Tsau!! ;)
Olen ihastunut ihanaan ja mukavaan mieheen, ei mikään hetken mielijohde.
Tänä keväänä tunteet voimistuneet todella paljon, melkei puhuisin jo rakkaudesta jos vain välillämme olisi jotain, mutta tällä hetkellä mennään ainakin vielä pelkän puhe- ja katsekontaktien voimalla.
Välillä uskon itsekkin, että tunne on molemminpuolista (niinkuin muutama sivusta seurannutkin on sanonut), mutta kun en saa miehestä sillä rintamalla mitään irti.
Vihjailut ovat ajoittain molemminpuolisia ja melko selviä sekä katseemme toisiamme kohtaan ovat tulleet "julkisemmiksi".
Muutaman puolillaan leikillään heitetyn kutsun lähteä johonkin olen hänelle heittänyt, mutta tuloksetta (ei kylläkään mitään jyrkkää kieltoa).
Mulla ei ole hajuakaan, onko mies varattu vai ei, kun en siihenkään ole saanut täysin selvää vastausta, mutta luulen (harmikseni) niin.
Toivottavasti hän ei kuitenkaan leiki tunteillani, koska en oikein uskoisi sitä hänestä. Vaikuttaa ennemminkin hieman ujolta, mutta on rohkaistunut tässä noin parin vuoden kuluessa.
Ja vaikka kuinka kuuntelen sydämen ääntä, niin en kovin pitkälle pääse!! Välillä olen PÄÄTTÄNYT unohtaa koko miehen, mutta huonoin tuloksin. Ja kun se sydämen äänikään ei ihan kokonaan kiellä tätä juttua...
Osaako joku auttaa?
Välillä olen ihan solmussa tunteideni kanssa, mutta hänen hymynsä ja katseensa pelastavat aina päivän!
Olen ihastunut ihanaan ja mukavaan mieheen, ei mikään hetken mielijohde.
Tänä keväänä tunteet voimistuneet todella paljon, melkei puhuisin jo rakkaudesta jos vain välillämme olisi jotain, mutta tällä hetkellä mennään ainakin vielä pelkän puhe- ja katsekontaktien voimalla.
Välillä uskon itsekkin, että tunne on molemminpuolista (niinkuin muutama sivusta seurannutkin on sanonut), mutta kun en saa miehestä sillä rintamalla mitään irti.
Vihjailut ovat ajoittain molemminpuolisia ja melko selviä sekä katseemme toisiamme kohtaan ovat tulleet "julkisemmiksi".
Muutaman puolillaan leikillään heitetyn kutsun lähteä johonkin olen hänelle heittänyt, mutta tuloksetta (ei kylläkään mitään jyrkkää kieltoa).
Mulla ei ole hajuakaan, onko mies varattu vai ei, kun en siihenkään ole saanut täysin selvää vastausta, mutta luulen (harmikseni) niin.
Toivottavasti hän ei kuitenkaan leiki tunteillani, koska en oikein uskoisi sitä hänestä. Vaikuttaa ennemminkin hieman ujolta, mutta on rohkaistunut tässä noin parin vuoden kuluessa.
Ja vaikka kuinka kuuntelen sydämen ääntä, niin en kovin pitkälle pääse!! Välillä olen PÄÄTTÄNYT unohtaa koko miehen, mutta huonoin tuloksin. Ja kun se sydämen äänikään ei ihan kokonaan kiellä tätä juttua...
Osaako joku auttaa?
Välillä olen ihan solmussa tunteideni kanssa, mutta hänen hymynsä ja katseensa pelastavat aina päivän!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kysymyksiä paljon, olet tosiaan pohtinut tätä suhdettanne.
Valitettavasti en päässyt tarpeeksi syvälle "sisälle" -syyt ovat selkeät, olen jo aiemmissa ketjuissa näistä jo maininnut.
Sinä:
tiedät, että suhteenne on aluillaan, eli tiedät myös, että on paljon tekemistä, opeteltavaa!
Ystäväsi:
hän on "osittain" romanttinen, avulias, myös "uneksija" (?), pitää itseään tunteikkaana....jotenkin sympaattisena miehenä.
Sinä toivot, että mylly(nne) alkaisi pyöriä, mutta mylly tarvitsee vettä. Sinä ole se mylly, ystäväsi se vesi. Odotata häneltä vastauksia, tunteita (syviäkin) jne.
Hän taas tuntee olonsa... kuin hän olisi eristettynä, kuin "kahleissa", pakotettuna (? -vaikea nähdä..., jotain on hänellä takanaan!?)
Tästä johtuen suhteenne on jumissa, tunnelma on kireä, mylly kuin lukossa.
Yrität näyttää hänelle, että pidät hänestä, jopa, että kuulutte yhteen (!).
Mutta hänen tunteensa ovat lukossa.
- tästä syystä en pääse häneen sisälle. Ne tunteet: "uhattuna, kahlittuna olemisen pelkoa!".
Eli "dreamer", valitettavasti en voi enempää auttaa - nähdä. Jotain on taustalla.
Eli mieti suhteenne merkitystä. Tunnen, että olet teistä se avoin, rehellinen, ole tätä myös jatkossa, eli osoita hänelle luottamusta. Ehkäpä hän avautuu. Mutta älä "urki", äläkä kysele liikoja.
Voimia ja onnea sinulle.
Olipa ihanaa saada vastauksesi.
Se tuntui hyvin totuudenmukaiselta!
Pystytkö vielä sen verran tarkistamaan, jos vain voit, että voisivatko nämä hänen "uhattuna, kahlittuna olemisen pelkonsa" johtua siitä, että minä olen ollut hänen mielestään liian "ahdistava" häntä kohtaan, ettei pysty/kautta halua minkäänlaista (vakavaa?) suhdetta tai sitten siitä, että hän olisi jo varattu (kahlittu)?
Sitä kun en saa millään selville, mutta voisi olla täysin mahdollista!
Niin ja vielä yksi asia, joka sinun olisi ehkä hyvä tietää... me olemme eräänlaisia "työkavereita"!
Emme tee samaa työtä, mutta tapaamme työmme merkeissä lähes päivittäin!
Hän vain tuntuu niin oikealta ihmiseltä (sielunkumppanilta) minulle!
Juuri sellainen mies, josta olen ihan pikkutytöstä asti haaveillut!!!!!!
Mutta mulla ei ole kiire minnekkään...koitan olla kärsivällinen ja katsotaan mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään...