Hei!
Olen sisarusparvesta nuorin. Vanhemmat siskoni asuvat kauempana perheineen. Erottuani vuosi sitten muutin töihin ulkomaille, jossa olin 8kk. Palattuani eläkkeellä olevat vanhempani olivat saaneet uusia naapureita. Aluksi perheen herra ja rouva tekivät tuttavuutta, mutta kaksi kouluikäistä poikaa olivat tuntuneet aika ujoilta. Kyläilyn varjolla oli numerot vaihdettu ja naapuriapua luvattu, kuten maalla yleensä.
Kuukauden jälkeen alkoi soittelu naapureilta päin, pyydettiin että voisiko toinen pojista olla hetken käymässä kunnes naapurit tulevat töistä. Yleensä toinenkin oli tullut n. puoli tuntia myöhemmin perässä. Poikien koululla on ohjattua iltapäivätoimintaa, mutta jostain syystä he eivät osallistu siihen, tarjottu kuulemma on. Tultuani ulkomailta tilanne oli tällainen:
Olin vanhempieni luona kun kaksi poikaa ryntää koputtamatta sisälle. Toinen pojista kysyy kuka olen. Kun vastasin, hän sanoi "ai jaaha" ja alkaa huutamaan kovalla äänellä äitiäni. Kun selitin, että sydänvaivainen äitini on päiväunilla, poika vastasi "ei se haittaa, meillä on lupa olla täällä" ja poika jatkoi huutoa.
Pojat piti tietenkin ruokkia, sitten he katsoivat välillä tv:tä, välillä leikkivät. Läksyjen tekeminen ei heitä kiinnostanut. Pojat olivat sinä päivänä iltaseitsemään asti. Kukaan ei heitä hakenut, he vaan lähtivät. Sen jälkeen pääsin jututtamaan vanhempiani ja he myöntivät olevansa aika rasittuneita jokapäiväiseen lastenhoitoon. Sain heiltä luvan keskustella poikien vanhempien kanssa.
Kun otin yhteyttä heidän vanhempiin ja keskustelin asiasta ensimmäisen kerran, he vaikuttivat ymmärtäväisiltä. Heidän mielestään vanhempani olivat itse kutsuneet lapset heidän luokseen ja soittelivat jos heistä ei kuulunut mitään. Parin viikon tauon jälkeen homma alkoi taas uudelleen. Tälä kertaa vastassa olikin jo paljon määrätietoisemmat ihmiset. He uhkailivat, että "koko kylä saa kuulla vanhempia alistavasta tyttärestä".
Eräänä iltana kävin näiden vanhempieni naapurien luona. Ovi oli lukossa, aikani soiteltuani rouva tuli avaamaan. Esittelin itseni ja pyysin heitä hakemaan lapset kotiin. Hän sanoi, että asiasta on sovittu jo etukäteen eikä hän lähde mihinkään muilta kiireiltään. Samassa mies tuli kotiin ja esitin saman pyynnön hänelle. Ei halunnut "kuulla moista p-jauhantaa" kun tulee töistä ja löi oven kiinni.
Menin vanhempieni luo, kerroin pojille että kävin heillä ja vanhemmat kaipaavat heitä. Lyhyen ininän ja hangoittelun jälkeen he alkoivat vastentahtoisesti pukea ja tehdä lähtöä. Naapurin rouva tulikin paikalle ja komensi lapset mukaansa. Ilme rouvalla oli sanoinkuvaamaton. Sen jälkeen ei ole pojat tulleet käymään. Odottelen mitä tästä seuraa, tarkoitan kyläläisten puheita. Vanhemmat ovat ainakin olleet tyytyväisiä.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Missä kulkee naapuriavun raja? Oletko joutunut hyväsydämisyyttäsi samantyyppisen asian uhriksi? Ovatko lapset rasite kun heidät sysätään puolitutuille ihmisille "päivähoitoon"?
Olen sisarusparvesta nuorin. Vanhemmat siskoni asuvat kauempana perheineen. Erottuani vuosi sitten muutin töihin ulkomaille, jossa olin 8kk. Palattuani eläkkeellä olevat vanhempani olivat saaneet uusia naapureita. Aluksi perheen herra ja rouva tekivät tuttavuutta, mutta kaksi kouluikäistä poikaa olivat tuntuneet aika ujoilta. Kyläilyn varjolla oli numerot vaihdettu ja naapuriapua luvattu, kuten maalla yleensä.
