Minua ihmetyttää, että abortinpuolustelijoille on itsestäänselvää, että mikäli nainen, joka on tullut tahtomattaan raskaaksi, eikä lähtökohtaisesti halua lasta, laitettaisiin kantamaan vastuunsa lapsestaan, menettäisi hän varmasti mielenterveytensä. Anteeksi vain, mutta mitenkä heikoissa kantimissa se teikäläisten oma mielenterveys on, kun kuvittelette, että kaikkien mielenterveys romahtaa, jos asiat eivät mene niin kuin itse halutaan?! Ihmisten elämässä tapahtuu todella paljon sellaista, mitä ei haluta, mutta suurimmassa osassa tapauksia, niistä selvitään ilman mielenterveysongelmia.
Onko siis niin, että abortinpuolustelijoiden oma mielenterveys on niin heikoilla kantimilla ja toisaalta takana on muutakin elämänkestämättömyyttä, että se aiheuttaa sen, että heidän ajatuksissaan/maailmassaan lapsenpitoa ei kestettäisi (itse tai muut), jos sitä ei kerran haluta?!
Ja tämä on sitten asian pohdintaa, joten jospa ette huutelisi sensuuria, vaan keskustelisitte asiasta..!
Onko siis niin, että abortinpuolustelijoiden oma mielenterveys on niin heikoilla kantimilla ja toisaalta takana on muutakin elämänkestämättömyyttä, että se aiheuttaa sen, että heidän ajatuksissaan/maailmassaan lapsenpitoa ei kestettäisi (itse tai muut), jos sitä ei kerran haluta?!
Ja tämä on sitten asian pohdintaa, joten jospa ette huutelisi sensuuria, vaan keskustelisitte asiasta..!
Vastaukset 57
Vanhimmat
selvä veruke, tekosyy. Abortin ainoa syy on, että henkilö ei halua kantaa vastuutaan. Hyvin harvoin kenenkään mielenterveys romahtaa lapsen saamisesta. Naiset ovat ennen meitä selvinneet paljon vaikeammista oloista, joten nykynaiset selviävät kyllä, jos hiukankin viitsivät yrittää. Laiskuus on ihmisten pahin vaiva nykyään.
Kun näkee/lukee/kuulee, millaisissa oloissa joskus ennen selvittiin, tai millaisissa oloissa nykyäänkin selvitään jossakin päin maailmaa, niin hävettää tuo 'en pysty, en selviä'- laulu...
mutta v***tus olisi kyllä kova. Minne laittaisin ruokasalin kaluston, mikäli olisi pakko sijoittaa joku lapsi jonnekin? Ei kai sitä voi pöydän alla pitää? Vauvana voi vielä kapaloida ja ripustaa seinälle, kuten vanhoina hyvinä aikoina, mutta entä kun se kasvaa ja liikkuu? Mitäs sitten? Diapamin syöttäminen lapsille lienee kielletty?
Ja juu, minä olen laiska, Marlene Dietrichin laulun sanoin "I'm laziest girl in the town". Eikä hävetä yhtään :)
Voin kertoa, että katsos kun kaikki on suhteellista. Voisinko tässä nyt kehua monella lapsellani ja sillä miten hirveän tehokas ja aikaansaapa olen; hoidan kodin, siivoan, leivon, harrastan, teen kaikenlaista. Tämä johtuu siitä, että olen energinen ja onneksi terve sekä fyysisesti että psyykkisesti. Minulle on ollut helppoa tehdä lapset ja hoitaa niitä.
Kaikilla se ei vain valitettavasti ole niin, joku voi uupua yhden lapsen kanssa tai pienestäkin vastoinkäymisestä kokea suurta stressiä. Me ihmiset olemme erilaisia, eikä ketään auta se virsi, että "ennen pistettiin heinät seipäille käsin, lypsettiin lehmät ja pestiin pyykit ja siinä välissä käytiin saunassa pyöräyttämässä mukula ja taas jatkui hommat..." Maailma muuttuu ja me ihmiset sen mukana. Kukin elää sitä omaa aikaansa ja elämäänsä.
En minäkään voi siis vaatia, että nyt kaikkien muiden pitää pystyä samaan kuin minäkin olen pystynyt!
mutta ihmiset eivät muutu mihinkään! Nykyihmisten ongelma on vain se, että he pääsevät liian helpolla, ja kun tähän yhdistetään löyhä moraali, onkin soppa valmis. Hävetkää ja ryhdistäytykää!
joka vastentahtoisesti tänne synnytettäisi.
Olet todella julma.
Haluaisitko itse olla ei toivottu lapsi?
Niin monet lapset ovat ja ovat joutuneet sen myös nahoissaan tuntemaan.
Ei ole hyvä lähtökohta kenenkään elämälle.
Olet todella ajattelematon ja julma.
mutta minusta on vähintäänkin ihmeellinen ajatus, että tervepäinen ihminen laittaisi kaikki ne kärsimään, jotka aiheuttavat sen, ettei elämä mene suunnitellusti- etenkään oman lapsensa! Järjellisellä ja terveellä naisella on myöskin luontaisesti niin vahvat äidintunteet ja -vaistot, että ei sitä omaa lasta ihan hevillä vihata ja kohdella pahasti.
Jaa, että minä siis olen julma... entä se, joka tappaa lapsensa abortissa?
jänkkäät vain kaikkien raskauksien loppuun viemistä, seurauksista piittaamatta.
