Oletko ollut sairaalassa?

kaksi kuukautta, ihan kivaa porukkaa, mutta aika kävi pitkäks!

kertaa olen ollut synnytysosastolla. Joka kerta eri kaupungissa ja tosi kiva kohtelu ollut jokaisessa.

leikkauksessa ja kahdesti vauvaa hakemassa. Moni asia on muuttunut eka kerrasta (v -80) eikä kaikki asiat parempaan suuntaan.

Viimeksi leikkauspotilaiden valvonta oli olematonta aikaisempaan verrattuna. Lääkkeiden kanssa epätarkkuutta. Henkilökunta oli ystävällistä, silloin kun heitä sattui näkemään.

En tiedä onko sairaala- ja osastokohtaisia eroja, mutta hirvittää, jos iäkkäät vanhempani joutuvat sairaalaan. Tällaisella ilman vakavia perussairauksia olevalla ei ole hätää unohdettunakaan, mutta kun vanhuskin näytti olevan samassa asemassa.

en ole,
pelkään kaikkia toimenpiteitä, jos vaikka heti kuolee niissä,
onneksi olen ollut täysin terve vielä.

toisaalta kadehdin kun muita hoidetaan,
sillä olen sitä mieltä että jos hoidetaan, elää kauemmin,

tämänlainen meikäläinen kun on täysterve voi kuolla aivan yllättäen.

Olen ollut ja useita leikkauksia. Lapsuudenaikaiset kokemukset ovat jostain syystä kokonaan pois muististani.

Viimeksi tammikuussa olin leikkauksessa ja erittäin mukava kokemus. Akuuttileikkaus, niin enpä ehtinyt jännittää ja hieno, tehokas, uusi paikallinen kipulääkitys suoraan haavaan kivasta kannettavasta pallosta ja ystävällinen ja avulias henkilökunta.

Arvosana kymmenen pistettä.

...ja ensi viikolla tulee lisää,sappikivet lähtee. Putoaakohan paino?;)

...useastikkin..on leikattu, milloin mitäkin:()
Suomessa kokemukset Hyviä ja Turvallisia, Virossa EI:()
Pikaista Toipumista=D

aikanaan korjasivat leikkauksella.

Ohimovika on savoa, tarkoittaen nivustyrää ;D

..on, monenlaisia.

Ensin kahdesti synnytysosastolla ja nehän ovat aivan ihania paikkoja. Tuntui silloin, että varsinkin tällaista vanhahkoa ensisynnyttäjää pidettiin kuin kukkaa...

Yliopistollisen syöpäosastolla ja hoidoissa olen puoli vuotta kulkenut potilaan rinnalla.
Hoito oli hyvää, myös henkilökunnalla oli lämmin ja todella välittävä suhtautuminen niin potilasta kuin omaisiakin kohtaan.

Pienen kaupungin terveysaseman vuodeosastolla hoidettiin iäkästä omaistani, siellä huomasin, että puolia saa pitää jos meinaa kunnon hoitoa saada. Liian vähän henkilökuntaa, kiirettä, vaatimaton hiljainen yksinäinen vanhus kyllä unohtuu.

Kaiken kaikkiaan arvosana -

Aiemmin olen ollut yksityisellä puolella, ei valittamista. Viimeksi julkisella puolella, aluesairaalassa. Hoito oli ok, mutta se henkilökunnan tapa nälviä kollegojaan "selän takana", se ihmetytti. Potilaan kuullen ihmetellään: "No miksi tämä katetri on tähän laitettu, eihän sitä yleensä tähän laiteta? Kuka sen laittoi? Ai X? Niin, no X-hän on vain perushoitaja...". Ja lääkärikin: "Ai sinulle on tutkiva lääkäri määrännyt noin paljon tuota lääkettä, minusta puoletkin olisi riittänyt"

Olla itsetietoisena 50plussana sairaalassa ei ole helppoa, kun hoitsut ja lääkärit alkavat olla nuorempia.

Huoneessa oli kolme 80-90- vuotiasta tätiä. Tosi kivaa oli. He eivät kuulleet mitään, mitä sanoin.

ja en tykännyt, jatkettua äidinmaitoa ja liian tiukka kapalo.
Kehuivat kyllä kauniita silmiäni ja sanoivat että muutenkin näyttää siltä että poika murskaa vielä paljon tyttöjen sydämiä.
Viisaita olivat hoitajat.
Ja kerran avattiin korva, jotain nuoruuden mehuja pyrki sieltäkin ulos ja kuivui sinne.

tietenkin, muutama selkäremppa, ja joitain muita pienmpiä juttuja.

Tyytyväinenhän sitä pitää olla, kun hoito Suomessa on niin halpaa.

Ei henk.kosht. mitään valittamista, enkä viittiskään valittaa, ammatti ihmisten työstä.

että kuusi kertaa olen ollut. Hoitohenkilökunnan
suhteen ihan positiiviset kokemukset.