Työhaastattelu

Epilepsia

Pitääkö epilepsiasta sanoa työhaastattelussa oma-aloitteisesti(vaikka haastattelija ei siitä tai muista sairauksista mitään kysyisi)?
Entä jos ei sano, ja myöhemmin saa kohtauksen tai muuten tulee ilmi, voiko työnantaja heittää pihalle sillä verukkeella että olen "valehdellut" hänelle?

Tuntuu nyt jo surulliselta et joudunko koko loppu elämän oleen vaa kotona työttömänä tämän takia.

Miten yleisesti työnantajat suhtautuvat epilepsiaan? Sehä on rinnastettavissa diabetekseen, eli ei pitäisi estää työn saantia(tiettyjä aloja lukuun ottamatta).
Mutta miten on tosi asioiden laita? Tuntuu että kyllä se vaikuttaa.

Kertokaa hyvät ihmiset miten asiat on.
Olen nuori, hieman päälle 20v. vasta ja elämä edessä, vai onko sittenkään?

20

2628

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sopeutukaa

      Et tule valituksi jos asiasta työhaastattelussa vapaaehtoisesti sanot
      tietenkin terveydestä kysyttäessä on sanottava.Työmarkkinat sulkeutuvat jo haastattelussa mikäli asia esille tulee.

      • Hugo.

        Itselläni on aivan toisenlainen kokemus ja kerroin suoraan, että en tule edes haastatteluun, jos on ongelma. Hakijoista valittiin kuitenkin minut ja seuraava työntekijä, joka oli myös epileptikko valittiin mielellään samaan taloon, koska työnantajalla oli hyviä kokemuksia epilepsiasta. Tämän kertoi valittu ja oli ihmeissään työnantajan suhtautumisesta, kun oli sanonut, että epilepsia ei ole haitta.

        Siis ei todellakaan kannata heittää kirvestä kaivoon ja neuvoisin, että kouluttaudu hyvin ja ole ahkera, niin tuollaiset seikat eivät työelämässä paina. Tietenkin joitakin töitä voi olla, joita ei sitten voi tehdä.

        Kertomattakin tietenkin voi olla, jos kyseessä "vain" kesätyö ja arvioi, että ei saa kuitenkaan kohtauksia.


    • Peeth.

      Mä olen tässä viimeisen muutaman vuoden aikana juossut todella monissa haastatteluissa ja kertaakaan ei olla terveydestä kysytty mitään. JOS sitä kysyttäisiin, vastaisin rehellisesti että epilepsia on, mutta koska saan kohtauksia suhteellisen harvoin ja nekin vain poissaolokohtauksia, ei sairauteni tule häiritsemään työntekoa. Luonnollisestikaan en hae paikkoihin joissa kohtauksista saattaisi olla vaaraa.
      Ihmisiä ne pomotkin ovat, ja on sääli jos jonkun kohdalle joskus osuu pomo joka ei hyväksy epileptikoita työpaikalleen. Mulla ei viimeisissä 4 työpaikassa ole asiaan puututtu vaikka he ovat siitä tienneet.

      Älä ole huolissasi. Sulla on mahdollisuudet vaikka minkälaiseen uraan! :)

    • MS-

      Ei kannata kertoa, eikä sitä virallisesti saa edes kysyä, mutta minkäs teet jos kysyy. Työterveydenhuollon pitää tietää, mutta heilläkin on vaitiolovelvollisuus. Älä kuitenkaan valehtele haastattelussa, se antaa mahdollisuuden myöhemmin vedota valehteluun

    • Hugo.

      Voi olla este tai ei. Sen tiedän, että naiset kokevat myös syrjintää, syöpää sairastavat, mutta loppupeleissä on kysymys työnantajan asenteesta tai tiedoista.

      Itse antaisin ohjeeksi kouluttautumisen, sillä mitä pareemin on koulutettu, niin ei tule edes työnantajalla mieleen syrjintä epilepsian takia.

      • Sopeutukaa

        Mille alalle olisi varminta kouluttautua ei tulisi epilepsian takia syrjittyä? vaikka kohtaus tasapaino olisi hyvä.Itse kävin aikanaan konepuolen ammattikoulun metalli.Korkeakoulu tutkinto"Paremmin" kouluttautumista kuin ammattikoulu ?.
        Ei edellytyksiä lukioon minulla käytännössä työelämäni ensimmäiset hakemukset kaatuivat epilepsiaan .Eikä tie ole ruusuinen ollut työtä hakiessa sen jälkeenkään.