Sekä vielä siksikin, että keskityt vain syntymättömiin lapsiin, etkä viis välitä jo olemassa olevien elinehtojen takaamisesta.
Onko sulla mitään tajua, minkälaisiin olosuhteisiin olet syntymättömät lapset vaatimassa synnytettäväksi?
Kyllä joku tolkku pitäisi vaatimuksissakin olla.
Puhut koko ajan vain terveistä äideistä, mutta aborttien tekijöiden kirjo on valtava, siihen mahtuu aivan kaikenlaisia tapauksia ja mitä todennäköisemmin suuri osa sellaisia, joissa kaikilla mittareilla mitattuna abortti on ehdottomasti paras vaihtoehto.
Et mieti seurauksia ollenkaan.
Etkö todella tajua, että naiset, joilla on voimavaroja, psyykkistä ja fyysistä terveyttä.
Talous kunnossa jne. eivät hätkähdä "vahinkoraskautta", vaan ajattelevat, että kyllä tässä pärjätään ja ensi järkytyksen jälkeen asia muuttuu positiiviseksi.
He jotka päätyvät aborttiin kokevat, että raskaus siinä elämäntilanteessa on se viimeinen pisara, eivätkä näe vaihtoehtoja. Onneksi lain mukaan on näissä tapauksissa mahdollisuus raskauden keskeyttämiseen.
Ihmisten elämäntilanteet ovat niin erilaisia, ettei voi ulkopuolelta mennä vetelemään minkään laisia johtopäätöksiä, saatikka tuomitsemaan.
Älä tuomitse, ettet itse tulisi tuomituksi.
hirveätä julmuutta, että joku esittää aborttia vastustavan mielipiteensä abortti-keskustelussa. Muusta julmuudestahan sinulla ei ole näyttöä. Kaipa on julmaa, kun vaaditaan moraalista käytöstä.
Näyttöä on liikaakin niistä julmuuksista, mitä äidit ovat lapsilleen aiheuttaneet hylkäämällä heidät, ensin itsekkäistä syistä heidät synnytettyään.
On se vaan kumma, että kauheaa huolta kannetaan kyllä jostain sikiöpussista ja muutamasta verisuonen pätkästä, mutta mitään sympatioita ei tunneta lapsia kohtaan, jotka on tänne väkisin synnytetty, äitien itsekkäiden päätösten ja abortin vastustamisen, tai muun huolimattomuuden vuoksi.
Minusta olisi huomattavasti tärkeämpää kantaa huoltaa elävistä olemassaolevista lapsista, kuin jostain sellaisesta, mikä ei vielä koskaan ole ollut elävä ja hengittävä, tunteva ihminen.
Herätkää jo todellisuuteen. Olette suorastaan säälittäviä lyhytnäköisyydessänne.
Kun minähän juurikin peräänkuulutan niiden terveiden ja niiden voimavaroja omaavien vastuuta syntymättömistä lapsistaan. Valitettavan usein on niin, että ne voimavarat halutaan käyttää siihen omaan mukavaan elämään ja lapsi tapetaan muka voimavarattomana- pelkästään siksi, ettei haluta luopua mistään mukavuuksista ja mahd. helposta elämästä! Äläkä väitä, ettei niin olisi- olen nähnyt melkoisen paljon...
On se kumma kun pitää vähätellä alkioikäistä lasta joksikin ihmeen 'sikiöpussiksi ja muutaman verisuonen pätkäksi'.. Rankkaahan se oliskin ajatella surmanneensa lapsen elämän alkutaipaleella eikä jotain mitätöntä kasaa verisuonia.
me abortin vastustajat niitä lapsia ole hylänneet tai kaltoin kohdelleet. Oli puhe abortinvastustajien (luulotellusta) julmuudesta eikä yleensä ihmisten julmuudesta. Lapsia muuten hylätään erittäin paljon sellaisissa maissa, joissa on perinteisesti ollut vapaa abortti.
Abortinkannattajat eivät kanna huolta elävistä eikä kuolleista lapsista, sillä heitä kiinnostaa vain heidän oma mukavuutensa. Heidän elämänsä pyörii heidän oman napansa ympärillä.
Me abortin vastustajat taas toimimme yhteiskunnassa sen puolesta, että kaikilla tänne syntyneillä lapsilla olisi hyvä elämä.
Olet tosiaan säälittävä, koska sinulta puuttuvat ihanteet joiden puolesta toimia.
lapsia sitten huostaanoteta? Jos he kerran eivät huolehdi elävistä lapsistaan?
Suurimmalla osalla abortin tehneistä ja sitä kannattavista naisistahan on lapsia ja tulee olemaan abortin jälkeisessä elämässä. Miksi he sitten hoitavat näitä lapsiaan hyvin ja rakkaudella, eikä huostaanottoa tarvita?
Minä tiedän vastauksen, tiedätkö sinä?
"Me abortin vastustajat taas toimimme yhteiskunnassa sen puolesta, että kaikilla tänne syntyneillä lapsilla olisi hyvä elämä."
Miten te sen puolesta toimitte? Ja missä? Kysyn siksi, että haluan ehdottomasti tulla mukaan toimimaan hyvän asian puolesta.
Tällä palstalla en ole koskaan nähnyt yhdenkään abortin vastustajan ilmaisevan huoltaan syntyneiden lasten tai vielä vähemmän aikuisten ihmisten hyvinvoinnista. Ainoat eväät, joita ei-toivotuille lapsille täällä on tarjottu, on "sait sentään syntyä".