Kuukauden jälkeen alkoi soittelu naapureilta päin, pyydettiin että voisiko toinen pojista olla hetken käymässä kunnes naapurit tulevat töistä. Yleensä toinenkin oli tullut n. puoli tuntia myöhemmin perässä. Poikien koululla on ohjattua iltapäivätoimintaa, mutta jostain syystä he eivät osallistu siihen, tarjottu kuulemma on. Tultuani ulkomailta tilanne oli tällainen:
Olin vanhempieni luona kun kaksi poikaa ryntää koputtamatta sisälle. Toinen pojista kysyy kuka olen. Kun vastasin, hän sanoi "ai jaaha" ja alkaa huutamaan kovalla äänellä äitiäni. Kun selitin, että sydänvaivainen äitini on päiväunilla, poika vastasi "ei se haittaa, meillä on lupa olla täällä" ja poika jatkoi huutoa.
Pojat piti tietenkin ruokkia, sitten he katsoivat välillä tv:tä, välillä leikkivät. Läksyjen tekeminen ei heitä kiinnostanut. Pojat olivat sinä päivänä iltaseitsemään asti. Kukaan ei heitä hakenut, he vaan lähtivät. Sen jälkeen pääsin jututtamaan vanhempiani ja he myöntivät olevansa aika rasittuneita jokapäiväiseen lastenhoitoon. Sain heiltä luvan keskustella poikien vanhempien kanssa.
Kun otin yhteyttä heidän vanhempiin ja keskustelin asiasta ensimmäisen kerran, he vaikuttivat ymmärtäväisiltä. Heidän mielestään vanhempani olivat itse kutsuneet lapset heidän luokseen ja soittelivat jos heistä ei kuulunut mitään. Parin viikon tauon jälkeen homma alkoi taas uudelleen. Tälä kertaa vastassa olikin jo paljon määrätietoisemmat ihmiset. He uhkailivat, että "koko kylä saa kuulla vanhempia alistavasta tyttärestä".
Eräänä iltana kävin näiden vanhempieni naapurien luona. Ovi oli lukossa, aikani soiteltuani rouva tuli avaamaan. Esittelin itseni ja pyysin heitä hakemaan lapset kotiin. Hän sanoi, että asiasta on sovittu jo etukäteen eikä hän lähde mihinkään muilta kiireiltään. Samassa mies tuli kotiin ja esitin saman pyynnön hänelle. Ei halunnut "kuulla moista p-jauhantaa" kun tulee töistä ja löi oven kiinni.
Menin vanhempieni luo, kerroin pojille että kävin heillä ja vanhemmat kaipaavat heitä. Lyhyen ininän ja hangoittelun jälkeen he alkoivat vastentahtoisesti pukea ja tehdä lähtöä. Naapurin rouva tulikin paikalle ja komensi lapset mukaansa. Ilme rouvalla oli sanoinkuvaamaton. Sen jälkeen ei ole pojat tulleet käymään. Odottelen mitä tästä seuraa, tarkoitan kyläläisten puheita. Vanhemmat ovat ainakin olleet tyytyväisiä.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Missä kulkee naapuriavun raja? Oletko joutunut hyväsydämisyyttäsi samantyyppisen asian uhriksi? Ovatko lapset rasite kun heidät sysätään puolitutuille ihmisille "päivähoitoon"?
Vastaukset 23
Vanhimmat
ihan äklytöntä. onneksi sait pelastettua vanhempasi hyväksikäyttäjä vanhemmilta!!! muiden puheita turha ruveta pelkäämään. jos joku kysyy niin vastaa niinkuin asiat on, eiköhän siten ratkea!!!
Sun vanhempas näyttävät olevan sitten täysin tahdottomia heittopusseja vailla aivoja. Eivät itse osaa pitää aikuisesta iästään huolimatta huolta itsestään.
Tai sitten SINÄ juokset heidän ylitseen mennen tullen. Nytkin SINÄ olet SE joka VALITTAA NETISSÄ.
Tuskin puhut totta.
