Kirjoitan tämän osaksi purkaakseni mieltäni, osaksi kertoakseni muille, että toimikaa silloin, kun teillä on tunteita jotakuta kohtaan. Älkää odottako kuuta nousevaa ja ihmeiden aikaa.
Harmittaa aivan tajuttomasti vieläkin, että päästin "hänet" menemään. Jätkä oli ihastunut muhun, mutta olin niin tyhmä, että torjuin hänet joka ikinen kerta. En sanoilla, vaan teoilla. Koskaan emme puhuneet, kaikki oli vain katseita ja toisen ohi kulkemista. Vasta parin vuoden jälkeen aloin ajatella tätä ihmistä toiselta kannalta. Kun mietin hänen käytöstään koko tuona aikana, huomasin, kuinka ihana hän onkaan. Hänen käytöksensä, hän oli kohtelias, moikkasi jonkun kerran, vaikka aina torjuin hänet suunnilleen kävelemällä nenä pystyssä tai naureskelemalla kavereiden kanssa jotakin. Silti hän jaksoi olla ihana. Tämä jätkä piristi sanoinkuvaamattoman paljon päivääni kulkemalla ohitseni käytävillä (usein, selvästi tarkoituksella) ja katsomalla silmiin (aina kun annoin mahdollisuuden), vaikka oma asenteeni ei sitä olisi ansainnutkaan. Sitten vain vähitellen ihastuin - myöhemmin rakastuin. Kaikki vaan oli liian myöhäistä. Olin ilmeisesti lopultakin saanut viestin menemään perille, hän ei enää yrittänytkään ottaa kontaktia. Juuri kun olisin sitä toivonut. Välillä pakotin itseni unohtamaan, kerran siinä onnistuinkin tuon reilun puolen vuoden aikana. Tällöin tuntui, kuin hän olisi taas katsonut, moikannutkin kerran. Mutta vaikka minulla oli tunteita, en vain kyennyt niitä hänelle näyttämään. En edes katsomalla takaisin ja hymyilemällä. Niin paljon kuin sitä olisin halunnutkin! Kavereiden seura vain oli vielä vahvempi... Pelkäsin, mitä muut olisivat ajatelleet. Jätkä kun oli nuorempi (pari vuotta).
Nyt istun ja kirjoitan tätä, samat tunteet ovat yhä tallella. Vain niiden kohde on poissa. Kaipaan häntä, todella. Mutta tässä kohtaa tiemme erkanivat - ehkä niin oli tarkoitus. Silti en voi unohtaa ja toivon, että vielä hänet näkisin. Ehkä olosuhteet tuolloin olisivat suotuisammat meille kahdelle.
Rakastakaa poika/tyttöystäväänne. Olkaa onnellisia, kun olette löytäneet toisenne. Mikäli olet ihastunut, mutta et yhdessä jonkun tietyn kanssa, älä enää haaveile - toimi ennen kuin on liian myöhäistä.
Just someone 85
Harmittaa aivan tajuttomasti vieläkin, että päästin "hänet" menemään. Jätkä oli ihastunut muhun, mutta olin niin tyhmä, että torjuin hänet joka ikinen kerta. En sanoilla, vaan teoilla. Koskaan emme puhuneet, kaikki oli vain katseita ja toisen ohi kulkemista. Vasta parin vuoden jälkeen aloin ajatella tätä ihmistä toiselta kannalta. Kun mietin hänen käytöstään koko tuona aikana, huomasin, kuinka ihana hän onkaan. Hänen käytöksensä, hän oli kohtelias, moikkasi jonkun kerran, vaikka aina torjuin hänet suunnilleen kävelemällä nenä pystyssä tai naureskelemalla kavereiden kanssa jotakin. Silti hän jaksoi olla ihana. Tämä jätkä piristi sanoinkuvaamattoman paljon päivääni kulkemalla ohitseni käytävillä (usein, selvästi tarkoituksella) ja katsomalla silmiin (aina kun annoin mahdollisuuden), vaikka oma asenteeni ei sitä olisi ansainnutkaan. Sitten vain vähitellen ihastuin - myöhemmin rakastuin. Kaikki vaan oli liian myöhäistä. Olin ilmeisesti lopultakin saanut viestin menemään perille, hän ei enää yrittänytkään ottaa kontaktia. Juuri kun olisin sitä toivonut. Välillä pakotin itseni unohtamaan, kerran siinä onnistuinkin tuon reilun puolen vuoden aikana. Tällöin tuntui, kuin hän olisi taas katsonut, moikannutkin kerran. Mutta vaikka minulla oli tunteita, en vain kyennyt niitä hänelle näyttämään. En edes katsomalla takaisin ja hymyilemällä. Niin paljon kuin sitä olisin halunnutkin! Kavereiden seura vain oli vielä vahvempi... Pelkäsin, mitä muut olisivat ajatelleet. Jätkä kun oli nuorempi (pari vuotta).