Kerro siis, missä ja miten abortin vastustajat toimivat mainitsemallasi tavalla.
AI niin, tämä vielä:
"Abortinkannattajat eivät kanna huolta elävistä eikä kuolleista lapsista, sillä heitä kiinnostaa vain heidän oma mukavuutensa. Heidän elämänsä pyörii heidän oman napansa ympärillä."
Minä kannatan aborttioikeutta. Toimin aktiivisesti useissa sellaisissa kansalaisjärjestöissä, jotka tekevät työtä lasten ja lapsiperheiden elämän parantamiseksi.
Entä Sinä?
on yhteiskunnan ja lain tunnustamat ihmisoikeudet, ja niitä valvotaan (tai ainakin mahdollisuuksien mukaan yritetään!) viranomaisten taholta. Se ei ole syntyneiltä pois että nimityksensä mukaisesti ABORTINvastustajat kiinnittää tottakai huomion niihin joilla oikeuksia ei ole.
Toisin sanoen teitä ei siis erityisesti kiinnostakaan taata jokaiselle jo syntyneelle hyvää elämää, koska ette tee mitään sen eteen. Kaiken ponnistelunne keskitätte syntymättömiin.
Tämän ymmärrän toki, mutta sitä en ymmärrä, että mihin ihmeeseen pohjaa juuri esitetty väite, että haluatte taata sen hyvän elämän jokaiselle syntyneelle. Mitä teette sen asian eteen, että jokainen syntynyt sellaisen saisi? Paitsi siis luotatte siihen, että se tulee luontaisetuna lainsäädännön myötä? Miksi edes väittää tavoittelevansa moista, kun heti seuraavassa viestissä kuitenkin suoraan sanoo keskittyvänsä mieluummin muihin asioihin ja jättävänsä syntyneiden lasten hyvinvoinnista huolehtimisen lainsäätäjien varaan?
Sinä kirjoitit aikaisemmassa viestissäsi näin:
"Me abortin vastustajat taas toimimme yhteiskunnassa sen puolesta, että kaikilla tänne syntyneillä lapsilla olisi hyvä elämä."
Jäi vastaamatta, MITEN te abortin vastustajat niiden SYNTYNEIDEN lasten elämän ja hyvinvoinnin puolesta toimitte.
Vastaisitko nyt?
Minä olen ns "ei toivottu" lapsi ja äitini sai minut kun oli 14 vuotias, hän oli siis lapsen kanssa yksin vain isovanhemmat auttoivat, kun isäni päätti lähteä lätkimään.....
Silti minä EN VÄLITÄ TAI HÄPEÄ SITÄ MILLÄÄN TAVALLA, ETTÄ OLEN NS VAHINKO ymmärrätkö? Ja minulla oli hyvä lapsuus.
Aloittaja ei ole julma, päinvstoin, sinä taas olet julma ihminen.
Ihmisten elämässä tosiaan tapahtuu paljon ja kaikenlaista. Ja suurimmasta osasta selvitään kyllä.
Elämän suurimpia asioita ovat syntymä ja kuolema, eikö vaan. Ei ole mielestäni mitenkään ihmeellistä, että negatiivisen yllätysraskauden edessä voi mielenterveys romahtaa varsinkin kun raskudesta tulee pakko.
Lapsen syntymä ei ole mikään pikku juttu, joka tulee tuosta vaan tehdyksi. Vanhemmuus on vaativaa,ja siihen pitää olla motivaatio ja tahto. Lapsi ei ole lemmikki joka otetaan ja sitten kun ei huvita siitä voidaan luopua. Vanhemmuuteen pitää sitoutua.
Vaikka mitä voi tapahtua, mutta on typerää olettaa/väittää lähtökohtaisesti, että lapsenpitoon haluttomien mielenterveys menisi, jos heidät velvoitettaisiin se tekemään. Toki joillakin, niillä heikoimmilla, voisi mennäkin, mutta varmasti se olisi vain pieni osanen...
Ihmisille tapahtuu todella vaikeita asioita ja useimmista tuntuu hetken, että elämä pysähtyy, eikä siitä tule enää mitään, mutta kun ei ole vaihtoehtoja, huomaakin ihmeekseen, että sepä vain jatkuukin ja hakee uudet uomansa, ja itse kasvaa siihen uudenlaiseen elämään.
No NYT minä olen vihainen - kuulehan, lemmikin hankinta on vakava asia, ja siihen pitää sitoutua jopa 20 vuodeksi, luopuminen on vaihtoehto vain todellisen pakon edessä, kuten hengenvaarallinen astma.
pienet ihmiset kohdussa ei ole paskankaan arvosia ja sitte jotain elukkaa ei sais tappaa muuten ku hengenhädässä :DDD voi hellanlettas! Kuule, elukoita tapetaan ihan vaan siks kun joku kyllästyy eikä nitä enää huvita hoitaa.. eikä siihen tarvi kysellä edes laillista lupaa ja sen voi tappaa saamatta mitään rangaistusta! Ja kyllähän sen elukan parempi kuolla on kun annettas johonki uuteen kotiin.. siitä voi katos tulla luopujalle niiin hirveet traumat ku ei tiedä kuinka se siellä muiden luona pärjää ja varmaan se lopetus on elukallekin parempi, eiks nii!!
vaan myös alkioita tapetaan jos niitä ei huvita hoitaa. Ja siitä ei myöskään tule mitään rangaistusta, päinvastoin laki ja terveydenhuolto suorastaan auttaa suorittamaan tämän tehtävän.
siinä tapauksessa, että se on niin pahasti sairas, ettei sitä voi parantaa. Joka kunnioittaa elämää kunnioittaa sitä kaikissa muodoissaan. Kissan on aina parempi päästä uuteen kotiin kuin tulla lopetetuksi. Niin myös lapsen.
että kissaakaan ei saa tappaa. Kummallista muuten, miten usein painovirheet tulevat otsikkoon!
