Ystävättäreni ja hänen avopuolisonsa möivät talon, sanotaan että saivat siitä vaikka 200.000rahaa. Ostivat uuden talon, maksoi 50.000rahaa. Ovat elelleet silleesti, että mies kun on töissäkäyvä niin on maksellut asuntolainaa ja vaimo hoitanut kotona lapsia ja ostellut ruuat, lasten vaatteet tms. lapsilisistä ja kodinhoidontuista. Mies on vähän ketku ja on pitkin matkaa jutellut vaimolle, että talo on sitten HÄNEN kun hän on sen maksanutkin (huom. saattaa olla että näin onkin, hehän ovat avoliitossa ja voipi olla että ystäväni on mennyt vipuun ja kaikki omaisuus onkin miehen nimissä). Nyt kun heille jäi tuo 150.000rahaa ylimääräistä niin mies sanoi ystävälleni, että laitetaan se rahastoon kasvamaan korkoa, mutta vain miehen nimelle, kuulemma SILLOIN SAA PAREMMAN KORON, kuin jos se olisi heidän molempien nimissä. Minulla syttyi hälytyslamput päässä heti. Ei kai se noin voi olla? Eli tilanne on raadollisesti se, että mies omistaa kaiken ja jos ero tulee niin ystävälleni ei jää muuta kuin tuulenhuuhtoma perse? Eikä hän voi laillisesti vaatia mitään, koska he eivät ole naimisissa, eli jos hän saa jotain niin vain saa siinä tapauksessa jos mies suvaitsee hänelle antaa jotain hyvästä sydämestään (mikä ei kyllä tämän hepun kohdalla toteudu)?
Kusettiko
mies ystävääni kybällä?
51232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
yksi syy moiseen on, että mies ei luota vaimoon,
mikä on miehen ja vaimon historia, kummalla parempi,
kummalla parempi koti.
juuri noin minäkin suunnittelin 20v, ja kaverini on toteuttanutkin tuota mallia 35 vuota.
eli kaveristani.
hänellä on periytyvä sairaus, eli ei halua lapsia.
meni eronneen 2 lapsen äidin luo asumaan,
sanoi hänelle että niin kauan kun tuo nainen on luotettava ja asiallinen hän asuu naisen kanssa.
niin mies on asunutkin, lapsilla on olut jo 10v oma koti ja 5 v oma perhe,
sovussa asutavat, rikas mies ja köyhä vaimo.
Aivan samoin minä, jos en olisi löytänyt yhtä varakasta ja luotettavaa vaimoa, en olisi laittanut rahoja yhteen, se oli silloin riskisijoitus ja nykyään vieläkin suurempi riskisijoitus,on jo 40v hääpäivä vietetty.
vielä vähän:
kuvitteleppas, jos laitaisivat yhteen, rahaan kokematon vaimo viosi tuhota ne yhdessä päivässä ?
toiseksi, nainen voisi uhata erola,
kuinka paljon se lisäisi avioriitaa jos siihen tulisi miehen rahatkin asiaan.
Ainakin meillä ja kaveriani (velipoika)
on hiton ihanaa olut, samoin vaimot ovat nuorekkaita ja reippaita ja iloisia vaikka on 59v. mittarissa,
kylä kertomasi tilane on molemmile hyvä.
Jos talon kauppakirjassa lukee että se omistetaan 50/50 silloin se myös on niin huolimatta siitä kumpi sen on maksanut.
Sen sijaan se, että nainen on maksanut ruokia yms. ei vaikuta mihinkään.
Entinen opettajanikin neuvoi avoliittoasioissa seuraavasti: "Huolehtikaa siitä, että se joka maksaa, merkitään kohteen omistajaksi"
Sijoitustoimintaa "harrastavana" on päivän selvää, että rahastossa oleva raha tuottaa suhteellisesti täsmälleen yhtä paljon huolimatta siiät, kuka sen on sinne laittanut.
Sillain siinä käy jos ero tulee: Kaikki mikä on miehen nimissä on hänen omaisuuttaan, vaikka avokki olisikin huolehtinut päivittäisistä ruokaostoksista.
jos nainen käy töissä niin hän voi sijoittaa ja tehdä mitä huvittaa niillä omilla rahoillaan sitten.
eli korkoa tulee ihan saman verran riippumatta siitä kenen nimissä rahat on. Veroasiat korkovoitoista onkin sitten asia erikseen. Ja tuolle joka puhui naisen työssäkäynnistä niin kyllä yhteisten lasten hoito lasketaan työnteoksi. Minä mieluusti käyn töissä ja annan vaimoni olla kotona ja palkkani jaetaan kahden kesken.
Kenen talo myytiin ja kuka osti uuden? Miksi muka on vielä asuntolainaa, jos vaihdettiin halvempaan? Kuka hullu huvikseen korkoja maksaa?
Ainoa millä on merkitystä, on se, kenen nimi papereissa seisoo. Tämä koskee kakkea omistusta kiinteistöstä pesukoneeseen, siis myös rahastoja.
Jos vaimo on niin nössö, ettei osaa pitää puoliaan, on se hänen häpeänsä. Informoi ystävääsi ja anna hänen tehdä niin kuin hyväksi näkee, asiahan on heidän omansa.
Pottujen ostajalla ei ole mitään merkitystä, jos pesää joskus jaetaan. Avovaimo saa sen, mikä on hänen nimissään, yhteiset lapset elatusavun ja joskus tulevaisuudessa perinnön.