Kyllä suojelisin omia vanhempia tuollaisessa tilanteessa. Vanhemmat ihmiset, varsinkin maalla, ovat hyväsydämisiä, eivätkä osaa asettaa rajoja tuollaiselle hyväksikäytölle.
Toki iäkkäiden ihmisten pitäisi osata koveta ja asettaa rajat naapurille. Eli lapset eivät olisi missään ilmaisessa päivähoidossa ylettömän paljon ja toiseksi myös asettaa lapsille rajat kun ovat käymässä. Kyllä aikuisilla ihmisillä on oikeus ohjata lapsia. Jos noin läheisesti ollaan tekemisissä, silloin on oikeus & velvollisuus myös huomauttaa esim. läksyjen teosta.
Nuori perhe muutti vanhempieni naapuriin, eikös rouva alkanut heti tuomaan kaksosiaan äidille hoitoon. Väliin tuntui ettei heidän taloudessaan käydä kaupassa ollenkaan, kun naapurista haettiin ruokaa, koskaan ei tuotu takaisin lainattua. Viimeinen tikki hommassa oli, että rouva, joka oli kotona lasten kanssa, toi lapset hoitoon äidille ja lainasi isältä auton, auto oli monta päivää reisussa ja kun vaadittiin palauttamaan tuntui rouvalla olevan vielä liuta meno paikkoja jäljellä, johon tarvitsi autoa. Ei edes bensaa maksanut. Onneksi pariskunnalle tuli ero ja rouva muutti pois naapurista.
Jos hiukankin ihmisessä on järkeä, ymmärtää ettei 70-vuotias sairas vanhus voi olla hoitajana 2-vuotiaille kaksosille. Rouva oli kuitenkin sairaanhoitaja ammatiltaan, niin mitä pitäisi hänestä ajatella.
ovat tahdottomia marionettinukkeja!!!
Minulla ainakin ovat aina osanneet omat päätöksensä tehdä.
että omilla lapsillasi on syöttölä juottola ja parkkipaikka kun itse luuhaat harrastuksissa soppailemassa terassilla ja kavereilla.
Olet Hyvä äiti ja kannat huolen jälkikasvustasi.
merkit ja huomasi hyvän käyttöraon.
Ihmisinä härskeimät löytyvät juuri ammattinimike sairaanhoitaja piiristä.
Vanhuus tuo eräänlaisen ylikilttiyden ihmisiin ja jos et puolla vanhusta kyllä näitä kaiken nyysijöitä aina löytyy.
Omakohtaisiakin kokemuksia on tuon tyyppisistä vanhemmista.
Meidän naapurissa on myös perhe, mitä olen ihmetellyt pitkään. Perheellä on kaksi jo aikuisikää lähenevää ja koulu-ikäinen, tämä nuorin kun ei vielä ollut koulussakaan tuli meille kylään aina hoitopaikasta päästyään ja oli iltamyöhään, ei vanhemmat kyselleet perään.
Alkuun minä annoin ruokaakin, kun itse syötiin ja tuntui olevan nälissäänkin.
Joskus minä en viitsinyt laskea sisälle, kun meni jo rasituksen puolelle, mutta kyllä se runkutti ovikelloa pitkään ja kierteli kaikki ikkunat ja kurkki ikkunasta sisälle.
Muuten ihan kiva tyttö, mutta kun menee liiallisuuteen, niin tosi rasittavaa.
Monena iltana kun oli jo pimeää, minä saattelin koti-ovelle, kun ei uskaltanut pimeällä yksin mennä kotiin. Edelleenkään vanhemmat eivät kyselleet lastaan, olisi saanut mennä omia teitään minne vaan...
Kun sitten ekaluokalla oli tämä tyttö, vanhemmat pitivät jo niin isona, että sai kylillä huidella omia teitään.
Ihmettelin aina, kun tyttö osasi tulla meille aina, kun minä olin leiponut. Sitten tunnusti, että hän näkee ikkunasta, että olen tehnyt pullaa. Viimein oli jo niin röyhkeetä, että kun tuli, niin meni suoraan pakasteelle tutkimaan oliko siellä jotain hyvää. Silloin minä sanoin, että kuuleppas tiedätkö sinä mitään käytöstavoista. Nätisti kylläkin, mutta osasi tyttö loukkaantua ja käynti kerrat sitten harventui.