"eikä lähtökohtaisesti halua lasta, laitettaisiin kantamaan vastuunsa lapsestaan, menettäisi hän varmasti mielenterveytensä."
Varmasti? Siitä en ole nähnyt väitettä, missä sellainen oli?
Riski on suuri, varmaa ei ole mikään.
lukeneet, riski on abortintekijöillä suurempi- itsemurhan suhteen jopa kuusinkertainen, joten eipä sillä abortilla mitään pelasteta. Lapsen synnyttämisellä pelastetaan se lapsi ja monesti myöskin se mielenterveys...
traumaattista kuten vasten tahtoaan abortointi.
Kaikki pakottaminen aiheuttaa ahdistusta.
Kukas on sitten sanonut, että kovinkaan moni tutkimuksiin osallistuneista olisi abortoinut vastoin tahtoaan?
abortissa, oli samassa huoneessa kolme muuta naista samalla asialla.
Minä olin ajatellut asian todella loppuun ja olin täysin vakuuttunut, etten olisi pystynyt lapsesta parhaalla mahd. tavalla huolehtimaan ja siitä olisi joutunut kärsimään jo ennestään olemassa oleva lapsenikin, joten olin vain iloinen kun kaikki oli ohi.
Sen sijaan nämä kolme muuta itkivät jälkeen päin tyhmää päätöstään.
Yhden oli äiti painostanut aborttiin. Hän oli nuori pikkusen yksinkertaisen oloinen tyttö.
Yksi oli kihloissa ja menossa naimisiin, hän luultavasti suri eniten ja se kolmas oli hyvin hiljainen, ei kertonut tilanteestaan paljonkaan.
Kyllä silloin pikkasen ihmettelin, että noin heppoisin peusteinko sitä on tultu aborttia tekemään, että saman tien joutuu katumaan.
Kuulin sitten vielä, että se kihloissa ollut hankkiutui saman tien uudelleen raskaaksi, että sitä jäin ihmettelemään, että miksi se ensimmäinen ei kelvannut.
Se on minusta liian kovaa hevosen leikkiä
Sellaista en voi tukea, mutta siltikin puolustan aborttilakia, enkä voi tuomita abortin tekijöitäkään. K
Kuitenkin toivoisin, että naiset todella miettisivät tarkkaan mahdollisuutensa, ettei aborttiin mentäis kuin kioskille tikkaria ostamaan.
Se on kuitenkin niin iso juttu, tai ainakin pitäisi olla.
Vielä enemmän toivoisin, että nuoret naiset heräisivät ymmärtämään ehkäisyn merkityksen ja nimenomaan sen, että itsen on siitä huolehdittava.
Aivan turha miestä syytellä. Ei mies joudu lasta koskaan synnyttämään, joten ei hänelle niin suurta merkitystä ole.
Naisen on pidettävä huoli itsestään ja hoidettava ehkäisy asian mukaisesti, ettei aborttiin edes tarvetta syntyisi.
Se osoittaa, että näillä naisilla oli sydän paikallaan.
Minusta abortti-potilaiden kanssa pitäisi aina puhua ja selvittää, eikö mitään olisi tehtävissä lapsen pelastamiseksi. Ei abortti ole mikään ehkäisykeino. Se on jo alkaneen ihmiselämän tuhoamista.
katua, hello.
Miksi menee ehdoin tahdoin tekemään jotain sellaista, mitä välittömästi joutuu katumaan?
typerintä mitä tiedän.
siitä, että henkilöllä on vielä omatunto tallella, se pieni sisäinen ääni, joka kertoo, jos on tehnyt pahaa.
Kyllä ihmiset useinkin tekevät asioita, joita he myöhemmin katuvat.
Tuollainen paatumus tai ymmärtämättömyys, jota sinä osoitat, ei sen sijaan ole normaalia.
voivat olla hyvin todellinen ongelma joillekin meistä. Itse olen nyt sellaisessa lääkityksessä, että jos raskaaksi hormonaalisesta ehkäisystä huolimatta tulisin, niin tekisin lapsen jo senkin vuoksi, etten voi lopettaa lääkitystä ja lääkitys on sikiölle vahingollinen. Ei se ole oikein tehdä lasta josta ei voi huolehtia. Vanhempani tekivät, ja minä kärsin loppuelämäni, joskaan suljetulle ei toivottavasti tarvitse koskaan enää palata.
mutta se, että naisille tulisi eittämättä mielenterveysongelmia, jos he joutuisivat jatkamaan ei-haluamaansa raskautta, on perusteeton väite, ja kun tuntee hiemankaan psykologiaa ja elävää elämää, sen ymmärtää helposti.
