itse 24 vuotias nainen ja anorektikko ja koska olen jo pitkään ollut "pipi" niin osaan jo ottaa sairauteni huumorilla :) 6ymmärrän kyllä niitä,jotka ovat juuri sairastuneet tai jotka eivät tästä sairaudesta kestä huumoria kuunnella/lukea,mutta itse osaan jo nauraa itselleni ja anoreksiavitseille,koska olen sen vaiheen ohi päässyt,jossa sairauttani synkistelin..
minusta huumoria pitää löytyä,että jaksaa jatkaa elämää,vaikka olisi kuinka anorektikko,itse olen 156cm pitkä ja painoa tällä hetkellä 39kg olen kroonikko ja kait mulla heittää muutenkin päässä,oikein tuulitunnelin tehny sairaus varmaan tonne korvien väliin,koska en ole sairas hampaat irvessä,vaan nautin itseni rääkkäämisestä ja osaan nauraa myös omille läskeilleni,joita siis minussakin vielä on!
minusta huumoria pitää löytyä,että jaksaa jatkaa elämää,vaikka olisi kuinka anorektikko,itse olen 156cm pitkä ja painoa tällä hetkellä 39kg olen kroonikko ja kait mulla heittää muutenkin päässä,oikein tuulitunnelin tehny sairaus varmaan tonne korvien väliin,koska en ole sairas hampaat irvessä,vaan nautin itseni rääkkäämisestä ja osaan nauraa myös omille läskeilleni,joita siis minussakin vielä on!
Vastaukset 3
Vanhimmat
No nauretaan sitten, HAH,HAH,HAH, on tämä itsensä tappaminen niin koomista että naurattaa. Koko perhe ja kaikki muutkin nauravat yhdessä onnesta kun toinen tappaa itsensä nälkään. Jeeee!!!!!!
voihan se olla joo vaikeeta, mut pitääks siit tehdä noin HELVETIN MELODRAMAATTISTA?
kun ei sitä myöskään tee henkilö, joka tämän ketjun aloitti. Tunnen hänet, mutta koska hän tahtoo pysytellä nimettömänä, en sen tarkemmin kerro.
Voin sanoa, että hän on ollut alipainoinen usean vuoden ajan (kuten hän itsekin yllä sanoi), anorexia diagnosoitiin joskus jo aikoinaan silloin. Sairaalat on koettu, äiti alkoholisoitunut ja syyttää siitä häntä ja hänen anorexiaansa, juo kuulemma suruunsa kun "aina saa pelätä että joku päivä kuolet". Syyllistystä, alkoholia, kännipäissään itkemistä, ja lisää syyllistystä milloin mistäkin (kuten että ei käy tarpeeksi usein kylässä, tai muuta vastaavaa). Lisäksi on muutakin perhettä.
Luuletko, ettei hänellä ole ollut vaikeaa, perheen kanssa, itsensä kanssa, elämässään? Silti hänkin jaksaa löytää huumoria asioista, ja hyviä hetkiä. Ei kaiken tarvi olla aina joka sekunti niin SAATANAN VAKAVAA.
En nyt dissaa niitä joille kaikki on niin saatanan vakavaa joka sekunti - eiväthän he sille mitään voi.
Muttei kenenkään tarvi ängstata vain siksi että joku toinenkin samalla diagnoosilla tai samassa tilanteessa ängstaa 24/7.