Minulle on muodostunut ongelma itseni vahigoittamisesta, viiltelen nykyään usein, ja kun ajattelen, että se pitäis lopettaa, huomaan, että se ahdistaa ja tulee mieleen, että no ei tarvi, jos se auttaa siihen oloon..eli vähän sama tilanne, kuin syömishäiriöni kanssa...niin sekin alkoi, en myöntänyt että olen riippuvainen siitä.
Olen hyvin helposti stressaantuva ihminen ja kun stressaannun, tulee mukaan ahdistus ja olo on sisältä niin kuin kaaos, kaikki on sekaisin, en tiedä mitä tehdä, ahdistaa. Sitten teen äkkipikaisia päätöksiä ja otan ihme riskejä, en hallitse itseäni ja vihaani.
Lisäksi olen hyvin masentunut, en jaksa tehdä mitään, eikä huvita tehdä mitään, kun ei missään ole mitään järkeä.
Mutta siis miten te haitte apua?
jotenkaan en saa itsestäni irti senkään vertaa ja onhan se nyt noloa myöntää...ja olen todella sulkeutunut ihminen ja vaikutan vahvalta ja itsenäiseltä, koska sellaisen kuvan aina annan muille...mutta siis kai se on jossain vaiheessa pakko alkaa miettimään miten tästä pääsee eroon..
voisiko joku kertoa omista kokemuksista, millaista hoitoa saa jne..
mietein tuota viiltelyä, että kun olen 20-vuotias, eli jo aikuinen, niin miten siihen suhtaudutaan..onhan se nyt vähän outoa..mutta loogista..
Olen hyvin helposti stressaantuva ihminen ja kun stressaannun, tulee mukaan ahdistus ja olo on sisältä niin kuin kaaos, kaikki on sekaisin, en tiedä mitä tehdä, ahdistaa. Sitten teen äkkipikaisia päätöksiä ja otan ihme riskejä, en hallitse itseäni ja vihaani.
Lisäksi olen hyvin masentunut, en jaksa tehdä mitään, eikä huvita tehdä mitään, kun ei missään ole mitään järkeä.
Mutta siis miten te haitte apua?
jotenkaan en saa itsestäni irti senkään vertaa ja onhan se nyt noloa myöntää...ja olen todella sulkeutunut ihminen ja vaikutan vahvalta ja itsenäiseltä, koska sellaisen kuvan aina annan muille...mutta siis kai se on jossain vaiheessa pakko alkaa miettimään miten tästä pääsee eroon..
voisiko joku kertoa omista kokemuksista, millaista hoitoa saa jne..
mietein tuota viiltelyä, että kun olen 20-vuotias, eli jo aikuinen, niin miten siihen suhtaudutaan..onhan se nyt vähän outoa..mutta loogista..
Vastaukset 1
Vanhimmat
ikää itselläni 19 ja ymmärrän hyvin miten hyvältä puukonterä tuntuu lihassa.. se todella auttaa.
Viiltelystä on tullut nykyään teinien muotijuttu, ainakin sellainen maine sillä on.
MUTTA.. ei voi sanoa että viiltely hyvästä olisi mutta masentuneessa tilassa ei keho tuota juurikaan adrenaliinia jota ihminen tarvitsee että jaksaa elää, niimpä syvä viilto ihoon/lihaan tuo huomattavan adrenaliinipiikin jonka jälkeen jaksaa hetken.
Itsee olen sen virheen tehnyt etten hakenut mitään apua heti aluksi, nyt alkaa tuntua siltä ettei enää ole paluuta.
Elämäntilanteeni vielä lisää masennusta päivä päivältä, kaikki on niiin epävarmaa.
Mutta suosittelen että menet lääkärin puheille heti!
Hän voi sinua auttaa.
Mutta muista että masennus ei parane vain lääkkeillä.. se vain lievittyy niillä, paraneminen lähtee sinusta itsestäsi.
Tätä mieltä olen itse ja kokemuksien perusteella.