Moni ihminen, joka on syntynyt vanhemmille, jotka eivät osanneet (/osaa) huolehtia hänestä lapsena, on saanut (/saa) hyvän hoidon, kasvatuksen ja rakkautta muualla- ja säilyy mieleltään vahvana ja terveenä (usein jopa pumpulissa kasvaneita paremmin) mutta lähtökohtaisesti peräänkuulutan- totta ihmeessä- sen lapsenpidon myötä myöskin (vanhempien) vastuunkantamista hänestä kokonaisvaltaisesti!
Toivon sinulle parempaa terveyttä ja kykyä nauttia elämästä! Jokainen on täällä vain lopulta melko lyhyen ajan (100 vuottakin on lyhyt aika maailman historiassa :), eikä meillä ole pelkoa, että meidän pitäisi tallata tätä palloa loputtomiin.
Oma paras ystäväni painii mielenterveysongelmien kanssa, ja näkisin hänen kohdallaan abortin hyvin perustelluksi, jos hän tulisi nyt raskaaksi- aivan, kuten sinunkin. Kun taas 'minulle tulee/voi tulla mielenterveysongelmia, jos pidän lapsen', vailla mitään taustaa sellaisesta, ei ole oikea peruste. Ja kuten mm. psykiatritkin usein muistuttavat; kaikki alakulo, melankolia, tympäisy ja harmitus, eivät ole masennusta, vaan ihan normaalia elämään kuuluvaa tunteiden kirjoa.
"se, että naisille tulisi eittämättä mielenterveysongelmia, jos he joutuisivat jatkamaan ei-haluamaansa raskautta, on perusteeton väite, ja kun tuntee hiemankaan psykologiaa ja elävää elämää, sen ymmärtää helposti."
Missä näin on edes väitetty? Jos näin kerran yleisesti tällä palstalla tehdään, niin laita toki konkreettisia esimerkkejä. Minusta täällä ei olla yleisesti väitetty, että raskauden jatkaminen vastentahtoisesti ilman muuta ja eittämättä aiheuttaisi kaikille naisille mielenterveysongelmia, vaan on väitetty, että se voisi aiheuttaa niitä ja lisätä niiden määrää.
"Kun taas 'minulle tulee/voi tulla mielenterveysongelmia, jos pidän lapsen', vailla mitään taustaa sellaisesta, ei ole oikea peruste."
Miksi ei ole? Eikö mielestäsi mielenterveydellisiä ongelmia voi muodostua jollei niitä aiemmin ole ollut? Mistä sinä tiedät, ettei ko. naiselle tulisi vastentahtoisesta lapsensa pitämisestä mielenterveysongelmia paremmin kuin hän itse tietää? Osaatko sinä mielestäsi arvioida itsellesi tuntemattoman ihmisen psyykeen kestävyyden rajat paremmin kuin hän itse osaa? Millä perusteella? Ei kai yhden lauseen perusteella voida sanoa, että ko. ihmisen kohdalla kyse olisi vain normaalielämään kuuluvasta harmistuksesta ja melankoliasta?
Voisihan jokainen vaatia yhteiskunnan tukea/erityiskohtelua/-vapauksia vaikka missä asiassa, väittämällä, että 'minulle varmaankin tulee mielenterveysongelmia, jos joudun tekemään sen..' Jos mitään perusteita ja näyttöä mielenterveyden 'haperuudesta' ei ole, niin silloin velvollisuus säilyy (vrt. esim. armeija), kun taas niiden kohdalla, joilla on selkeästi ongelmia jo lähtökohtaisesti, asia on hieman toinen.
Totta kai mielenterveydellisiä ongelmia VOI muodostua vaikka mistä, mutta emme me voi lähteä siitä oletuksesta, eikä siitä siis käytännössä lähdetäkään velvollisuuksia määritettäessä. Voisihan tuolloin mm. jokainen työtä vieroksuvakin väittää, että hänelle voi tulla työstä mielenterveysongelmia ja vaatia eläkettä, vaan arvaapa menisikö läpi? :D Yhteiskunnalla on myöskin oikeus vaatia, ei vain antaa!
Hyvin yleistäen täällä puhutaan siitä, miten ei-haluttuja raskauksia EI kestettäisi, vaan mielenterveys menisi. Et kai edes viitsi väittää muuta?
että jokainen armeijaan astuva mies käy lukuisissa lääkärin ja psykologin tarkastuksissa ennen palveluksensa alkua. Jokainen tapaus, jossa asevelvollinen toivoo lykkäystä palveluksen suorittamiseen mielenterveyteensä nojaten, tutkitaan tapauskohtaisesti varsin tarkkaan. Asepalveluksesta lykkäyksiä myönnetään muuten ihan yleisesti paljon pienemmilläkin perusteilla kuin mielenterveydellisillä syillä, yleisesti ihan opintojen kesken oleminen riittää puoltopäätökseen. Vertauksesi armeijaan ontuu siis aika pahasti. Lisäksi viimeksi kun katsoin, synnytystä ei maamme laissa oltu nimetty kansalaisvelvollisuudeksi kuten armeija.
"Voisihan tuolloin mm. jokainen työtä vieroksuvakin väittää, että hänelle voi tulla työstä mielenterveysongelmia ja vaatia eläkettä, vaan arvaapa menisikö läpi? :D"
Ei menisi ei. Mutta sitten jos se työn tekeminen oikeasti aiheuttaisi niitä mielenterveysongelmia, voi saada ainakin sairaslomaa asian takia, ja työkyvyttömyyseläkettäkin harkitaan uudestaan. Ehkä soveltaisimme tahtomattaan raskaana oleviin samaa? Annetaan heille sairaslomaa raskaudestaan tarpeen mukaan ja harkitaan, josko sittenkään ei tarvitsisi synnyttää. Ja käytännössä tämä toteutuisi kuinka?