Nyt istun ja kirjoitan tätä, samat tunteet ovat yhä tallella. Vain niiden kohde on poissa. Kaipaan häntä, todella. Mutta tässä kohtaa tiemme erkanivat - ehkä niin oli tarkoitus. Silti en voi unohtaa ja toivon, että vielä hänet näkisin. Ehkä olosuhteet tuolloin olisivat suotuisammat meille kahdelle.
Rakastakaa poika/tyttöystäväänne. Olkaa onnellisia, kun olette löytäneet toisenne. Mikäli olet ihastunut, mutta et yhdessä jonkun tietyn kanssa, älä enää haaveile - toimi ennen kuin on liian myöhäistä.
Just someone 85
Vastaukset 6
Vanhimmat
jotain samanlaista olen kokenut...... vielä monen vuoden jälkeen näen hänestä unta ja mietin millaista olisi elää hänen kanssaan... todellakin harmittaa kun ei silloin ollut rohkeutta kun olisi ollut tilaisuutta...
Mikä estää sinua ottamasta yhteyttä uudelleen? Varattu vai hukassa?
varattu. ainakin oli vielä pari vuotta sitte, en oo edes nähnyt sitä maailman aikoihin, tiä sitte asuuko se enää samassa kaupungissa
Olin itse ihan samanlaisessa tilanteessa. Oltiin joskus oltu samassa koulussa, mutta en vain saanut silloin aikanaan suutani auki. Huomasin sitten eräänä päivänä, että tuo ihastus on jättänyt tietonsa erääseen palveluun( http://www.koulukaverit.com )Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mailata. Laitoin aluksi ihan viattoman "mitä kuuluu jne..." mailin ja nyt seurustellaan! Kumpikin oli aikoinaan ollut ihastunut toiseen, mutta aloitetta ei vaan kumpikaan saanut aikaiseksi!!
Arvaa "pelästynikö" ku luin ton, meinaan vaan et
mul oli ihan just täysin sama tilanne.. paitsi tossa tekstissä mä olin niinku se jätkä.
Et kyl valitettavasti oo se kyseinen nainen jota tarkoitan koska sä oot ilmeisesti 85 syntynyt.
Ajattelin vaan ku sanoit se sen jätkän olleen sua
pari vuotta nuorempi ku sä mut mä oon 19 ja se nainen jota tarkotan on 21 eli se et voi olla hän joksi sua luulin.
Nyt aloin taas muistelemaan/ajattelemaan tätä naista ja nyt sattuu. =(
Niino, ensi kerralla muista sitten toimia tilaisuuden ollen käynnissä, sen noista ainakin oppii :). Turha kuitenkaan menneitä katua, siitä tulee vaan huono olo ja tärkeintä on kuitenkin elämässä nykyisyys ja tulevaisuus !! Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän tollasissa asioissa ujostelee, vaikka eihän sitä tietty työpaikkallakaan välttämättä ihastukselleen uskalla mitään sanoa, kun pelkää seurauksia. Itse uskon tavallaan kuitenkin noissa suhde jutuissa siihen, että jos jonkun kanssa ei loppujenlopuksi mitään tule, niin niin oli jotenkin tarkoitettukin eikä sitä kannata jäädä harmittelemaan vaan heittäytyä uusiin tuuliin.