasin ja tästä päättelin.
Siellä (kuten joka sairaalassa) tosiaan on monen näköstä sukan kuluttajaa myös kätilönä. Tarvii sanoa että mulla oli avautumisvaiheessa tosi kiva kätilö. Semmonen empaattisen oloinen, kuitenkin sopivan jämäkkä, kun välillähän synnyttäjää pitää käskeäkin, kun kätilö saattaa tietää esim jonkun toisen asennon sopivan tilanteeseen paremmin ja auttavan. Hän käski mua lujasti mutta kuitenkin sillee kohteliaasti.
Valitettavasti työvuoro vaihtui pari tuntia ennen lapsen syntymää. Tää täti terhakka joka ponnistusvaiheessa oli "auttamassa" (lue: haukkumassa, pelottelemassa ja ilkkumassa) oli ihan hirvee tapaus. Hän haukkui että ponnistan väärin, olen laiska ponnistamaan ja vahingoitan vauvaani jos en edes yritä ponnistaa kunnolla. Onneksi kaikki meni sikäli hyvin että vauva ja minä voimme hyvin heti synnytyksen jälkeen!
Myös parilla kaverilla on sattumalta ollut sama kätilö ja kokemus samaa luokkaa. Minä pääsin oikeastaan nimenomaan tämän avulla siitä henkisesti yli. Kun tiedän ettei se piruillut mulle henkilökohtaisesti. Kuten mieheni on sanonut synnytyksestä kertoessaan: "kätilö oli luonne-ilkeä, ei tahallaan ilkeä". Se vaan oli sen sorttinen. Teki selväksi ettei ole tarkoituskaan viihtyä. Olin sentään synnyttämässä.
Kätilön puolustukseksi voin sanoo, että siellä oli sillon kiire, mutta kovasti harmitti kun hän purki sitä työstressiään minuun. "koita nyt vaan synnyttää nopeasti että mä pääsen tonne toiseen saliin". Joo, mä varmaan tahallani jarruttelinki :o