"Hyvin yleistäen täällä puhutaan siitä, miten ei-haluttuja raskauksia EI kestettäisi, vaan mielenterveys menisi."
Minusta ei puhuta yleistäen, vaan pääosin ihmiset väittävät tätä omalla kohdallaan. Ja eikö tuo nyt ole ihan ymmärrettävää, jos yhtään psykologiaa tuntee? Eikö jo maalaisjärjellä ajatellen ole selvää se, että vastentahtoinen raskaus itsessäänkin on stressitekijä. Joten miten ihmeessä sen pakotettu jatkaminen ja sen seurauksen kanssa eläminen ei altistaisi normaali raskautta enemmän mielenterveydellisille ongelmille? Miksi niissä maissa, joissa abortti on kielletty, tehdään paljon laittomia abortteja, jos vastentahtoinen pakkoraskaus ei yleisesti sen epätoivoisempiin ratkaisuihin naisia ajaisi kuin toivottu raskauskaan? Miksi laittomia abortteja tehtiin Suomessa ennen tuplaten se määrä kuin nykyään laillisia? Eikö tämä jo puhu selvää kieltä siitä, että vastentahtoinen raskaus on itsessään niin vaikea paikka, että moni nainen on valmis todella epätoivoisiin tekoihin keskeyttääkseen sen?
sen enempää viestiäsi ruotimaan (myöh. sitten), mutta- hyvä ihminen- ne armeijaa ennen tehtävät tarkastukset tehdään juuri siksi, että pyritään löytämään ne, joilla on _oikeasti_ perusteita vapautua asevelvollisuudesta! Tiedän useamman tapauksen, jossa nuorille miehille 'ilmaantui' yht'äkkiä 'mielenterveyden heikkoutta'- juuri, kun olisi pitänyt astua armeijan leipiin. Tuolla verukkeella he siis vaativat lykkäystä/vapaustusta, mutta kun pelkkä yht'äkkinen oma sanominen, ettei varmaankaan kestäisi armeijaa, ei vain riittänyt niiden saamiseen. Sama abortissa. Jos mitään todellisia perusteita tuollaiselle emk. arvelulle ei ole, voidaan katsoa, että ihminen on kykenevä lapsenpitoon mielenterveyden romahtamatta. Jos jollakin sitten romahtaa, niin jatkotoimet tietysti tehdään (tuki, hoito, lastensuojelu)- aivan, kuten armeijassakin romahtaneiden osalta.
mielenterveydellisin perustein yrittänyt on saanut harmikseen A-paperit ja komennon armeijaan- mars! :D
Minun tuntemistani miehistä lykkäystä hakeneet ovat voittopuolisesti sen saaneet. Onkohan tilanne muuttunut sitten 90-luvun kovastikin? Vapautusta ei tietenkään kovin helposti myönnetä, mutta lykkäystä on saatu ihan opiskelujenkin perusteella, ei ole edes terveydellisiin seikkoihin tarvinnut vedota. Toki jos useampaan kertaan hakee lykkyä, ruvetaan suhtautumaan hakemuksiin nihkeämmin.
Kuitenkin asevelvollisuus ja ei-toivottu raskaus ovat täysin eri asioita. Armeijasta varmaan pääsee kesken kaiken pois, jollei siellä tosiaan kestä olla, raskautta ei kai kovin myöhäisessä vaiheessa voitaisi suositella enää keskeytettäväksikään. Sitten olisi vain pakko jatkaa raskautta, jota ei tosiaan kestäisi. Raskaus vaikka päättyykin yhdeksän kuukauden kuluttua, ei oikeastaan seurauksineen pääty kaiketi koskaan. Armeija on ohi kun se on ohi. Sen jälkeen elämä jatkuu entisenlaisena. Kuinka entisenlaisena elämä jatkuu vastentahtoisen synnytyksen jälkeen, kun sen synnytyksen seurauksestakin olisi huoli kannettava tavalla tai toisella?
Huomasin tuolla yhdessä toisessa keskustelussa, että sinulla oli vertausten merkitys hieman hakusalla. Vertauksissa verrataan yleensä asioita tietyssä mielessä, kuten tässä alunperin niin, että kaikkihan vosivat alkaa vaatimaan erityisvapauksia oletuksilla mieleterveytensä kestämättömyydestä esim. muunmuassa juuri siitä armeijasta. Kukaan ei varmasti ole tarkoittanutkaan, että armeija ja raskaus olisivat muuten täysin verrannollinen pari. On täysin verrannollisia asioita ja asioita, joita voi verrata tietyssä mielessä...
"Vertauksissa verrataan yleensä asioita tietyssä mielessä, kuten tässä alunperin niin, että kaikkihan vosivat alkaa vaatimaan erityisvapauksia oletuksilla mieleterveytensä kestämättömyydestä esim. muunmuassa juuri siitä armeijasta."
Kyllä minä tämän ymmärsin oikein hyvin. Ja vertasinkin tilannetta esim. armeijaan juuri siltä kantilta. Ja edelleen minun kokemukseni mukaan lykkäystä on ainakin viime vuosikymmenellä saanut mielenterveyttä pienemmilläkin perusteilla varsin helposti. Vasta useaan kertaan haettuna, aletaan lykkäyksiinkin suhtautumaan nihkeämmin.
