Mieleen juolahti tuossa tätä palstaa lukiessa, mahtaako omassa mielenterveydessäni olla vikaa.
Mieltä on vaivannut jo monta viikkoa ahdistus, jonka luulen jo menneen ohi kunnes taas iskee.
Meillä on miehen kanssa tällä hetkellä todella vaikea jakso menossa ja tuntuu että saa kotona hoitaa kaikki asiat itse.
Alkaa vain pikkuhiljaa tuntua siltä, ettei enää jaksa. Itku tuntuu kurkussa vähän väliä ja toki välillä kunnolla vollotankin. Sitten kun mies taas ei pidä lupauksiaan, alkaa ahdistus taas alusta. Lapsetkin saavat jo kärsiä kamalasta äidistä.
Olen joskus kymmenen vuotta sitten saanut masennuslääkkeitä(yllättäen niihin aikoihin kun tapasin mieheni) ja syötyäni niitä parin kuukauden ajan tuntui, että niistä oli apuakin. Kärsin noihin aikoihin uniongelmista ja lääkkeet auttoivat niihin mainiosti.
Suvussa (isällä ja tädillä) on masennusta ja välillä se menee aika pahaksikin varsinkin tädillä.
Nyt lähinnä mietityttääkin, voivatko avio-ongelmat laukaista masennuksen? Vai onko tämä edes masennusta, enimmäkseen sanoisin olevani tällä hetkellä aika lyhytpinnainen ja helposti ärtyvä..
Jos joitakin samantyylisiä kokemuksia on, kertokaa ihmeessä. Saisin vähän apuja tähän ahdistukseen.
Mieltä on vaivannut jo monta viikkoa ahdistus, jonka luulen jo menneen ohi kunnes taas iskee.
Meillä on miehen kanssa tällä hetkellä todella vaikea jakso menossa ja tuntuu että saa kotona hoitaa kaikki asiat itse.
Alkaa vain pikkuhiljaa tuntua siltä, ettei enää jaksa. Itku tuntuu kurkussa vähän väliä ja toki välillä kunnolla vollotankin. Sitten kun mies taas ei pidä lupauksiaan, alkaa ahdistus taas alusta. Lapsetkin saavat jo kärsiä kamalasta äidistä.
Olen joskus kymmenen vuotta sitten saanut masennuslääkkeitä(yllättäen niihin aikoihin kun tapasin mieheni) ja syötyäni niitä parin kuukauden ajan tuntui, että niistä oli apuakin. Kärsin noihin aikoihin uniongelmista ja lääkkeet auttoivat niihin mainiosti.
Suvussa (isällä ja tädillä) on masennusta ja välillä se menee aika pahaksikin varsinkin tädillä.
Nyt lähinnä mietityttääkin, voivatko avio-ongelmat laukaista masennuksen? Vai onko tämä edes masennusta, enimmäkseen sanoisin olevani tällä hetkellä aika lyhytpinnainen ja helposti ärtyvä..
Jos joitakin samantyylisiä kokemuksia on, kertokaa ihmeessä. Saisin vähän apuja tähän ahdistukseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko sulla välillä vauhti päällä (esim tulee tehtyä turhia ostoksia ihan vaan huviksi) ja sitten välillä haluais maata sängyssä vaikka viikon?
Katotaan sitten vastauksia (mulla on kai 20 vuoden kokemus :(
Välillä on toki oltava vauhti päällä, kun on lapset, jotka pitää kiireisinä. Välillä myös rehkin pihatöissä, mutta kaikki johtunee siitä, että olen ainoa meidän perheessä, joka niitä tekee...
Turhia ostoksia en kylläkään tee, siihen ei yksinkertaisesti ole varaa(olen työtön). Mieheltä kyllä rahaa saa, kun pyytää, mutta ne rahat menevät lasten tarpeisiin. Harvoin omiin ja silloinkin tulee ostettua tarpeellista.
Ihan viikkoa en haluaisi sängyssä maata, olisi kyllä kiva, jos voisi vaikka yhdenkin päivän relata.