Eräänä lauantaina, kun olimme saunassa, pesuhuoneen ikkuna oli auki, kuului itkun nyyhkytystä, kun itku jatkui viimein menin ikkunaan ja näin sen samasen tytön istumassa kotinsa rappusilla.
Aukaisin ikkunan ja huusin, mikä hätä sinulla on.
Tyttö sanoi itkuissaan, että isi ja äiti ei ole kotona ja minulla ei ole avainta.
Silloin oli talvi ja vähän pakkastakin.
Sanoin tytölle, että tulehan tänne meille lämmittelemään, ootellaan josko ne tulevat kotiin.Tyttö parka oli aivan jäässä.
Sauna oli lämmin ja siellä lämmiteltiin.
Sanoi, että on ollut kaverinsa luona kylässä.
Ja sanoi, että on etsinyt äitiä ja isää kaikista kylän kaupoistakin.
Joskus kymmenen aikoihin ne sitten tulivat moinaan kotiin, menin tytön mukana heille ja kerroin koko tapahtuman.
Pistivät nauruksi vaan, minkätakia sinä et ole avainta ottanut mukaasi, huutivat lapselle, minä lähdin vähin äänin kotiin...
kyseessä oli poika.
Suuntasi aina suoraa jääkaapille, kun olin sitten itse kotona otin asian puheeksi ja kielsin.
Vanhempansa kävivät haukkumassa minut pystyy, koska heidän mielestään lapselle antaa ruokaa se, jolla sitä on, silloin kun lapsella on nälkä.
Yrittivät vedota; entäs jos omat poikasi olisivat kylässä nälissään. Ilmoitin: He tulisivat kotiin, niin on sovittu. Sisaren tyttäreni on ruokkinut täällä poikaanne syksyn, puhumatta siitä minun kanssani.
Pojallanne on kaksi huoltajaa, minä huollan yksin kaksi lasta, enkä ruoki muita, eikä lapsiani tarvitse ruokkia kenenkään muun.
Oli itse opiskelija yh kahden pienen lapsen kanssa ei tuloja.
Sisareni tyttö 16v. oli lasteni kanssa meillä päiväkodin sulkeuduttua klo 17-19.00, koska joka neljäs viikko pääsin koulusta iltalypsyn jälkeen (Ahlmanin emäntäkoulu)
Vanhemmat kulkivat sitten koko opiskelijatalon ja kertoivat näkemyksensä asiasta jokaiselle joka kuunteli. Tiedot muuntuivat aivan kummallisiksi; sain koulusta ilmaista ruokaa, iso pakasti oli pullollaan, enkä voinut antaa heidän lapselleen, joka säälistä leikki lasteni kanssa, kun olin aina myöhään vasta kotona jne....
Ruoka oli maksullista, elimme yhden ihmisen opintotuella ja lainalla.
Täällä hyökää ja puolustaa hyväksi käyttöä he jotka itsekin ovat hyväksi käyttäjiä.
Tuolla palstalla: Äidit& isät, jossain tästä ainakin kerran on keskusteltu, sillä hyväksi käyttäjän olivat useimmin äänessä.
Niin elämä vain kulkee, jotkut eivät kanna vastuutaan koskaan, aina löytyy syy tai aihe, miten sen saa työnnettyä muille.
tehdä lastensuojeluilmoitus. Soitto sossulle riittää, eikä ilmoituksen tekijää kerrota kyseiselle perheelle.
Onhan se aika merkillinen tilanne, kun naapuri kadehtii opiskelijalta itse keksimiään etuja!
Oli varmaan kuitenkin opiskelijoilla itsellään paremmin tiedossa oikeat vaihtoehdot.
Jos olisi tottakin ollut, niin miksi sinun olisi pitänyt ruokkia naapurikin saamillasi ruuilla? Miten asia voidaan nähdä siten, että toisen on velvollisuus jakaa omastaan, jos jaettavaa olisi! Itsellä on taas oikeus puhua pahaa ja panetella, jos naapuri syö itse saamansa ruuat!?
"Eräänä lauantaina, kun olimme saunassa, pesuhuoneen ikkuna oli auki, kuului itkun nyyhkytystä, kun itku jatkui viimein menin ikkunaan ja näin sen samasen tytön istumassa kotinsa rappusilla. "
Ajatella, sait peloteltua tytön niin ettei uskaltanut tulla pyytämään apua enään edes hädässä. Kyllä minua olisi sinun housuissasi hävettänyt rankasti.