Tämän jälkeen katsoin tarpeelliseksi korostaa sitä, kuinka armeija ja raskaus ovat kaukana yhteismitallisesta, koska käsitin alkuperäisen toivovan raskauden keskeytysten hakemusten hylkäämiseen mainitsemaansa 'entistä näyttöä tulee olla' -periaatetta. Ymmärsin tästä, ettei hän oikein käsittänyt sitä, miten päätähuimaava ero näillä asioilla on, kun selvästi kuitenkin toivoi niille samanlaista hyväksymis/hylkäys-periaatetta. Ja minusta juuri siksi koska niillä niin päätähuimaava ero on, ei niitä voida kohdella yhteismitallisina tältäkään kantilta katsottuna.
voi joutua sotatantereelle koska tahansa! Eiköhän siinä huolta kerrakseen..
Mikä synnyttäneen huoli on? Lapsen kohtaaminen joskus 18.. ehkä 30 vuoden päästä? Ja mitä sitten voi tapahtua? Eihän adoptoidulla kai ole edes perimysoikeutta biovanhempaan.. Jos lapsi on kovin katkera ja vihainen niin miksi on edes halunnut kohdata vanhempansa jollei asiat ois selvitettävissä..
Kuinka moni suomalainen pelkää sotaa niin paljon, että mielenterveys vaarantuu sen tähden? Onko tämä pelko mielestäsi realistinen? Entä kuinka armeija tähän pelkoon vaikuttaa? Sota koskettaisi meistä jokaista, ei vain sotilaita.
Armeijan jälkeen voi jatkaa elämäänsä entisenlaisena aina siihen sotaan saakka ainakin. Tyydyttääkö tämä saivartelun haluasi paremmin? Sen sijaan synnyttämisen jälkeen ei elämä jatku entisenlaisena milloinkaan. Puhuimme mielenterveydestä, joten ole hyvä ja ota selvää adoptioon antamisen mielenterveydellisistä vaikutuksista, ennenkuin ryhdyt asiaa noin vähättelemään.
Esitin mielestäni perusteltuja väitteitä siitä, että vastentahtoinen raskaus ja pakkosynnytys ovat omiaan lisäämään mielenterveydellisten ongelmien riskiä. Esitin perustellun kysymyksen, että jollei näin ole, niin miksi laittomia abortteja kuitenkin tehdään paljon siellä, jossa aborttia ei laillisesti saa, jopa suhteessa enemmän kuin täällä tehdään laillisesti. Jännä että tämä asia jätetään näemmä täysin huomiotta, ja mieluummin keskitytään keskustelun aiheen kanssa täysin toisarvoiseen armeijajuttuun.
niissä maissa joissa niitä tehdään paljon on myös ehkäsysaatavuus (tai suhtautuminen) vähän eri luokkaa kuin täällä.
No kuluttaako se adoptioon antanu sitten päivät pitkät aikansa vatvoen lapsen ppärjäämistä? Vai oisko se ainakin yrittäny sopia "avoimesta adoptiosta" (lainausmerkit koska ei virallisesti mahdollinen) ettei tarvis niin paljoo miettiä?
Voisko abortoineelle tulla ihan yhtä lailla loppuelämän mielenterveysongelmai siitä syyllisyydestä mitä peruuttamatonta tuli lapselle tehtyä?
Ja kummat näistä oli niitä kuolettavampia...
"niissä maissa joissa niitä tehdään paljon on myös ehkäsysaatavuus (tai suhtautuminen) vähän eri luokkaa kuin täällä."
Varmaankin näin. Toisaalta tässähän on nyt ilmeisesti pyritty väittämään, ettei vastentahtoinen raskaus ja synnytys niin paha juttu naiselle ole, että se mielenterveyttä vaarantaisi juurikaan. Mitä väliä tällöin sillä on, onko raskauta ehkäisty vaiko ei? Jos se pakkoraskaus kerran on niin helppo juttu, niin miksi niin monet naiset silti mieluummin teettävät laittoman ja kaiketi vaarallisen abortin kuin jatkavat raskauttaan? Eikö tuo kerro selvää kieltä siitä, että vastentahtoinen raskauden jatkaminen koetaan todella vaikeaksi ja raskaaksi asiaksi? Vai meinaatko, että pakkoraskaus ja -synnytys voi aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia vain silloin, jos ehkäisyä ei olla käytetty?
Mitä muuten tarkoitat suhtautumisella? Sitäkö, että näissä maissa on yleensä myös negatiivisempi suhtautuminen raskauden ehkäisyyn kuin täällä? Eikö toisaalta tällöin loogisesti suhtautuminen myös aborttiin ole negatiivisempi? Ja silti, kaikesta tästä negatiivisesta suhtautumisesta huolimatta naiset mieluummin vaarantavat oman henkensä laittomissa aborteissa kuin jatkavat raskauttaan... Miksi ihmeessä he niin tekevät? Koska ei-toivottu raskaus seurauksineen on niin kivaa ja helppoa kestää? Vaiko siksi, että he ovat epätoivoisessa tilanteessa ja epätoivoisia, ja syvä epätoivo panee ihmiset tekemään epätoivoisia tekoja?
"No kuluttaako se adoptioon antanu sitten päivät pitkät aikansa vatvoen lapsen ppärjäämistä? Vai oisko se ainakin yrittäny sopia "avoimesta adoptiosta" (lainausmerkit koska ei virallisesti mahdollinen) ettei tarvis niin paljoo miettiä?"