Luulen tietäväni mitä "sairautta" tarkoitat. Sen nimeä en muista, mutta olen siitä paljon lukenut näiltä palstoilta. Aivan kokonaan en itse oireista tunnista, mutta toki jotkin täsmäävät.
Mulla vähän saman tyyppinen tilanne. Mulla vaan miehellä on mielenterveys ongelmia ja siitä syystä hän ei myöskään juuri auta kotihommissa ja muutkin avio-ongelmamme johtuvat siitä. Minun ahdistukseni myöskin on sitä että itku on kurkussa vähän väliä ja pieniäkään vastoinkäymisiä ei tahdo jaksaa mitenkään. Koen olevani välillä myös todella masentunut, mutta en pidä sitä vakavana masennuksena koska se helpottaa jos tilanne kotona paranee vähänkään. Mutta olen ymmärtänyt että avio-ongelmat ja muutkin vaikeudet elämässä saattavat laukaista masennusta. Jos masennus alkaa tuntua ylipääsemättömältä niin hakisin varmaan jotain apua.. ehkä, jos uskaltaisin. Mutta sinähän kerroit että olet ollut aikaisemminkin masentunut, oliko tunne silloin samanlainen kuin nyt? lääkkeistähän saattaisi olla nytkin ehkä apua? Oman ahdistukseni ja masennukseni arvelen johtuvan väsymyksestä, ja siitä että kun koko ajan pitää huolehtia kaikesta yksin, ei ehdi ollenkaan ajattelemaan itseänsä.
Ei kannata varmaan urhata omaa mielenterveyttään jos parisuhde on vaikea, eihän uupuneena jaksa hoitaa perheen asioita ja ajatella hyvinvointia. Oma hyvinvointi on ensisijaisen tärkeää, jos ei sitäole niin lapsetkin alkavat oireilla, tulee lisää vaikeuksia. Onko sinulla ystäviä ja sukua jotka ovat tulenasi? Voithan myös soittaa ja jutella neuvolan tädin, perheterapeutin, psykologin ja Kriisikeskuksen tukihenkilön kanssa. Koululääketiede ei aina keksi syytä ihmisen pahaan oloon ja uupumukseen tai masennukseen. Ja paras apou on usein oma apu.
jättämään miehen, joka aiheuttaa vain pahaa oloa. Yksin on hyvä olla.
Minulla on sama tilanne: mies on laiska, passiivinen loinen. SIlti ns. hyvä mies eli käy töissä, ei juo eikä polta. Olen jo pitkän aikaa ollut masentunut ja käyttänyt mielialalääkettä. ALoitin terapian puoli vuotta sitten. Siellä minulle on selvinnyt, että paha oloni johtuu parisuhteestani. En yksinkertaisesti enää viihdy aviomieheni seurassa ja päinvastoin ahdistun, kun hän on kotona. Minua ei kiinnosta hänen juttunsa ja häntä varmaan ei minun juttuni. Avioero vain tuntuu mahdottomalta, koska meillä on pienet lapset. Isä on lapsille tärkeä, joten yritän sitkutella tässä avioliitossa ja odotan sitä, että lapset sitten joskus muuttavat kotoa, jolloin oma elämäni alkaa. Itkettää ajatuskin, että joudun tuon saman miehen kanssa elämään vielä vuosia, ahdistaa...
Rivien välistä kuulostaa, että et voi hyvin parisuhteessasi. Älä masennu, sillä syy ei ole ainakaan yksin sinussa. Hae itsellesi ja perheellesi apua. Ole vahva. Hermosi kyllä kestävät.
Mene puhumaan tilanteestasi vaikka jollekin psykologille, perheterapeutille, diakonille, neuvolan tädille tms. Niin mikäkin menin kun olin paniikkikohtaauksen partaalla ja vähällä tukehtua henkisesti pahaan oloon.
Tovon että sinäkin pystyt vielä myös nauramaan ja hymyilemään. Älä mene paniikkiin, muista ottaa rauhallisesti joka tilanteessa ja hoida mielenterveyttäsi. Niin perheesi voi paremmin. Itse olen eronnut kun perheterapiakaan ei auttanut ja nyt lapsetkin ovat selvinneet ja pääsevät varmaan vielä lapsuuden traumojen yli.