      • Hugo.
        Sopeutukaa kirjoitti:

        Mille alalle olisi varminta kouluttautua ei tulisi epilepsian takia syrjittyä? vaikka kohtaus tasapaino olisi hyvä.Itse kävin aikanaan konepuolen ammattikoulun metalli.Korkeakoulu tutkinto"Paremmin" kouluttautumista kuin ammattikoulu ?.
        Ei edellytyksiä lukioon minulla käytännössä työelämäni ensimmäiset hakemukset kaatuivat epilepsiaan .Eikä tie ole ruusuinen ollut työtä hakiessa sen jälkeenkään.

        En tunne ketään ammattikoululaista, mutta esim. sairaanhoitaja on kyllä kysyttyä etenkin täällä Uudellamaalla.

        Itse tarkoitan siis korkeakoulut tai yliopistotutkintoa, jolloin ei todellakaan työnantajat enää kysele tyhmyyttään tai viisauttaan, että mikä olisi riski epilepsiasta. Opiskelukin on todella hyvin järjestettyä ja proffien kanssa voi puhua aivan avoimesti sairaudesta eikä ole todellakaan mitään ennakkoluuloja ollut kenelläkään.

        Kai ajattelen, että jos tohtoriksi lukee, niin ei kukaan enää kyseenalaista, että olisitko pätevä tekemään töitä. Jos töitä ei löydy, niin voihan sitä sitten itse työllistää itsensä ja koulutus ei ole ainakaan pahasta.

        Itse kannustaisin sinua jatkamaan tuolla konealalla jatkotutkintoja ja erikoistumaan, jos ei ole töitä. Älä jää tuleen makaamaan.

        Tsemppiä muillekin, sillä se aktiviteetti koulutuksen muodossa on kuin pistäisi rahaa pankkiin.


    • kokija

      Itse on tällä hetkellä työnhaku päällä ja kävin sellaista koulutusta, joka opetti itse työnhakua. Kaikkihan oikeastaan riippuu alastakin. Toisilla aloilla on epileptikoille rankempia tehtäviä kuin toisilla. Niissä tapauksissa kyllä työnantajat kysyy itse. Itse olen nyt hakeutunut toimistoalalle, koska epilepsiani haittaa sillä alalla vähiten. Niissä haastatteluissa ei kyllä kysytäkään. Jos kysytään oikeasti, että "onko sairauksia", sitten ei pidä lähteä valehtelemaan (näin sanoi kouluttajani). Mutta jos haastattelija kysyy, että onko työntekoa haittaavia tekijöitä, niin pitää itse punnita, haittaako epilepsia juuri sitä työtehtävää. Itse en ole tuossa vastannut enää mitään.

    • ollut

      jouduin vaihtamaan epilepsiaan sairastumisen vuoksi alaa täysin. Kokemus oli hyvä, kerroin haastattelussa heti miksi olen näin suuren muutoksen työelämässä tekemässä ja hyvin se meni. minut valittiin eikä epilepsia ollut mikään ongelma. Työpaikalla työtoverit tietää ja loput näkee rannekeesta että olen epileptikko. Ei siinä mitään. hyvin on mennyt ja ongelmia ei ole tullut. toisinaan joku rohkenee jopa kyselemään epilepsiasta, näihin kysymyksiin vastaan rehellisesti ja avoimesti.

      Jos minua ei olisi valittu, ei se työpaikka ja yhteisö olisi ollut minun paikkani. Miksi olisin paikassa jossa minua ei hyväksytä sellaisena mitä olen?? Ei epilepsia työtenkoa haittaa.

      Tsemppiä, hyvin se menee ja se joka ei ahkeraa palkkaa joka tekee työnsä kunnolla on tyhmä ja silloin kannattaakin katsoa seuraavaa paikkaa.

    • leptikko65

      ... mutta työterveyslääkärille on syytä kertoa. Hän arvioi työkykysi. Työsuojeluviranomaisena.

    • aukot cv:ssä

      Jos ei aio kertoa haastattelussa epistä, niin miten voi selittää aukot cv:ssä? Eli siis aiemmat poissaolot työelämästä epistä johtuen...

      • kertoa

        epilepsiasta ja siitä että tästä syystä on ollut pois työelämästä ja että tilanne ei enää ole se mikä se on ollut.

        ihmiset sairastuu se on normaalia mutta myös "paranee" eli tilanne helpottuu ja se että kun sanoo rehellisesti mikä tilanne oli ja että siksi ei ollut silloin töissä ja tilanne on nyt toinen että on työkuntoinen ja siksi hakemassa töitä niin minusta se on aivan hyvä asia eikä paha. Silloin työnantaja näkee että on rehellinen, ei ollut töissä silloin kun ei kyennyt ja nyt kun kykenee niin hakee töitä ja tekee niitä.