Adoption vaikutuksista naisen psyykeeseen on tehty tutkimuskin Suomessa lähimenneisyydessä. Tällä palstalla oli taannoin linkki tuohon tutkimukseen. Voin kaivaa sen sinulle, jahka aikaa löydän. Siihen kannattaa tutustua ja tulla vasta sitten mainostamaan adoption helppoutta.
"Voisko abortoineelle tulla ihan yhtä lailla loppuelämän mielenterveysongelmai siitä syyllisyydestä mitä peruuttamatonta tuli lapselle tehtyä?"
Tietysti voi. Kuitenkin suurimmat mahdollisuudet vähentää raskaana olevan naisen kärsimystä on silloin, kun annamme jokaisen tehdä itsenäisen ja harkitun päätöksen painostamatta taikka pakottamatta naista mihinkään. Juuri tästä syystä mielestäni jokaisen tulee saada valita itse se vaihtoehto, jonka itselleen parhaaksi kokee, koska väärästä valinnasta voi seurata vakaviakin mielenterveydellisiä pulmia.
Tristarhan tuon jokin aika sitten tänne linkitti:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000032060129
kuollut lapsi ja terve äiti- kuollut lapsi ja mielenterveydeltään romahtanut äiti- kuollut lapsi ja itsemurhan tehnyt eli kuollut äiti. Toisessa vaihtoehdossa seurausvaihtoehdot ovat; elävä lapsi ja terve äiti- elävä lapsi ja mielenterveydeltään romahtanut äiti- elävä lapsi ja itsemurhan tehnyt eli kuollut äiti.
Kummasta löydät enemmän hyvää?
(turha sanoa tässä kohtaa, että mitään lasta ei vielä ole, koska syntymätön lapsi on kyllä.)
ja mielenterveysongelmainen äiti (abortti aiheuttaa ongelmia yhtälailla), vaiko elävä lapsi (adoptoitu) ja mielenterveysongelmainen äiti- kummassa enemmän hyvää?
Itse luin vasta tutkimuksen, jossa adoptoitujen lasten todettiin selviävän elämässä hyvin, ja joillakin osa-alueilla jopa biovanhempiensa kanssa kasvaneita paremmin.
"SALAINEN ÄITIYS:
LAPSEN ADOPTIOON ANTANEIDEN NAISTEN
KOKEMUKSIA ADOPTIOSTA"
Eli siis juuri sitä mistä puhuttiin. Käy lukemassa ihmeessä.
Ei siis ole etsitty mitään "mielenterveysongelmaisia äitejä".
Mieti toki niitä muitakin mahdollisia seurauksia. Uhraa toki muutama ajatus esimerkiksi niille mielenterveytensä romuttaneen naisen vanhemmille lapsille, sen naisen läheisille, aviomiehelle, vanhemmille. Uhraa edes muutama ajatus kaikille niille vastentahtoisesti synnytetyille lapsille, joita ei adoptioon annetakaan, ja joiden äiti ei aivan jaksa heitä täysipainoisesti rakastaakaan. Huomaat varmaan, että syitä ja seurauksia onkin enemmän kuin osaamme ulkopuolelta edes kuvitella.
Joka tapauksessa alkuperäisen alkuperäinen kysymys lienee jo saanut vastauksen minultakin: kyse ei ole siitä, että pakkoraskaus ja -synnytys aina ja automaattisesti aiheuttaisi mielenterveydellisiä ongelmia naiselle. Kyse ei ole siitäkään, että abortin puolustajilla olisi jotenkin normaalia heikompi psyykkinen terveys. Yksinkertaisesti kyse on siitä, että pakotettu ratkaisu on suurempi riski psyykeen häiriöille kuin vapaaehtoinen, oli se ratkaisu sitten mikä hyvänsä.
Aborttiväki esittelee itsensä viheliäisinä luusereina, narkkareina, juoppoina ja väkivaltaisina lapsen pahoinpitelijöinä. Kaiken tämän kauheuden he sanovat kohtaavan lasta, elleivät he saa lastaan surmautttaa abortissa.
Aborttiväki väittää olevansa rupusakkia, joka tarvitsee erivapauksia vapautuakseen velvollisuuksista, joita tavalliset kansalaiset kantavat.
..vahvasti näyttää.
me saamme muutaman kuukauden päästä tyttövauvan. mutta, mutta, minulla todettiin vuoden alussa masennus, johon saan onneksi paljon apua. joten minulla vissiin meni mielenterveys kun asiat menivät niin kun itse halusinkin? en usko että kenenkään mielenterveys menisi lapsen saamisesta(poikkeuksena synnytyksen jälkeinen masennus tai psykoosi, mutta ne tulevat kenelle vaan), kyllä siihen vaaditaan paljon enemmän. oma masennukseni liittyy lapsuuden traumoihin...
p.s. olen abortin kannattaja
Turha kuvitella, että mielenterveydelle tekee hyvää, jos tappaa oman lapsensa. Parempi sitä paitsi olla vaikka mielenterveysongelmainen kuin tappaja. Mielenterveysongelmaisuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta tappajuudessa on. Maailma on vain niin sekaisin, että tappamiseen oikein kannustetaan.
Vielä kerran: En kerta kaikkiaan suostu liittymään siihen ihmisryhmään, joka on tässä maailmassa tappanut lapsia! Sanokaa minua sitten vaikka hulluksi...