En halua mitään moraalisaarnaa, on jo tarpeeksi paha olo muutenkin. Kyselen vaan, onko kellään muulla kokemusta ja neuvoja jaksamiseen?
Tilanne siis tämä: tapailin pari vuotta miestä, joka oli ns. varattu. Suhde oli kuitenkin kuulemma kuollut jo paljon ennen minua, myös tällä naisella oli uusia kuvioissa. Tulin sitten raskaaksi ja mies oli onnellinen ja sanoi haluavansa aloittaa elämän minun kanssa. Nyt mennään raskauden viime metrejä ja mies yht'äkkiä päättikin jäädä entiseen elämään. Ei vastaa enää edes viesteihin eikä mitään. Kaikki asiat jäi puhumatta.
Tunnen olevani tosi petetty, ja tähän joku tietysti sanoo, että "siitäs sait". Silti, missä on miehen selkäranka? Miksi piti pelleillä näin kauan mun tunteilla? Nyt olen yksin ja tosi surullinen. Ikävöin miestä ja suunnitelmat tulevaisuuden suhteen meni täysin uusiksi. Ja mietin, miten pystyn selvittämään mahdolliset käytännön asiat, kun toinen ei vastaa puhelimeen? Olisi kova tarve jutella, eikä saa yhteyttä.
Tilanne siis tämä: tapailin pari vuotta miestä, joka oli ns. varattu. Suhde oli kuitenkin kuulemma kuollut jo paljon ennen minua, myös tällä naisella oli uusia kuvioissa. Tulin sitten raskaaksi ja mies oli onnellinen ja sanoi haluavansa aloittaa elämän minun kanssa. Nyt mennään raskauden viime metrejä ja mies yht'äkkiä päättikin jäädä entiseen elämään. Ei vastaa enää edes viesteihin eikä mitään. Kaikki asiat jäi puhumatta.
Tunnen olevani tosi petetty, ja tähän joku tietysti sanoo, että "siitäs sait". Silti, missä on miehen selkäranka? Miksi piti pelleillä näin kauan mun tunteilla? Nyt olen yksin ja tosi surullinen. Ikävöin miestä ja suunnitelmat tulevaisuuden suhteen meni täysin uusiksi. Ja mietin, miten pystyn selvittämään mahdolliset käytännön asiat, kun toinen ei vastaa puhelimeen? Olisi kova tarve jutella, eikä saa yhteyttä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ymmärrän tilanteesi. itselleni kävi niin et mies jätti toisen naisen takia kun olin 13.viikolla raskaana. surin ja itkin ja raivosin ensimmäisen kuukauden, olin totaalisen rikki mutta vauvan turvin jaksoin uskoa elämään. olin paljon vanhempieni ja ystävieni seurassa, se helpotti ja tein paljon töitä, jotta saisin ajatukset muualle. mun tapauksessa mies kuitenki haluaa olla isä lapselleen, vaikka tunnen vihaa ja inhoa häntä kohtaan. Et varmasti ole yksin tilanteesi kanssa! Jos et saa miestä kiinni, niin sun on pakko sopeutua elämään yksin vauvan kanssa. Mulla kävi niin onnellisesti että löysin uuden miehen elämääni, nyt mennään viikolla 34. ja olen ikionnellinen. jokunen kuukausi sitten olin niin maanraossa etten uskonut sieltä nousevani. juttelin myös neuvolassa ongelmistani ja sieltä sain paljon tukea ja neuvoja. ne oli myös valmiita antamaan lähetteen psykologille mutta en koskaan tarvinnut sellaista apua. jos vain mahdollista, kokoa ystäviä ympärillesi, mulle niistä ja vanhemmista oli suunnaton apu. toki jos haluat, niin laita meilisi niin minäkin voin olla apunasi=)
mies ei vain ollut valmis vauvaelämään, todennäköisesti. pelkuri.
olet valitettavasti huomannut. En aio todellakaan moralisoida, sulla on varmasti ihan paha mieli muutenkin.
Miehet, jotka elää kahta elämää samaan aikaan ovat levottomia. Ne eivät tiedä mitä ne haluu. Entistä, nykyistä vai seuraavaa. Eli siihen ei kannata paljon toiveita laittaa. Kuten tuossa jo sanottiinkin luota muihin ihmisiin, jotka todella voivat olla avuksi. Ja käy todellakin pyytämässä apua, kun voimat loppuu.