Oikein hymyilitytti kun parikymppisen tyttäreni kaverit oli käydessään kysyneet että voiskos he syödä täällä? Kun oli päivällä "unohtunut" Toki voivat. Ilman muuta. Minusta oli kiva että kysyivät, eikä millään lailla tullut hernettä nenään.
Aina ovat kaikki saaneet kaverit meillä syödä. Ja onhan noita toki monia vuosien varsilla ruokittu. Koskaan en ole rasitteeksi kokenut. Ainakaan meillä ei ole koskaan ollut ruuasta noin tiukkaa.
AP:n tapaus on verrattavissa lastesi kavereiden satunnaisiin ruokkimisiin.
Olen minäkin aikoinani lasten kavereita syöttänyt, mutta en varmastikaan nyt seitsemänkymppisenä rupeaisi edes maksua vastaan kenenkään perhepäivähoitajaksi, saatikka sitten tällaisen hyväksikäytön uhriksi.
Lapsenlapsiani kyllä hoidan ja ruokin ilmaiseksi niin paljon kuin tarve on ja jaksan, myös mikäli joskus tuovat kaverin mukanaan, ei hänkään tietenkään ilman tarjoilua jää, mutta siinä tulee raja.
Ei kannata vääristellä asioita.
Kyllä meilläkin on aina lasten kaverit ja lapsenlapset ym.ruokittu,mutta vanhusten hyväksikäyttö tuossa ap:n kirjoittamassa jutussa on tietenkin edesvastuutonta ihmisiltä,jotka sitä harrastavat.
Pässi, ei kyse ollu ruokinnasta vaan yleensä tommosesta vanhojen ihmisten rasittamisesta!!!
Ja odotetaan että vanhalla pariskunnalla olisi minimi eläkkeet.. PITÄISIKÖ HEIDÄN OIKEASTI ILMASIKSI PITÄÄ NAAPURIN KAKAROILLE JOTAIN ILTISTÄ??
MÄ TUUN TEILLE SYÖMÄÄN! MIKÄ SUN OSOTE ON?
Meidän alle 10-vuotiaat ovat keskenään kotona. Tyhmä minä olen sanonut, että välipala on jääkaapissa, leipä leipälaatikossa, mikroa saa käyttää, ja syödä pitää kotona.
Olisipa mukavaa, jos asusteletkin meidän kersojen lähituntumassa. Olisi paljon halvempaakin minulle, jos saisivat käydä teillä syömässä, ja oleilla huushollissasi koulun jälkeen.
Kesälomat varsinkin olisi mukava hoitaa naapurin avulla.
Toivottavasti kaltaisiasi pian ilmoittautuu enemmänkin.
En vain jaksa uskoa että alkuperäisen vanhemmat ovat noin tahdottomia, ja kykenemättömiä ITSE sanomaan omista asioistaan naapurellen. Totuus lieneekin se, että OVAT soitelleet lapsien perään, ja sitä rataa.
Oman pirttihirmu tyttärensä ilmaannuttua katkerana kuvioihin eivät tälle uskalla panna kampoihin.
Tytär kai pelkää että perintö pienenee kun vanhukset tarjoavat jotain suuhunpantavaa kyläileville lapsille.
johtopäätökset. Vähän kuin mutkat suoriksi.
Kyllähän tuosta kirjoituksesta näkee, kuinka röyhkeistä ihmisistä on kysymys.
Olkoon mikä tahansa tytär, mutta jos normaaleille ihmisille mennään sanomaan, että hakisivat lapsensa kotiin vanhojen ihmisten luota, jotka ovat vielä sairaita eivätkä jaksa, niin kyllä vähintään ihmiset olisivat hiljaa, eivätkä ilmottaisi, että heillä on oikeus tai evvk.
Heidän velvollisuutensa on hoitaa omat lapsensa, ei mitenkään naapureiden.
Vaikka naapureilla olisi kuinka hyvin asiat, jos eivät halua toisten lapsia nurkkiinsa pyörimään kaiket päivät, niin kyllä se pitää lasten vanhempien ymmärtää ja hyväksyä.