      • aukot cv;ssä
        kertoa kirjoitti:

        epilepsiasta ja siitä että tästä syystä on ollut pois työelämästä ja että tilanne ei enää ole se mikä se on ollut.

        ihmiset sairastuu se on normaalia mutta myös "paranee" eli tilanne helpottuu ja se että kun sanoo rehellisesti mikä tilanne oli ja että siksi ei ollut silloin töissä ja tilanne on nyt toinen että on työkuntoinen ja siksi hakemassa töitä niin minusta se on aivan hyvä asia eikä paha. Silloin työnantaja näkee että on rehellinen, ei ollut töissä silloin kun ei kyennyt ja nyt kun kykenee niin hakee töitä ja tekee niitä.

        Ketjun pointtihan nyt oli se, että epistä EI tarvitse kertoa, jos ei halua. Niin että jos minä nyt sitten EN halua kertoa, niin miten pystyn selittämään aukot...


      • valehtelet jotain
        aukot cv;ssä kirjoitti:

        Ketjun pointtihan nyt oli se, että epistä EI tarvitse kertoa, jos ei halua. Niin että jos minä nyt sitten EN halua kertoa, niin miten pystyn selittämään aukot...

        jos et kerro totuutta niin varmaan valehtelet sitten. Mutta en kyllä ymmärrä miksi tuollaisesta lähtisi valehtelemaan tai siihen olisi tarvetta. Ehkä valaiset tätä lisää koska en ymmärrä mitä salattavaa epilepsiassa on. häpeätkö sitä? tunnetko itsesi huonommaksi ihmiseksi? itse koen olevani ihan samanlainen kuin muutkin vaikka rannekkeessani lukee epilepsia.

        Itse olen myös kertonut epistäni työhaastatteluissa ja töissä eikä ole tuottanut mitään ongelmia työelämässä. Kyllä sitä on vakavempaakin ihmisillä ollut kun on töistä poissa ollut. syöpää jne ja itse kun olen törmännyt asiaan että ihminen hakee töitä ja olen entinen syöpä tms potilas niin ei ole haitannut vaan on tiennyt että tuolla ihmisellä on ollut todellinen ja hyvä syy olla poissa työelämästä ja nyt se palaa sinne koska on siinä kunnossa. Ihmetyttä herättäisi kyllä jos ei pystyisi kertomaan miksi cv:ssä on aukkoja tai alkaisi sepustaa niistä tarinaa.


      • Hugo.
        valehtelet jotain kirjoitti:

        jos et kerro totuutta niin varmaan valehtelet sitten. Mutta en kyllä ymmärrä miksi tuollaisesta lähtisi valehtelemaan tai siihen olisi tarvetta. Ehkä valaiset tätä lisää koska en ymmärrä mitä salattavaa epilepsiassa on. häpeätkö sitä? tunnetko itsesi huonommaksi ihmiseksi? itse koen olevani ihan samanlainen kuin muutkin vaikka rannekkeessani lukee epilepsia.

        Itse olen myös kertonut epistäni työhaastatteluissa ja töissä eikä ole tuottanut mitään ongelmia työelämässä. Kyllä sitä on vakavempaakin ihmisillä ollut kun on töistä poissa ollut. syöpää jne ja itse kun olen törmännyt asiaan että ihminen hakee töitä ja olen entinen syöpä tms potilas niin ei ole haitannut vaan on tiennyt että tuolla ihmisellä on ollut todellinen ja hyvä syy olla poissa työelämästä ja nyt se palaa sinne koska on siinä kunnossa. Ihmetyttä herättäisi kyllä jos ei pystyisi kertomaan miksi cv:ssä on aukkoja tai alkaisi sepustaa niistä tarinaa.

        On aika typerää sanoa, että työnantajat eivät syrjisi tai voisi syrjiä, jos saavat tietää, että sairastaa epilepsiaa. Nyt työvoimapulan aikana ongelmia ehkä ei ole, mutta ennen kyllä aina epilepsiasta kertominen omat haastattelut monesti keskeytti. Joku jopa sanoi sen suoraan. Voitko uskoa sen? Syrjivää käyttäymistä esiintyy, jos kertoo sairastavansa... et liene voi sitä kiistää.

        Miksi pitäisi hävetä epilepsiaa, jos salaa sen? Tavoitehan on saada työpaikka ja koska on mahdollista, että se kertomalla työpaikka evätään, niin sitten on keksittävä keino, että miten saa työpaikan... aukot ansioluettelossa, se on tietenkin paha, mutta ei nyt tietenkään tavatonta. En itse kehoittaisi valehtelemaan kirjallisissa todistuksissa... taitaapi mennä jopa rikoksen puolelle. Kauppiaallinen suullinen kehuma on tieenkin sallittua.