Varmasti nyt oot vihainen, mutta valitettavasti se mies tulee olemaan sun lapsen isä. Sitä miestä on sen takia pakko sietää vaikka se onkin sulle tehny paskat.
Voimia sulle & parempaa jatkoa!
sinuna nyt menisin herran oven taakse ja ilmotat muillekin uusioperheenne jäsenille että vauva on tulollaantuskin rikot "onnellista" perhettä kun molemmat osa puolet on suhteeseen ryhtyneet..minä ainakin kävisin.olen ollut yksin odotuksen ja poikani kanssa.ukko kyllä lähti puolen välin jälkeen kävelemään mutta entä sitten helvetin kipeetä se on ja tekeekin vielä mutta pääpystyyn kannat sisälläsi pientä ihmettä..pistät ukon vastuuseen myös ei pääse kun koira veräjästä.yksin odottajia on monia!!!ei olla niin harvinaisuus.aina noita itse täydellisyyksiä kovine mielipiteineen tulee tänne kertomaan (miksi aloitit suhteen alkujaan ja ym muuta sontaa..mutta niin on nyt tehty ja tilanne on tämä..)no kerrot että lastenvalvojalla tavataan niin hänkin elatus velvollinen ja että kerran langan päähän ei miestä saa niin kyllä ainakin siellä viimeistään tapaatte ja saa asiat sovittua....sille ei voi mitään jos kelkan on kääntänyt hänhän se asian kanssa sitten elää..
Ihmettelen myös miehen vaimoa, joka ottaa takaisin miehen, joka on tulossa isäksi toisen naisen lapselle? Mahtaa olla jollakin lailla tosi riippuvainen miehestään tai sitten rakastaa tätä todella! Vai tietääkö tämä vaimo sinusta? Aika usein on tapauksia, joissa mies sanoo toiselle naiselle avioliittonsa olevan lopuillaan, eikä vaimo tiedäkään siitä mitään!
Kokemuksesta voin kertoa, että yksinkin vauvan (ja lapsen) kanssa pärjää, mutta ainahan sitä toivoo, että olisi se toinen siinä tukena.
Sinun tapauksessasi mies varmaan säikähti tilannetta, ehkä ihastui sinuun juuri vapautesi takia, jos oli omaan perhe-elämäänsä kyllästynyt. Nyt pelästyi siirtyvänsä samanlaiseen tilanteeseen sinun kanssasi!
(oletan, että heillä on vaimonsa kanssa lapsia, en toki tiedä?)
Toki miehenkin täytyy vastuu kantaa, vaikka sitten vain rahallinen!
Toivon sinulle paljon voimia ja onnellista arkea vauvan kanssa!
Olisi kannattanut pitää näppinsä erossa varatusta miehestä.
Mulla on nyt viikkoja 39 1, ja mies ilmoitti viime viikolla, että haluaa erota. Olin ihan, että mitä ihmettä, yhtään en osannut varautua moiseen. Kysyin syytä eroon, mies sanoi, että häntä on alkanut ahdistamaan koko vauva asia, ettei hänestä ole isäksi. lapsi ei ollut suunniteltu, mutta puhuimme asiasta, ja mietimme mikä olisi paras vaihtoehto.
Sanoin tuolloin miehelleni, että jos hän ei ole valmis isyyteen, kertokoon sen nyt. Minä en aborttia halunnut missään vaiheessa.
No mies sanoi, että pidetään lapsi, ja että hän on kyllä touhussa mukana, mutta kuinkas kävikään. Sitten samalla vielä selvisi, että mieheni on pettänyt mua, ja vielä jonkun pahaisen teinitytön kanssa. Että tuskinpa seron syynä pelkästään tuo ahdistuneisuus olikaan..
no lapsen takia on pakko jaksaa, minä en päätöstäni kadu, aion antaa lapselleni hyvän ja turvallisen kodin, menkööt isä missä menee. lapsen kannalta harmittaa, mutta eihän ketään voi mihinkään pakottaa. säälittävää.