Vanhat ja sairaat ihmiset voivat todella olla niin arkoja ja kuten sanoit "tahdottomia", että jonkun on toimittava heidän puolestaan. Jotkut ajattelevat, että naapurisovun vuoksi pitää vain venyä, mutta se on todella vanhakantaista ajattelua. Tytär on toiminut vanhempiensa puolesta aivan oikein. Ei kait vanhemmat olisi tyytyväisiä, jos olisi toimittu heidän tahtonsa vastaisesti.
Sinä olet juuri tuollainen toisten ihmisten hyväksikäyttäjä ja siksi puolustelet muita samanlaisia.
Tulis sota ja tappais kerjäläiset!
keskiverto eläke on tuhannen euron luokaa - verot.
Ikäihmisillä menee tuosta summasta rutkasti lääkkeisiin.
Eiköhän ole oikeus käyttää loput omaan elämiseensä.
Näitä härskejä hyväksi käyttäjiä riittää ja hoidetut lapset kasvavat samanlaiseksi.
Teet palveluksen lapsille kun teet ilmoituksen sosiaalihuoltoon. Vanhemmille vain, että olet ilmoituksen tehnyt.
Ja joka päivä tulevat, unohtaneet syödä?Sinulla on harrastusta tehdä ruokaa varalle päivittäin?
Olet ehkä aika varakas eläkeläinen. Meikä tulee toimeen alle 1000 E:lla kuussa, kaikkien maksujen ja lääkkeiden kanssa. Ei siitä riitä neitosille eikä naapurin lapsille tarjottavaksi kuin nimipäivänä.
Joillakin on paljon pienemmät eläkkeet, ja hekin selviävät. Mutta palkansaajat eivät? Lapset naapuriin?
Heippa!
En olisi uskonut, millainen ketju tästäkin syntyy. Sen jälkeen on tapahtunut melkoisesti. Äitienpäivänä naapurin pojat toivat kortin, mutta eivät jääneet sen pidemmäksi aikaa. Pojat ovat kylläkin päivisin lähistöllä, mutta eivät tule sisälle asti.
Muutama päivä sen jälkeen kävi eräs rouva naapurikylästä lapsineen. Arkisen keskustelun lomassa hän valitti miten lasten hoitaminen on raskasta eikä hän kerkeä hoitamaan asioita "kaiken hulinen keskellä". Kun äitini puhui koulun järjestämästä iltapäiväkerhosta, hän piti sitä kalliina sekä huonosti valvottuna eikä luottanut sen toimintaan. Sattuneesta syystä ko. kerho on mainittu yhdeksi seutukunnan parhaista ja edullisimmista. Ehkä niille muutamalle kympille kuussa on muutakin käyttöä...
Kun puhe kääntyi sitten lastenhoitoapuun ja sen saamiseen, oli äitini edellisestä kokemuksesta viisaampana ehdottanut MLL:n järjestämää lastenhoitoapua. Keskustelu kääntyi sen jälkeen muihin asioihin.
Rouvan lähdettyä toinen naapurin pojista tuli pihaan ja kertoi tämän olevan hänen luokkatoverin äiti. Ja aivan sattumalta pojan kertoman mukaan naapurin rouva ja tämä olivat olleet samalla risteilyllä kevättalvella. Tämä avasi äitini silmät aika hyvin.
Äidilleni kuten meille hänen lapsilleen naapuriapu ja muutenkin toimiva perheympäristö kyläyhteisössä on tärkeä asia. Tuntuu siltä, että yhteiskunta on muuttunut itsekkääksi ja raadolliseksi. Hyviä tapoja tai kunnollisia elämänarvoja ei enää pidetä tärkeänä, vaan oma etu ja "minä itse" -ajattelu ovat voittajan tunnusmerkkejä. Tärkeätä on näyttää vauraalta ja menestyvältä. Siinä kuviossa perhe ja lapset näyttävät olevan rasite, asia joka kaventaa sitä "omaa aikaa".
Omalta osaltani lopetan keskustelun tähän. Kiitos kirjoittajille ja varsinkin kohtalotovereille. Toivottavasti hekin löysivät apua käsitellä asiaa. Omien vanhempien asioihin puuttuminen on hankalaa, mutta tämän kokemuksen perusteella nähin asioihin pystyy ja pitääkin puuttua ajoissa.