Olen 50v ja lähes 20v olen ollut ilman kohtausta, lääkityksenä olen kyllä koko ajan syönyt Trileptal mutta vain 1 pillerin illassa.
Nyt on tullut kaksi isoa kohtausta, niin isoa, että ambulanssi on kutsuttu paikalle ja tikkejä neulottu päähän.
Aika lääkärille on vasta viikon päästä ja nyt pitäisi miettiä mikä sai kohtauksen. Itse epäilen huonosti nukuttuja öitä, nivelkipujen takia en ole kyennyt nukkumaan. Tai sitten minulle ei sovi Triptyl, Glucosamin tai Burana 800mg joita on määrätty nivelkipuihin.
Mitä muilla on syynä, jos kohtaukset alkavat uudelleen vai selviääkö syy koskaan?
Nyt on tullut kaksi isoa kohtausta, niin isoa, että ambulanssi on kutsuttu paikalle ja tikkejä neulottu päähän.
Aika lääkärille on vasta viikon päästä ja nyt pitäisi miettiä mikä sai kohtauksen. Itse epäilen huonosti nukuttuja öitä, nivelkipujen takia en ole kyennyt nukkumaan. Tai sitten minulle ei sovi Triptyl, Glucosamin tai Burana 800mg joita on määrätty nivelkipuihin.
Mitä muilla on syynä, jos kohtaukset alkavat uudelleen vai selviääkö syy koskaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Otin muuten koirankin ja sen kanssa on tullut enemmän liikuttua, vaikuttaakohan se miten?
Ennen kävin joko kuntosalilla tai lenkillä, nyt koiran kanssa olen käynyt lenkillä kaksi kertaa päivä ja lisäksi kolme kertaa viikossa kuntosalilla.
Molemmat kohtaukset ovat tulleet kello 19, iltalääkkeen otan kello 21. Olen ollut koiran kanssa lenkillä molempien kohtausten aikaan ehkä löysin syyn kohtauksiin ihan itse miettimällä?
Mutta pitääkö koirasta luopua vai auttaisiko lääkkeen eri rytmitys vai saankohan ehkä liian vähän suoloja tai jotain muuta.
Tässä itsekseni ihmettelen, kun odotan vastauksianne.
Heips, koiraihmisenä ja epileptikkona voin sanoa, että koiraristani on ollut minulle suuri apu vaikeina aikoina. Koira laittaa liikkumaan, siitä saa ystävän ja ennen kaikkea se poistaa stressiä ja luo turvallisuuden tunnetta! Vaikea siis uskoa, että koirasta olisi haittaa.
Tsemppiä!
Epilepsia on ihmeellinen sairaus. Saattaa tosiaan olla vuosia oireeton ja yhtäkkiä puhjeta uudestaan. Itse sairastuin 10-vuotiaana,söin lääkkeitä siitä asti koko lapsuus/nuoruusiän oireettomana. Pikkuhiljaa poissaolokohtaukset alkoivat uudestaan ollessani 16-17-vuotias. Muutama vuosi tästä alkoivatkin isot gm:t.
Syytä ei välttämättä tarvita. Tiedän tunteen kun yrittää miettiä kaikki mahdolliset vaihtoehdot mistä johtuisi. Ruuat,juomat,elintavat,mahdolliset muut lääkkeet...Muistan kun itse joskus ajattelin että aamutee jota olin alkanut juomaan muutama viikko takaperin aiheutti kohtaukset. Jätin teen pois ja ihan kun se muka olisi auttanut. Ja paskat. Tulin siihen lopputulokseen että kyllä omalla kohdallani ne kohtaukset tulivat kun olivat tullakseen. Mikään ei niitä provosoinut,elämäni rytmitin niin säännölliseksi kun saatoin. Tein kaikkeni jotta olo paranisi. Piti vaan ottaa vastaan mitä annettiin.
Tsemppiä sinulle! Lääkäri tekee varmasti jotakin olosi paranemiseksi. Lääkkeen lisäys saattaa olla paikallaan.
Pääsisi edes oikealle lääkärille mutta vuosia olen vain käynyt terveyskeskusessa verikokeissa ja uusimassa reseptin. Ja nyt pitää alkaa alusta eli ensin saada lähete jotta pääsen neurologille keskussairaalaan.
Sama tilanne oli mullakin. 21 vuotta melkein kohtaukseton. Joitakin öisiä kohtauksia oli.
Sitten alkoi aivan erilaiset kohtaukset päivällä. Arvaa, olinko kauhissani. Mitä mulle tapahtuu?
Sitten asia kuitenkin valkeni, että epistä on kyse. Mulla oli ollut vain öisin kohtauksia, joista en tiennyt kuin jälkeenpäin.
Pääsin kuukaisien päästä vasta tutkimuksiin. Koko kesä oli aivan kauhea, mulla on jatkuvasti kohtauksia. Sairaslomalla koko sen kesän ajan.
Ei syytä kohtauksien alkamisiin ehkä saada selville. Ei mun tapauksessa.
Toivon, että saat lähetteen mahdollisimman pian. Ja pääset sitten tutkimuksiin ihan oikealle
neurologille.
Sielähän selviää joudutaanko sun lääkitystä ehkä muuttamaan.
Tahdo se lähete! Alä tyydy lääkärin
katsotaan katsotaan vakuutteluun.
taukoilija. Mulla väliä oli tosin "vain" 16 vuotta. Sain ekat 12-vuotiaana (aiheuttaja kavenorma, joka leikattiin), lääkitys lopetettiin n. 14-v. ja sitten 28-vuotiaana pamahti taas. Syynä mahdollisesti pari vuotta jatkuneet pitkät, välillä ympärivuorokautiset, työpäivät mutta eipä sitä tiedä. Jotkut lääkärit on sanoneet, että olisi voinut muutenkin alkaa ja olenkin yrittänyt lopettaa itsesyytökset...mutta nimenomaan krooninen unenpuute on varmaan hyvä epäilys.
Mä kanssa metsästin syytä lähes epätoivoisesti ensimmäiset kuukaudet (mm. onko arpikudos jotenkin muuttunut tms.), sittemmin oon jo tottunut ns. selittämättömyyteen. Kun tilanneta se ei miksikään muuta.
Sama tilanne.
Ja syyn on sanottu olevan. Kun ihminen vanhenee niin sen vastustuskyky heikkenee, ei se sen kummempi juttu ole.
Emme pysty pistämään hanttiin niin hyvin kohtauksille kuin kädenväännollekään ym.. :)
Näinhän meille käy ja tahti kiihtyy ja tablettien määrä lisääntyy ja kuolemanvaara samalla kun tabletit ohentavat verisuonia.
eman pelottavaa tekstiä mutta näin minulle on kerrottu kuopion yliopistollisessa.