        Mielestäni on myös asiatonta tässä yhteydessä kysyä, että tunnetko itsesi huonommaksi ihmiseksi, kun ei kysyjä sitä kysy. Sattuu vain sairastamaan epilepsiaa. Oma kokemuksesi rannekkeineen sinun elämysmaailmaa ja ei tietenkään koko totuus. Hienoa, että olet sinut ja elämäsi on järjestyksessä epilepsiasta huolimatta.

        Kiinnostavaa olisi tietää, että mitä työtä teet, kun ei ole ollut mitään ongelmia töissä, kun moni terve ystävänikin on todella rasittunut 13 tunnin työpäivien jälkeen ja palavat puhki.

        Ei ole ollenkaan varmaa, että syöpä on vakavampi sairaus kuin epilepsia... eihän syövästä tervehtymisen jälkeen jää välttämättä mitään. Tämän tiedän aivan lähipiiristäni... sinällään syöpä on hirvittävä hoitoineen yms. Vaatii todellakin kanttia. Syövän hoito on onneksi kehittynyt hurjasti.

        Osaatko kertoa, että mitä aloittaja laittaisi nyt sitten ansioluetteloon? Totuuden, että ollut poissa työelämästä epilepsian takia ja nyt on työkykyinen? Kuulostaa järkevältä. Eihän aina kaikkiin työpaikkoihin edes vaadita ansioluetteloja... riittää monesti, että työnantaja tuntee ennestään.

        Näihin asioihin eräs gaijin ja tööttö osaisi varmasti antaa rakentavia neuvoja tai ideoita. Miksei muutkin. Yritetään nyt antaa eri näkökulmia. Tämä oli minun näkökulma ja arvostan kyllä mielipidettäsi, vaikka kirjoitukseni varmaan vaikuttaa tylyltä.


    • 21-v. Mimmi

      Täällä murehditaan samoista asioista. Kenelle kaikille pitäis isohkossa työpaikassa kertoa sairaudestaan. Olen laitoshuoltajan töissä.
      Ja muutenkin tää koko sairaus mietityttää, pelottaa ja harmittaa.

      • ajattelen

        No ehkä sitä ei tarvitse erityisesti tapetille tuoda. jos joku siitä kysyy niin kertoo rehdisti. jos kohtauksia on niin voihan lähimmille työtovereille mainita että tietävät jos jotain tulee. Jos kohtauksia ei ole niin ei kyllä tarvitse kertoa. Jos käyttää ranneketta niin kyllä ne ihmiset siitä huomaavat ja kyselevät jos kysyttävää.


        samoin työhaastattelussa, jos kysytään niin vastaa.


    • 21 v. Mimmi

      Mä oon sairastanut epiä n. 4 vuotta, mutta nyt olen syvällisemmin vasta alkanut ajatella ja pohtia tulevaisuutta. Haluaisin vertaistukea noin 20-30 vuotiasta nuorista, ite asun Jyväskylän seudulla.

      • Ann-85

        Moi. Olen 23-vuotias tyttö Oulusta.. Sairastuin n.8vuotiaana epiin. Lääkitys oli n. 5vuotta. Yläasteella ollessa en tarvinnut lääkitystä. Luulinkin kaiken menneen. Mutta se alkoi uudestaan, nyt olen syönyt taas lääkkeitä n.7vuotta. Nyt isompana, kun aloin oireilla..niin olen alkanut "ajatella omilla aivoilla". Miten tulevaisuus? Onko töitä? Onko terveyttä? Saanko kenties lapsia?

        Mutta en kyllä ensimmäisenä kertoisi töissä mitään sairaudesta. Jos se ei nyt joka päiväisessä elämässä häiritse sinänsä.. tai töissä näy. Minä olen ollut töissä.. Ensimmäiseen "oikiaan" työpaikkaan kerroin työstä, koska se oli haastavaa. Mutta suhteet vaikutti sillon! Ja sitten kun henkinen väkivalta työkaverin taholta meni liian pahaksi, ei työnantaja sitä uskonut ennen, kun taas aloin oireilla pahasti! Ja sitten lopetin työt! Kyllä työnantajaa harmitti!

