Ihastuin yläasteel yhteen todella komeeseen kundiin ja se teki kaikkensa et mä olisin kiinnostunu siitä... Sit se yllättäen jotenkin lopahti ja se kundi katteli muita likkoja... Nyt kesällä näin sen kundin pitkästä aikaa ja tuntui kuin se ei olisi saanu silmiään irti musta.. Se tuijotti todella monta kertaa.. Mut miks se ei tullu jutteleen ja mitä täs nyt kannattas tehdä??? Keinot alkaa olla vähissä ku kaveritkaan ei suostu auttaan...
Ihastunut uudestaan "ex-poikaystävään"
Girl
2422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihan sama tilanne.Tosin aikaakin on vierähtänyt n.10 vuotta.Ihastuin yläasteella poikaan rinnakkaisluokalta.Oltiin pariinkin eri otteeseen yhdessä ja seurusteltiin melko pitkään (1vuosi8kk:tta kaiken kaikkiaan).Hän oli ensimmäiseni!Vuodet vieri ja kirjoiteltiin välillä,yritettiin olla yhdessä.Ei onnistunut!Menin kihloihin toisen kanssa ja synytin tälle pojan -98.Samana keväänä hän kirjoitti minulle taas.Vaihdeltiin kirjeitä hetken aikaa.(Ne ovat edelleen minulla tallessa.Yksin ollessa joskus luen niitä ja voi kuinka ikävä on!)Päätettiin pitää taukoa kun en halunnut loukata miestäni.Saman tie kuulin odottavani lasta silloin -98.Taas hiljaisuutta pari vuotta. 2001 ollessani töissä,hän sattui paikan päälle työnsä puolesta.Vaihdettiin melko pitkään katseita kun hän käveli ohitseni.Menin piiloon telineiden taakse ettei hän olisi nähnyt ikävääni.Olin itku silmissä(kaipaan häntä edelleen niin paljon) mutta oli piristyttävä kun työpäivä oli vasta alullaan.Ei siinä mitään mutta kun työt loppui,huomasin saaneeni viestin.Luin sen ja se oli HÄNELTÄ.Aloin tärisemään ja olin varmasti maailman onnellisin ihminen sillä hetkellä.Vaihdeltiin viestejä siinä muutama,kyseltiin kuulumisia ja yritin sopia tapaamisesta että olisi saatu asiat selvitettyä.Ei onnistunut!Lopetimme viestittelyn mieheni huomattua tämän ihmisen viestit kännykästä.Jäi vähän paha mieli kun kaikki olisi voinut mennä eri tavallakin!...Taas jäi asiat vaivaamaan mieltä.Nyt yli 2 vuotta hiljaisuutta ja pelkään ettei hän enään ota yhteyttä.Tuntuu pahalle ja sattuu kun en saa olla hänen vierellään.Rakastan vain häntä ja ikävä on ihan mieletön!Suhde nykyiseen mieheeni on tuhoon tuomittu vaikka synnytin hänelle juuri toisenkin lapsen!Hänelle on viina tärkein.Nyt kituutan lasten vuoksi tässä parisuhteessa vaikka sydämeni on toisen ihmisen luona!Nyt joku varmaan ihmettelee että miksi synnytin tälle miehelle jos toista rakastan...Arvelin että on helpompi unohtaa toinen ja kuitenkin ne lapset oli ainoa asia jotka sai minut tuntemaan itseni ihmiseksi.Lapset tuovat sisältöä elämään mutta valitettavasti näin ei käynyt nykyisen mieheni puolesta!Olen yh-äiti vaikka parisuhteessa elänkin!Toivoisin...Tahtoisin niin kovin nähdä HÄNET!Haluaisin unohtaa menneet ja jatkaa siitä mihin joskus aikoinaan jäimme,mutta turhaa taitaa olla haaveiluni jollei hän ota yhteyttä.Itse en numeroaan mistään saa ja se harmittaa ihan tosissaan.Rakastan sinua vieläkin M!
Vielä täs asias ärsyttää se kun "kaverit" sotki kaiken... Alistivat mut alapuolelleen ja kaikki mitä mä sanoin oli väärin... Nii en uskoltanu enää tehdä/sanoa yhtään mitään... Ahdisti vain yhä enemmän ku en sanonut tälle ihastukselle yhtään mitään... vaikka olisi todella mieli tehdä...
Toivottavasti vielä jossain elämäsi vaiheessa löydät ihastuksesi... Nii minäkin aion tehdä... Kunhan tietäisin mitä sanoisin... Tunteet on niin sekaisin, etten tiedä mitä ajattelisin...