        Nyt opiskelen toista ammattia itselleni. Olin nyt keväällä harjoittelussa. Enkä kertonut töihin mitään sairaudestani. (Koska minulla menee melko hyvin.) Eikä kukaan ollut kiinnittänyt huomiota rannekeeseeni. Mutta taas meinasi tulla kohtaus.. Ja pitdin päivän sairauslomaa. Sairaustodistuksesta sitten työnantaja tiesi, miksi olin poissa. Ei se sitä paheksunut, koska oli jo oppinut tuntemaan minut. Meinasi vain, että sanoa, kun työt tuntuu raskaalta (vertasi esim raskaana olevaan, ettei voi teettää liian raskasta työtä)
        Muttta tuskin olisin päässyt sinne, jos olisin heti "ilmoittanut" sairaudesta, jos niillä on "vara valita parempiakin".
        Nyt olen pääsemässä kesätöihinkin sinne!

        Voimia arkeen!

        Kirjoittelehan!

        t.Anni


      • Mimmi 21-v
        Ann-85 kirjoitti:

        Moi. Olen 23-vuotias tyttö Oulusta.. Sairastuin n.8vuotiaana epiin. Lääkitys oli n. 5vuotta. Yläasteella ollessa en tarvinnut lääkitystä. Luulinkin kaiken menneen. Mutta se alkoi uudestaan, nyt olen syönyt taas lääkkeitä n.7vuotta. Nyt isompana, kun aloin oireilla..niin olen alkanut "ajatella omilla aivoilla". Miten tulevaisuus? Onko töitä? Onko terveyttä? Saanko kenties lapsia?

        Mutta en kyllä ensimmäisenä kertoisi töissä mitään sairaudesta. Jos se ei nyt joka päiväisessä elämässä häiritse sinänsä.. tai töissä näy. Minä olen ollut töissä.. Ensimmäiseen "oikiaan" työpaikkaan kerroin työstä, koska se oli haastavaa. Mutta suhteet vaikutti sillon! Ja sitten kun henkinen väkivalta työkaverin taholta meni liian pahaksi, ei työnantaja sitä uskonut ennen, kun taas aloin oireilla pahasti! Ja sitten lopetin työt! Kyllä työnantajaa harmitti!

        Nyt opiskelen toista ammattia itselleni. Olin nyt keväällä harjoittelussa. Enkä kertonut töihin mitään sairaudestani. (Koska minulla menee melko hyvin.) Eikä kukaan ollut kiinnittänyt huomiota rannekeeseeni. Mutta taas meinasi tulla kohtaus.. Ja pitdin päivän sairauslomaa. Sairaustodistuksesta sitten työnantaja tiesi, miksi olin poissa. Ei se sitä paheksunut, koska oli jo oppinut tuntemaan minut. Meinasi vain, että sanoa, kun työt tuntuu raskaalta (vertasi esim raskaana olevaan, ettei voi teettää liian raskasta työtä)
        Muttta tuskin olisin päässyt sinne, jos olisin heti "ilmoittanut" sairaudesta, jos niillä on "vara valita parempiakin".
        Nyt olen pääsemässä kesätöihinkin sinne!

        Voimia arkeen!

        Kirjoittelehan!

        t.Anni

        Kyllä voidaan kirjoitella puolin ja toisin. Saan ensi viikolla oman koneen, niin pääsen useammin viestittelemään.

        Nämä epi asiat tosiaan pyörii mielessä ja huoli tulevaisuudesta.

        Mutta päivä kerrallaan ja usko, että päivä paistaa vielä risukasaakin.

        Leppoisaa kesän alkua! Kirjoitellaan!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ikävä sinua

      Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k
      Ikävä
      27
      3613
    2. Oletko sä oikeesti varattu?

      Että sen takii ei voida olla tekemisissä?
      Ikävä
      41
      2459
    3. Otavassa tapahtuu!

      Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut
      Mikkeli
      36
      2294
    4. Tulemmeko hyvin

      Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s
      Ikävä
      7
      2057
    5. Tiedän kuka sinä noista olet

      Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta
      Ikävä
      43
      1572
    6. Rakas, kerro mulle

      Miltä se tuntuu?
      Ikävä
      38
      1519
    7. Horoskooppikysely

      Oma ja ikävän kohteen horoskooppi? Sopivatko yhteen?
      Ikävä
      13
      1309
    8. Oletko ollut vihainen, suuttunut tai pettynyt

      johonkin kaivattusi toimintaan?
      Ikävä
      127
      1302
    9. Pitkäaikaiset työttömät työllisyystöillä takaisin yhteiskuntaan

      Vaikka se vähän maksaakin, niin parempi on valtion teettää hanttihommia, jottei yksilöistä tule yhteiskuntakelvottomia.
      Maailman menoa
      266
      1275
    10. Kesäseuraa

      Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t
      Ikävä
      45
      1265
    Aihe